"Äiti kato, äiti kato..." eikä äiti katsonut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

Totta toki. '

Ennen kuitenkin ne omat tekemiset olivat rajatumpia. Luen nyt tämä artikkelin lehdestä, katson tämän ohjelman loppuun jne.  Nyt lähden jumppaan tai ystävääni tapamaan. 

Nyt on oikeasti paljon äitejä (ei niinkään isiä kokemukseni mukaan) jotka ovat epäläsnäolevia lapselle ihan koko valveillaoloaikansa. Ja nukkuessaan sitä vähemmän. 

Mutta kai tästäkin sukupolvesta ihmisiä tulee. Kyllä joskus vain oudoksuttaa tämä ruutuun tuijottaminen ihan joka hetki. 

Nähty on esim. leikkipuisto-ohjaajana. 

Mä luulin, että otsikossa puhuttiin siitä lapsen ikkunasta tipahtamisesta, joka eilen oli tapahtunut Helsingissä.

Luulin, että lapsi oli jotain temppuillut avoimen ikkunan edessä ja hokenut että " äiti kato, äiti kato....", ja mitä olikaan sitten tapahtunut, kun äiti ei ollut katsonut.

Huh, onneksi olin väärässä. Tosin, ei sitä tiedä, minkälainen tilanne siellä sisällä oli ollut juuri ennen lapsen tippumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Hah! Mietihän nyt toisenkin kerran! Entisinä kultaisina aikoina lapset jätettiin vaunuissaan ja rattaissaan kauppojen ulkopuolelle, isommat joko jäivät kotiin, tai kävivät yksin äidin asialla ostamassa pikkuostoksia. Lapset myös viipottivat keskenään ulkona kaiket päivät, eivät he tarvinneet äitiä katsomaan keinumista, kiipeilyä eikä liukumäestä laskua, vaan osasivat leikkiä keskenään. 

Joo ihme romantisointia, ennen lapset nimenomaan olivat keskenään eivätkä vanhemmat todellakaan leikkineet lasten kanssa tai keskeyttäneet omia keslustelujaan kun lapsi tuli viereen huutamaan, lasta läppästiin ja käskettiin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkuja? Esim edellispäivänä etsin erästä osoitetta netistä, lapsi repi puhelinta kädestäni kun halusi pelata. Sanoin "nyt odotat hetken. Äiti etsii sen osoitteen mihin olemme menossa, odotusaulassa saat sitten pelata." tämä oli väärin toimittu? Olisi pitänyt heti antaa puhelin lapselle ettei vaan joudu odottamaan ja myöhästyä koska lapsen pitää saada kaikki heti :D ei Jeesus.

Jo se, että lapsi repi puhelinta kädestäsi, kertoo kasvatuksen epäonnistumisesta. Kukaan ei kirjoittanut, että lapsen pitää saada kaikki haluamansa, mutta aika moni on sitä mieltä, että lapsella on oikeus äitiin,joka huomaa hänet eikä pelkkää kännykkää.

Aika moni lapsi pelaa kännykällä siksi, että on oppinut äidinkin mieluummin keskittyvän siihen kuin ihmisiin. Kuten sinunkin esimerkistäsi huomaa.

T. Lapseton ;) huomaa tuosta "hyvin kasvatettu lapsi ei ikinä revi tavaroita muiden käsistä" ja "lapsi pelaa koska äitikin tuijottaa puhelinta, ei siksi että lapselle on luontaista viehättyä vilkkuvista valoista ja äänistä." eli kommenttisi painoarvo on tasan 0. Seuraava?

Mulla on neljä lasta ja olen ihan samaa mieltä tuosta edellisestä kommentista. Mikä mun kommentin painoarvo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

Totta toki. '

Ennen kuitenkin ne omat tekemiset olivat rajatumpia. Luen nyt tämä artikkelin lehdestä, katson tämän ohjelman loppuun jne.  Nyt lähden jumppaan tai ystävääni tapamaan. 

Nyt on oikeasti paljon äitejä (ei niinkään isiä kokemukseni mukaan) jotka ovat epäläsnäolevia lapselle ihan koko valveillaoloaikansa. Ja nukkuessaan sitä vähemmän. 

Mutta kai tästäkin sukupolvesta ihmisiä tulee. Kyllä joskus vain oudoksuttaa tämä ruutuun tuijottaminen ihan joka hetki. 

Nähty on esim. leikkipuisto-ohjaajana. 

Ennen ei edes tiedetty mitään käsitettä "läsnäolo". Lapset pyöri siinä aikuisten arjen liepeillä miten milloinkin.

Lapset sanoo kyllä ihan jatkuvasti noita äiti kato juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

En ymmärrä miksi tämä on saanut alapeukkuja? Esim edellispäivänä etsin erästä osoitetta netistä, lapsi repi puhelinta kädestäni kun halusi pelata. Sanoin "nyt odotat hetken. Äiti etsii sen osoitteen mihin olemme menossa, odotusaulassa saat sitten pelata." tämä oli väärin toimittu? Olisi pitänyt heti antaa puhelin lapselle ettei vaan joudu odottamaan ja myöhästyä koska lapsen pitää saada kaikki heti :D ei Jeesus.

Jo se, että lapsi repi puhelinta kädestäsi, kertoo kasvatuksen epäonnistumisesta. Kukaan ei kirjoittanut, että lapsen pitää saada kaikki haluamansa, mutta aika moni on sitä mieltä, että lapsella on oikeus äitiin,joka huomaa hänet eikä pelkkää kännykkää.

Aika moni lapsi pelaa kännykällä siksi, että on oppinut äidinkin mieluummin keskittyvän siihen kuin ihmisiin. Kuten sinunkin esimerkistäsi huomaa.

T. Lapseton ;) huomaa tuosta "hyvin kasvatettu lapsi ei ikinä revi tavaroita muiden käsistä" ja "lapsi pelaa koska äitikin tuijottaa puhelinta, ei siksi että lapselle on luontaista viehättyä vilkkuvista valoista ja äänistä." eli kommenttisi painoarvo on tasan 0. Seuraava?

Mulla on neljä lasta ja olen ihan samaa mieltä tuosta edellisestä kommentista. Mikä mun kommentin painoarvo on?

Aika vähäinen sekin jos lapsesi pelkäävät sinua niin paljon etteivät ikinä nähtesi ole yrittäneet kapinoida mitenkään tai halunneet pelata jotain. Ties mitä olet heille tehnyt..

Ennen sanottiin että "lapset saa näkyä, ei kuulua". Lapsen kuului olla mahdollisimman huomaamaton ja vähävaivainen. Ei todellakaan vanhemmat kantaneet huolta mistään ns läsnäolosta tai muista kotkotuksista.

Onneksi minulla ei ole lapsia. Tuollainen "Kato, kato" -mankuminen on täyttä helvettiä, ja sitten muut vanhemmat vielä syyllistävät, kun sosiaalinen energia ei riitä reagoimaan jokaiseen jonninjoutavaan havaintoon.

Pitäkää todellakin tunkkinne.

Ikinä maailmanhistoriassa yksikään lapsi ei koko ajan ole saanut jakamatonta huomiota vanhemmalta, eikä niin tarvitsekaan olla. Ymmärrän että lapsettomat tai ne joilla aika on kullannut muistot lapsiajasta eivät tätä ymmärrä. "Kato " ja "miksi " vaihe ovat todella rasittavia kun sitä kattomista ja vastailua on koko lapsen valveilla olon ajan parin vuoden ajan. On ihan ok sanoa lapselle "odota hetki" tms ja sen jälkeen siihen lapsen jankkaamiseen ei tarvitse koko ajan reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä maailmanhistoriassa yksikään lapsi ei koko ajan ole saanut jakamatonta huomiota vanhemmalta, eikä niin tarvitsekaan olla. Ymmärrän että lapsettomat tai ne joilla aika on kullannut muistot lapsiajasta eivät tätä ymmärrä. "Kato " ja "miksi " vaihe ovat todella rasittavia kun sitä kattomista ja vastailua on koko lapsen valveilla olon ajan parin vuoden ajan. On ihan ok sanoa lapselle "odota hetki" tms ja sen jälkeen siihen lapsen jankkaamiseen ei tarvitse koko ajan reagoida.

Parin vuoden ajan? No mulla vielä 9v hokee kokoajan että "äiti kato äiti kato..." Vähän pidempään kuin pari vuotta kyllä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä puhelimessa voi olla

- kauppalista

- tiedot siitä missä on ihminen jka siellä kauppakeskuksessa piti tavata

- lääkärin ajan tiedot

- työasioita joita pitää hoitaa vaikka viekin lasta välissä lääkäriin

- opiskeluasioita

- te-toimiston asioita

Ihan mitä vaan tärkeää

Ei ne äidit ennenkään todellakaan läsnä olleet. Lapset keikkui omillaan.

Kyllä ne äidit kauppareissulla oli lapselleen läsnä! Moni äiti tuntuu opettelevan sitä kauppalistaa ulkoa, koska sitä on pakko tuijottaa intensiivisesti 10 min ajan. Tavattavan ihmisen olinpaikka selviää yhdellä vilkaisulla, harva tekee niin kryptistä viestiä, että siitä ei saa minuutissa selvää. Lääkärin ajan tiedot on toivottavasti jo lähtiessä selvitetty (ja jos ei ole,niin miksi sen ipanan kanssa ollaan kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa kiertelemässä?). Työasiat kännykässä ei voi olla kovin tärkeitä, jos niihin ei tarvitse lainkaan keskittyä, sama opintojen kanssa. TE-toimistosta soitetaan, ei laiteta facebookiin viestejä.

Voi kuule. Ennen nuo nelivuotiaat loipotti ihan omillaan kun äiti puuhasi omiaan. Tai kävi äidin asialla yksin kaupassa.

Lääkäriasemat on meillä siellä kauppakeskuksessa ja lapset ei tod aina sairasta niin että lääkäriin ehtisi erikseen varautua. Siellä kauppakeskuksessa ehkä kierrellään siksi, että odotetaan kyytiä tai labratuloksia.

Työasiat voi tod joutua hoitamaan tuolla lailla. Terveisiä vaan astmalapsen perheestä, jossa lapsi pahimmillaan sairasti 28 päivää 30:stä. Ja työt piti silti siinä lomassa hoitaa. Samaten opinnot.

Te-toimiston ja Kelan kanssa asiointi on nykyään juurikin sähköistä.

No nyt ymmärrän, miksi naisia ei palkata. Kuka haluaa sellaisen työntekijän, joka omasta mielestään tekee laadukasta työtä kierrellessään kauppakeskuksessa sairaan lapsen kanssa samalla naputellen puhelintaan? Ihan kuin olisit postin asiakaspalvelussa töissä eli millään ei ole mitään väliä.

Jos työ on sellaista, että sen voi tehdä kaiken muun lomassa, niin toivottavasti siitä ei makseta oikeaa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä puhelimessa voi olla

- kauppalista

- tiedot siitä missä on ihminen jka siellä kauppakeskuksessa piti tavata

- lääkärin ajan tiedot

- työasioita joita pitää hoitaa vaikka viekin lasta välissä lääkäriin

- opiskeluasioita

- te-toimiston asioita

Ihan mitä vaan tärkeää

Ei ne äidit ennenkään todellakaan läsnä olleet. Lapset keikkui omillaan.

Kyllä ne äidit kauppareissulla oli lapselleen läsnä! Moni äiti tuntuu opettelevan sitä kauppalistaa ulkoa, koska sitä on pakko tuijottaa intensiivisesti 10 min ajan. Tavattavan ihmisen olinpaikka selviää yhdellä vilkaisulla, harva tekee niin kryptistä viestiä, että siitä ei saa minuutissa selvää. Lääkärin ajan tiedot on toivottavasti jo lähtiessä selvitetty (ja jos ei ole,niin miksi sen ipanan kanssa ollaan kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa kiertelemässä?). Työasiat kännykässä ei voi olla kovin tärkeitä, jos niihin ei tarvitse lainkaan keskittyä, sama opintojen kanssa. TE-toimistosta soitetaan, ei laiteta facebookiin viestejä.

Voi kuule. Ennen nuo nelivuotiaat loipotti ihan omillaan kun äiti puuhasi omiaan. Tai kävi äidin asialla yksin kaupassa.

Lääkäriasemat on meillä siellä kauppakeskuksessa ja lapset ei tod aina sairasta niin että lääkäriin ehtisi erikseen varautua. Siellä kauppakeskuksessa ehkä kierrellään siksi, että odotetaan kyytiä tai labratuloksia.

Työasiat voi tod joutua hoitamaan tuolla lailla. Terveisiä vaan astmalapsen perheestä, jossa lapsi pahimmillaan sairasti 28 päivää 30:stä. Ja työt piti silti siinä lomassa hoitaa. Samaten opinnot.

Te-toimiston ja Kelan kanssa asiointi on nykyään juurikin sähköistä.

No nyt ymmärrän, miksi naisia ei palkata. Kuka haluaa sellaisen työntekijän, joka omasta mielestään tekee laadukasta työtä kierrellessään kauppakeskuksessa sairaan lapsen kanssa samalla naputellen puhelintaan? Ihan kuin olisit postin asiakaspalvelussa töissä eli millään ei ole mitään väliä.

Jos työ on sellaista, että sen voi tehdä kaiken muun lomassa, niin toivottavasti siitä ei makseta oikeaa palkkaa.

Ihan tiedoksi vaan että se sinun merkonomityösi, jossa olennaista on istua toimistossa vekkihame päällä ei ole aino työn muoto. Ymmärrän toki, että tätä on kanan aivoilla vaikea hahmottaa.

Meillä menee erinomaisen hyvin, kiitos kysymästä.

T. Akateeminen yrittäjä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kännykkäkulttuuri on muuttanut asioita. Asun pikkukaupungissa ja liikun paljon kävelemällä. Usein näkee jonkun nuoren vanhemman kävelemässä kärryikäistä lasta työntäen ja samalla täysin keskittyen kännykällä puhumiseen tai kännykän selaamiseen samalla kiinnittämättä mitään huomiota lapseen, jonka ilme voi olla hyvinkin surullisen näköinen.

Pahimmat tapaukset ovat johtaneet melkein kolareihin, kun kävellään rattaiden kanssa autoja, pyöräilijöitä ja muita kävelijöitä päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.

Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.

Juu, niin tuttua!!! Tuota näkee liiankin usein, ja nimenomaan nuoria äitejä somettamassa, ja siinä se oma rakas? lapsi on ylimääräinen häiriötekijä ilmiselvästi. Kyllä selkeästi myös huomaa, kenellä on rahkeita lapsenkasvatukseen, intoa, ja ollut aluperinkin suuri halu tulla äidiksi, hyväksi sellaiseksi. Nämä yli 30 vuotiaat äidit hyvin usein ovat jo päässeet noista lapsellisista kotkotuksistaan yli ja heillä on järkeä ja kykyä kasvattaa lastaan antamalla aikaa, huomiota ja läsnäoloa. 

Karmeaa ajatella, että jos kauppakeskuksessakin äiti uppoutuu somen maailmaan noin intensiivisesti ja suhtautuu välinpitämättömästi lapseensa, niin mitähän mahtaakaan meininki olla siellä kotona ..... :( :( lapsi parka!!!!!!!

Näkikö ap tuon äidin olevan somessa? Kirjoittiko ap tuon äidin olleen somessa? En sano, etteikö tällaistakin tapahtuisi, mutta aika rajuja johtopäätöksiä. Sieltä puhelimelta voi katsoa niin monia eri asioita. Vaikka bussiaikatauluja.

Niin niin, ja samalla ignoorata pienokaisensa? Tuon kyseinen äippä tuskin ekaa kertaa jätti huomioimatta lapsensa ja tämän tarpeen saada äitinsä huomion juuri siinä kohtaa. Vaikka olisikin etsinyt jotain tärkeää sieltä puhelimesta, olisi voinut vielä korjata tilanteen lapsena kanssa. Mutta ei ilmeisesti ole niitä äitejä, joilla on rakkaus lapseensa ylivoimainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.

Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.

Juu, niin tuttua!!! Tuota näkee liiankin usein, ja nimenomaan nuoria äitejä somettamassa, ja siinä se oma rakas? lapsi on ylimääräinen häiriötekijä ilmiselvästi. Kyllä selkeästi myös huomaa, kenellä on rahkeita lapsenkasvatukseen, intoa, ja ollut aluperinkin suuri halu tulla äidiksi, hyväksi sellaiseksi. Nämä yli 30 vuotiaat äidit hyvin usein ovat jo päässeet noista lapsellisista kotkotuksistaan yli ja heillä on järkeä ja kykyä kasvattaa lastaan antamalla aikaa, huomiota ja läsnäoloa. 

Karmeaa ajatella, että jos kauppakeskuksessakin äiti uppoutuu somen maailmaan noin intensiivisesti ja suhtautuu välinpitämättömästi lapseensa, niin mitähän mahtaakaan meininki olla siellä kotona ..... :( :( lapsi parka!!!!!!!

Näkikö ap tuon äidin olevan somessa? Kirjoittiko ap tuon äidin olleen somessa? En sano, etteikö tällaistakin tapahtuisi, mutta aika rajuja johtopäätöksiä. Sieltä puhelimelta voi katsoa niin monia eri asioita. Vaikka bussiaikatauluja.

Niin niin, ja samalla ignoorata pienokaisensa? Tuon kyseinen äippä tuskin ekaa kertaa jätti huomioimatta lapsensa ja tämän tarpeen saada äitinsä huomion juuri siinä kohtaa. Vaikka olisikin etsinyt jotain tärkeää sieltä puhelimesta, olisi voinut vielä korjata tilanteen lapsena kanssa. Mutta ei ilmeisesti ole niitä äitejä, joilla on rakkaus lapseensa ylivoimainen.

Noita ns huomioituja lapsosia joiden äideillä on homma hukassa on aitten koulu täynnä. Tyyppejä jotka ei tajua että se oma vuoro ei vaan voi olla koko ajan, että aikuiset eivät ole olemassa heitä varten ja että aina ei tarvitse olla kivaa.

Puheterapeutit ovat nykyään ylityöllistettyjä, kun vanhemmat eivät enää juttele lapsien kanssa, vaan ovat nenä kiinni kännykässä. Tämä itse puheterapeutilta kuultua.

No mitä sitten! En minäkään jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Hah! Mietihän nyt toisenkin kerran! Entisinä kultaisina aikoina lapset jätettiin vaunuissaan ja rattaissaan kauppojen ulkopuolelle, isommat joko jäivät kotiin, tai kävivät yksin äidin asialla ostamassa pikkuostoksia. Lapset myös viipottivat keskenään ulkona kaiket päivät, eivät he tarvinneet äitiä katsomaan keinumista, kiipeilyä eikä liukumäestä laskua, vaan osasivat leikkiä keskenään. 

Minä olen se lapsi, ja edellisen lainauksen kirjoittaja. 

En minä tarvinnut äitiä katsomaan keinumista ja saatoin olla saavissa navetan nurkassa, kun äiti oli lypsyllä. Tai ehkä minä sittenkin ruokin sillä aikaa vasikoita.

Mutta kun lähdettiin kauppaan, minulle vastattiin ja oltiin mitä täydellisimmin "läsnä", eli käytännössä pidettiin yleensä kädestä kiinni.

Kyllä minunkin äitisi tuskastui, kun polkupyörän tarakalla yhtenään noin 5 kilometriä kaikkea kyselevä lapsi taas noin kolmannentuhannennen kerran kysyi " äiti, miksi ... "

Ratkaiseva ero aloituksessa kuvattuun on se, että äiti vastasi! Hyvin kiukkuisesti tosin jotain " en minä voi kaikkea tietää äläkä enää kysele" tai muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Hah! Mietihän nyt toisenkin kerran! Entisinä kultaisina aikoina lapset jätettiin vaunuissaan ja rattaissaan kauppojen ulkopuolelle, isommat joko jäivät kotiin, tai kävivät yksin äidin asialla ostamassa pikkuostoksia. Lapset myös viipottivat keskenään ulkona kaiket päivät, eivät he tarvinneet äitiä katsomaan keinumista, kiipeilyä eikä liukumäestä laskua, vaan osasivat leikkiä keskenään. 

Minä olen se lapsi, ja edellisen lainauksen kirjoittaja. 

En minä tarvinnut äitiä katsomaan keinumista ja saatoin olla saavissa navetan nurkassa, kun äiti oli lypsyllä. Tai ehkä minä sittenkin ruokin sillä aikaa vasikoita.

Mutta kun lähdettiin kauppaan, minulle vastattiin ja oltiin mitä täydellisimmin "läsnä", eli käytännössä pidettiin yleensä kädestä kiinni.

Kyllä minunkin äitisi tuskastui, kun polkupyörän tarakalla yhtenään noin 5 kilometriä kaikkea kyselevä lapsi taas noin kolmannentuhannennen kerran kysyi " äiti, miksi ... "

Ratkaiseva ero aloituksessa kuvattuun on se, että äiti vastasi! Hyvin kiukkuisesti tosin jotain " en minä voi kaikkea tietää äläkä enää kysele" tai muuta vastaavaa.

Kai tajuat että kaikille se kauppakeskus ei ole joku turvenuijan taivaa, vaan ihan arjen maisema, jossa käydään koko ajan.