Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein että maatilalle naitu hävittää
19.07.2017 |
sieltä kaiken vanhan? Viimeisin tempaus oli aittojen purkaminen.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.
Siitä todellakin tulee vain ja ainoastaan nuoren parin omistama, jos ei sitä muutossa siivota pois. Jos talon myy, ja jättää sinne yhtään mitään tavaraa, siitä ei ole mitään oikeutta koskaan vaatia millään tavalla takaisin. Minä olen yhden talon myynyt, enkä sinne mitään romua jättänyt toisten riesoiksi ja vielä myöhemmin vaadittavaksi muiden käyttöön.
Ei todellakaan käy kateeksi maatilojen poikia, eihän kukaan täyspäinen nainen tuohon mielenvikaiseen kulttuuriin halua vaimoksi. Tässäkin ketjussa jotkut puhuvat 'suvusta' niinkuin se olisi jotain pyhää ja hienoa. Ja kyse on jostain Suomen maaseudun rupuisesta tilasta surkeassa ilmastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on muuten muutama vanhempi esine, jotka olen edellisiltä sukupolvilta halunnut säästää. Mutta ne ovat MEILLÄ, ja MINÄ säästän ne. Kenenkään muun ei ole velvollisuutta säästää ja säilyttää muiden puolesta tavaraa.
Nämä sukulaiset tässä sopisivat tuohon toiseen lokkiketjuun. Toisten ihmisten pitäisi rahoillaan ylläpitää heille jotain ihmeen 'kantakotia'. Aika röyhkeää.
Yhtä asiaa en ymmärrä. Jos se paljon puhuttu kehto olisi säästynyt, niin eihän nuorenparin olisi ollut mikään velvollisuus lainata sitä suvun muille lisääntyjille. Ne kaihoisat serkut ja sisarukset olisivat ehkä joka tapauksessa joutuneet hankkimaan ihan oman sukukehdon tai pinnasängyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.
Siitä todellakin tulee vain ja ainoastaan nuoren parin omistama, jos ei sitä muutossa siivota pois. Jos talon myy, ja jättää sinne yhtään mitään tavaraa, siitä ei ole mitään oikeutta koskaan vaatia millään tavalla takaisin. Minä olen yhden talon myynyt, enkä sinne mitään romua jättänyt toisten riesoiksi ja vielä myöhemmin vaadittavaksi muiden käyttöön.
Ei todellakaan käy kateeksi maatilojen poikia, eihän kukaan täyspäinen nainen tuohon mielenvikaiseen kulttuuriin halua vaimoksi. Tässäkin ketjussa jotkut puhuvat 'suvusta' niinkuin se olisi jotain pyhää ja hienoa. Ja kyse on jostain Suomen maaseudun rupuisesta tilasta surkeassa ilmastossa.
En minäkään ymmärrä tällaista lahojen taikinatiinujen tumputtamista. Ei tuo ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.
Siitä todellakin tulee vain ja ainoastaan nuoren parin omistama, jos ei sitä muutossa siivota pois. Jos talon myy, ja jättää sinne yhtään mitään tavaraa, siitä ei ole mitään oikeutta koskaan vaatia millään tavalla takaisin. Minä olen yhden talon myynyt, enkä sinne mitään romua jättänyt toisten riesoiksi ja vielä myöhemmin vaadittavaksi muiden käyttöön.
Ei todellakaan käy kateeksi maatilojen poikia, eihän kukaan täyspäinen nainen tuohon mielenvikaiseen kulttuuriin halua vaimoksi. Tässäkin ketjussa jotkut puhuvat 'suvusta' niinkuin se olisi jotain pyhää ja hienoa. Ja kyse on jostain Suomen maaseudun rupuisesta tilasta surkeassa ilmastossa.
Herää itse todellisuuteen. Ketjussa pari mammaa jo kehui naineensa muutaman sata ha peltoa ja metsää. Siitä on rupuisuus kaukana, yksin tuollainen määrä metsää tarkoittaa ettei ole koskaan taloudellisia huolia vaikka makaisi vain sohvalla loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.
Siitä todellakin tulee vain ja ainoastaan nuoren parin omistama, jos ei sitä muutossa siivota pois. Jos talon myy, ja jättää sinne yhtään mitään tavaraa, siitä ei ole mitään oikeutta koskaan vaatia millään tavalla takaisin. Minä olen yhden talon myynyt, enkä sinne mitään romua jättänyt toisten riesoiksi ja vielä myöhemmin vaadittavaksi muiden käyttöön.
Ei todellakaan käy kateeksi maatilojen poikia, eihän kukaan täyspäinen nainen tuohon mielenvikaiseen kulttuuriin halua vaimoksi. Tässäkin ketjussa jotkut puhuvat 'suvusta' niinkuin se olisi jotain pyhää ja hienoa. Ja kyse on jostain Suomen maaseudun rupuisesta tilasta surkeassa ilmastossa.
Herää itse todellisuuteen. Ketjussa pari mammaa jo kehui naineensa muutaman sata ha peltoa ja metsää. Siitä on rupuisuus kaukana, yksin tuollainen määrä metsää tarkoittaa ettei ole koskaan taloudellisia huolia vaikka makaisi vain sohvalla loppuikänsä.
Sinä se taidat olla irti todellisuudesta, jos luulet, että suomalainen maanviljelijä elää herroiksi, jos vaan makaa sohvalla. Ei se metsäkään oikeasti itsestään mitään tuota. Mutta kateudestahan tässä ketjussa valittajilla onkin kyse. Se ulkopuolinen saa sen kaiken hienon ja mahtavan. Miksi valittaja ei itse ostanut sukutilaansa? Onko siisti sisätyö hyvällä palkalla kaupungissa sittenkin mukavampi, kuin riski tilanpidosta, ja pahimmillaan mielenvikainen anoppi naapurissa kuten tässä ketjussa.
MIKÄÄN omaisuus maailmassa ei saisi minua ottamaan puolisokseen tuon yhden anoppikokelaan poikaa tässä ketjussa, esimerkiksi. Eikä noiden kehtohullujen veljeä.
Kuinkas moni olisi itse valmis säilömään kodissaan koko suvun perintökehdot ja muut kalleudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas moni olisi itse valmis säilömään kodissaan koko suvun perintökehdot ja muut kalleudet?
No? Kertokaa nyt, kehtohullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.
Siitä todellakin tulee vain ja ainoastaan nuoren parin omistama, jos ei sitä muutossa siivota pois. Jos talon myy, ja jättää sinne yhtään mitään tavaraa, siitä ei ole mitään oikeutta koskaan vaatia millään tavalla takaisin. Minä olen yhden talon myynyt, enkä sinne mitään romua jättänyt toisten riesoiksi ja vielä myöhemmin vaadittavaksi muiden käyttöön.
Ei todellakaan käy kateeksi maatilojen poikia, eihän kukaan täyspäinen nainen tuohon mielenvikaiseen kulttuuriin halua vaimoksi. Tässäkin ketjussa jotkut puhuvat 'suvusta' niinkuin se olisi jotain pyhää ja hienoa. Ja kyse on jostain Suomen maaseudun rupuisesta tilasta surkeassa ilmastossa.
Herää itse todellisuuteen. Ketjussa pari mammaa jo kehui naineensa muutaman sata ha peltoa ja metsää. Siitä on rupuisuus kaukana, yksin tuollainen määrä metsää tarkoittaa ettei ole koskaan taloudellisia huolia vaikka makaisi vain sohvalla loppuikänsä.
Minä varmaankin kerroin. Mutta minä nain miehen, en peltoa enkä metsää =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaan voi vielä olla alaikäisiä tai opiskelijoita talossa kirjoilla, että on miniän turha riehua tai tyhjentää huoneita. Voi asua ulkomaillakin, mutta posti Suomessa tulee lapsuudenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas moni olisi itse valmis säilömään kodissaan koko suvun perintökehdot ja muut kalleudet?
No? Kertokaa nyt, kehtohullut.
Jos se on siellä vintillä ollut jo 150+ vuotta ja sitä on käytetty 25v välein sukupolvien ajan, niin kuinka siitä nyt tulee joku h..tin ongelma?
Mieheni lapsuudenkoti on hänen isovanhempiensa rakentama rintamamiestalo, jossa on asunut lisäksi isovanhempien sisaruksia ja heidän lapsiaan ja muitakin vuokralaisia. Sekalaista irtaimistoa oli siis paljon, kun ostettiin talo appivanhemmilta. Säästettiin monenlaista sitä varten, että sukulaiset voivat katsoa onko niissä jotain heille tarpeellista tai tärkeää. Kaikenlaisia koulun puutyötunneilla tehtyjä maustehyllyjä ja muuta vastaavaa. Moni kauhisteli, että ette kai tätä ja tätä hävitä. Tarjottiin, että ottakaa siitä. Ei kelvannut, mutta meidän olisi pitänyt säästää. Tätä samaa se on varmaan monien maatilojenkin sukuaarteiden kanssa.