Naimisissa olevat! Menette kahvilaan. Maksatko omat ostoksesi?

Mies maksaa useammin, mutta olenkin hoitovapaalla. Maksan kuitenkin suurimman osan lapsen ruoista sekä vaipoista tms.

Jompikumpi Maksaa kaikki, yleensä mies. Ei makseta "omia" ostoksiamme kaupassa, ovat yhteisiä kaikki.

Minä yleensä kaivan kortin esiin mutta tili on yhteinen.

Meillä mies maksaa aina joka paikassa kaiken jos ollaan yhdessä liikkeellä. Se kuuluu asiaan. Musta olis noloa jos minä maksaisin jotain kaupassa tai ravintolassa, varsinkin ulkomailla. Siinähän saa mieskin hävetä, ettei kykene vaimoa ja perhettä elättämään.

Meillä on yhteinen taloustili, johon molemmilla on oma kortti ja molemmat laittaa saman summan kuussa rahaa(koska meillä on saman kokoiset tulot) ja siltä tililtä mies tietenkin maksaa ostokset. Mutta siis mies maksaa. Ei ole riitaa rahasta eikä tarvitse pitää yllä mittän järjestelmää tai kirjanpitoa kenen vuoro maksaa milläkin viikolla ruuat tai kumpi huolehtii tänä vuonna auton huollosta ja mitäs ne vakuutusmaksut olikaan viimeksi, että annatko mulle nyt satasen kun tää maksu on noussut. Meillä menee lapsilisät ja kotihoidontuki myöskin taloustilille. Lasten menot ei ole yhtä kuin äidin kuluja.

Miten sattuu milloinki. Yleensä jos ollaan koko perheen kans reissussa mies maksaa, koska suurimman osan lasten kahvilareissuista maksan minä.

Mut ei kyllä lasketa, kummallakaan ei tiettävästi rahat koskaan vähissä.

Meillä on kaikki rahat yhteisiä, joten ei väliä kumpi maksaa. Näin ollaan menty suhteen alusta asti ja nyt siis jo 21 vuotta. Koskaan ei olla rahasta riidelty. Meillä on kyllä aika samanlaiset kulutustottumukset, ja jos jompikumpi haluaa jotain isompaa, asia neuvotellaan yhdessä, että milloin on varaa.

Me ei juuri käydä kahviloissa mutta viimeksi minä maksoin. Tätä oli tosin edeltänyt mega-shoppailu Ikeassa jonka mies maksoi.

Muutenkin minä maksan ruuat ja mies pakkaa. Rautakauppa tms. on taas miehen juttu.

Koko 24-vuotisen avioliittomme aikana meillä ei ole ollut yhteistä tiliä. Perhe = firma, jonka tuloksesta kaikki kulut on pois. Se maksaa, jolla sattuu olemaan lompakko lähempänä tai sattuu seisomaan kassalla.

Minä olen juuri sellainen nainen, joka kysyy mieheltä saako ostaa jotain. Se ei tarkoita, että en saisi ostaa jotain jos haluan, vaan se tarkoittaa, että onko mies sitä mieltä, että meiltä liikenee tässä kuussa rahaa tähän kyseiseen asiaan. Rahamme ovat yhteisiä, joten niiden käytöstä myös keskustellaan yhdessä. En juurikaan käytä rahaa kuin pakon edessä. Kampaajalla en käy, emme matkustele, emme käy ulkona syömässä emmekä muutenkaan elä leveästi. Kun rahat ovat yhteisiä, niihin suhtautuu ehkä vähän varovaisemmin, eikä tuhlaa niin helposti, kuin vain itselle kuuluvaa rahaa.

Yhteinen tili.

Ihan sama kumpi maksaa, kaikki tulot menevät samalle yhteiselle tilille ja siitä maksetaan kaikki menot.

Meillä on yhteiset rahat riippumatta siitä kumman tilillä ne on. Se maksaa jolla on lompakko hollilla tai sopivasti käteistä, jos käteistä käytetään.

Mitään kovin kallista kumpikaan ei osta ilma sanomista, mutta muuten mitä tarvitsee voi ostaa, jos haluaa. Isommissa ostoksissa myös molemmat haluaa kuulla toisen mielipiteen, koska sitä arvostetaan ja kemään järkevämpää valintaa esim. auto, harrastuvälin tms. Tajutaan molemmat, että ei ole tarpeen ostella mitään älyttömyyksiä ja, jos rahat on tiukilla, niin silloin mietitään tarkemmin tai odotetaan hetki isompien hankintojen kanssa.

Tuollaiset kahvilakäynnit menevät joko yhteisistä rahoista, tai jompi kumpi tarjoaa. Meillä yhteiset menot menevät puoliksi. Helppo jakaa, kun kun pidän perheen menoista kirjanpitoa. Kumpikin maksaa omat henk.koht. menonsa.

On tosin yksi ravintola, jossa mies tarjoaa minulle lähes aina. Menisin itse mieluusti muualle, mutta kun se sattuu olemaan miehen lemppari, lähden sitten seuran vuoksi mukaan.

Se maksaa, kumpi kahvittelua ehdottaa. Ruokakaupassa ostan omat ja lasten ruuat, mies käy ostamassa omansa erikseen. Ei tästä ole sen suurempaa numeroa tehty, miehen työpaikan vieressä on ruokakauppa, josta hän käy omat ostoksensa tekemässä. En varmaan rakasta tarpeeksi, mutta en jaksa/viitsi etsiä sitä tiettyä luomujuustoa tai tietyn tuottajan toimittamaa lihaa, jota saa vain keskiviikkoisin klo 13 ja 15 välillä jne.

Kaksi kuukautta sitten eronnut tuttuni ei voi ymmärtää, miksi hänellä ei ole koskaan rahaa,vaikka naimisissa ollessa saattoi huolettomasti käväistä kahvilla tms. Johtuu siitä, että käytti perheen yhteistä tiliä. Kun ei enää ole miehen tuloja käytössä, niin rahamäärä on aika lailla pienempi. Miksi naiset ei tajua tätä`?

Eipä ole tullut mieleen, maksetaan vaan. Nyt kun ajattelen, niin ruokakaupassa käyn minä: maksan siis. Ravintolat ja hotellit maksetaan miten milloinkin. Fiinimmissä paikoissa mies. Mies maksaa kaikki taloomme liittyvät maksut: vakuutukset, rahoitukset aikanaan, öljyt, jätehuollon, nuohouksesta ym. Mitä niitä on. Minä maksan kakkosasuntommme hoitokulut. Miehellä on taatusti paljon enemmän maksettavaa, mutta mitä siitä. Yhdessähän me olemme. Ei kai näitä tarvitse avioliitossa vakaasti olevien miettiä samassa perheessä olevien? Emme taistele koskaan rahasta.

Mies on paljon varakkaampi kuin minä joten hän maksaa kaiken. Omat rahani saan käyttää itseeni tai mihin haluan. Ja mies oli todella köyhä opiskelija kun aloimme seurustella niin todellakaan rahan takia en häneen aikoinaan rakastunut.

Yleensä mies maksaa koska minun tililläni on aina vähemmän rahaa koska maksan kokonaan meidän asumisen ja hoidan ruokaostokset. Eri tilit mutta käytännössä yhteiset rahat.

Meillä on erilliset rahat kaikessa eli maksamme kaiken erikseen. Minulla on lapsi ja maksan tietysti hänenkin kulunsa. Olemme naimisissa.

Ravintolassa yleensä mä pyydän laskun ja erikseen. Mies ei edes deittailuaikoina ole koskaan tarjonnut minulle mitään, edes kahvikupposta. Kerran ollessamme kaksistaan illalla syömässä olin ärtynyt, enkä tehnyt sitä. Mies joutui avaamaan suunsa ja pyytämään laskun ja erikseen. Hän valitti siitä pitkään jälkikäteen, että kuulemma nolasin hänet ja nyt kaikki ravintolassa olevat ajattelevat, että hän on sika. Mutta ärsyttää, että miksi laskusta huolehtiminen pitäisi aina olla yksin minun tehtäväni.

Naimisissa 10 v kirjoitti:

Meillä on omat tilit, mutta ei pidetä lukua siitä kumpi maksaa. Periaatteessa rahat on yhteisiä.

Näin meilläkin. Tuollaisissa tilanteissa ja ruokakaupassa vaimo maksaa ehkä vähän useammin kuin minä, koska minä taas (jonkin verran) paremmin tienaavana (silti keskituloinen) maksan kokonaan omasta tilistäni kaikki seuraavat: lainat, kiinteät kulut (vesi, sähkö, vakuutukset, kahden auton kaikki kulut yms. yms.) ...eli palkastani ei montaa sataa kuukaudeksi jää käyttövaroja kaikkien noiden jälkeen.

Mutta ei meillä näistä mitään lukua pidetä, se olisi ihan naurettavaa pelleilyä. Yhteinen elämä, yhteiset menot, välillä maksaa toinen ja välillä toinen - ja hyvin menee näin.