Haluan oman tilin johon palkkani tulee, mikähän olisi oikea summa siirtää miehelle elämisemme kuluihin?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota prosenttilasku-ajatusta.

Miksi parempipalkkainen maksaisi samoista perusasioista enemmän kuin toinen?

Täällä toinen joka ei ymmärrä miksi vähemmän ansaitsevan pitäisi hyötyä paremmin ansaitsevan tuloista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota prosenttilasku-ajatusta.

Miksi parempipalkkainen maksaisi samoista perusasioista enemmän kuin toinen?

Tämä neuvo taisi olla joskus "Kukkaron herraksi" -ohjelmassa, tai sitten se ohjelman velkaneuvoja tämän esitti. Ideana oli se, että yleensä pienempituloiset naiset maksavat yleensä perheen jouksevista menoista enemmän kuin suurempituloiset miehet, ja sitten ihmettelevät, kun edes hyvinkin elämiseen riittävistä tuloista ei jää mitään säästön, vaikka elämässä ei "tuhlata". Näin käy ihan jo siksi, että edelleen monessa perheessä nainen hoitaa päivittäiset ruokaostokset, ja ruoka on Suomessa kallista. Miehet siis säästävät pahimmillaan satoja euroja "omaa rahaa", kun vaimo käy kaupassa.

Itselleni tämä oli kyllä oikeasti aika silmiäavaava tieto. Meilläkin mies tienaa enemmän kuin minä, osittain kyseessä on ammatinvalintakysymys, mutta olen ollut osaltani mahdollistamassa miehen palkkakehitystä mm. hoitamalla lähes kaikki kotityöt ja ruuan kaappiin, kun miehen päivät olivat järjestään 10-12 tuntisia ja tekemällä itse lyhennettyä työpäivää lapsen ollessa pieni. Mies itsekin tietää, että jos en näin olisi tehnyt, hänen nettopalkkansa olisi nyt vähintään 25 prosenttia pienempi. Meillä on aina ollut erilliset tilit, mutta nykyään mies hoitaa enemmän ruokaostoksia, joten hänen osuutensa ruokamenoista on paitsi syödyn ruokamäärän, myös osittain tulojen mukainen. Minulla säästyy rahaa tätä kautta noin 200 euroa kuussa. Säästöt tulen pesämunan kartuttua sijoittamaan. Tätähän naiset tekevät todella vähän myös, verrattuna miehiin.

Tästä keskustelusta huomaa sen, että on monta tapaa hoitaa yhteinen talous. Ihan jokaisen oma asia, miten asiat järjestelee, kunhan sopu ja luottamus säilyy. Erityisesti naisten kannattaa kuitenkin olla tietoisia siitä, että avioerotilanteessa tai puolison kuollessa tai menettäessä toimintakykynsä ei ole samantekevää, kenen nimissä (tilillä) omaisuus on. Esimerkiksi miehen aikuiset lapset edellisestä avioliitosta ovat oikeutettuja osaansa isän nimissä olevasta omaisuudesta, myös pankkitilillä olevista "yhteisistä" rahoista. Kannattaa selvittää asiat etukäteen.

Kaikki rahat yhteen ja niistä pois pakolliset menot. Sitten molemmille yhtä paljon käyttörahaa.

Tietysti isompi tuloinen maksaa enemmän. Jo ihan sen takia, että esim. auto ja asunto ovat kalliimmat, kuin jos kummallakin olisi yhtä pienet tulot.

Jos te haluatte erilliset taloudet, niin tietysti maksatte molemmat saman summan yhteiselle tilille. Kyllähän erotessakin asunto menee puoliksi eikä mies saa isompaa osaa vaikka olisikin maksanut siitä itse enemmän. Eli joko yhteinen talous tai sitten erilliset taloudet ja yhteiset kulut puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota prosenttilasku-ajatusta.

Miksi parempipalkkainen maksaisi samoista perusasioista enemmän kuin toinen?

Täällä toinen joka ei ymmärrä miksi vähemmän ansaitsevan pitäisi hyötyä paremmin ansaitsevan tuloista.

Koska se on reilua. Parisuhde tai perhe ei ole mikään yritys, josta yritetään saada kaikki taloudellinen hyöty irti. Jos puolisosi joutuu vaikka pyörätuoliin, odotatko silti että hän tekee täsmälleen puolet kaikista, koska tasa-arvo? Ei, ei hän tee koska hän ei pysty. Sama jos toinen tienaa vähemmän, ei vaan rahat välttämättä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota prosenttilasku-ajatusta.

Miksi parempipalkkainen maksaisi samoista perusasioista enemmän kuin toinen?

Täällä toinen joka ei ymmärrä miksi vähemmän ansaitsevan pitäisi hyötyä paremmin ansaitsevan tuloista.

Koska se on reilua. Parisuhde tai perhe ei ole mikään yritys, josta yritetään saada kaikki taloudellinen hyöty irti. Jos puolisosi joutuu vaikka pyörätuoliin, odotatko silti että hän tekee täsmälleen puolet kaikista, koska tasa-arvo? Ei, ei hän tee koska hän ei pysty. Sama jos toinen tienaa vähemmän, ei vaan rahat välttämättä riitä.

Silloin pitäisi olla se yhteinen tili ja käyttää rahat yhdessä. Mutta nyt on kyse siitä, että ap ei halua yhteisiä rahoja, vaan osan rahoista itselle omaan käyttöön. Ja siihen ei ole mitään perustetta miksi pitäisi pumpata toisen rahoja itselle omaan käyttöön yhteisen käytön sijaan. Joko yhteinen tili ja yhteiset menot tai sitten jos halutaan välttämättä molemmille omat tilit, niin sitten ei pitäisi elää toisen kustannuksella.

Meillä menee kummankin palkat omille tileille. Asuntolainaa lyhennämme saman verran kumpikin kuukaudessa, sitä varten on erillinen lainanhoitotili. Miehen tililtä menee enemmän säännöllisiä kuluja (sähkö, vesi, yhtiövastike), koska hänellä on suurempi palkka. Minä puolestani ostan enemmän lapsille ( 3 kpl) vaatteita ja muuta tarviketta. Samoin matkojen kulut menee useimmiten minun tililtäni. Ruokaan menee suurin piirtein yhtä paljon kummaltakin. Suosittelen lämpimästi omaa tiliä, ei puolisojen tarvitse joka penniä toiselle selvittää, jos rahankäytössä ei ole mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota prosenttilasku-ajatusta.

Miksi parempipalkkainen maksaisi samoista perusasioista enemmän kuin toinen?

Täällä toinen joka ei ymmärrä miksi vähemmän ansaitsevan pitäisi hyötyä paremmin ansaitsevan tuloista.

Koska se on reilua. Parisuhde tai perhe ei ole mikään yritys, josta yritetään saada kaikki taloudellinen hyöty irti. Jos puolisosi joutuu vaikka pyörätuoliin, odotatko silti että hän tekee täsmälleen puolet kaikista, koska tasa-arvo? Ei, ei hän tee koska hän ei pysty. Sama jos toinen tienaa vähemmän, ei vaan rahat välttämättä riitä.

Silloin pitäisi olla se yhteinen tili ja käyttää rahat yhdessä. Mutta nyt on kyse siitä, että ap ei halua yhteisiä rahoja, vaan osan rahoista itselle omaan käyttöön. Ja siihen ei ole mitään perustetta miksi pitäisi pumpata toisen rahoja itselle omaan käyttöön yhteisen käytön sijaan. Joko yhteinen tili ja yhteiset menot tai sitten jos halutaan välttämättä molemmille omat tilit, niin sitten ei pitäisi elää toisen kustannuksella.

Ei ap missään kohtaa sanonut että halua miehen rahat itselleen esim säästöön? Vaan kysyi kuinka paljon hänen pitäisi pistää yhteiselle tilille, mistä rahat menevät yhteiseen käyttöön. Tähänhän en osaa vastata koska en tiedä mitkä heillä on menot kaikenkaikkiaan. Ei kuulosta mitenkään reilulta että vähemmin tienaava käyttää kaikki rahansa perheeseen ja paremmin tienaava esim matkustaa yksin säästörahoillaan. Ei perhe toimi niin.

Kovasti täällä ollaan sitä mieltä, että on reilua jos enemmän tienaava maksaa suuremman osan kuluista, koska "näin perhe toimii".

Eron tullessa ollaankin sitten todella tarkkoja siitä, että kaikki jaetaan puoliksi.

Minusta tässä on pieni ristiriita.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti isompi tuloinen maksaa enemmän. Jo ihan sen takia, että esim. auto ja asunto ovat kalliimmat, kuin jos kummallakin olisi yhtä pienet tulot.

öööö....? Millähän logiikalla näin on? Kyllä meillä olisi sama asunto ja sama auto vaikka tienaisin yhtä vähän kuin vaimoni. Ollaan suhteutettu menomme nimenomaan sen vähemmän tienaavan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä ollaan sitä mieltä, että on reilua jos enemmän tienaava maksaa suuremman osan kuluista, koska "näin perhe toimii".

Eron tullessa ollaankin sitten todella tarkkoja siitä, että kaikki jaetaan puoliksi.

Minusta tässä on pieni ristiriita.

Hmm minusta se jos perustetaan perhe tarkoittaa sitä että tavallaan "kaikki on yhteistä" eli jokainen tuo perheelle esim sitä rahaa / tekee kotitöitä jne omien resurssiensa mukaan. Jos toinen tienaa enemmän, hän tuo enemmän rahaa, jos toinen on osa-aikatöissä hän tekee enemmän kotitöitä kun on enemmän aikaa. Eron tullen tämä yhteinen elämä jaetaan puoliksi, sikäli kun siihen on yhdessä panostettukkin. Jos toinen on maksanut enemmän ja toinen tehnyt enemmän kotitöitä niin onko reilua että toinen saa rahallisesti enemmän ja toinen saa.. Mitä? Ne tehdyt kotityöt.?

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tili, jolle molempien palkat menevät kuulostaa aivan järjettömältä. Tai ehkä se toimii, jos kaikki mikä tulee, myös menee saman tien. Minä ja puolisoni tienaamme hyvin, mutta elämme kohtuullisesti. Maksamme kulut puoliksi (yhteisen käyttötilin kautta) ja SÄÄSTÄMME loput. Osakkeisiin, rahastoihin ym. Ja ne säästöt eivät todellakaan ole yhteisiä! 

Meillä on yhteinen tili, johon tulee palkat ja työttömyyskorvaukset ja tämä on meidän pääasiallinen laskujenmaksutili, mistä hoidetaan laskut ja lainat. Ei tämä mitenkään estä sitä, että meillä on sijoitukset kummallakin omissa nimissä ja osakesalkuilla on omat vastatilinsä. Avioehtoa meillä ei ole, joten sen puolesta ei olisi niin väliä kenen nimissä omaisuus on, mutta ollaan pyritty pitämään omaisuus suurin piirtein 50/50 vaikka miehen tulot ovat paljon suuremmat. 

Yhteinen tili on hyvä ratkaisu silloin, kun toinen puolisoista on sellainen, jota ei raha-asioiden hoitaminen oikein jaksa kiinnostaa. Meillä mies on tätä sarjaa ja poikamiehenä hän sai useita maksumuistutuksia, vaikka rahasta ei ollut koskaan pulaa. Minusta laskujen hoitaminen on ihan mukavaa puuhaa ja hoidan myös miehen sijoituksia valtakirjalla. Käytän muutenkin aikaa raha-asioiden pitkäjänteiseen suunnitteluun, miehellä on sitten muita harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä ollaan sitä mieltä, että on reilua jos enemmän tienaava maksaa suuremman osan kuluista, koska "näin perhe toimii".

Eron tullessa ollaankin sitten todella tarkkoja siitä, että kaikki jaetaan puoliksi.

Minusta tässä on pieni ristiriita.

Hmm minusta se jos perustetaan perhe tarkoittaa sitä että tavallaan "kaikki on yhteistä" eli jokainen tuo perheelle esim sitä rahaa / tekee kotitöitä jne omien resurssiensa mukaan. Jos toinen tienaa enemmän, hän tuo enemmän rahaa, jos toinen on osa-aikatöissä hän tekee enemmän kotitöitä kun on enemmän aikaa. Eron tullen tämä yhteinen elämä jaetaan puoliksi, sikäli kun siihen on yhdessä panostettukkin. Jos toinen on maksanut enemmän ja toinen tehnyt enemmän kotitöitä niin onko reilua että toinen saa rahallisesti enemmän ja toinen saa.. Mitä? Ne tehdyt kotityöt.?

Eikös ne kotityötkin ole yhteisiä? Miksi toinen tekisi enemmän kotitöitä kuin toinen, siksikö, että tienaa vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä ollaan sitä mieltä, että on reilua jos enemmän tienaava maksaa suuremman osan kuluista, koska "näin perhe toimii".

Eron tullessa ollaankin sitten todella tarkkoja siitä, että kaikki jaetaan puoliksi.

Minusta tässä on pieni ristiriita.

Mikä se ristiriita on? Eikö kysymys ole molemmissa elintason vakauttamisesta, mikä on erityisen tärkeää jos perheessä on lapsia.

Jos oma etu menee aina kaikkien muiden edun edelle, ei kannata mennä edes avoliittoon (sisältää velvollisuuksia), eikä varsinkaan hankkia lapsia.

(Terveisin eräs puolisoaan paremmin tienaava)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä ollaan sitä mieltä, että on reilua jos enemmän tienaava maksaa suuremman osan kuluista, koska "näin perhe toimii".

Eron tullessa ollaankin sitten todella tarkkoja siitä, että kaikki jaetaan puoliksi.

Minusta tässä on pieni ristiriita.

Hmm minusta se jos perustetaan perhe tarkoittaa sitä että tavallaan "kaikki on yhteistä" eli jokainen tuo perheelle esim sitä rahaa / tekee kotitöitä jne omien resurssiensa mukaan. Jos toinen tienaa enemmän, hän tuo enemmän rahaa, jos toinen on osa-aikatöissä hän tekee enemmän kotitöitä kun on enemmän aikaa. Eron tullen tämä yhteinen elämä jaetaan puoliksi, sikäli kun siihen on yhdessä panostettukkin. Jos toinen on maksanut enemmän ja toinen tehnyt enemmän kotitöitä niin onko reilua että toinen saa rahallisesti enemmän ja toinen saa.. Mitä? Ne tehdyt kotityöt.?

Eikös ne kotityötkin ole yhteisiä? Miksi toinen tekisi enemmän kotitöitä kuin toinen, siksikö, että tienaa vähemmän?

Ei, vaan siksi jos hänellä on enemmän aikaa. Lue tekstini. Esim toinen on yrittäjä ja tekee 12h päiviä ja toinen osa-aikatyössä. Sinusta on reilua että yrittäjä alkaa vielä illalla imuroida koska "se on sun homma, minä tiskasin." juu ei. Resurssien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollakin YHTEINEN TILI miehen kanssa? Kai sä ymmärrät miten hullulta tuo kuulostaa? Mitäs jos toinen ostaa jotain kaupasta, nostaa rahaa itelleen omaan käyttöön, miten h*lvetissä siitä selvitään, vai pitääkö kysyä voinko ostaa itselleni kahvin? Kummanko nimissä se tili on? Entä jos tulee riitaa ja toinen, se tilin omistaja, väittää että toinen on luvatta ottanut tililtä rahaa?

Nyt pitäis soida hälytyskellot, yhteinen tili!!!

Eipä ole koskaan edes tullut mietittyä että miehen kans laitettas rahat yhdelle tilille. Enkä edes tunne tietääkseni ketään jolla ois yhteinen tili kenenkään kanssa. Ei kai semmoinen ole edes laillista? Miten ajattelit pitää omista rahoistasi kiinni, vai sinunko pitäis sit kuitenkin miehelle aina antaa sieltä tililtä rahaa tai sun korttu? Voishan olla melkoinen painajainen. Tietysti tyhmä saa olla jos haluaa antaa kaikki tulonsa toisen tilille.

Kyllä meillä on  kummallakin omat tilit, joille palkka tulee ja sen lisäksi yhteinen tili, jonne siirretään automaattisesti joka kuukausi kummankin palkasta sovittu osa, kumpikin yhtä paljon. Kaikki yhteiset menot (ruoka, auton ylläpito, vastikkeet, lapsen kulut...) maksetaan yhteiseltä tililtä, johon kummallakin on kortti ja käyttöoikeus. Omat ostokset ostetaan tietysti omalta tililtä, johon toisella ei ole mitään asiaa. Mikä tässä on niin vaikeaa? Näinhän ne kulut nimenomaan menevät tasan ja taloudet pysyvät erillään. Kumpikaan ei maksa omalla kortilla mitään yhteisiä juttuja, ellei kysymys ole lahjasta toiselle. Ennen lomamatkaa tms. laitetaan yhteiselle tilille ylimääräistä, jotta rahat varmasti riittää. Näen koska tahansa kännystäni, mitä se armas siippa on ostellut yhteisillä rahoillamme ja toisin päin.

Muuten komppaan, mutta mikä lahja se on jonka maksamiseen itse osallistuu?

Tarkoitin sitä, että jos haluan ostaa lahjan siipalleni (vaikka matkan), se on minun henkilökohtainen kulu, jota en maksa yhteiseltä tililtä, vaan omalta. Jos taas päätämme yhdessä mennä matkalle, se voidaan maksaa yhteiseltä tililtä.

Jos sinä kerran olet vähemmän tienaava ja pääset kuitenkin käyttämään teidän yhteistä tiliä niin miksi ihmeessä luopuisit tuollaisesta etuudesta?

Et osaa käyttää rahaa mutta miehesikö osaa? Vai mistä tuollainen oman tilin haluaminen kumpuaa? Minä törsäilisin ilolla jos kerran toinen tienaa enemmän ja antaa mun käyttää tiliä. Siis teillä on yhteinen tili mutta sä laitat sinne joka kuukausi vähemmän kuin miehesi ja sitten haluat vieälä luopua siitä!! Hassu olet.

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta huomaa sen, että on monta tapaa hoitaa yhteinen talous. Ihan jokaisen oma asia, miten asiat järjestelee, kunhan sopu ja luottamus säilyy. Erityisesti naisten kannattaa kuitenkin olla tietoisia siitä, että avioerotilanteessa tai puolison kuollessa tai menettäessä toimintakykynsä ei ole samantekevää, kenen nimissä (tilillä) omaisuus on. Esimerkiksi miehen aikuiset lapset edellisestä avioliitosta ovat oikeutettuja osaansa isän nimissä olevasta omaisuudesta, myös pankkitilillä olevista "yhteisistä" rahoista. Kannattaa selvittää asiat etukäteen.

Juurikin näin. (Avio)liittohan on kahden ihmisen välinen sopimus ja on (lähes) vain näistä kahdesta kiinni, onko sen sopimuksen ehtoihin tyytyväinen. Tyytyväinen voi ja saa olla vaikka toisen elättämiseen tai elätettävänä olemiseen sataprosenttisesti. Toisaalta tyytymättömyyteen viimekätisenä lääkkeenä on aina sopimuksen purku eli ero.

Henkilökohtaisesti minulle olisi hankala hyväksyä yhden yhteisen tilin mallia. Jos molempien tulot menevät tuolle tilille, niin kaihan molemmilla olisi myös käyttö- ja tarkasteluoikeus tuolle tilille? Ei sillä, että minun tarvitsisi salailla vaimoltani asioita, mutta tuntuisi silti häiritsevältä, että hän voisi esim. kytätä, kuinka monta olutta olen juonut kavereiden kanssa missäkin baarissa. Korttimaksuvoittoisessa kulutusyhteiskunnassa tilitiedot ovat kuin seurantapanta.

Toisaalta puolustan prosenttilaskumallia puolisoiden välillä. Meillä jaettiin yhteiset kulut tasan siihen asti, kunnes saimme esikoisen ja vanhemmat vuoroltaan jäivät kotiin hoitovapaalle. Miksi toisen pitäisi kituuttaa siksi, että tulojen merkittävä väheneminen johtuu yhteisen lapsen hoitamisesta? Toisaalta prosenttiosuusrahoitus toimii myös lapsettomissa suhteissa, mikäli oletuksena on, että kumpikin pyrkii ansaitsemaan oman elintasonsa ja työttömyyttä tai huonompaa tulotasoa ei katsota yksistään toisen omaksi viaksi. Mikäli puolisoiden sosio-ekonominen asema on merkittävästi erilainen, tilanne on totta kai mutkikaampi. Mikäli puoliso puolestaan on "lokki", ei sitä suhdetta riitä pelastamaan pelkkä kulujen tasajako.