Lue keskustelun säännöt.
Köyhä valittaa (IL): Onko nyt niin, että lemmikit ovat vain hyväosaisten ja rikkaiden etuoikeus?
29.07.2017 |
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707282200289035_u0.shtml
Ilmankos köyhien perheessä on aina pari lehmän kokoista koiraa ja kymmenen gerbiiliä, jos ihmisen ajatusmaailmassa lemmikit ovat joku ihmisyyteen olennaisesti liittyvä oikeus.
Köyhät vanhemmat kokevat saavansa huonosti tukea yhteiskunnan järjestelmästä ihan kuin yhteiskunnan tehtävänä olisi tehdä kaikki rikkaaksi. Pitäisikö aloittaa kotieläimille eläinlisä (vrt. lapsilisä), joka on tulosidonnainen?
Kommentit (194)
Tuossa lehtijutussa valittaja oli taas lapsiperheelliset. He ovat pyytäneet jo IL:ssa älypuhelinta, huvipuistoretkiä, merkkitennareita ja lemmikkien kustannuksia, kaikki siis pitäisi yhteikunnan maksaa. Muuten lapselle tulee paha mieli.
Itse olen yksin asuva köyhä ja minun moraalin mukaan hyväntekeväisyydestä pyydetään vain ruokaa ja vaatetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku mieskin sanoi "jos tilillä on rahaa, niin ei saa mitään tukea. Pitää myydä omaisuus, jonka on vaivalla hyvinä aikoina hankkinut". Siis tota...öööö...niinhän me kaikki tehdään, käytetään rahaa mikä on vaivalla hankittu. Ihmeellinen ajatusmaailma.
Muakin ottaa päähän maksaa veroja tuloista, jotka olen vaivalla hankkinut. Vois yhteiskunta nyt edes sen verran jeesata, että maksaisi edes verot mun puolesta.
No yhteiskuntahan maksaa puolestasi jo vaikka mitä mihin sinulla ei ole oikeasti varaa.
Ei maksa veroja. Itse pitää verot ja eläminen maksaa vaivalla hankituista tuloista.
Ruoka, vaatetus, lämmin asumus, terveydenhuolto, koulutus, turvallisuus. Nämä hyvinvointivaltion pitäisi tarjota kaikille, jotka eivät itse kykene. Muuta ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku mieskin sanoi "jos tilillä on rahaa, niin ei saa mitään tukea. Pitää myydä omaisuus, jonka on vaivalla hyvinä aikoina hankkinut". Siis tota...öööö...niinhän me kaikki tehdään, käytetään rahaa mikä on vaivalla hankittu. Ihmeellinen ajatusmaailma.
Muakin ottaa päähän maksaa veroja tuloista, jotka olen vaivalla hankkinut. Vois yhteiskunta nyt edes sen verran jeesata, että maksaisi edes verot mun puolesta.
No yhteiskuntahan maksaa puolestasi jo vaikka mitä mihin sinulla ei ole oikeasti varaa.
Oikeasti sinun on ihan turha osallistua keskusteluun jos sinusta terveyspalvelut sekä koulutus ovat verrannollisia johonkin lemmikeihin.
Voisi olla yksi pieni lemmikki mutta kun usein on tosiaan Monta Vasikan kokoista koiraa. Näin saisi yhdistettyä lemmikin tuoman ilon ja sen ettei eläinlääkäri- ja ruokakulut vie leipää lasten suusta. Jostain muustahan se lemmikkeihin laitettu raha on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa lehtijutussa valittaja oli taas lapsiperheelliset. He ovat pyytäneet jo IL:ssa älypuhelinta, huvipuistoretkiä, merkkitennareita ja lemmikkien kustannuksia, kaikki siis pitäisi yhteikunnan maksaa. Muuten lapselle tulee paha mieli.
Itse olen yksin asuva köyhä ja minun moraalin mukaan hyväntekeväisyydestä pyydetään vain ruokaa ja vaatetta.
Mä olin joskus työtön yh. Ihan lapsilisistä ja työttömyyskorvauksista maksoin huvipuistot ja muut. Lemmikkiä meillä ei ollut. Ihmettelen, että mihin nämä laittavat rahansa. Pienellä suunnittelulla pääsee jo aika pitkälle. Kymppi kuussa purkkiin vuoden ajan ja sillä pääsee jo kaksi lasta huvipuistoon sekä saa herkkujakin siellä.
Kun mulla ei ole lemmikkiä, niin onko mielenterveyteni nyt vaarassa?
Pitääkö huolestua, kun eläin tuntuu nyt olevan mielenterveyden tukipilari? Pitäisikö allergiset kärrätä samoin tein mielisairaalaan, miten he pysyvät järjissään?
Kai minunkin pitää alkaa vonkumaan ennaltaehkäisevää yhteiskunnan elättämää mielenterveysmarsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on koiralle vakuutus, kyllä se auttaa noiden yllättävien kulujen kanssa. Se on sitten oman harkinnan mukaan haluaako sitä ottaa (vakuutuksissahan nyt tunnetusti suurin osa maksaa enemmän kuin saa), vai varautuuko muulla tavalla niihin kuluihin.
Mielenkiintoista kuinka osa täällä on verrannut lemmikkejä lapsiin. Samat mammat todennäköisimmin loukkaantuisivat verisesti jos heidän kullannupuistaan sanoisi, että ovat samalla tasolla koirien kanssa.
En pidä itseäni mitenkään kovin köyhänä vaikka sitä taidan olla. Kolmen lapsen yksinhuoltajana saan jo pelkästään lapsilisiä ja elareita melkeen 1000€. Saan vähän asumistukea myös vaikka käyn töissäkin, vaikkakin hyvin matalapalkkaisessa osa-aikatyössä. Eläintä ei ole varaa ottaa vaikka lapset välillä kovasti toivovatkin kissaa tai koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas tämä IL/Hesari köyhyys-propagandaa. 'Köyhät perheet' itkevät kun tuet ovat normipalkansaajan palkkatasoa, mutta hampaatkin pitää jättää pesemättä kun ei ole varaa ostaa koko perheelle hammasharjoja...Sekä puuttuu pleikka4, huvipuistomatkat, risteilyt plaaplaa.
Suomessa on oikeastikin köyhiä ihmisiä, ihmettelen mitä näillä mukaköyhyys-jutuilla haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Eläin on tunteva olento, jonka hyvinvointi vaatii rahaa. Ei voida ajatella, että eläimiä pitäisivät sellaiset, joilla ei ole varaa eläinlääkäri- ja ylläpitokustannuksiin. Eläin ei ole perusoikeus, vaan hyödyke, jonka ylläpito maksaa ja jonka laiminlyönti on rikos.
Vain rikkailla ja terveillä on oikeus pitää lemmikkejä ja hankkia lapsia nykysuomessa.
Sitten siunaillaan miksi lapsia ei enää synny suomeen.
Suomalaiset kuolee sukupuuttoon, elettyään sinnitellen toimeentulon alarajalla ,
he ovat työttöminä jo kilometrien pituisissa leipäjonossa ,
jonottamassa kauppiaiden myynnistä poistamia ja lahjoittamia ruokatarvikkeita.
Samaan aikaan suomen päättäjät sulkevat silmät ihmisten ahdingolta ,
ja sen sijaan että paneutuisivat kunnolla työttömien asemaan,
he unohtavat että tuolla leipäjonossa on niiitä samoja veronmaksajia joiden veromarkat kyllä aikanaan kelpasivat , päättäjät keskittyvät keskittyvät bisneskuvioihin ja yksityistämiseen....??
Vai vielä lemmikeitä ja lapsia köyhille?
Tuet pois ja älyttömyys nimeltä "karenssi" heti työttömyyden alussa leijumaan painostavana uhkana ylle, että pysyvät looserit skarppina. Omaa syytänsä se, että ovat vailla työtä ja jonottavat ilmaista leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on ikävä kyllä sitä mieltä, että köyhillä on ehkä nippa nappa oikeus olla olemassa, mutta ei missään tapauksessa oikeutta elää. Moni ei soisi köyhille lapsiakaan, sillä perusteella, että niihin ei ole varaa. Jotta Suomi ei aivan autioituisi, täytyisi varmaan määrätä miehille ja naisille tulotasoon pohjautuva lastentekovelvollisuus. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän teet myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja.
Koska nämä ymmärtävät
että kenelläkään ei ole oikeutta mihinkään
mihin EI OLE VARAA?!
Niin.
On ymmärrettävä että yksinkertaisesti on olemassa "me" joilla on varaa ja sitä myötä oikeuksia eri asioihin.
Sitten on "nämä" joilla ei ole . Ei varaa eikä oikeuksia mihinkään.
Miksi "nämä" ei ymmärrä?
Voi luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mulla ei ole lemmikkiä, niin onko mielenterveyteni nyt vaarassa?
Pitääkö huolestua, kun eläin tuntuu nyt olevan mielenterveyden tukipilari? Pitäisikö allergiset kärrätä samoin tein mielisairaalaan, miten he pysyvät järjissään?Kai minunkin pitää alkaa vonkumaan ennaltaehkäisevää yhteiskunnan elättämää mielenterveysmarsua.
Hyvä pointti. Mulla kolme allergista kaveria. Ihan ovat elämässään menestyneitä onnellisia ihmisiä. Samoin eräs sukulaislapsi on hyvä koulussa, urheilullinen, paljon kavereita ja myös paha allergia. Että kyllä se mielenterveys lähtee muualta. Eri asia ovat kaverikoirat joita voi käyttää hyvinvoinnin tukena mut niillä on oma omistaja joka tulee koiran kanssa piristyskäynnille. Jos tarvitsee eläintä mielenterveyden takia ja näin on katsottu niin silloin hoidon tukena voi käyttää koiraa tai vaikka hevosta mutta hyvänen aika, ei sitä hevosta potilaalle osteta vaan järkätään mahis käydä hevosen luona osana hoitoa.
Lemmikit eivät ole oikeus kenellekään. Ne ovat velvollisuus enkä käsitä köyhiä jotka ottavat useampia koiria köyhyyden aikana. Itse ole hyvätuloinen mutta katson että yksi riittää jo ihan kulujen vuoksi. Pari pientä leikkausta on koiralleni tehty ja kyllä se maksaa. En haluaisi maksaa sitä kahdelle koiralle joten tyydyn yhteen.
Tulen melko varakkaasta perheestä ja meillä on aina ollut koira koska oli vanhemmilla siihen varaa. Kun lähdin opiskelemaan, olisi ollut ihana ottaa koira mut alle parikymppisenäkin tajusin, että minulla ei ole varaa. En ottanut koiraa edes maisteriksi valmistumisen jälkeen koska en heti löytänyt töitä. Vasta vakiinnutettuani aseman työelämässä ja tavattuani puolisoni jolla myös oli hyvä talous niin yhdessä "uskalsimme" ottaa taloudellisen ja muun vastuun koirasta. Jos alta parikymppinen impulsiivinen juuri kotoa muuttanut opiskelija tajuaa ettei ole varaa niin kuinka perheelliset keski-ikäiset köyhät ei sitä tajua vaan otetaan monta eläintä? Tämä ei koske kaikkia mut säälin eläimiä joita haalitaan oloihin, joissa niiden hoitaminen tai välillä ruokkiminenkin on mahdotonta. Yhdestä olen tehnyt ilmoituksen opiskelijana. Koira oli selvästi nälkiintyneen oloinen, asuin tällöin vuokralla ei-niin-kivalla alueella ja ilmoituksen tein naapurista. Kyllä koira otettiin pois, pelastettiin oloista jotka eivät ole sille hyväksi. Se ken ottaa eläimiä tilanteessa jossa miettii että riittääkö rahat ruokaan, on kyllä halveksittava ihminen. Eläin ei ole lelu. Sille on tarjottava ajan ja virikkeiden lisäksi ravitsevaa ruokaa ja sairastuessa hyvää hoitoa. Sitä ei oteta koska "muillakin on ja meidän Janica niin kovasti haluaa". Lapsellekin voi ja pitää selittää, että valitettavasti meillä ei ole varaa koiraan ja teiniä voi jo ohjata esim vapaaehtoiseksi löytöeläintaloon jos eläimet kiinnostavat mutta perheellä ei ole varaa.
Olen ollut pienipalkkainen koko aikuisikäni. Kaksi lasta, jotka olen kunnialla saanut hoidettua ilman muita yhteiskunnan tukia kuin lapsilisät. Koiraa tai kissaa emme kuitenkaan voineet hankkia, kun tulot olivat niin pienet. Ilman muuta pitää olla tarpeeksi rahaa saada eläin tarvittaessa hyvään hoitoon! Ei kyllä tullut mieleenkään valittaa, että miksi yhteiskunta ei maksa meille lemmikkiä. Olin enemmän kuin tyytyväinen tietäessäni, että lapseni saavat 18-vuotiaaksi asti ilmaisen terveydenhoidon, jos sairastuvat.
Olen henkeen ja vereen demari mutta täytyy sanoa, että nämä köyhyysjutut rupeavat jo kyllästyttämään. Onko se median tarkoituskin, mene ja tiedä. Joka tapauksessa, näyttäisi siltä, että meille Suomeen on muodostunut jo kolmannessa sukupolvessa elävä väestö joka kokee sosiaaliturvan olevan ansaintakeino vaikka se nimenomaan on luotu VÄLIAIKAISEKSI TURVAVERKOKSI, jotta elämän karikoista olisi helpompi nousta sitten jaloilleen. No maailmakin on muuttunut ja tänä päivänä työllisyys on todella tiukassa mutta silti ihmettelen miten moni on saanut elämänsä ihan totaaliseen jumiin. Ja näihin jumitus-tilanteisiin on tehty lisää lapsia ja muutenkin oletetaan, että yhteiskunta maksaa kaiken, lemmikeistä lähtien, se ei vaan mene niin. Minua itseäni on ottanut jo viimeiset 10 vuotta päähän maaseudun tyhjentäminen, ei ole palveluita eikä töitä ja ymmärrä , että Kehä1:n ulkopuolella on oikeasti vaikea saada töitä. Mutta se ei mahdu mun päähän, että jos ollaan enemmän kuin kaksi vuotta työttömänä, ei edes harkita työn perässä muuttoa. Oma työmatka suuntaansa on tunnin verran pääkaupunkiseudulla ja mielelläni ottaisin lyhyemmän matkan mutta kun se ei nyt vaan käy ja töissä on käytävä. Nämä köyhät voisivat välillä keskittyä miettimään mitä voisivat tehdä parantaakseen omaa tilannettaan, vaikka sitten aluksi niitä "ilmaisia töitä" eli työharjotteluita, onpahan tehty muutakin päivän aikana kuin vain valitettu. Aina ei voi käyttää tekosyynä lasten kouluka ja hoitoja, itse köyhästä perheestä tulleena mielummin olisin muuttanut perheen kanssa ja saanut vähän paremman lapsuuden kun jurnuttanut köyhyydessä ja kuunnellut sitä valittamista ja tappelua rahoista. Missä se suomalainen sisu tällaisissa tapauksissa on ??
Neljä sivullista palstailijoita meni taas toimittajan "Köyhät ovat Huonoja Ihmisiä" -ansaan.
Tuet pois vaan, rahat soten kautta veroparatiiseihin ja palkat alas, eikö niin. Hienosti teihin uppoaa propaganda kyllä, pakko myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lemmikit ovat vain riittävän hyvin toimeentulevien etuoikeus. Samoin ulkomaanmatkat ja luksuskäsilaukut.
Käypä Kontulassa. Saatat yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut tilanteessa, jossa sairastuin vakavasti ja jäin työttömäksi. Samaan aikaan mies häipyi ja jätti kolme lasta (10, 13 ja 15v) minulle yksin hoidettavaksi. Siinä sitä oltiin ihmeissään, kolme kalleimmassa iässä olevaa lasta, kaksi nuorta pientä koiraa, itse työkyvytön ja isot lääkekulut jne. Jonkin verran säästöjä löytyi, hupenivat nopeasti kyllä.
Luojan kiitos sain jotenkin haalittua rahat myös koirien ruokkimiseen, eikä mitään eläinlääkäriä tarvittu. Pari vuotta sinniteltiin näin, sitten sainkin taas ihan hyvän työpaikan, kun terveys oli taas kunnossa.
Tuntuisi ihan kamalalta, jos nuoret ja terveet koirat olisi pitänyt lopettaa tämän takia. Nytkin kun tuo nuorin lapsi on pahimmassa murkkuvaiheessa, välillä tuntuu että koirat on ainoa asia, mistä hän on aidosti onnellinen.
Kaikki miehet eivät kehtaa viheltää peliä poikki oikealla kohtaa.
Jonkinlainen kurssi tai peräti lupa pitäisi olla lemmikin ottajille (kaikille siis ei vain köyhille). Kerrottaisiin miten kauan se lemmikki elää, ja onko vanhempi sitten oikeasti kunnialla ja halukkaasti hoitamaan lemmikkiä yksinään, kun lapset lähtevät kotoa. Jos työton saa töitä, pärjääkö lemmikki päivät yksin, jos sairas eläkeläinen joutuu liikuntakyvyttömäksi, kuka ulkoiluttaa lemmikin?
Ja tietysti realistisesti ne kulut, mitä lemmikistä voi aiheutua ja mahdolliset sairaudet, jolloin lemmikin hoitaminen voi olla haasteellista.
Omassa lapsuudessani lemmikit eivät tulleet kovin kalliiksi, kissoille annettiin maitoa ja tavalliset ihmisten ruuan tähteet, ja kun sairastuivat pahasti yleensä lemmikki lopetettiin. Monet eivät ottaneet edes sitä rokotetta (olikohan nimeltään penikkatauti?), mikä olisi säästänyt monta lemmikkiä ennen aikaiselta kuolemalta.