Naimisissa olevat! Menette kahvilaan. Maksatko omat ostoksesi?

Kahvilassa, ravintolassa, baarissa mies maksaa. Ruokakaupassa tai muissa myymälöissä kumpikin, miten nyt satutaan siinä kassajonossa seisomaan.

Yhteiset on rahat.

Yleensä mies kaivaa korttinsa kun sillä on se taskussa, mulla taas laukun pohjalla. Maksajina ollaan kuitenkin kummatkin, koska meillä on yhteinen tili.

Ristiinrastiin. Yhteiset tilit.

Millon mitenkin, yhteiset rahat on,monta tiliä, palkat tulee omille tileille, mutta sillä ei ole merkitystä. Tuntuu vieraalta ja hassulta ajatus, että mieheni "tarjoaisi"minulle jotain ravintolassa lähes 30 vuoden avioliiton jälkeen, se maksaa, jonka sujuvampi sillä hetkellä se on tehdä.

Maksetaan kaikki yhteiset ja perheen menot yhteiseltä tililtä, jonne minä laitan miestä enemmän rahaa, koska minulla on paremmat tulot. Joskus maksetaan omistamme, jos vaikka jompikumpi haluaa tarjota esim. ravintolassa.

En ole koskaan tajunnut, että kun mennään avioliittoon, kummallakin pitää olla "omat rahat" ja tilit. Meillä on 36 vuoden yhdessäolon alusta asti ollut yksi yhteinen tili, jonne kummankin palkat ja muut menevät ja josta kaikki maksut ym. hoidetaan. Kummalakin on kortit sille tilille.Rahaa on ollut "meillä" ihan yhteisesti, jos sitä on ollut. Sen puute on kärsitty  yhdessä samalla tavoin, vaikka minulla onkin ollut aina isompi palkka.Se on luottamusta toiseen. Siitä siinä on täysin kyse.

On tosi naurettavaa seurata ihan lähipiirissäkin , kun aviopari miettii ,  että kumpi nyt tämän maksaa ja maksanko minä nyt sinulle sen sitten ja koska.

Kun olin naimisissa, meillä oli yhteiset rahat. Joten oli ihan se ja sama, kumman kortilla maksettiin, kun tili oli sama. Mulla oli isommat tulot, ei paljon, mutta hieman.

Nykyisessä suhteessa mies tarjoaa useammin kuin minä. Joskus maksetaan omat jutut itse, siis jos toinen jää empimään, mitä ottaa, niin linjastokahvilassa toinen voi jo mennä kassalle oman tarjottimen kanssa. Oltiin juuri lomareissulla mun lasten kanssa, eikä kyllä oikeasti jaksettu laskea mitään jakoja. Kumpikin maksoi miten sattuu. Jos käydään kahdestaan ulkona, niin mies maksaa. Mä tienaan enemmän kuin hän (bruttona ero reilu tonni), mutta mun rahat menee lapsiin. Ei me kovin usein käydä ulkona, mutta jos mun pankkitili näyttää huonolta, niin vaihtoehdot on joko jäädä kotiin tai mies maksaa ja hän tietää sen kyllä. Joten jos hän sen jälkeen vielä haluaa mun kanssa lähteä, kun olen sanonut, ettei mulla ole varaa, niin hän tietää joutuvansa maksamaan. Toki yritän tasata tilannetta aina kun mahdollista, käyn usein kaupassa, kokkailen hänelle ja siivoan :D

Meillä on yhteiset rahat, ja on aivan sama kumpi maksaa. Kyselemme myös toisiltamme, että voiko ostaa sitä ja tätä, varsinkin jos kalliimmasta tuotteesta kysymys. Mies tienaa hyvin, ja on varsin antelias ja "tuhlaa" muihin perheenjäseniin, ei kovin paljon itseensä. Hänelle kuulemma riittää, että on hyvä koti ja mieleinen auto, eikä ruuassa tarvitse pihistellä.

Se ja sama kumpi maksaa, jos menemme yhessä kahville, jompikumpi maksaa sen yhteiseltä tililtä. Tai jos toinen haluaa tarjota, kumpikin saattaa vuorollaan. Maksamme yhteiseltä tililtä ruokaostokset ja muutkin yhteiset kulut. Sinne kumpikin laittaa suhteessa omiin tuloihin sopivan summan. Minä enemmän kuin mies, koska tienaan enemmän. Maksan tottakai omat kuluni.

On tosi naurettavaa seurata ihan lähipiirissäkin , kun aviopari miettii ,  että kumpi nyt tämän maksaa ja maksanko minä nyt sinulle sen sitten ja koska.[/quote]

Me ollaan juurikin tuollaisia 😁 lisäksi käytämme excel-taulukkoa.

Kuulostaa pahemmalta kuin onkaan..lopulta kuitenkin yhteiset ovat rahat. Mukava vaan nähdä mihin kaikki eurot ovat menneet. Ja yleensä se on tuo mies, joka maksaa mulle takaisin ja ihan omasta halustaan. Hänellä suuremmat tulot.

Lapsia ei ole. Asuntolaina kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan aina. Meidän yhteisestä tilistä. Mies ei maksa koskaan mitään missään. Hän tienaa, minä maksan.

Meillä sama. Ihan sama kumpi maksaa niin minun rahoista se kuitenkin menee. Annan vaimon yleensä maksaa. Se on jostakin syystä hänelle tärkeää. Liittyy jotenkin itsenäisyyden tunteeseen tai johonkin.

Aika hauska:) Mä tunnen itseni itsenäiseksi kyllä muutenkin vaikka mies tienaa, teen oman osuuteni kotona ja lasten kanssa ja mies itse sanoi hääpäivänä kymmenisen vuotta sitten että tästä lähtien kaikki mikä on hänen on myös minun ja tietysti toisinpäin. Olen välillä ollut töissä ja silloin mies ihaili tililtä niitä mun palkkoja:D Muuten ei just käy tiliä vilkaisemassakaan. Huumori on kanssa hyvä juttu avioliitossa omata. Kaikki ei ole niin ryppyotsaista:) Mies on siis se joka haluaa että mä maksan kun kerran hallinnoin tiliä muutenkin:)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut, että kun mennään avioliittoon, kummallakin pitää olla "omat rahat" ja tilit. Meillä on 36 vuoden yhdessäolon alusta asti ollut yksi yhteinen tili, jonne kummankin palkat ja muut menevät ja josta kaikki maksut ym. hoidetaan. Kummalakin on kortit sille tilille.Rahaa on ollut "meillä" ihan yhteisesti, jos sitä on ollut. Sen puute on kärsitty  yhdessä samalla tavoin, vaikka minulla onkin ollut aina isompi palkka.Se on luottamusta toiseen. Siitä siinä on täysin kyse.

On tosi naurettavaa seurata ihan lähipiirissäkin , kun aviopari miettii ,  että kumpi nyt tämän maksaa ja maksanko minä nyt sinulle sen sitten ja koska.

Meidän parisuhde on päässyt 30+ vuoden ikään ja meillä on omat rahat. Kokeilimme aikoinaan yhteisiä rahoja, mutta ei se toiminut. Silloin tilin saldo piti tarkistaa automaatilta ja meni rasittavaksi kysellä, että mitä olet ostanut ja riittääkö rahat, kun tarvitsen tuotteen x. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisimme hyvätuloisia, nyt pitää rahan perään katsoa. Minulle oma raha on tärkeää.

Sinun lähipiiri hoitaa asiansa huonosti. Minä pidän mielenkiinnosta kirjaa perheen menoista, joten menojen jakaminenkin sujuu helposti.

Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa 60-luvun alusta ja minulle selvisi äskettäin, että heillä on kummallakin oma tili, jonne toisella ei ole pääsyä. Heillä tuo toimii.

Meillä on yhteiset rahat vaikka onkin omat tilit. Yleensä mies maksaa, ravintoloissa. Ruokaostokset maksaa se, joka käy kaupassa (harvoin käydään yhdessä ruokakaupassa). Minä taas maksan yleensä postista tulevat laskut, kun olen enemmän kotona niin on aikaa siihen. Koskaan ei laskeskella, kumpi on maksanut enemmän tai vähemmän, koska olisi naurettavaa, jos naimisissa olevan parin rahat eivät olisi koko perheen käytössä tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Helvettiäkö se sivullisille kuuluu?

Eli ainakin yksi, joka ei maksa itse omia menojaan. 

Meillä on miehen kanssa omat tilit ja omat rahat. Ollaan kuitenkin molemmat töissä käyviä ja ihan yhteiseen käyttöön lopulta ne rahat päätyvät. Kun käydään yhdessä kaupassa, mies maksaa ostokset, samoin ravintolassa, jos satutaan minun autolla ajamaan ja bensa on vähissä, hän maksaa myös bensat. Itse maksan perheen ruokaostokset silloin, kun käyn yksin kaupassa (joka toinen kerta), maksan myös lasten vaatteet, lelut, harrastukset ym. Sähkö-, vesi- ja lainamaksut menevät yhteiseltä tililtä, jonne laitetaan omilta tileiltä rahaa. Aika tasan taitaa loppupeleissä mennä.

Onneksi meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ei ole tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin. Kumpikin on ollut ulkomailla komennuksella ja toinen on seurannut mukana ja hoitanut tuona aikana lapsia. Ei olisi tullut elämästä mitään, jos virkavapaalla oleva olisi joutunut pyytämään toiselta rahaa.

Hoidan kaiken rahaliikenteen.Miehelle jää taskuraha ,siirtää loput mun tilille.Käytännön sanelema ratkaisu.

Omat tilit, yhteiset rahat.

Lähes kaikki menee mitä tulee, eli yleensä se maksaa jolle on tullut tili viimeksi.

Isommista omista hankinnoista keskustellaan ja niihin säästetään erikseen. Mulla yleensä jää enempi löysää kun oon enemmän töissäkin. Mies laittaa rahaa jemmaan/myy tavaroitaan/käyttää s-bonuksia.

Ei riidellä rahasta.

Vuosien varrella hioutunut omat rahat-systeemi avoliitossa.

Minä hoidan ostokset ja mies siirtää suurempaa summaa yhteiselle laskutilille, käytännössä yhteiset kulut jakautuvat riittävällä tarkkuudella 50-50. Asuntolaina loppuu pian, ja sitten on keksittävä uusi systeemi menojen jakamiseen, luultavasti mies alkaa siirtää mun tilille ruokarahaa.

Omat autot, yhteinen koti ja kakkosasunnon omistussuhteet todellisen ostohinnan mukaan.

Kahvilassa maksaa se joka kahvilaan menoa on ehdottanut. Ei vielä ole ollut tilannetta että kassalla on kumpikin tai ei kumpikaan kortti ojossa :)

Vuosittain tsekataan yhteinen budjetti ja että edellisen vuoden säästöt on kummallakin suunnilleen tasapainossa. Autoa pienemmästä ostoksesta ei ole tarvetta neuvotella.

Vierailija kirjoitti:

Entä maksatko perheen ruokaostokset? Maksatko kaikki omat kulut?

En ole naimisissa mutta parisuhteessa. Kun menemme yhdessä kahvilaan tai ostamme ruokaa yhteiseksi viikonlopuksi niin se maksaa, joka ehtii korttinsa ensin esille kaivaa. Korttimaksu menee yhteisltä tililtä, jolle molemmat tallentavat saman verran rahaa.