Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Vierailija kirjoitti:

Eikö se kehdonhävittäjä ajatellut että omatkin lapset voisi nukkua siinä?

Perinteinen kehto on melko epäkäytännöllinen nukkuma paikka. Siihen ei mahdu kovin pitkään, se on matalalla, lapsi voi pudota helposti kehdon keinuessa...

Maatilan miniä...tulisitte tälle vuosituhannelle.

Silti jos siinä on monta sukupolvea nukkunut ja jätetty säilytykseen suvun lapsia varten niin on aika paskamainen temppu uuden miniän tuhota se. No ainakin saa vihat niskaansa.

Vierailija kirjoitti:

Silti jos siinä on monta sukupolvea nukkunut ja jätetty säilytykseen suvun lapsia varten niin on aika paskamainen temppu uuden miniän tuhota se. No ainakin saa vihat niskaansa.

Ei miniä todennäköisesti kovin korkealle arvosta ihmisiä jotka jättävät tavarat säilytykseen toisten nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Miksi kehto ei sitten olisi sinulla vaan jonkun toisen omistaman maatilan aitassa?

Koska suvussa muitakin kehdon tarvitsijoita. Ja tottakai sitä luottaa että suvulle tärkeä säilyy suvun "kantakodissa" omassa lapsuuskodissa.

Voit pitää lapsuudenkotiasi suvun kantakotina tasan niin kauan kuin vanhempasi asuvat siellä.

Eikä välttämättä edes silloin. Voihan vanhemmat vaikka myydä kehdon kummin kaimalle asuessaan tilalla kun kukaan lapsista ei ole kehtoa halunnut viedä mukanaan.

Ei myy, jos ja kun tuntevat sen historian sukupolvien päähän taaksepäin. Sen status on kuin pöytähopeilla ja kastemekoilla ja hääpuvuilla joilla on ikää jopa sata vuotta ja ovat yhä käytössä.

Niin, sinun mielestäsi. Jolloin se olet sinä jolla on velvollisuus huolehtia noista tavaroista. Toisen ihmisen koti ei ole mikään sinun ilmaisvarastosi.

Vierailija kirjoitti:

Silti jos siinä on monta sukupolvea nukkunut ja jätetty säilytykseen suvun lapsia varten niin on aika paskamainen temppu uuden miniän tuhota se. No ainakin saa vihat niskaansa.

Mitä varten sinä jätät tavaroita kysymättä toisen ihmisen kotiin "säilytykseen"? Siinähän kiukuttelet, ihan omaa syytäsi.

Minäpäs olenkin putkifirman miniä. Saanko hävittää vanhan ämpärin vai onko suvun yhteinen?

Miniä kirjoitti:

Etkö aloittaja voi hyväksyä, että maatila on nyt tuon naisen koti. Koti. Kaikki saa laittaa kotonaan asiat haluamakseen. Etkö sinäkin saa kotonasi? Minä olen tuollainen maatilalle naitu ja vaikka omistankin tilasta 50 % ja asuin talossa mieheni ja lasteni kanssa niin en silti koskaan saanut tuntea että asuin omassa kotonani vaan toisten kotona. Kotini oli muualle muuttaneiden sisarusten ja appivanhempien varasto. Kotiini saattoi tulla milloin vain miehen sisarusten teiniporukka kavereineen (noin 10 henkilöä) asumaan laskettelureissun ajaksi, ja minun piti kestitä heidät. Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä. Ja koko ajan sain kuulla mitä olin tällä kertaa tehnyt kodissani "väärin"..

Kuulostaa omalta lapsuudenkodilta. Äitini tuli nuorena miniänä taloon ja häntä kohdeltiin kuin laskiämpäriä. Miehen sisarukset tulivat kuin kotiinsa, tappelivat humalassa pihalla, jättivät lapsensa "mummolle hoitoon" (dementoitunut vanhus, josta ei todella ollut lapsenvahdiksi) ja lähtivät ties minne reissuun. Hakivat äidin tekemät hillot kellarista ja keräsivät marjat puskista. Isäni ei ottanut asioihin kantaa juurikaan. Päätin jo lapsena, että kun minusta tulee emäntä, tämä hulluus loppuu. Tehtiin sukupolvenvaihdos, jonka jälkeen tyhjensimme kaiken vanhan romun pois nurkista, taloon tehtiin täysi remontti, vain vanha runko säilytettiin. Ja vanhat kirnut, taikinatiinut, yms tavarat ovat vielä tallella. Remontin jo valmistuttua kyseltiin vielä joidenkin nahkasaappaiden perään, niitä olis ollut aikaa haeskella yli 30 vuotta, mutta kappas, kun vasta tuolloin putkahti mieleen... Vasta tämän kaiken jälkeen olemme saaneet asua rauhassa. Sisko perheineen asuu muualla, he tulevat meille "kylään", eivät "kotiin". Vaikka kyllä he meillä saavat "olla kuin kotonaan", hillojakin keitellään yhdessä, mutta sisko vie omat purkkinsa mennessään. :)

Vierailija kirjoitti:

No jos kehdossa olisi nukkunut minä, äitini /isäni, isovanhempani, isoisovanhempani, isoisoisovanhempani yms. Niin tottakai olisin halunnut lastenikin siinä nukkuvan. Ja olisin helvetin vihainen kehdon polttajalle.

Entä jos miniä olisikin säilyttänyt kehdon kodissaan vaikka sisustuselementtinä, miksi hän olisi luvuttunut sen joskus lastesi nukkumapaikaksi silloin kun sitä satut tarvitsemaan?

Moraalisesti on arveluttavaa perustaa yhteistä kotia kenkään kanssa jos kotona ei voi tehdä muutoksia tai asioita jotka saavat kodin tuntumaan kodilta.

Vanhojen aittojen hävittäminen ei mun mielestä ole pelkkä omistuskysymys, aitat saattavat kuulua oleellisesti ihan kulttuurihistorialliseen perinnemaisemaan (joka on harvinaistumassa, ylläri).

Jokaisen meidän pitäisi muistaa toimissaan, että me ollaan vain käymässä täällä. Ei tarvitse asua museossa, vaikka vanhassa sukutalossa asuukin, mutta esim. niihin aittpohin voi säilöä sitä suvun historiaa lapsille talteen. Jos itseä ei vanhat kehdot kiinnosta, omat lapset saattaa arvostaa niitä iham eri tavalla.

Minä sain miniänä anopiltani kultaisen rannerenkaan ja kultaa ja helmiä sisältävän kaulakäädyn. Ne ovat kulkeneet esikoisen synnyttäneiden miniöiden ja esikoistyttärien kaulassa jo lukemattomat sukupolvet. Tyttäreni saa ne minulta. Keksisitte helpompia ja kauniimpia asioita suvussa kiertämään kuin lahot kehdot tai taikinatiinut, kultaa ei kukaan erehdyksissä heittäisi menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen aittojen hävittäminen ei mun mielestä ole pelkkä omistuskysymys, aitat saattavat kuulua oleellisesti ihan kulttuurihistorialliseen perinnemaisemaan (joka on harvinaistumassa, ylläri).

Jokaisen meidän pitäisi muistaa toimissaan, että me ollaan vain käymässä täällä. Ei tarvitse asua museossa, vaikka vanhassa sukutalossa asuukin, mutta esim. niihin aittpohin voi säilöä sitä suvun historiaa lapsille talteen. Jos itseä ei vanhat kehdot kiinnosta, omat lapset saattaa arvostaa niitä iham eri tavalla.

Kulttuuri ympäristöt harvoin on nykyaikaisten maatilojen pihapiirissä. Tuotantorakennukset on suuria ja pihalla tarvitaan tilaa isoille koneille vanhalla aittarakennukselle ei välttämättä löydy tilaa vaan se joudutaan purkamaan puhtaasti pois tieltä.

Asunnoiksi taas vanhoja maalaispihapiirejä löytyy myyntiin ja jos niiden säilyttämiseen on innokuutta niin mikään ei sitä estä vaikka maatilaa ei omistaisikaan.

Miten mahtaa olla? Toisella puolella on koko suku ilmeisesti satojen vuosien perinteineen ja toisella puolen yksi vaivainen miniä. Niin miten on mahdollista, että se yksi ihminen ehtii saada aikaan huomattavat tuhot, eikä kukaan mahda mitään? Kuinka pitkäksi aikaa se on sinne tilalle jätetty yksikseen?

Vierailija kirjoitti:

Miten mahtaa olla? Toisella puolella on koko suku ilmeisesti satojen vuosien perinteineen ja toisella puolen yksi vaivainen miniä. Niin miten on mahdollista, että se yksi ihminen ehtii saada aikaan huomattavat tuhot, eikä kukaan mahda mitään? Kuinka pitkäksi aikaa se on sinne tilalle jätetty yksikseen?

Todnnäköisesti aika pitkäksi. Ei sitä aittaa kovin nopeasti saa tuhottua ilman että isäntä huomaa mitään.

Perinteikkäälle maatilalle ei kannattaisi naida sivistymätöntä junttia joka ei ymmärrä mitään perinteistä ja historiasta.

Vierailija kirjoitti:

Perinteikkäälle maatilalle ei kannattaisi naida sivistymätöntä junttia joka ei ymmärrä mitään perinteistä ja historiasta.

Löytyykö niitä vielä jostakin ja mikä niiden kannattavuus mahtaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen aittojen hävittäminen ei mun mielestä ole pelkkä omistuskysymys, aitat saattavat kuulua oleellisesti ihan kulttuurihistorialliseen perinnemaisemaan (joka on harvinaistumassa, ylläri).

Jokaisen meidän pitäisi muistaa toimissaan, että me ollaan vain käymässä täällä. Ei tarvitse asua museossa, vaikka vanhassa sukutalossa asuukin, mutta esim. niihin aittpohin voi säilöä sitä suvun historiaa lapsille talteen. Jos itseä ei vanhat kehdot kiinnosta, omat lapset saattaa arvostaa niitä iham eri tavalla.

Kulttuuri ympäristöt harvoin on nykyaikaisten maatilojen pihapiirissä. Tuotantorakennukset on suuria ja pihalla tarvitaan tilaa isoille koneille vanhalla aittarakennukselle ei välttämättä löydy tilaa vaan se joudutaan purkamaan puhtaasti pois tieltä.

Asunnoiksi taas vanhoja maalaispihapiirejä löytyy myyntiin ja jos niiden säilyttämiseen on innokuutta niin mikään ei sitä estä vaikka maatilaa ei omistaisikaan.

Väärin. Monet entisajan isot tilat ovat isoja tiloja myös nykyään. Toiset ymmärtää vanhojen rakennusten arvon, toiset ei.

Kaikkea ei voi toimivuuden takia säilyttää, siksi mun mielestä on tärkeää, ettei enää tänä päivänä tehdä loppujen vanhojen rakennusten kanssa, kuin 60-70-lukujen suuressa modernisoimisvimmassa, eli laitetaan kaikki matalaksi, kun se ei just nyt omaa silmää miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen aittojen hävittäminen ei mun mielestä ole pelkkä omistuskysymys, aitat saattavat kuulua oleellisesti ihan kulttuurihistorialliseen perinnemaisemaan (joka on harvinaistumassa, ylläri).

Jokaisen meidän pitäisi muistaa toimissaan, että me ollaan vain käymässä täällä. Ei tarvitse asua museossa, vaikka vanhassa sukutalossa asuukin, mutta esim. niihin aittpohin voi säilöä sitä suvun historiaa lapsille talteen. Jos itseä ei vanhat kehdot kiinnosta, omat lapset saattaa arvostaa niitä iham eri tavalla.

Kulttuuri ympäristöt harvoin on nykyaikaisten maatilojen pihapiirissä. Tuotantorakennukset on suuria ja pihalla tarvitaan tilaa isoille koneille vanhalla aittarakennukselle ei välttämättä löydy tilaa vaan se joudutaan purkamaan puhtaasti pois tieltä.

Asunnoiksi taas vanhoja maalaispihapiirejä löytyy myyntiin ja jos niiden säilyttämiseen on innokuutta niin mikään ei sitä estä vaikka maatilaa ei omistaisikaan.

Väärin. Monet entisajan isot tilat ovat isoja tiloja myös nykyään. Toiset ymmärtää vanhojen rakennusten arvon, toiset ei.

Kaikkea ei voi toimivuuden takia säilyttää, siksi mun mielestä on tärkeää, ettei enää tänä päivänä tehdä loppujen vanhojen rakennusten kanssa, kuin 60-70-lukujen suuressa modernisoimisvimmassa, eli laitetaan kaikki matalaksi, kun se ei just nyt omaa silmää miellytä.

http://www.pellervo.fi/maatila/mp8_07/suurnavetta.htm

Ei tuossa kovin paljon tilaa ole aitoille tai muille perinnerakennuksille, ei se tosin sijaitse tilojen asuinrakennusten pihapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhojen aittojen hävittäminen ei mun mielestä ole pelkkä omistuskysymys, aitat saattavat kuulua oleellisesti ihan kulttuurihistorialliseen perinnemaisemaan (joka on harvinaistumassa, ylläri).

Jokaisen meidän pitäisi muistaa toimissaan, että me ollaan vain käymässä täällä. Ei tarvitse asua museossa, vaikka vanhassa sukutalossa asuukin, mutta esim. niihin aittpohin voi säilöä sitä suvun historiaa lapsille talteen. Jos itseä ei vanhat kehdot kiinnosta, omat lapset saattaa arvostaa niitä iham eri tavalla.

Kulttuuri ympäristöt harvoin on nykyaikaisten maatilojen pihapiirissä. Tuotantorakennukset on suuria ja pihalla tarvitaan tilaa isoille koneille vanhalla aittarakennukselle ei välttämättä löydy tilaa vaan se joudutaan purkamaan puhtaasti pois tieltä.

Asunnoiksi taas vanhoja maalaispihapiirejä löytyy myyntiin ja jos niiden säilyttämiseen on innokuutta niin mikään ei sitä estä vaikka maatilaa ei omistaisikaan.

Väärin. Monet entisajan isot tilat ovat isoja tiloja myös nykyään. Toiset ymmärtää vanhojen rakennusten arvon, toiset ei.

Kaikkea ei voi toimivuuden takia säilyttää, siksi mun mielestä on tärkeää, ettei enää tänä päivänä tehdä loppujen vanhojen rakennusten kanssa, kuin 60-70-lukujen suuressa modernisoimisvimmassa, eli laitetaan kaikki matalaksi, kun se ei just nyt omaa silmää miellytä.

http://www.pellervo.fi/maatila/mp8_07/suurnavetta.htm

Ei tuossa kovin paljon tilaa ole aitoille tai muille perinnerakennuksille, ei se tosin sijaitse tilojen asuinrakennusten pihapiirissä.

Sen verran vanhaa tietoa tuossakin jutussa on että navetta ei ole enää suurin.