Miehen itsekkyys vai minun herkkyys

Vierailija kirjoitti:

Miehen itsekkyys vai minun herkkyys

Ei kumpikaan, vaan possessiivisuffiksittomuus.

Joku ehdotti terapiaa (lisää), sinun kannattaisi miettiä sitä. Tai tykkäätkö lukea? Veto kaltoinkohteleviin miehiin on usein lapsuudessa "asennettu" itseen, mutta kyllä sitä voi purkaa monin tavoin, kuten pohdinnastasi huomaa. Esim. Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja voisi olla hyvä pohdinnan väline tai Pari suhteessa (Pruuki jne.)

Tulee sellainen vaikutelma, että olet huolestunut ja ehkä jopa ahdistunut yhteenmuutosta. Hälytyskellot soivat eikä turhaan, mutta et luota syystä tai toisesta omaan tunteeseen. Olette vaiheessa, jossa teidän pitäisi innokkaina ja onnellisina miettiä parisuhteen yhteisiä pelisääntöjä, yhteistä kotia yms. Miehesi on jo nyt joustamaton ja tökerö. Koiran kiusaaminen oli suorastaan sadistista. Vaikea kuvitella, että tuo menisi parempaan suuntaan, kun hän ei tunne tarvetta muuttua tai kuunnella sinua. Perheen perustamisen jälkeen kohtaatte paljon isompia haasteita ja kommunikaation on toimittava. Sinuna en nyt suunnittelisi yhteenmuuttoa pitkään aikaan ja pohtisin, onko suhteella aineksia jatkua. 

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti terapiaa (lisää), sinun kannattaisi miettiä sitä. Tai tykkäätkö lukea? Veto kaltoinkohteleviin miehiin on usein lapsuudessa "asennettu" itseen, mutta kyllä sitä voi purkaa monin tavoin, kuten pohdinnastasi huomaa. Esim. Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirja voisi olla hyvä pohdinnan väline tai Pari suhteessa (Pruuki jne.)

Tulee sellainen vaikutelma, että olet huolestunut ja ehkä jopa ahdistunut yhteenmuutosta. Hälytyskellot soivat eikä turhaan, mutta et luota syystä tai toisesta omaan tunteeseen. Olette vaiheessa, jossa teidän pitäisi innokkaina ja onnellisina miettiä parisuhteen yhteisiä pelisääntöjä, yhteistä kotia yms. Miehesi on jo nyt joustamaton ja tökerö. Koiran kiusaaminen oli suorastaan sadistista. Vaikea kuvitella, että tuo menisi parempaan suuntaan, kun hän ei tunne tarvetta muuttua tai kuunnella sinua. Perheen perustamisen jälkeen kohtaatte paljon isompia haasteita ja kommunikaation on toimittava. Sinuna en nyt suunnittelisi yhteenmuuttoa pitkään aikaan ja pohtisin, onko suhteella aineksia jatkua. 

Kyllä yhteenmuutto huolestuttaa, koska toivoisin miehen kyselevän kuinka parhaiten viihtyisin / mitä trvitsisin jos kuitenkin yrittäisin pujahtaa heidän elämäänsä. Yhteenmuutosta puhutaan kyllä paljon ja haaveillaan enemmästä yhdessäolosta mutta mies tuoreisiin omia ajatuksia tyylillä tapetoi sitten makuuhuoneen pinkiksi eikä huomioi ollenkaan minua. Periaatteeni parisuhteissa on että koskaan ei saa ajaa itseään tilanteeseen ettei mikä tahansa päivä voi lähteä jos tarve tulee. En ymmärrä mistä miehen piikittely kumpuaa. Muutaman kerran myös väittänyt että olen yrittänyt flirttailla muille miehille mitä en ole tehnyt (puhunut työkavereille tai muille tutuille). Yhteenmuutettua olisin myös haavoittuvampi, omasta asunnosta en halua/uskalla luopua aikoihin. Tässä taas tulee kouluongelma eli helpompi olisi asua edelleen erillään jonkin aikaa ja ns harjoitella arkea yhdessä. Ap

Usko pois, tuo mies ei muutu ikinä miksikään muuksi kuin entistä pahemmaksi versioksi itsestään. Ei auta rakastaminen, ohjaaminen, lahjonta, kiristys, ei mikään. Lähde, unohda! Ei hän välttämättä edes sinua rakasta, hän tuskin edes tietää mitä rakkaus on. Hän rakastaa vain sitä tunnetta että voi hallita, ohjailla ja alistaa ja omistaa.

Leikkaat tuon miehen kertakaikkiaan elämästäsi! Ei yhteydenottoja eikä tapaamisia enää. Alat opetella

itsenäistä elämää,tutustut itseesi ja uusiin ihmisiin kaikessa rauhassa. Vaikka haluat perheen ja lapsia,

juuri niitten lasten takia älä tee niitä tämän miehen kanssa! Älä enää alistu kynnysmatoksi vaan kasvata

selkäranka ja oma tahto! Muutamat mukavat hetket eivät todellakaan kompensoi moista alistamista

ja kyykyttämistä. Itsellinen elämä voittaa tuon tilanteen tullen mennen!

Näköjään miehen heittoja puolustavia kommentteja tasan nolla. Aika paljonpuhuva, koska yleensä tilanteissa aina se kaksi puolta. Tuntuisi niin pahalta karsia mies pois, kun hän on kuitenkin sen arkeni ylivoimaisesti tärkein ihminen. Yritin äitini tavata kesällä mutta lopetti puhelun yhtäkkiä vedoten pyykkeihin. Kun olen kutsunut vanhempiani kylään niin viimeksikään äiti ei jaksanut tulla syntymäpäiville ja isä viipyi ehkä puoli tuntia. Pidän sitten miehestä kiinni ja toivon parasta vaikka näen tässä näitä huonojaerkkejä, joita kaikki muut pitivät jo erittäin huolestuttavina. Sisaruksia tms ei ole ja kaipaisin pysyvyyttä. Ap

No omahan on valintasi, jos miehen "tärkeys" riittää kattamaan sinun elättäjän/lasten kasvatus/ei omia mielipiteitä roolisi.

Missä sun omanarvontuntosi on?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittelin täällä aiemmin nukkumisjärjestelyistä ym asioista suhteessa. Olen siis seurustellut miesystäväni kanssa muutaman vuoden. Miehellä lapsia, minulla lemmikkejä joten olemme pystyneet viettämään öitä yhdessä rajallisesti (kun lapset äidillä tai lemmikeille hoitaja). Muutamia ilmenneitä asioita.

Mies kuorsaa ja haluaa nukkua lusikassa. Olen herkkäuninen ja nukkuminen on olennainen perustarve. Aiemmassa keskustelussa tuli monta kommenttia miehen itsekkyydestä ja hänen hän haluaa, hänellä on oikeus asenteestaan. Mies haluaa silti nukkua samassa huoneessa, samassa sängyssä saman peiton alla kimpussani. Tämä tietysti tarkoittaa että minä en nuku ja/tai heräilen. Mies ei tätä ole kommentoinut mitenkään vaan haluaa nukkua lähekkäin.

Kuulemma minun tulisi luopua salista ja jumpasta ja alkaa kävellä. Hänellä ei ole lihasongelmia joten ei ymmärrä että monilla muilla on kuten minulla, koska selässäni on ollut ongelmia jo yli 10 vuotta. Näihin ei kävely auta. Miehen kommentti: miksi olet niin jännittynyt, rentoudu. Onneksi fysioterapeutillani on parempia neuvoja.

Kauneudenhoitorutiinit: minulla on pitkät paksut hiukset joita laitan. Kuulemma menee liikaa aikaa, heittivät jopa että jos leikkaisin ne pois. Tässä vaiheessa olin jo todella haavi auki... myös pitäisi pukeutua enemmän iköiselleen sopivasti.

Käytös: kun olemme käyneet hänen ystävillään ja sukulaisillaan, heittänyt useamman kerran että osaathaan sitten käyttäytyä. Olen suhteellinen sosiaalinen ja puhun myös vieraille ihmisille small talkia ihan ok. Aina olen kohtelias. Muutenkin olen kuulemma liian aktiivinen enkä,osaa rauhoittua ja voi sanoa esim. Miksi sanot samat asiat monta kertaa. Tästä johtuen olenkin ollut tietoisesti hiljempaa. Kuulemma käytän myös hormoneita tekosyynä huonoon käytökseen. Ei maininnut mitä tämä huono käytös on.

Lemmikkini: minun tulisi muuttaa miehen asuntoon ja mielellään pian. Yksi ehdotus: hän maksaisi lainaa ja minä elättäisin häntä. Lisäksi koirani eivät ole näköjään hänen mieleensä, koska ovat aiheuttaneet lattiaan naarmuja. Minun pitää kuulemma ymmärtää että hänen lattiaansa ei sitten voi naarmuttaa eikä paikkoja sotkea. Lisäksi ikään kuin ahdisteli vanhempaa koiraa imurilla jota pelkää. Sanoi että koira tottuu kun ei pääse huoneesta pois. Ei totu, koira on rescue eikä aivan normaali siis ja normikoiraksi kuntoutuminen oli hidasta.

Asuminen: minun sisustukseni ei ole hänen mieleensä ja värit eivät miellytä. Miehen asunto on hieman poikaboksimainen lapsista huolimatta. Keittiö pieni ja epäsiisti, samoin kylpyhuone. On kuulemma vaihtanut suihkutkin vettäsäästäviin etteivät lapset pysty lutraamaan. Minun tarpeitani ei huomioi (pitkät hiukset, huuhtelu vaatii vettä ja aikaa). Kuitenkaan emme voi miettiä sisustusta tai remonttia yhdessä, onhan asunto miehen. Kun ehdotan jotakin, yritän sanella/määräillä.

Allergiset oireet. Kuulemma juttuni kuulostaa kuvittelulta koska esim puremat eivät voi kutista kuin seuraavana päivänä. Myöskään kuuma ei voi olla (jos hänelläkään einole).

Miehen mielestä mitään ongelmia ei ole ja minun juttuni ovat mitä ovat. En kuitenkaan koe välittämistä minun hyvinvoinnistani. Otanko itseeni liian herkästi vai? Varsinkin nämä ei sinulla voinolla kuuma/nälkä/kutista koska hänelläkään ei ovat yksi yhteen edesmenneen narsistiäitini kanssa. Vaan niin. Miltä tämä sitten kuulostaa?

Pienemmät asiat kuten vapaa-ajan vietto, tapaamiset ulkonasyömiset ym sujuvat. Nämä oudot "heitot" kuitenkin alkaneet vaivata yhä enemmän.

Sulla ei siis oma äly ole riittänyt siihen että lopettaisit suhteen miehen kanssa kun hän ei sinua selvästikään arvosta vaan piti  tulla tänne vielä uudelleen lukemaan miten muut käskevät sinun lopettaa kynnysmattoilun ja miettiä omaa arvoasi - joka ei ole kiinni siitä onko  sulla joku  miehenkuvatus kierroksessa kuten nyt.

Sitten kun saat neuvoja ja sua neuvotaan jättämään tuo  mies koska se ei  halua tehdä kompromisseja vaan on sitä  mieltä että sun on sopeuduttava ja muututtua, alat itkeä ja väittää vastaan.

Milloin kun kuppis on täynnä, kynnysmatto? Mikä tuossa miehessä on niin ihanaa että annat sen kohdella itseäsi noin? Missä hiton kellarissa  lukkojen takana sun itsetuntosi ja älysi  on kun sulla on mennyt vuosia tuon  itsekkään m*lkun kanssa?????

Että sulla on piiiiiiiiitkät piuhat. Sua fiksummat oisivat lähteneet jo ajat sitten tuosta suhteen irvikuvasta. Herätys!!!!

Vierailija kirjoitti:

Näköjään miehen heittoja puolustavia kommentteja tasan nolla. Aika paljonpuhuva, koska yleensä tilanteissa aina se kaksi puolta. Tuntuisi niin pahalta karsia mies pois, kun hän on kuitenkin sen arkeni ylivoimaisesti tärkein ihminen. Yritin äitini tavata kesällä mutta lopetti puhelun yhtäkkiä vedoten pyykkeihin. Kun olen kutsunut vanhempiani kylään niin viimeksikään äiti ei jaksanut tulla syntymäpäiville ja isä viipyi ehkä puoli tuntia. Pidän sitten miehestä kiinni ja toivon parasta vaikka näen tässä näitä huonojaerkkejä, joita kaikki muut pitivät jo erittäin huolestuttavina. Sisaruksia tms ei ole ja kaipaisin pysyvyyttä. Ap

Osta ap jostain itsetuntoa.Jos et arvosta itseäsi, eivät niin tee muutkaan. Olet tuossa suhteessa täysin vääristä syistä.

En minä osaa arvioida mikä on normaalia ja millainen on välittävä suhde. Ajattelin pitkään että mies on tosi mukava ja uskon helposti miestä kun toteaa että ongelmien ainoa syy minun herkkänahkaisuus. Jopa kun kävin edellisen pitkän suhteeni aikana psykologilla hänkin kehotti mukautumaan enemmän. Kommentit olivat tyyliä joutuisithan sinkkunakin imuroimaan, mikset voi nytkin imuroida. En ole osannut pitää miehen käytöstä mitenkään erityisen kauheana vaikkakaan en hyvänäkään. Vähemmän tyly hän on kuin esim sukuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap rakas! Pakene ja nopeasti! Mustat lonkerot ovat saaneet jo otetta, sillä olet alkanut epäillä itseäsi, sisäistä itseäsi ja SIETÄMÄÄN tuollaista paskaa! Ja se tulee muuttumaan vain ja ainoastaan pahemmaksi tästä. Pian manipulointi on jo muutakin kuin mauttomia vitsejä ja heittoja. Lähde, äläkä katso taaksesi!

Näissä kuvioissa taitaa tyypillistä olla sen toisen manipulointi ja syyllistäminen. Eräskin exäni joka siis haukkui minua epäsosiaaliseksi tuli kerran kutsumatta juhliin joissa iloisen keskustelunsorinamme keskelle heitti humasassa oletko uskaltanut puhua kenellekään (minä siis). Kaikki ihmettelivät koska juhlat olivat menneet kaikin puolin mukavasti ennen hänen saapumistaan. Jatkuvan syyttelyn tms jäljiltä sitä kuitenkin alkaa ajatella, jos se epänormaali/hiljainen/ mitä milloinkin olen kuitenkin minä. Nyt tosiaan on näitä outoja muka vitsejä ja heittoja, mutta pelkään että niissä,piilee jokin totuuden siemen kuitenkin koska ovat alkaneet toistua usein. Myöskään pukeutumisen suhteen ei vitsaile vaan on jopa ehdottanut että ostaa uudet mieleisensä vaatteet minulle. Halvat tosin mutta kuitenkin. En kuitenkaan pidä hauskoista tai edes miellyttävinä,tai neutraaleista näitä juttuja enää. Tietysti syyttää että loukkaannun liian helposti ja olen herkkä.

Et ole liian herkkä, etkä loukkaannu turhasta. Hänen käytöksensä kertoo siitä, että hän yrittää heikentää itsetuntoasi. Hän on alistava ja kontrollifriikki. Ihminen voi olla kontrollifriikki, vaikkei yritäkään rajoittaa toisen liikkumista.

Kaikki tähän ketjuun osallistuneet ovat yhtä mieltä siitä että miehen käytös ei ole normaalia, sellaista miten parisuhteessa tulee käyttäytyä. Mitä mieltä olet, olemmeko me kaikki väärässä? Ovatko neuvomme huonoja?

Normaaleja, parisuhteessa toista kohtaan kunnioittavasti käyttäytyviä miehiä on vaikka kuinka paljon. Hyvä parisuhde on sinullekin mahdollinen, mutta ei hänen kanssaan. Äläkä usko hänen lirkuttelujaan tulevaisuudesta, puhua voi mitä vaan, mutta teot ovat ainoita millä on todellisuudessa merkitystä.

Selvä provohan tämä on, mutta hyvin laadittu, siksi 1/5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ilmeisesti nujerrettu niin pahasti jo aiemmin (narsistiäiti mainittu), ettei hänellä ole enää tervettä itsetuntoa eikä kykyä nähdä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää käytöstä muilta ihmisiltä. Hän kyselee täällä itsestäänselvyyksiä ja selittelee edelleen tilannetta miehen puolelta paremmaksi.

Kannattaa ap hakeutua terapiaan, että pääset eheytymään psyykkisesti ja saat paremmat eväät elämään ja etenkin ihmissuhteisiin, ettei sinua enää jatkossa yritetä dominoida ja hyväksikäyttää.

Olen aikoinani käynytkin terapiassa koska ymmärsin itse että oli aika irroittautua ensimmäisestä pidempiaikaisesta miesystävästä mutta en vain pystynyt siihen. Edellisestä miehestä erotessa turvauduin myös psykologiin. Hyötyä juuri ei ole ollut, exäni käyttäessä minua kodinhoitajana terapeutti oli sitä mieltä että pitää muuttaa itseään niin exäkin muuttuu. Niin. Vaikeammaksi. Ymmärrän ja tiedostan ettei äitini ole normaali mutta kun on elänyt yli puolet elämästään niin ettei mitään mieltä saanut olla ettei saanut turpiinsa niin sitä on niin tottunut sietämään vaikka toisaalta huomaa ettei tunnu hyvältä ja kuulostaa oudolta. Lyöminen on helppoa todeta ei-hyväksyttäväksi. Minulla on myös koko elämäni mittainen kokemus jossa olen opetellut ohittamaan ja unohtamaan loukkaukset ja kuuntelemaan seuraavat hyvät asiat. Myös kunnosta vanhemmat haukkuvat niin ei miehen heitot sen erikoisempia ole. Nyt kuitenkin aloin miettiä että onpa samantyylistä eli hänellä ok ja minä kuvittelen jos minulla ei ole.

Mielestäni ymmärrät itse asiassa ihan hyvin, mitkä asiat ovat väärin miehen käytöksessä. Eli tunteesi siitä että joku asia ei ole oikein, on ihan oikeaan osuva. Et vain taustasi vuoksi ole ihan varma asiasta. Kannustan sinua ehdottomasti luottamaan tuntemuksiisi, joita olet tuonut tässä esiin. Sinä olet oikeassa, luota sisäiseen ääneesi. Jos joku asia tuntuu sinusta loukkaavalta, se on sitä ja sinulla on oikeus tuntea niin.

Unelmamies, pidä lujasti kiinni 💪

Kerjäät vaan huomiota, tekstissäsi mustamaalaat miestäsi juuri sen kuuloisesti, että tiedät tasan tähän vastauksen ja mitä ihmiset tuollaiseen sanovat. Miksi olet tyypin kanssa josta ajattelet noi ikävästi ja katkerasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap rakas! Pakene ja nopeasti! Mustat lonkerot ovat saaneet jo otetta, sillä olet alkanut epäillä itseäsi, sisäistä itseäsi ja SIETÄMÄÄN tuollaista paskaa! Ja se tulee muuttumaan vain ja ainoastaan pahemmaksi tästä. Pian manipulointi on jo muutakin kuin mauttomia vitsejä ja heittoja. Lähde, äläkä katso taaksesi!

Näissä kuvioissa taitaa tyypillistä olla sen toisen manipulointi ja syyllistäminen. Eräskin exäni joka siis haukkui minua epäsosiaaliseksi tuli kerran kutsumatta juhliin joissa iloisen keskustelunsorinamme keskelle heitti humasassa oletko uskaltanut puhua kenellekään (minä siis). Kaikki ihmettelivät koska juhlat olivat menneet kaikin puolin mukavasti ennen hänen saapumistaan. Jatkuvan syyttelyn tms jäljiltä sitä kuitenkin alkaa ajatella, jos se epänormaali/hiljainen/ mitä milloinkin olen kuitenkin minä. Nyt tosiaan on näitä outoja muka vitsejä ja heittoja, mutta pelkään että niissä,piilee jokin totuuden siemen kuitenkin koska ovat alkaneet toistua usein. Myöskään pukeutumisen suhteen ei vitsaile vaan on jopa ehdottanut että ostaa uudet mieleisensä vaatteet minulle. Halvat tosin mutta kuitenkin. En kuitenkaan pidä hauskoista tai edes miellyttävinä,tai neutraaleista näitä juttuja enää. Tietysti syyttää että loukkaannun liian helposti ja olen herkkä.

Et ole liian herkkä, etkä loukkaannu turhasta. Hänen käytöksensä kertoo siitä, että hän yrittää heikentää itsetuntoasi. Hän on alistava ja kontrollifriikki. Ihminen voi olla kontrollifriikki, vaikkei yritäkään rajoittaa toisen liikkumista.

Kaikki tähän ketjuun osallistuneet ovat yhtä mieltä siitä että miehen käytös ei ole normaalia, sellaista miten parisuhteessa tulee käyttäytyä. Mitä mieltä olet, olemmeko me kaikki väärässä? Ovatko neuvomme huonoja?

Normaaleja, parisuhteessa toista kohtaan kunnioittavasti käyttäytyviä miehiä on vaikka kuinka paljon. Hyvä parisuhde on sinullekin mahdollinen, mutta ei hänen kanssaan. Äläkä usko hänen lirkuttelujaan tulevaisuudesta, puhua voi mitä vaan, mutta teot ovat ainoita millä on todellisuudessa merkitystä.

Kyllä tässä on tullut paljon asiaa, enkä todellakaan ajattele että näinkin kollektiivinen mielipide olisi väärä. Osa kommenteista on aika hmm, suorasukaisia mutta ymmärrän sen; ystäväni on ollut pitkään naimisissa miehen kanssa, jonka käytäs on aivan käsittämätöntä sontaa. Hänellä jo paniikkikohtauksia, masennusta ym. Ulkopuolisena on erittäin helppo nähdä, että suhde ajaa häntä vain syvemmälle suohon. Käytös ei siis todella ole normaalia. En ole pitänyt itseäni erityisen herkkänahkaisena, koska olen joutunut kasvattamaan kuorta jaksaakseni. Kun alan pitää joitakin puheita loukkaavina, siihen on yleensä aina ollut hyvä syy. Nyt mies kääntää asiat ympäri jne. Koen, että hän haluaa varmistua että pysyn yhdessä ja sitoua minua itseensä. Ikävä kyllä tällaisella, noin toteutettuna, on päinvastainen vaikutus. Toisaalta tietysti kontrolloiva voi olla ilman sen kaikkia mahdollisia ilmenemismuotoja. Tietysti. Kokemusta on miehistä, jotka puhuvat ns. mitä vain saadakseen mitä haluavat. En ole halunnut uskoa enkä vieläkään halua että tämäkin mies paljastuisi alistavaksi/inhottavaksi. Minkähänlainen normaali mukava mies edes olisi! Ap

Elä hyvä ihminen ainakaan ala elättää miestä ja anna hänen maksaa pelkästään asuntolainaa pois. Tällaisessa tapauksessa tulos on miehelle velaton asunto ja sinulle jää mahdollisen eron tullessa tuulen huuhtoma perse.

Dogs before hoes, muista se :)

Normaali mies ei alista, pystyy mukautumaan suhteessa, ettei vain hänen mielipiteensä ole tärkein vaan ottaa myös sinun mielipiteesi huomioon. Tekee päätökset yhdessä sinun kanssasi. Ei vaadi liikoja, haluaa myös sinun parastasi. Ottaa vastuun omista sanoistaan.

Miksi ap teit tämän aiheen, kun kaikki sanoo että lähde pois, ei ole normaali mies, mutta silti haluat jäädä miehen kanssa.