Naimisissa olevat! Menette kahvilaan. Maksatko omat ostoksesi?

Yhteiset rahat toinen maksaa. Mies useimmin.

Yksi tili minne menee meidän talouden kaikki rahat joten eipä väliä

Aika usein mies kun tienaa paremmin. Toki itsekin osallistun kuluihin ja vastaan enimmäkseen perheen ruokaostoksista ja lasten hankinnoista. Meillä ei rahasta riidellä vaan molemmat maksaa kuluja kykynsä mukaan, kaikki omaisuus on yhteistä.

Laitamme saman verran rahaa ruokatilille, josta lähtee ruokaostokset, kahvittelut ja ravintolakulut. Mies syö enemmän, joten minä maksan enemmän...suhteessa.

Meillä on yhteiset rahat, joten ihan sama kumpi maksaa.

T. Naimisissa 15 vuotta, 2 lasta

Totuuden nimissä, joudun kysymään mieheltä saanko ottaa jotakin ja saanko ottaa lapsille sitä ja tätä. Olen kotihoidontuella ja mies käy töissä, joten olen käytännössä varaton.

Joskus maksan joskus en.

Mies maksaa useammin kuin minä.

Samasta taloudesta se raha lähtee riippumatta siitä kumpi maksaa laskun.

Joskus maksetaan erikseen, joskus yhteiseltä tililtä, joskus toinen tarjoaa. Esim. huvipuistoreissulla yleensä toinen maksaa liput ja toinen ruoat. Miten milloinkin :)

Mies maksaa ravintoloissa kaiken, koska haluaa, eikä viitsitä tarjoilijoille oman järjestelymme vuoksi teettää kahta laskua, joten minä maksan hänen tililleen oman osuuteni takaisin, ellei hän erikseen sano, että hän tarjoaa tämän. Myös minä tarjoan välillä. Ruokaostokset maksaa jompikumpi ja toinen maksaa takaisin kuitin perusteella: puolet yhteisistä, omat kokonaan. Asuntolainan erän maksaa aina mies ja minä maksan hänelle puolet siitä tilille. Yhtiövastikkeen maksan minä, mies maksaa minulle puolet siitä tilille. Matkoilla meillä on yhteinen matkakassa, josta maksetaan ravintoloissa. Lisäksi molemmilla on ostoksiin omat varat.

Toimii, eikä tarvitse koskaan riidellä rahasta.

Minä maksan aina vaimoni kahvit, ja myös ravintolassa molempien ruuat. Mulla on tuplasti parempi palkka. En tajua miehiä jotka pihtaa rahojaan omalta vaimoltaan.

Se maksaa, joka jaksaa. Joskus minä maksan molemmat, joskus mies. Kaupassa maksaa se, jolla on rahaa, jos siellä ollaan yhdessä. (Mun tulot on suuremmat kuin miehen ja maksan 90% perheen menoista. Mies siirtää mun käyttöön rahaa, ja maksaa mun toivomia juttuja, kun oma tilini tyhjenee kaikkeen pakolliseen. Tämä järjestely toimii meillä.)

Hankala ymmärtää vakiintuneita pareja, joiden täytyy kahviloissa tms. maksaa omat kahvinsa erikseen. Hidastaa vaan jonoja suotta kahdella maksutapahtumalla, kun voisivat tahtoessaan tasata rahansa jälkikäteenkin...

Meillä maksetaan käytännössä kaikki kimpassa. Vuokra maksetaan joka toinen kk vuorotellen, mutta muuten menee miten sattuu. Ravintolat, ruokaostokset ymsyms maksaa se kumpi nyt sattuu maksamaan. Jos toinen ostaa lähinnä itselleen jotain isompaa, sen maksaa sitten itse. Mutta kun ei rahassa kuitenkaan kylvetä, niin ei kumpikaan kertomatta mitään isoa ostaa. Eli lupaa ei kysytä, mutta kyllä se ennen ostoa puheeksi tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoamme toisillemme kahviloissa ja ravintoloissa suurin piirtein vuorotellen. Ruokaostokset hoidetaan vuoroviikoin. Yhteiset kulut maksetaan yhdessä ja kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset menonsa. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta tai pyytää lupaa rahan käyttämiseen.

Järkevää. Kuulin nimittäin kerran kaupassa, kun nainen kysyi mieheltä, saako ostaa jotain.

Saatoin vaikka hyvinkin olla tämä luvan Kysyjä. Välillä ollut rahat niin tiukilla, että jos mies on maksanut ostoksen, olen vähän niinkuin joutunut kysymään voinko ostaa jotain "turhaa", koska mies maksajana sillä hetkellä tiennyt varat paremmin.

Öö kyllä meillä rahat on suurimmaksi osaksi yhteisiä, mies maksaa useimmiten, minä maksan jos ehdin ensin kassalle/olen yksin.

Joskus maksan ja joskus en. Riippuu mikä fiilis, mikä rahatilanne ja kenen kanssa oon liikenteessä. Jos oon äidin kanssa niin joskus se maksaa mullekin. Miehen kanssa ei koskaan makseta erikseen, välillä maksan minä, mutta useimmiten mies. Kavereiden kanssa useimmiten erikseen.

Yhteinen tili. Siis, kummankin kaikki rahat rahat yhdelle ja samalle tilille. Eli ihan sama kumpi vinkauttaa korttia, koska samasta menee. Tietty jos ollaan yhdessä ulkona kahvilassa, syömässä tms mies yleensä on kortin käyttäjä, koska hän kokee sen olevan herrasmiesmäistä :D ruokakaupassa hän myös jää "maksajaksi", koska minä pakkaan.

Hyvin helppoa ja yksinkertaista. Eikä oo tarvinnu ikinä riidellä rahasta tai kytätä tiliotteita, koska molemmilla samanlainen käsitys rahankäytöstä ja kun yhteistä taloutta pidämme, missä kaikki on yhteistä, tuntuisi hullulla rueta venkslaamaan.

Tuntuu vain jotenkin anelulta tuo: saanko ostaa? Voisiko vaikka kysyä voikohan tämän nyt ostaa tai onkohan tämä nyt tarpeellista tms. Mies sitten kyllä ymmärtää sanoa, että ehkä ei nyt, mutta katsotaan myöhemmin tms.

En välitä muitten mielipiteistä, mutta sen verran olen "itsenäinen", että en haluaisi mieheltä kysyä "lupaa", jos siitä joku ulkopuolinen saa väärän käsityksen esim. kaupassa.

Maksamme asumiskulut puoliksi, samoin muut toistuvat kotiin liittyvät kulut. Asunto 50/50.

Autokulut maksaa kumpikin itse, mutta jos mun autoon isompi remontti tms.  niin mies maksaa, ainakin osan. Mulla pienempi palkka.

Omat tilit, mutta näitten puoliksimaksettujen menojen jälkeen emme tarkkaile kumpi maksaa mitäkin, se maksaa kellä sattuu vaikka olemaan käteistä pieniin ostoksiin.

Jos mies ehdottaa ulkona syömistä hän maksaa. Myös viinin tms.

Terassilla tms. olut ja muu menee yleensä niin, että maksamme vuorotellen kierrokset.

Emme riitele rahasta ja mies saattaa loppukuusta kysyä tarvinko rahaa. En yleensä tarvi. Kampaajat yms. maksan itse, mies omat vastaavat juttunsa.

Emme kaiva erikseen korttia kaupassa tms. Jos jommallakummalla jotain omaa extraa, niin sovimme siitä kotona.

Isommat hankinnat suunnitellaan ja maksetaan siten miten ne sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tili. Siis, kummankin kaikki rahat rahat yhdelle ja samalle tilille. Eli ihan sama kumpi vinkauttaa korttia, koska samasta menee. Tietty jos ollaan yhdessä ulkona kahvilassa, syömässä tms mies yleensä on kortin käyttäjä, koska hän kokee sen olevan herrasmiesmäistä :D ruokakaupassa hän myös jää "maksajaksi", koska minä pakkaan.

Hyvin helppoa ja yksinkertaista. Eikä oo tarvinnu ikinä riidellä rahasta tai kytätä tiliotteita, koska molemmilla samanlainen käsitys rahankäytöstä ja kun yhteistä taloutta pidämme, missä kaikki on yhteistä, tuntuisi hullulla rueta venkslaamaan.

Saatat olla minä. Meillä siis täsmälleen sama systeemi ja hyvin toimii vaikka tulot eivät tällä hetkellä menekään tasan

Tuosta luvan kysymisestä, saatan joskus kysyä lupaa johonkin ostokseen (yleensä karkkiin...), mutta tässä on kyse enemmänkin siitä että yleensä ostetaan herkut ja muut turhat jutut tasapuolisesti tyyliin koska sinä ostat jätskin, minä ostan karkkipussin. Jos siis tiedän ettei mieheni sokerihammasta kolota, kysyn "lupaa" omaan herkkuostokseeni, ja sama toimii toisin päin. Tämä tapa tulee siis enemmänkin kohteliaisuudesta ja myös siitä että osittain joskus toivoo kieltävää vastausta kun oma itsekuri turhan tuhlaamisen kanssa meinaa pettää. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoamme toisillemme kahviloissa ja ravintoloissa suurin piirtein vuorotellen. Ruokaostokset hoidetaan vuoroviikoin. Yhteiset kulut maksetaan yhdessä ja kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset menonsa. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta tai pyytää lupaa rahan käyttämiseen.

Järkevää. Kuulin nimittäin kerran kaupassa, kun nainen kysyi mieheltä, saako ostaa jotain.

Olen muutaman kerran avioliiton alussa kysynyt juuri noin mieheltäni, koska haluan kunnioittaa hänen mielipidettään. Nyt kun on lapsia, moiseen ei ole aikaa eikä viitsimystä. Meillä on yhteinen tili (saimme sellaisen vinkin) ja monilta riidoilta on vältytty. Suosittelen, jos ei ole liian ahne.

Karkit, jätskit yms. kyllä kuuluu kategoriaan "ei luvanvaraiset" eli ne se saa kumpikin heittää ostoskoriin vapaasti ilman mitään kyselyjä. D D D

Meillä on aika yhteinen herkkumaku: jos otan karkkipussin, niin mies saa siitä osansa ja samoin muistakin vastaavista. Monta kertaa mies sanookin: kiva kun oletkin ottanut xxx.

Kun "pakolliset kulut" on yhdessä hoidettu, niin muista pienemmistä ostoista sitten ei nipoteta ja tehdä tiliä, puolin eikä tosin.

Suuremmat harkitaan yhdessä.