Lue keskustelun säännöt.
Äiti tulee meille lapsenvahdiksi ja on sotkuista
28.07.2017 |
Onko äidillä oikeus halveksia ja syyttää sotkuisuudesta? Tai siitä, että olen varannut ruuaksi eineksiä, enkä tiedä kokeeko äiti, että lapset syövät niitä huonosti ja menettää malttinsa siitä ja hakkuu ruuat?
En jaksaisi mitään saarnoja ja tarve tuli niin yllättäen, eilen illalla, ettei tässä hirveästi ole ehtinyt valmistautua.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Siis haukkuu ruuat illalla mulle kun tulen kotiin.
Ei hauku Äityliinin herkkuruokia. On kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä että kommentoiko se näin myös muiden koteja.
Ja että olette tasavertaisia aikuisia ihmisiä etkä tykkää että sinua arvostellaan.
Kerro että tiedät kodin olevan hirveässä kunnossa nyt. Ja pyydä äidiltäsi vaikka vähän siivousapua?
Itse olin aikoinaan ihan poikki kolmen pienen lapsen kanssa joista yksi oli autistinen ja adhd.
En jaksanut siivota kun koko ajan toisesta päästä sotkettiin.
Äitini onneksi auttoa silloin aika paljon.
Vastavuoroisesti imuroin vanhemmillani ja pyyhin tasoja jos joskus tarvitsi kun olin esim kissan vahtina.
Jos sanoo, että kommentoitko näin muita niin äiti vastaa, että jonkunhan se totuus pitää mulle kertoa ja että ei muut meilläkäyvät vain kehtaa haukkua. Eli sen mielestä sillä on oikeus satuttaa mua, muita ei.
ap
Eli tavallaan äidin viesti on ollut nuoruudessani se, että hänellä on oikeus haukkua minua, muutkin haukkuisivat, jos kokisivat oikeudekseen. Että syytä aina on, siitä ei ole koskaan kiinni, jos joku EI hauku mua.
ap
Tämä on hieman off, mutta tulee mieleen lukioaikani, jolloin asuin vielä kotona.
Isäni tuli yllättäen huoneeseeni ja otti siitä valokuvan, kun siellä "on niin sotkuista". Omasta mielestäni siellä ei ollut sotkuista. Pöydällä oli läjä koulukirjoja, sänky oli petaamatta (peitto oli vedetty sivuun ja aluslakana oli pikkuisen rutussa) ja sängyllä lojui yhdet sukkahousut. Kaikki muu oli tiptop järjestyksessä. - Kuva on minulla vieläkin tallella ja katselen sitä ihmetellen.
Meillä oli lapsuudenkodissani paikat aina erittäin hyvässä järjestyksessä, kun äitini piti kaiken tiukassa oordningissa. Isä ei osallistunut mitenkään siivoamiseen. Sen huomasikin heti, kun hän joutui avioeron jälkeen omilleen eikä kukaan enää siivoillut hänen jälkiään. Hänen kodistaan olisi voinut ottaa kuvia, kun "oli niin sotkuista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä että kommentoiko se näin myös muiden koteja.
Ja että olette tasavertaisia aikuisia ihmisiä etkä tykkää että sinua arvostellaan.
Kerro että tiedät kodin olevan hirveässä kunnossa nyt. Ja pyydä äidiltäsi vaikka vähän siivousapua?Itse olin aikoinaan ihan poikki kolmen pienen lapsen kanssa joista yksi oli autistinen ja adhd.
En jaksanut siivota kun koko ajan toisesta päästä sotkettiin.
Äitini onneksi auttoa silloin aika paljon.
Vastavuoroisesti imuroin vanhemmillani ja pyyhin tasoja jos joskus tarvitsi kun olin esim kissan vahtina.
Kivikissaäiti ei siivoa, mies hoitaa kodin, lapset, kaiken. Kivikissaäiti vain moittii muita ja palstailee. Jos joku erehtyy olemaan täällä hänelle ystävällinen, niin varmasti jossain vaiheessa keskustelua saa peetä niskaansa.
Voinhan mä tietenkin koittaa sanoa sille, että käy kaupassa, jos haluat laittaa lapsille muuta ruokaa, ja jätän rahaa.
Ja ehdin tehdä jauhelihakastikkeen nyt aamulla, mutta äiti ei tykkää käyttää mikroa ja se tietty jäähtyy. Mutta lämmittäköön sitä pannulla sitten vaikka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummeli kirjoitti:
Mun mielestäni ei pidä puuttua toisen huushollinpitoon. Olen ollut näiden vuosien aikana todella paljon lasteni kotona lapsenvahtina ja pidempiäkin aikoja hoitamassa. Lähes poikkeuksetta vastassa on ollut melkonen "kaaos". Ikinä en siitä ole mitenkään ollut ihmeissäni - pikemminkin ymmärrän hyvin, kun sitä lapsiperhe-elämää näkee konkreettisesti (ja muistaa myös ajan, kun he olivat pieniä).
Yleensä siivoan ja yllätän kotiinpalaajat. Eipä se koti kauaa pysy kuosissa, mutta edes sen hetken 😊Huoleton asenteesi kodin järjestykseen on ihana. Olin jo peukuttaa tekstiäsi mutta onneksi luin loppuun asti. Tuo toisen kodin siivoaminen on röyhkeää ja loukkaavaa ja on nimenomaan toisen huushollinpitoon puuttumista.
Kyllä me ollaan niin läheiset molempien lasten perheiden kanssa, että uskallan siivota. Siivoaminen tarkoittaa lelujen ja vaatteiden keräämistä lattioilta (pienin vetää puhtaatkin vaatteet kaapista. Tai veti kunnes nyt ei enää ovet aukea). Tiskikoneen tyhjennys ja uudelleen täyttö, tasojen ja pöytien putsaaminen, imurointi.
Saunaosastoon ja vanhempien makuuhuoneeseen en puutu. En myöskään isomman lapsen huoneeseen, jossa tavarat on oltava juuri niinkuin hän ne sinne on jättänyt.
Kun pari vuotta hoidin täyspäiväisesti ensimmäistä lapsenlasta niin olihan se nyt ihan pakkokin välillä siivota. Mielissäänhän nuo ovat olleet pienestä avusta ☺️
Jos lapset touhuavat keskenään, voi äiti pikkuisen auttaa sinua ja hieman siistiä jotain paikkaa. Kun on ruokakin valmiina, oli sitten vaikka eineksiä. Niin minä teen tyttärellä ollessa ja minun äitini aikanaan minulle. Ei silti mitään siivojia olla mutta ei ole unohtunut, millaista on lasten kanssa.
Eikä syyllistetään vaan touhuta an kaiken muun ohessa. On kaikille ok. Minusta oli aikanaan ihanaa, jos joku muu vaikkapa järjesteli keittiön sotkut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot nyt tunnin palstaillut, siinä ajassa ois jo aika paljon ehtinyt siivoamaan! Puhtaassa kodissa on miellyttävämpää asuakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset touhuavat keskenään, voi äiti pikkuisen auttaa sinua ja hieman siistiä jotain paikkaa. Kun on ruokakin valmiina, oli sitten vaikka eineksiä. Niin minä teen tyttärellä ollessa ja minun äitini aikanaan minulle. Ei silti mitään siivojia olla mutta ei ole unohtunut, millaista on lasten kanssa.
Eikä syyllistetään vaan touhuta an kaiken muun ohessa. On kaikille ok. Minusta oli aikanaan ihanaa, jos joku muu vaikkapa järjesteli keittiön sotkut pois.
Kivikissaäidin lapset eivät ole pieniä vaan nuorempikin menee jo tokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen äiti, joka käy lastenvahtina lastenlapsille. Jos kodissa on sotkuista, me yhdessä siivotaan lasten kanssa ja kaikilla on hauskaa.259
Olet ihana :)
Muistan kuinka helpottavaa oli opiskelevana, osa- aikatöitä tekevänä nuorena yh- äitinä, kun oma äiti tuli kerran- pari viikossa hoitamaan lapsia. Laittoi ruuan ellen ollut ehtinyt, ulkoili ja leikki lasten kanssa, "ohimennen" imuroi tai pyöräytti koneellisen pyykkiä. Ja kerran kun tulin väsyneenä iltavuorosta niin oli tehnyt mullekin iltapalan valmiiksi, siinä se odotti katettuna kynttilän kanssa ja multa pääsi itku...Äiti <3
No kyllä mä oon sitä mieltä että jos kämppä on oikeesti likainen ja tosi sotkuinen, niin kyllä lähiomaisen on siihen oikeus puuttua. Se on tietysti eri asia kuinka puuttuu. Että haukkuuko vai tarjoaako asiallisesti apua.. En mä ainakaan haluais että mun läheiset joutuu asuun jossain paskaläjässä, lapset varsinkaan. Ja en ole mikään supersiivooja, mutta kyllähän sen nyt näkee onko kämpässä parin päivän sotkut vai kuukauden sotkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa äitiäni en pyydä lastenhoitoavuksi muuta kuin äärimmäisessä hädässä, ja silloinkin niin, että vien lapsen hänen luokseen. Onneksi asumme suht. lähellä toisiamme.
Äitini ei suoraan arvostele kotimme siisteyttä mutta epäsuorasti hän tekee sitä jatkuvasti. Hänen oma kotinsa on jatkuvasti erittäin siisti mutta siellä käydessä hän huokailee, kun kaapit ovat kaameassa järjestyksessä eikä hän ole jaksanut pestä lattiaa kuin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Pölyjä on vain tullut pyyhittyä joka toinen päivä.
Hän käy kaikessa erinomaisuudessaan auttamassa erästä eronnutta sukulaisnaista, joka kamppailee vaativan työn ja murrosikäisten lasten välillä samalla surren avioeroaan. Äitini auttaa naista setvimään avioerossa jaettua omaisuutta ja järjestämään uutta kotia. Minulle hän kertoo pöyristyneenä tarinoita tämän kodin epäsiisteydestä ja mauttomista esineistä, joita paljastuu pahvilaatikoista.
Kaikki tämä tuntuu minusta pahalta ja koen sen piiloarvosteluksi omaa kodinhoitoani kohtaan. Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta monta vuotta ja olen saanut hädin tuskin hoidettua työni. Koti on jäänyt retuperälle. Mutta sitä päivää ei tule, että ottaisin vastaan äitini tyrkyttämän siivousavun.
Jos hän tulisi tänne ja siivoaisi paikat, kokisin sen loukkaamiseksi, en auttamiseksi.
Ekassa piti lukea 4 viikkoa.