"Äiti kato, äiti kato..." eikä äiti katsonut

Olen ollut äiti ennen älykännyjä ja muistan kyllä tuon rasittavan äiti kato vaiheen, ei auttanut vaikka katto, olis pitäny kokoajan olla katsomassa. Tuli tuota itsekin olla katsomatta, kun ruokaakin oli tehtävä. Mutta ymmärrän pointtisi, nykyään tekniikka vie liikaa niin vanhempia kuin lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Huh huh. En minä ainakaan pysähdy aivan joka kerta kun lapsi haluaa jotain katsoa, etenkin jos olen 5 min aiemmin sanonut 10 kertaa että nyt pitää jo mennä. Kyllähän nuo jo jättäytyä osaa ja viivytellä tahallaankin. 

Kirppiksellä oma 2v tarttuu/ osoittaa jokaiseen mekkoon ja paitaan ja hokee äiti kato, äiti kato, äiti tämä minun, äiti minulla tämmöinen. Joo, en todellakaan katso kaikkia vaan sanon vaan että älä koske ja jatkan etsimistä. Miljoonat kerrat olen toki ihastellut mukana ja noteerannut. 

Mikä minua eniten v*tuttaa nykyajassa että nähdään ehkä minuutin, max viisi, jonkun elämää ohimennen ja tehdään siitä sitten jäätävät johtopäätökset ja diagnoosit. :,D Tuokin että vauva huusi vaunuissaan eikä äiti reagoinut? No tästäkin omakohtainen kokemus, esikoinen oli koliikkivauva, sitä kesti 6 kk:tta ja huusi jopa 10 h päivässä. Kun mulla pää särki ja kroppa kramppasi vauvan kanniskelusta, pakkasin vauvan vaunuihin ja lähdin painamaan pitkin pururataa - se olin minun ainoa tapa hengähtää miehen pitkän työpäivän aikana. Kerran vastaan tuli kaksi mummoa jotka minun mentyä ohi alkoivat suureen ääneen kauhistelemaan miten nuo "nuoret äidit ei viitsi lastaan edes lohduttaa, huudattavat vaan kun pitää jumpata ja muuta touhottaa"... todella loukkaavaa, koska olin juuri edeltävät 4 tuntia kanniskellut vauvaa ympäri pientä asuntoa. Niinkuin kaikkina muinakin edeltävinä päivinä sitä ennen. 

Varmasti liikaa monet tuijottaa nykyään kännyköitä, mutta viiden tai edes kymmenen minuutin perusteella te ette voi sanoa kenellä se on liiallista ja kenellä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

Mitä pelleilyä. Mulla 5-v. lapsi joka myös hokee "äiti, äiti kato" vähän väliä. Arvaa mitä, mä kyllä katson. Jos on hetki etten ehdi huomioida, kerron sen lapselle, enkä jätä hokemaan vailla vastausta. Kerron vaikka monta kertaa.  Mietipä olisiko kiva olla vaikka kaverin kanssa, joka tuijottaa puhelintaan eikä vastaa mitään kun yrität jutella. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä puhelimessa voi olla

- kauppalista

- tiedot siitä missä on ihminen jka siellä kauppakeskuksessa piti tavata

- lääkärin ajan tiedot

- työasioita joita pitää hoitaa vaikka viekin lasta välissä lääkäriin

- opiskeluasioita

- te-toimiston asioita

Ihan mitä vaan tärkeää

Ei ne äidit ennenkään todellakaan läsnä olleet. Lapset keikkui omillaan.

Kyllä ne äidit kauppareissulla oli lapselleen läsnä! Moni äiti tuntuu opettelevan sitä kauppalistaa ulkoa, koska sitä on pakko tuijottaa intensiivisesti 10 min ajan. Tavattavan ihmisen olinpaikka selviää yhdellä vilkaisulla, harva tekee niin kryptistä viestiä, että siitä ei saa minuutissa selvää. Lääkärin ajan tiedot on toivottavasti jo lähtiessä selvitetty (ja jos ei ole,niin miksi sen ipanan kanssa ollaan kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa kiertelemässä?). Työasiat kännykässä ei voi olla kovin tärkeitä, jos niihin ei tarvitse lainkaan keskittyä, sama opintojen kanssa. TE-toimistosta soitetaan, ei laiteta facebookiin viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Missä se kerrottiin?

Äiti saattoi olla lapsen kanssa lääkärireissulla valvotun viikon jälkeen, hammaslääkärireissulla lapsen kanssa räpeltäen silti töitä siinä sivussa, kauppareissulla hankkimassa varusteita kireällä aikataululla tai ihan mitä vaan. Se kahvihetki ainoa kuukauteen, kun ehtii hetken istahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä puhelimessa voi olla

- kauppalista

- tiedot siitä missä on ihminen jka siellä kauppakeskuksessa piti tavata

- lääkärin ajan tiedot

- työasioita joita pitää hoitaa vaikka viekin lasta välissä lääkäriin

- opiskeluasioita

- te-toimiston asioita

Ihan mitä vaan tärkeää

Ei ne äidit ennenkään todellakaan läsnä olleet. Lapset keikkui omillaan.

Kyllä ne äidit kauppareissulla oli lapselleen läsnä! Moni äiti tuntuu opettelevan sitä kauppalistaa ulkoa, koska sitä on pakko tuijottaa intensiivisesti 10 min ajan. Tavattavan ihmisen olinpaikka selviää yhdellä vilkaisulla, harva tekee niin kryptistä viestiä, että siitä ei saa minuutissa selvää. Lääkärin ajan tiedot on toivottavasti jo lähtiessä selvitetty (ja jos ei ole,niin miksi sen ipanan kanssa ollaan kauppakeskuksessa kaikessa rauhassa kiertelemässä?). Työasiat kännykässä ei voi olla kovin tärkeitä, jos niihin ei tarvitse lainkaan keskittyä, sama opintojen kanssa. TE-toimistosta soitetaan, ei laiteta facebookiin viestejä.

Voi kuule. Ennen nuo nelivuotiaat loipotti ihan omillaan kun äiti puuhasi omiaan. Tai kävi äidin asialla yksin kaupassa.

Lääkäriasemat on meillä siellä kauppakeskuksessa ja lapset ei tod aina sairasta niin että lääkäriin ehtisi erikseen varautua. Siellä kauppakeskuksessa ehkä kierrellään siksi, että odotetaan kyytiä tai labratuloksia.

Työasiat voi tod joutua hoitamaan tuolla lailla. Terveisiä vaan astmalapsen perheestä, jossa lapsi pahimmillaan sairasti 28 päivää 30:stä. Ja työt piti silti siinä lomassa hoitaa. Samaten opinnot.

Te-toimiston ja Kelan kanssa asiointi on nykyään juurikin sähköistä.

Näitä näkee tosi paljon. Vanhemmat tuijottaa puhelimiaan eikä voi vastata lapsille, ei edes "en ehdi juuri nyt katsoa/kuunnella, odota hetki niin kuuntelen." Vissiin kaikilla todella tärkeitä tietoja siellä puhelimessa, kun ei voi reagoida. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä näkee tosi paljon. Vanhemmat tuijottaa puhelimiaan eikä voi vastata lapsille, ei edes "en ehdi juuri nyt katsoa/kuunnella, odota hetki niin kuuntelen." Vissiin kaikilla todella tärkeitä tietoja siellä puhelimessa, kun ei voi reagoida. 

Ja ennenkö äidit ja isät olivat 24/7 koko ajan laatensa käytettävissä? Miten minä muistan omasta lapsuudesta miten äiti kahvitteli joka hemmetin iltapäivä parisen tuntia muiden kotiäitien kanssa eikä heitä saanut häiritä ja isä retkahti töistä tultuaan sanomalehden taa ja nokosille eikä tasan ollut käytettävissämme.

En edes muista kuin yhden kerran jolloin äiti olsi ollut jossakin kahden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä näkee tosi paljon. Vanhemmat tuijottaa puhelimiaan eikä voi vastata lapsille, ei edes "en ehdi juuri nyt katsoa/kuunnella, odota hetki niin kuuntelen." Vissiin kaikilla todella tärkeitä tietoja siellä puhelimessa, kun ei voi reagoida. 

Ja ennenkö äidit ja isät olivat 24/7 koko ajan laatensa käytettävissä? Miten minä muistan omasta lapsuudesta miten äiti kahvitteli joka hemmetin iltapäivä parisen tuntia muiden kotiäitien kanssa eikä heitä saanut häiritä ja isä retkahti töistä tultuaan sanomalehden taa ja nokosille eikä tasan ollut käytettävissämme.

En edes muista kuin yhden kerran jolloin äiti olsi ollut jossakin kahden.

Jaa, itselläni taas oli hyvät, henkisesti läsnäolevat vanhemmat. Isä oli kova lukemaan, osasi kuitenkin lapsen vuoksi sanoa, että lukee nyt eikä voi heti kuunnella. Ei jättänyt vain huutelemaan tyhjää. Itsekin osaan vastata lapselle kuin ihmiselle, enkä jätä hokemaan turhaa, kun "se nyt on niin rasittava ettei sille jaksa vastata". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä näkee tosi paljon. Vanhemmat tuijottaa puhelimiaan eikä voi vastata lapsille, ei edes "en ehdi juuri nyt katsoa/kuunnella, odota hetki niin kuuntelen." Vissiin kaikilla todella tärkeitä tietoja siellä puhelimessa, kun ei voi reagoida. 

Ja ennenkö äidit ja isät olivat 24/7 koko ajan laatensa käytettävissä? Miten minä muistan omasta lapsuudesta miten äiti kahvitteli joka hemmetin iltapäivä parisen tuntia muiden kotiäitien kanssa eikä heitä saanut häiritä ja isä retkahti töistä tultuaan sanomalehden taa ja nokosille eikä tasan ollut käytettävissämme.

En edes muista kuin yhden kerran jolloin äiti olsi ollut jossakin kahden.

Jaa, itselläni taas oli hyvät, henkisesti läsnäolevat vanhemmat. Isä oli kova lukemaan, osasi kuitenkin lapsen vuoksi sanoa, että lukee nyt eikä voi heti kuunnella. Ei jättänyt vain huutelemaan tyhjää. Itsekin osaan vastata lapselle kuin ihmiselle, enkä jätä hokemaan turhaa, kun "se nyt on niin rasittava ettei sille jaksa vastata". 

Mitä tämä ihan käytännössä tarkoittaa? Molemmat päivystivät palveluksessasi 24/7?

Se on vähän eri juttu sitten kun sen oman 5 vuotiaan joka ikinen lause alkaa ja loppuu sanalla "äiti".

Vierailija kirjoitti:

Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.

Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.

Juu, niin tuttua!!! Tuota näkee liiankin usein, ja nimenomaan nuoria äitejä somettamassa, ja siinä se oma rakas? lapsi on ylimääräinen häiriötekijä ilmiselvästi. Kyllä selkeästi myös huomaa, kenellä on rahkeita lapsenkasvatukseen, intoa, ja ollut aluperinkin suuri halu tulla äidiksi, hyväksi sellaiseksi. Nämä yli 30 vuotiaat äidit hyvin usein ovat jo päässeet noista lapsellisista kotkotuksistaan yli ja heillä on järkeä ja kykyä kasvattaa lastaan antamalla aikaa, huomiota ja läsnäoloa. 

Karmeaa ajatella, että jos kauppakeskuksessakin äiti uppoutuu somen maailmaan noin intensiivisesti ja suhtautuu välinpitämättömästi lapseensa, niin mitähän mahtaakaan meininki olla siellä kotona ..... :( :( lapsi parka!!!!!!!

Hiekkalaatikko tuttu on vastaavanlainen. Se ei räpellä kännykkää, muttei koskaan vastaa lapsensa jutteluun tai eikä kato, vaikka pyydetään. Me muut äidit sitten jutellaan hänen lapsilleen ja keinutetaan, tehdään kakkuja ja katotaan.

Se vaan selittää tauottomasti meille muille. Todella raskas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut omalta lapseltani nyt vuosia "äiti kato" jopa oikeasti yli sata kertaa päivässä. Kotona ei niin paljon, mutta sielläkin on kymmenen kärrynpyörää tunnissa, mitä pitäisi katsoa. Kaupungilla äärettömän puhelias ja innokas lapsi löytää sekunnin välein jotain, mitä pitäisi katsoa. Jos lapsen isä on mukana, niin hän vähän väliä sanoo, että "kysy minulta välillä", mutta silti se äitikatoäitimiksi alkaa kohta uudelleen.

Olen miettinyt, että monikohan on meidät nähdessään tehnyt "tunnethan piston sydämessäsi" -päivityksen? Minä sanon vähän väliä tosi tiukastikin lapselle, että nyt en katso yhtään mitään, ja saatanpa (huhhuh) katsoa ennemmin puhelinta. Jos ollaan oltu koko päivä menossa, niin siinä vaiheessa on jo saavutus, ettei laita vielä kuulokkeita korviinsa. Sanon myös toisinaan, että nyt et hetkeen sano kertaakaan "äiti", koska minä en aio siihen reagoida.

En tunne pistoa sydämessäni, koska ei ole syytä. Haluan kuitenkin kertoa, että se ohimenevä hetki, mistä on niiiiin herkullista tehdä paheksuva juttu, voi olla tosiaan vain se hetki. Voi toki olla, että juuri se kyseinen äitee ei lastaan kuuntele lainkaan, mutta jos näit vain sen hetken, niin ihanko tosissaan teit sen perusteella jotain päätelmiä? Miksi?

Nykyajan Kersoilla (tm) ei tunnu olevan ongelmana, ettei heitä kuunneltaisi. On tosi ristiriitaista kuitenkin, että ulkopuoliset tuomitsevat sekä sen, ettei lapsi saa koko ajan halutessaan huomiota ja toisaalta sen, että lapsi saa koko ajan huomiota ja pyörittää koko pakettia. Parasta on, kun ei yritä miellyttää ketään ulkopuolista, koska aina joku näkee vaivaa.

Juuri näin. Lapsen on myös hyvä oppia että äiti tekee välillä omia juttujaan ja lapsen pitää nyt hetki odottaa. Ei kaikkea voi eikä tule lopettaa heti kun lapsi niin vaatii.

Mitä pelleilyä. Mulla 5-v. lapsi joka myös hokee "äiti, äiti kato" vähän väliä. Arvaa mitä, mä kyllä katson. Jos on hetki etten ehdi huomioida, kerron sen lapselle, enkä jätä hokemaan vailla vastausta. Kerron vaikka monta kertaa.  Mietipä olisiko kiva olla vaikka kaverin kanssa, joka tuijottaa puhelintaan eikä vastaa mitään kun yrität jutella. 

Juu senkus katsot vaan, minä kyllä sanon lapselle välillä että "odota hetki, äiti puhuu nyt jonkun kanssa, tarkistaa kauppalistan, lähettää yhden viestin." tämän jälkeen katson ja kuuntelen sikäli kun lapsi vielä muistaa mitä osoitti. En lopeta kaikkea tekemistäni sillä sekunnilla kun lapsi haluaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.

Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.

Juu, niin tuttua!!! Tuota näkee liiankin usein, ja nimenomaan nuoria äitejä somettamassa, ja siinä se oma rakas? lapsi on ylimääräinen häiriötekijä ilmiselvästi. Kyllä selkeästi myös huomaa, kenellä on rahkeita lapsenkasvatukseen, intoa, ja ollut aluperinkin suuri halu tulla äidiksi, hyväksi sellaiseksi. Nämä yli 30 vuotiaat äidit hyvin usein ovat jo päässeet noista lapsellisista kotkotuksistaan yli ja heillä on järkeä ja kykyä kasvattaa lastaan antamalla aikaa, huomiota ja läsnäoloa. 

Karmeaa ajatella, että jos kauppakeskuksessakin äiti uppoutuu somen maailmaan noin intensiivisesti ja suhtautuu välinpitämättömästi lapseensa, niin mitähän mahtaakaan meininki olla siellä kotona ..... :( :( lapsi parka!!!!!!!

Näkikö ap tuon äidin olevan somessa? Kirjoittiko ap tuon äidin olleen somessa? En sano, etteikö tällaistakin tapahtuisi, mutta aika rajuja johtopäätöksiä. Sieltä puhelimelta voi katsoa niin monia eri asioita. Vaikka bussiaikatauluja.

Sinä et sitä voi tietää, jos äidin täytyi hoitaa sillä hetkellä jokin tärkeä asia sillä kännykällä?

Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi, koska arvostelet muiden elämää, josta et tiedä yhtään mitään, vain pienen hetken perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin kauppakeskuksessa nuorta äitiä jolla noin 4-5 vuoden ikäinen poika. Itse olin kahvilassa ja nämä siinä läheisyydessä. Poika yritti saada äidin huomion, että olisi näyttänyt tälle jonkun asian näyteikkunassa. Äiti oli naama kiinni kännykässä ja sormet sauhuten lääppi näyttöä. Poika hoki 8 kertaa äiti kato-lausetta, mut äitiä ei kiinnostanut. Poika jo vähän turhautu ja muutti äänensävyään, ei vaikutusta. Loppujen lopuksi äiti sai vihdoin silmät irti kännykästä kääntyi kannoillaan ja komensi poikaa " ala tulla sieltä". Poika yritti kerran vielä, mut ei. Vähän allapäin lähti sitten seuraamaan äitiään.

Kävi sääliksi pientä. En tiedä mitä näyteikkunassa olisi ollut, mutta miksi äiti ei voinut katsoa? Toivottavasti jonkun omassatunnossa tuntuu pieni piikki ja tunnistaa edes etäisesti itsensä tästä. Antakaa sitä huomiota niille lapsille kun he sitä pyytää. Plärätkää kännykkää omalla ajallanne. Vaikka ette sitä huomaa, niin kyllä ympärillä olevat ihmiset näkevät toimintasi, varsinkin kun pienen lapsen jatkuva hokema huomion kiinnittää...paitsi sinun.

Hauska tää aloitus kun vertaa siihen "en voi kyläillä lapsiperheissä" jossa lapset juoksee näyttämään kaikkea ja siinä se on negatiivisessa sävyssä ja aloittaja toivoo että äiti tylyttäisi lapset omaan huoneeseen hiljaisiksi. Ei vanhempi voi näissä onnistua, niin tai näin, aina tekee väärin. Et ap oikeasti tiedä mistä oli kyse, miten tilanne alkanut ihan alunperin. Ihmeellistä kyllä joskus myös äideille tulee yllättäenkin tärkeitä asioita hoidettavaksi ja joskus äiti on jo ehtinyt useaan kertaan selittää että nyt tarvitsee rauhan johonkin asiaan. Puhelimella voi hoitaa tai joutua hoitamaan vaikka mitä, asuntohakemusta, menetyksen kohdanneen ystävän lohdutusta (kunnes näkee livenä), tapaamisten sopimista, bussiaikataulujen selvittelyä, jne, joita kuka tahansa muu hoitelee huomaamatta mutta äidit eivät saa elleivät hommaa lapsilleen hoitajaa vai mitä ihmettä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Hiekkalaatikko tuttu on vastaavanlainen. Se ei räpellä kännykkää, muttei koskaan vastaa lapsensa jutteluun tai eikä kato, vaikka pyydetään. Me muut äidit sitten jutellaan hänen lapsilleen ja keinutetaan, tehdään kakkuja ja katotaan.

Se vaan selittää tauottomasti meille muille. Todella raskas ihminen.

Mulla myös tällainen tuttava. Juuri oltiin yhdessä liikenteessä, hänen lapsi hoki "äiti arvaa mitä" noin 10 kertaa, jonka jälkeen minä kysyin, että no mitä? ja lapsi kertoi hauskan jutun mitä aikoo isona tehdä. Äitinsä ei vastannut. Ja juu, on omia lapsia, on eletty tuo vaihe, ja annoin lapselle huomiota enkä huviselannut puhelinta lapsen kanssa ollessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ennen äiti ei olisi ikinä lukenut lehteä / tehnyt käsitöitä /lypsänyt lehmiä / tehnyt ruokaa ja lapsi oli hetken ihan yksinään kun äiti keskittyi muuhun. En ymmärrä mikä saatana tuo puhelin nykypäivänä on? Se on tietysti eri jos ollaan lapsen kanssa tekemässä jotain eikä keskitytä muuhun kuin puhelimeen.

Aika harvoin äiti entiseen aikaan lypsi lehmiä tai teki käsitöitä silloin, kun oli lapsen kanssa poissa kotoa. Se on aivan eri asia olla KOTONA katsomassa sitä kymmenettä kärrynpyörää kun pitäisi laitttaa pyykit kuivumaan kun lääppiä kännykkää ostoskeskuksessa, jossa on pienelle ihmiselle paljon enemmän nähtävää kuin kotona.

Tämä aloituksessa mainittu tapaus oli nimenomaisesti se eri asia, jossa oltiin lapsen kanssa tekemässä jotain jossakin muualla kuin kotona.

Hah! Mietihän nyt toisenkin kerran! Entisinä kultaisina aikoina lapset jätettiin vaunuissaan ja rattaissaan kauppojen ulkopuolelle, isommat joko jäivät kotiin, tai kävivät yksin äidin asialla ostamassa pikkuostoksia. Lapset myös viipottivat keskenään ulkona kaiket päivät, eivät he tarvinneet äitiä katsomaan keinumista, kiipeilyä eikä liukumäestä laskua, vaan osasivat leikkiä keskenään.