Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Pellon hinta on erilainen eri puolilla maata, siksi kyselin sijaintia. Samoin kiinnosti metsän suhteen, onko taimikkoa vai leimikkoa. Kai sitä tarkentavia kysymyksiä saa tehdä, jos joku kertoo omaisuuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.

"Suvun perinteinen kehto", ei v*ttu. Pitävätkö ne tiloja sukupolvenvaihdoksissa saavat miehet itse tuollaisia asioita jotenkin korvaamattomina?

Olet joko kamalan nuori tai lapsia vihaava vela. Muuten ei voi vittuiluasi käsittää

En ole kumpaakaan. En vain käsitä, miksi kehto olisi esineenä yhtään sen kummempi kuin vaikka ryijy tai keinutuoli. Kaikesta huolimatta ne ovat vain materiaa, eikä voi vaatia että edes suvun jäsenillä olisi niihin mitään tunnesiteitä. Enkä tosiaankaan jaksa uskoa, että tuollaisilla nuorehkoilla kotitilalle asettuneilla miehillä olisi tunnesiteitä kaikkiin kodin nurkissa ja varastoissa säilytettäviin "suvun perinteisiin" esineisiin. Mutta tottakai syy on helpompi vierittää pahan miniän niskoille.

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Ja mietipä sitä, kun samalla tavalla jollekin tärkeitä tavaroita on siellä täällä sekaisin varastoissa ja vinteillä kymmeniä ja taas kymmeniä. Kuka ne säilyttää? Kuka niistä huolehtii? Kuka ne järjestää? Kuka niitä tajuaa tarjota ennen myymistä tai pois heittämistä ja kenelle? Kun yksi haluaa kehdon ja toinen haluaa mummon kahvikupit ja kolmas haluaa kuhmuiset maitotonkat ja neljäs haluaa sen tietyn lapsuuden naamiaisleikeissä käytetyn mekon ja viides halua sitä ja kuudes tätä... Eikä kukaan ota puheeksi siinä vaiheessa, kun asia olisi ajankohtainen, vaan vasta joskus kuukausien tai vuosien päästä. Yleensä on tapana, että entiset asukkaat vievät tavaransa - ainakin ne tärkeät - mukanaan, eivätkä jätä uusien asukkaiden vaivoiksi. Miksi sama ei päde maatiloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvänen aika aikamoista kukkoilua kun satoja vuosia vanhalle maatilalle tulee miniä ja vähän ajan päästä alkaa tulla vaatimuksia miten se ja se juttu pitää hävittää.

Satoja vuosia vanhan maatilan asukkaat ovat Manan majoilla. Tila ja tavarat ovat käyttöä ja ihmistä varten eikä museoitavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Itseään saa syyttää jos olettaa sen säilyvän mutta myöhemmin niin ei käynytkään.

Viimeistään siinä vaiheessa kun tilalla tehdään sukupolven vaihdos asioista ja tavaroista kannattaa keskustella avoimesti. Kertoa että olet aina halunnut että lapsesi voivat nukkua samassa kehdossa jossa sinäkin aikoinaan nukuit. Sopia säilytetäänkö kehto vai ei ja missä jos säilytetään. Jos jatkajalle on ok että sitä säilytetään tilalla kannattaa sopia myös siitä mitä tehdään jos tilanne muuttuu ja kehtoa ei esim. olekaan enää tilaa säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Eikä välttämättä edes silloin. Voihan vanhemmat vaikka myydä kehdon kummin kaimalle asuessaan tilalla kun kukaan lapsista ei ole kehtoa halunnut viedä mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Miksi ihmeessä luotat että muut hoitavat säilytyksen? Jos on sinulle tärkeä, niin varmista ja sovi, että kuka säilyttää ja missä.

Toisekseen, jos esine on jätetty taloon määrämättömäksi ajaksi, voidaan katsoa, että se kuuluu talon tavaroihin. Ihan samalla tavalla sen kehdon voi hävittää/myydä kuin talonkin. Omistaja määrää mitä kamppeillaan tekee. Kiinteistö voi olla useiden suvun jäsenten omistuksessa, tai vaikka auto, mutta muulla roinalla on aina yksi omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Tai kun itse omistaa ja asuu.

Maatiloilla voi pistää vanhaa pois ja uutta tilalle, ja viljellä vaikka hamppukasvia:

http://kolttonen.fi/blog/2017-07-02.html

http://kolttonen.fi/blog/2017-07-20.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Noh, ymmärrät kunhan olet tyhjentänyt yhdenkin kuolinpesän tai raivannut sellaisen omaksi kodiksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Eikä välttämättä edes silloin. Voihan vanhemmat vaikka myydä kehdon kummin kaimalle asuessaan tilalla kun kukaan lapsista ei ole kehtoa halunnut viedä mukanaan.

Ei myy, jos ja kun tuntevat sen historian sukupolvien päähän taaksepäin. Sen status on kuin pöytähopeilla ja kastemekoilla ja hääpuvuilla joilla on ikää jopa sata vuotta ja ovat yhä käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Eikä välttämättä edes silloin. Voihan vanhemmat vaikka myydä kehdon kummin kaimalle asuessaan tilalla kun kukaan lapsista ei ole kehtoa halunnut viedä mukanaan.

Ei myy, jos ja kun tuntevat sen historian sukupolvien päähän taaksepäin. Sen status on kuin pöytähopeilla ja kastemekoilla ja hääpuvuilla joilla on ikää jopa sata vuotta ja ovat yhä käytössä.

Tai sitten juuri siksi myyvät sen kummin kaimalle jonka tietävät kehtoa arvostavan ja käyttävä lapsenlapsillaan tai lapsillaan.

Enpä ole ikinä nähnyt morsiamilla 100 vuotta vanhaa pukua päällä :D

Oletetaan, että isäsi on perinyt lapsuudenkotisi omalta isältää ja tämä omalta isältään. Ovatko äitisi ja muiden iso- ja isoisovanhempiesi kodit myös sukusi kantakoteja, joissa sukulaisilla on velvollisuus säilyttää kaikki jollekin sukulaiselle tärkeä tavara vaikka se ei olisi heille itselleen tärkeää? Rakennuksista nyt puhumattakaan, niistä ketju sentään alkoi... Tajuattekote, että kaikkien lapsuudenkodit eivät edes säily suvussa, vaikka kuinka olisivat jopa vuosisatoja suvussa olleita. Osaatko edes kaivata jotain, mitä äitisi tai mummosi ei tuonut mukana omasta lapsuudenkodistaan? Tai jotain, minkä äitisi tai mummosi on hävittänyt tullessaan miniänä taloon?

Eikö se kehdonhävittäjä ajatellut että omatkin lapset voisi nukkua siinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.

Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?

Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.

Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?

Eiköhän muualla työssäkäyvä miniä osallistu asumiskustannuksiin, mutta eihän hänen kuulu osallistua miehensä työskentelyn  kustatamiseen. Kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin ja rientoihin.