Onko hienoissa ravintoloissa jotain kirjoittamattomia etikettejä mistä olisi hyvä tietää?
Kommentit (247)
Mammat käyneet jossain Swidun björckkilöissä ja siinä kaikki! Loskat suuhun vaan!
Tuossa jo aika paljon tarpeellista tulikin. Muutama nosto vielä: Aterimet tosiaan käytetään ulkoa sisäänpäin, eli ensimmäinen ruokalaji uloimmilla, seuraava toiseksi uloimmilla jne. Ruokaliina auki syliin koko aterian ajaksi, ja pyyhit suusi sen kulmaan ennen kuin juot lasista. Aterian jälkeen, kun ruokaliinaa ei enää tarvita, lasket sen rypistettynä pöydälle sivuun (et rupea viikkaamaan, koska se antaa ymmärtää, että sitä ei herra varjele pantaisikaan pesuun vaan se käytettäisiin uudelleen). Jos et tahdo tai voi syödä jotakin, jätät sen syömättä asiasta numeroa tekemättä - tarjoilija kyllä korjaa tähteet pos. Aterimet kello viidessä kertovat tarjoilijalle, että olet lopettanut syömisen.
Ja kaikkein tärkein ohje: ole kohtelias ja huomaavainen. Sen huomaavat kaikki muut, kun taas sitä, missä kädessä pidät jälkiruokahaarukkaa, ei luultavasti pane merkille kukaan muu kuin sinä itse. Pöydässä keskustele vasemmalle tai oikealle, ehkä myös pöydän yli, sen mukaan mikä tuntuu luontevalta ja etenkin niin, että kaikki pysyvät keskusteluissa mukana eikä kukaan jää yksikseen. Ennen kaikkea yritä olla mielenkiintoista ja hauskaa seuraa. Monet ovat ne hienoissa paikoissa viihtyvät "hienot" ihmiset, jotka uhkaavat tappaa pöytäseuransa tylsyyteen luennoimalla koko illallisten ajan omasta erinomaisuudestaan ja saavutuksistaan. Älä sinä ole yksi heistä. Se on kaikkein tökeröin etikettimoka, ja se kyllä muistetaan pitkään se jälkeen, kun erilaiset pikku kommellukset ovat kauan sitten unohtuneet.
Jos oikeasti olet menossa hienoon ravintolaan etelä-Euroopassa varmistaidu siihen ettet ole ehkä koskaan syönyt itseäsi niin täyteen kuin sinä iltana. Varsinkin jos otat juustot ja jälkiruoat.
Tarina että huippuravintoloista lähdetään nälkäisenä kotiin on myytti ja kateellisten panettelua.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet menossa hienoon ravintolaan etelä-Euroopassa varmistaidu siihen ettet ole ehkä koskaan syönyt itseäsi niin täyteen kuin sinä iltana. Varsinkin jos otat juustot ja jälkiruoat.
Tarina että huippuravintoloista lähdetään nälkäisenä kotiin on myytti ja kateellisten panettelua.
Kotiin voi pyytää dogbagin ja syödä loput seuraavana päivänä.
Hyviä neuvoja kaikki, ehkä mainitsen vielä yhden jos olette ulkomailla jossain 3 tähden ravintolassa, ja varsinkin jos itse maksaa laskun, niin kannata katsoa ympärille ja sanoa että ottaa pullon tai kaksi tuota samaa kuin on naapuri pöydän porukalla...sillä joka pitää hauskaa ja kovaan ääneen. Katselin juuri viikko sitten viereinen pöytäporukka piti hauskaa ja pöytä oli koreana ja lisää juomaa kannettiin kokoajan. Juhlivat synttäreitä ja listan mukaan pullo makso yli 10.000 euroa ja niitä oli pöytä täynnä. Sellanen 100.000 euron lasku tuli naapuripäydän pojille...joskin oli niitä siinä kymmenkunta maksamassakin...mutta silti
Vierailija kirjoitti:
Valmis setti? eli alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri sovitettu yhteen makujen puolesta.
Inhoon sellaisia paikkoja ettei saa valita.
Kerroppa mikä on sinusta hieno paikka?
Espoon Haukilahden vesitorni?
Olossa on polkuja ja matkoja, on myös yksittäisiä juttuja.
Olo on kuitenkin aika ylhäälle rankattu.
Hyvä suhde peukuilla... =D
90 % wt-paskalokkeja ja 10% itsensä elättämään kykeneviä ihmisiä.
Fiksua, että kysyt:
Hintoja ei saa kysyä.
Aperitiivi alkuun.
Pukeudu hyvin.
Käyttäydy hillitysti, puhu rauhallisesti hiljaa.
Tervehdi muita asiakkaita, jos törmäätte vaikka matkalla sikarille.
Sano miehellesi, että ottaa sen baseball-lippiksen päästään ruokailun ajaksi. Tai ainakin kääntää sen lipan eteenpäin.
Vaimonhakkaaja-paidan kainaloista ei tarvitse kaikkia kainalokarvoja näyttää. Laittakoon sen Kiitos 1939-1945-hupparin takaisin päälleen!
Ja sen Leijona-korun ei tarvitse kilistä jälkkärikiisselin kupin reunaa vasten
Vierailija kirjoitti:
Yleensa tarjoilija selittaa jokaisen ruokalajin ainesosat, niiden alkuperan ja valmistustavan, siksi ei tarvitse itse yleensa kysya.
Tää just on niin ärsyttävää! En millään jaksaisi kuunnella niitä papukaijana toistettuja höpinöitä. Näihin höpinöihin törmää joka kerta, kun vie esimerkiksi ulkolaisia vieraita syömään johonkin Juureen tai vastaavaan. Itse yritän välttää niin sanottua hienoa syömistä.
Siinä ohjeita kirjoitti:
Sano miehellesi, että ottaa sen baseball-lippiksen päästään ruokailun ajaksi. Tai ainakin kääntää sen lipan eteenpäin.
Vaimonhakkaaja-paidan kainaloista ei tarvitse kaikkia kainalokarvoja näyttää. Laittakoon sen Kiitos 1939-1945-hupparin takaisin päälleen!
Ja sen Leijona-korun ei tarvitse kilistä jälkkärikiisselin kupin reunaa vasten
Jaaha, iltaa kohden on näköjään alkanut tulemaan hiukan ... sanoisinko maanläheisimpiäkin vinkkejä 😂 Kiitos myös näistä. Pyydän miestä sheivaamaan kainalot varmuuden vuoksi, jos tulee vaikka kuuma ja joutuu ottamaan hupparin pois :)
Ap
Kun lähdet vessaan, sano, että menet "puuteroimaan nenäsi"
Kaikki tietävät silloin, että olet menossa kuselle /ja/tai paskalle!
Jätä ilotyttöasusi kaappiin ja päälle peittävämpää.
Jälkiruokaan voi kätkeytyä kihlasormus <3
Rennosti vaan. Henkilökunta on innostuneita oman alansa huippuammattilaisia ja kertoo mielellään, asiakkaan ei tarvitse "osata" eikä "päteä" koska ammattilainen haistaa feikkaamisen kilometrin päähän. Riittää kun pukeutuu juhlaan, käyttäytyy hillitysti, ja on avoin uudelle. Hymyillä saa.
Pakko tietenkin varautua siihen, että täysi menyy on toistastaa ja viinimenyy saman mokoman, mutta ei ne piruuttaan suosittele mitään uusrikkaiden ökyjuomia ja kaviaareja, tietäähän ne että ihminen ei varaudu tonnin illalliseen.
Hovi toivottaa tervetulleksi, ottaa takit mutta ei anna numeroa, ohjaa pöytään ja esittelee jotain.
Tarjoilija esittelee annokset, sommelier esittelee viinit. Ne tähtää siihen että asiakkaalla olisi kodikasta. Kumpikin sulaa onnesta jos kysyy jotain, vaikka ihan simppeliä, että "onko tämä syherö sipulia" tai "mistä tämmöinen viini on kotoisin". Jos asiakkaat maistelee oikein antaumuksella jotain parsapyreetä ja nousee pöydästä suu messingillä niin ne on tyytyväisiä. Jos asiakas yrittää päteä, ne yrittävät olla pitää pokan ja olla nolaamatta asiakkaita.
Tippi sisältyy hintaan Suomessa eikä ne varmaan mitään odota, mutta jos ilta on makujen juhlaa maksan aina kortilla ja jätän jonkun pikku setelin, vaikka parikymppisen. En tiedä mikä on oikea käytäntö.
En ole varakas enkä käy usein, sanotaan että viimeisen kymmenen vuoden aikana olen pari kertaa päässyt misukkapaikkaan työlounaalle ja pari kertaa käynyt puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jälkiruokaan voi kätkeytyä kihlasormus <3
Huh, tämä ei ole onneksi mahdollista 😱Ap
Älä imetä pöydässä. Alä ota kuvia Fb.hen tai instaan. Suomimammoille tärkeimmät vinkit nämä.
Sommelieria ei kannata homotella, eikä matkia hänen puhetapaansa tai elehtimistään, vaikka kuinka tekisi mieli.
Tilaa jälkiruuaksi, kun olet epsanjassakin käynyt: Cafė Olė - mustana! Herättää kunnioitusta asiantuntijaa kohtaan henkilökunnassa. Kerro myös terveisinä kokille, että tilaamasi pizza americana oli aivan al dente!
Syliin. Tarkoitus ei ole suojata vaatteita, vaan suun pyyhkiminen.