Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein että maatilalle naitu hävittää
19.07.2017 |
sieltä kaiken vanhan? Viimeisin tempaus oli aittojen purkaminen.
Kommentit (252)
141/252
|
20.07.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Oksettaa kirjoitti:
Aloittajan kaltaiset ilkeät, omahyväiset vanhat akat sinetöivät sen, etten koskaan tule edes seurustelemaan, saati sitten avioitumaan, minkään maalaistossukan kanssa vaikka olisi minkälainen tila. Kukaan normaali nainen ei halua ikivanhaan taloon joka saattaa olla jo mädäntymispisteessä mutta ah muka niin arvokas - anopin mielestä. Ja vielä tuo anoppi syytinkiläisenä omassa mökissään pihassa asumassa, apua! Tuohon malliin kun ämmät jatkatte, niin kaikki poikanne saavat runkata yksin mökeissään loppuikänsä koska kukaan nainen ei tule heitä huolimaan ja jäätte ilman lapsenlapsia. Sitten se ah niin arvokas tilanne myydään pilkkahintaan. No omapa on valintanne kun ette osaa käyttäytyä ja sidotte myös aikuisen poikanne talutusnuoraanne.
:D Johan oli avautuminen. Onko sinua kukaan edes kosinut?
Mikähän tuossa oli hauskaa? Tuo mistä kerroin, on täyttä faktaa ja ihan realiteetti monella tilalla. Olen ollut kihloissa kyllä mutta jouduin purkamaan sen miehen alkohonlinkäytön takia. Nyt onnellisesti sinkku. Ja olen akateeminen ja hyvissä töissä. En kyllä ymmärrä, miten se, onko minua kosittu liittyy tähän tila-asiaanmillään lailla, ehkä se sinun ap mielestäsi on jotenkin relevanttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako olla mitään yhtä vaikeaa ja ahdistavaa kuin maatilalle naidun miniän osa?
Se on aina ollut ja niin on edelleen.
En kadehdi tippaakaan! Eräs työkavverini on maatilalle naitu nuori emäntä. Tarkoitus oli, että tila siirtyy pojalle, vanhemmat asuvat omassa rakennuksessaan. Tämä oli siis sovittu ja paperit tehty.
Siitäkös alkoi miniän painajainen! Molemmat, sekä anoppi että appi työnsivät kyntensä kaikkiin nuoren parin asioihin. Haukuttiin, arvosteltiin, huudettiin.
Mies yrittää kestää, onhan kyseessä omat vanhemmat, mutta kun vaimolla alkoi käydä mielenterveyden päälle, oli pakko toimia. Vaimo haki töitä kodin ulkopuolelta. Koulutukseltaan sairaanhoitaja. Mies jatkoi maatilalla ja vanhemmat pitkin hampain joutuivat hyväksymään asioitten tolan. Helppoa ei kuulemma ole vieläkään. On vaikea asua samassa pihapiirissä missä kytätään ja kyräillään, edelleen tulee ilkeitä heittoja milloin mistäkin. Kyllä siinä on avioliittokin koetuksella.
Miksi vanha pari ja sukulaiset eivät voi hyväksyä että aika kuluu vääjäämättä, ja vanhempien on väistyttävä nuorempien tieltä? Tekisi mieli myös kysyä suvulta miksi he eivät sitten astu remmiin kun kaiken niin paljon paremmin tietävät!?
Asiahan ei minulle kuulu, mutta surkea katsella nuorta naista miten on iso taakka harteilla. En ihmettele etteivät nuoret naiset halua emänniksi, ei tuollaisella keskitysleirillä kukaan täysjärkisenä pysy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne aitat omistaa? Hän päättää mitä niille tehdään.
Riippuu aitasta. Jos on suojeltu, niin ei todellakaan päätä omistaja aitan purkamisesta yhtään mitään. Tai toki voi päättää suojellun aitan purkaa, mutta rosikseen joutuu vastaamaan tekosistaan moisen teon jälkeen.
Vai vielä suojeltu aitta...
Niin? Suomessa on melkoinen määrä vanhoja suojeltuja aittoja ja niitä ei todellakaan saa mennä purkamaan omin lupineen purkamaan. Mikä sinua noin selvässä asiassa ihmetyttää?
Itse tein nuorena talon tyhjennyksen. Asuin pari v maalla, alakerrassa oli iso tupa, sitten oli pieni välihuone ja perällä ruokasali.
Yläkerta oli pelkkää vinttiä.
Itse olen kotoisin Helsingistä ja tämä maatilan huonekalut olivat monen perheen pelastettuja huonekaluja, osa ihan rikki, jotkut helpostikin kunnostettavissa.
Miesystäväni oli entinen opiskelukaverini ja päätimme tyhjentää irtaimiston ja myydä talo.
Ja kyllä me niitä kunnostettiinkin ja myytiin. Pakettiautolla vietiin Helsinkiin ja saatiin hirveesti rahaa.
Sitten tuli lottopotti, alkoi tämä paluu maalle -innostus. Myytiin maatila ihan törkyhyvään hintaan ja rahalla mies osti parikin asuntoa.
Ja kyllä, suku suuttui. Vanhemmat ymmärsivät ja sisarukset eivät.
Ai niin, toinen lottopotti. Juhani Palmu taideteokset. Paljonkohan heinäseipäitä myyntiin , hulluun hintaan. Paljon.
Muutama vuosi sitten ajoin sitä kautta kotiin lomalta. Autioitunutta seutua , myös se talo mikä myytiin. Oli paras hetki myydä.
Miesystäväni vanhemmat olivat niin iloisia , kun pystyivät muuttamaan kotiin, jossa oli kaikki tarvittava. Miehen sisarukset yrittivät ehdottaa kotipaikkakuntaa. Me taas ehdotettiin isompaa kaupunkia läheisyydessä. Tässä kotipaikkakunnalla myydään kerrostaloja hintaan 10 000 ja kauppa ei käy.
Sisarukset, jotka asuvat muualla kaikkein eniten haluavat sanoa mielipiteensä vaikka asia ei kuulu heille yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.
Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.
Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?
Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.
Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?
Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.
Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?
Eikö tässä sinun näkemyksessäsi ole siis kyse ikiaikaisesta kuviosta: miehen aika rahat kuluvat hänen omaisuutensa kartuttamiseen (siis myös kaikki työtunnit sekä investoinnit tilan eteen) ja naisen aika ja rahat kuluvat taivaan tuuliin kodinhoitoon, ruokaan ja lapsiin. Sitten kolmenkymmenen vuoden päästä ihmetellään kun mitään ei jäänytkään käteen.
Juuri sillä kahvinkeitolla ja imuroinnilla nimenomaan mahdollistetaan toisen osapuolen tilan eteen konkreettisemmin tekemä työ.
Ei sillä imuroinnilla mahdollisteta muuta kuin imuroijan mielestä siisti koti. Eikä kahvinkeitto niin rakettitiedettä ole, etteikö siitä selviydy, vaikka pellolla päivät onkin. Mistä ihmeestä keksit, että maalaistaloissa naiset eivät voi mennä palkkatöihin tienaamaan perheelle rahaa sen sijaan että istuvat kädet helmassa keittiössä odottamassa, josko tarvitaan kahvia.
Koti on yksityistaloutta, maatila ei. Miksi ihmeessä te sotkette nämä keskenään? Harva menee metallimiespuolison työpaikalle kahvinkeittoon vedoten siihen, että näin mahdollistan työpanoksen oikean suuntaamisen.
Voihan mies pestä omat pyykkinsä ja tehdä ruokansa siinä työpäivän lomassa, välillä käyttää lasta neuvolassa ja hoitaa sairasta lasta vaimon ollessa palkkatöissä. Kauppaankin mies ehtii piipahtaa kesken kiireisimmän työkauden. Kahvia ei kenenkään tarvitse juoda, mutta ei pelkillä voileivillä fyysistä työtä tekevä elä. Ja jos alle kymmenvuotias lapsi jätetään kovassa kuumeessa yksin kotiin, kun isä on peltotöissä, niin lastensuojelu tulee paikalle melko pian. Vai oletatko, että maatilalla miehen työ on aina tärkeämpää kuin naisen palkkatyö muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kotonaan saa tehdä kuten haluaa. Tuskin tämän maatilalle naidun appivanhemmatkaan ovat tilan säilyttäneet täsmälleen siinä kunnossa, missä sen hallintaansa saivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.
Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.
Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?
Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.
Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?
Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.
Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?
Eikö tässä sinun näkemyksessäsi ole siis kyse ikiaikaisesta kuviosta: miehen aika rahat kuluvat hänen omaisuutensa kartuttamiseen (siis myös kaikki työtunnit sekä investoinnit tilan eteen) ja naisen aika ja rahat kuluvat taivaan tuuliin kodinhoitoon, ruokaan ja lapsiin. Sitten kolmenkymmenen vuoden päästä ihmetellään kun mitään ei jäänytkään käteen.
Juuri sillä kahvinkeitolla ja imuroinnilla nimenomaan mahdollistetaan toisen osapuolen tilan eteen konkreettisemmin tekemä työ.
Ei sillä imuroinnilla mahdollisteta muuta kuin imuroijan mielestä siisti koti. Eikä kahvinkeitto niin rakettitiedettä ole, etteikö siitä selviydy, vaikka pellolla päivät onkin. Mistä ihmeestä keksit, että maalaistaloissa naiset eivät voi mennä palkkatöihin tienaamaan perheelle rahaa sen sijaan että istuvat kädet helmassa keittiössä odottamassa, josko tarvitaan kahvia.
Koti on yksityistaloutta, maatila ei. Miksi ihmeessä te sotkette nämä keskenään? Harva menee metallimiespuolison työpaikalle kahvinkeittoon vedoten siihen, että näin mahdollistan työpanoksen oikean suuntaamisen.
Voihan mies pestä omat pyykkinsä ja tehdä ruokansa siinä työpäivän lomassa, välillä käyttää lasta neuvolassa ja hoitaa sairasta lasta vaimon ollessa palkkatöissä. Kauppaankin mies ehtii piipahtaa kesken kiireisimmän työkauden. Kahvia ei kenenkään tarvitse juoda, mutta ei pelkillä voileivillä fyysistä työtä tekevä elä. Ja jos alle kymmenvuotias lapsi jätetään kovassa kuumeessa yksin kotiin, kun isä on peltotöissä, niin lastensuojelu tulee paikalle melko pian. Vai oletatko, että maatilalla miehen työ on aina tärkeämpää kuin naisen palkkatyö muualla?
Tuohon ylempään olin itsekin vastaamassa samansuuntaisesti, mutta hoiditkin sen asiallisen puolen, niin minulle jäi vain tämä metallimies.
Ei taida Reiska tulla kahvitunnilla kotio, vaan maksaa jollekin siitä kahvinkeittämisestä. Vaikka hyvin voisi itse keittää ja on niin helppoa hommaa, että eihän siitä kuulu mitään maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.
Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.
Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?
Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.
Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?
Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.
Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?
Eikö tässä sinun näkemyksessäsi ole siis kyse ikiaikaisesta kuviosta: miehen aika rahat kuluvat hänen omaisuutensa kartuttamiseen (siis myös kaikki työtunnit sekä investoinnit tilan eteen) ja naisen aika ja rahat kuluvat taivaan tuuliin kodinhoitoon, ruokaan ja lapsiin. Sitten kolmenkymmenen vuoden päästä ihmetellään kun mitään ei jäänytkään käteen.
Juuri sillä kahvinkeitolla ja imuroinnilla nimenomaan mahdollistetaan toisen osapuolen tilan eteen konkreettisemmin tekemä työ.
Ei sillä imuroinnilla mahdollisteta muuta kuin imuroijan mielestä siisti koti. Eikä kahvinkeitto niin rakettitiedettä ole, etteikö siitä selviydy, vaikka pellolla päivät onkin. Mistä ihmeestä keksit, että maalaistaloissa naiset eivät voi mennä palkkatöihin tienaamaan perheelle rahaa sen sijaan että istuvat kädet helmassa keittiössä odottamassa, josko tarvitaan kahvia.
Koti on yksityistaloutta, maatila ei. Miksi ihmeessä te sotkette nämä keskenään? Harva menee metallimiespuolison työpaikalle kahvinkeittoon vedoten siihen, että näin mahdollistan työpanoksen oikean suuntaamisen.
Minkäs vuoksi sen naisen palkkatöistä saama raha tulee perheelle, mutta miehen maatalousbisnes on vain miehen? Ei sillä naisella sen suurempaa velvollisuutta ole siihen imurointiinkaan, palkatkoon mies siivoojan, jos haluaa puhtaan kodin perheelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.
Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.
Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.
Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.
Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.
Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".
Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.
Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha.
Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.
Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.
Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.
Onko tukkimetsää minkä verran? Ovatko pellot Uudellamaalla / Varsinais-Suomessa / Etelä-Hämeessä vai jossain muualla?
Miten se asioihin vaikuttaa? En nyt viitsi metsäsuunnitelmaa kaivaa esiin. Mitä sinä teet tiedolla peltojen sijainnista =)
100 ha kivikkoista Kainuuta on vähän eri asia kuin 100 ha Loimaalla.
Jos on peltoa niin on kivet pois raivattu olipa pellot missä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se mieskin jossain vaiheessa siihen työntekoon tympääntyy ja lähtee Kanarialle muutamaksi viikoksi, vaimo voi lypsää lehmät sillä aikaa. Joskus ei vaimo ole enää paikalla palatessa, lehmät yleensä kuitenkin joku hoitaa.
Mun hyvä ystävä on tämmöinen maatalon miniä. Kauhulla seuraan touhua vierestä. Appivanhemmille on rakennettu uusi koti. Silti käyvät vanhassa kodissaan milloin haluavat, mitään ilmoittamatta. Eräänäkin päivänä ystäväni huomasi töistä kotiin palattuaan, että anoppi oli käynyt päivän aikana järjestelemässä olohuoneen huonekalut takaisin alkuperäiseen järjestykseen, kun "tuon pyöreän pöydän paikka on aina ollut tuon ikkunan edessä"... Multa menis hermot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun hyvä ystävä on tämmöinen maatalon miniä. Kauhulla seuraan touhua vierestä. Appivanhemmille on rakennettu uusi koti. Silti käyvät vanhassa kodissaan milloin haluavat, mitään ilmoittamatta. Eräänäkin päivänä ystäväni huomasi töistä kotiin palattuaan, että anoppi oli käynyt päivän aikana järjestelemässä olohuoneen huonekalut takaisin alkuperäiseen järjestykseen, kun "tuon pyöreän pöydän paikka on aina ollut tuon ikkunan edessä"... Multa menis hermot!
Tässä ilmainen neuvo. LUKOT VAIHTOON.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mieskin jossain vaiheessa siihen työntekoon tympääntyy ja lähtee Kanarialle muutamaksi viikoksi, vaimo voi lypsää lehmät sillä aikaa. Joskus ei vaimo ole enää paikalla palatessa, lehmät yleensä kuitenkin joku hoitaa.
Jos vaimo ei koskaan ole lypsänyt, pikemmin luottaisin ne lehmät koulutetun lomittajan kuin "emännän" hoiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mieskin jossain vaiheessa siihen työntekoon tympääntyy ja lähtee Kanarialle muutamaksi viikoksi, vaimo voi lypsää lehmät sillä aikaa. Joskus ei vaimo ole enää paikalla palatessa, lehmät yleensä kuitenkin joku hoitaa.
Ei kai lehmiä ole enää muualla kuin Helsingissä ja Espoossa? Viikissä on lehmiä ja Otaniemessä lehmät ja lampaat hoitavat Laajalahden rantoja. Maakunnissa ajellessa en ole nähnyt lehmiä enää vuosiin. Hevosia näkee enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.
Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.
Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.
Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.
Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.
Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".
Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.
Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha.
Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.
Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.
Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.
Puolisollani on vähän vähemmän peltoa ja tuplasti tuo määrä metsää. En tee mitään tilan töitä, olen muualla töissä ja tienaan vallan mukavasti. Jos ero tulee, en saa tilasta mitään (mikä on aivan oikein), mutta mieskään ei saa osuutta sijoituksistani. Persaukisena en taloon tullut, mutta vähän varakkaampana sieltä aikanaan lähden.
Peltovalvontaa ja kitkemistä meillä ei ole, koska ei ole hukkakauraa. Toki voin ilta-aurinkoa vasten tiirailla, näkyykö "röyhyjä", mutta ihan en osaa sitä työksi mieltää. Kuivurin meillä hoitaa 12v tyttö (eli se siitä vaativuudesta automaattikuivurissa).
Mieheni tietää, että halvemmalla saa rengin kuin puolison, joten parempi maksaa työntekijöille kuin ottaa alaa osaamaton avuksi.
En minäkään tilasta mitään saa, meillä on avioehto ihan molempien takia=)
Meillä on peltovalvontaa koska olemme erikoistuneet, hukkakauraa ei ole. Erikoistumisen takia kuivaaminenkaan ei ole ihan yksinkertaista ja satsinvaihtoja joutuu tekemään tekemään myös öisin. Rehuviljan kuivaamisen voi toki hoitaa lapsikin. Meillä lapset tosin käy vielä koulua.
Täälläpäin ei juuri hyviä renkejä ole eikä urakoitsijoita voi käyttää hukkakaurariskin takia.
Me ollaan hyvä tiimi näin =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mieskin jossain vaiheessa siihen työntekoon tympääntyy ja lähtee Kanarialle muutamaksi viikoksi, vaimo voi lypsää lehmät sillä aikaa. Joskus ei vaimo ole enää paikalla palatessa, lehmät yleensä kuitenkin joku hoitaa.
Ei kai lehmiä ole enää muualla kuin Helsingissä ja Espoossa? Viikissä on lehmiä ja Otaniemessä lehmät ja lampaat hoitavat Laajalahden rantoja. Maakunnissa ajellessa en ole nähnyt lehmiä enää vuosiin. Hevosia näkee enemmän.
Ja maito tulee kaupan kylmäkaapista.
Voi jeesus, että maatilalle naitu miniä. Tulkaa nyt jo tälle vuosituhannelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.
Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.
Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.
Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.
Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.
Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.
Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.
No tuollaisessa tilanteessa itselleni ainakin olisi aivan päivänselvää miten toimisin; jos kerran asun vieraana talossa, maksan todellakin vain omat kuluni. Veden, sähkön ja yleisen kulumisen takia voisin maksaisin vuokraa. Minulla olisi myös omat ruuat, kahvit, kahvimaidot, shampoot ja muut. Kaikki kotitaloustyöt tehtäisiin tasan puoliksi. Senttiäkään en laittaisi talon tai tilan kunnossapitoon, kun en kerran siitä mitään omista, ja maksan vuokralla aiheuttamani kulumisen. Vuokra tulee kuitenkin laskea todellisten kustannusten mukaan, eikä aviomieheni saa yrittää hyötyä taloudellisesti siitä, että vaimonsa suostuu asumaan hänen kodissaan. Minun rahoillani ei toisten ihmisten omaisuutta kartuteta tai ylläpidetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne aitat omistaa? Hän päättää mitä niille tehdään.
Riippuu aitasta. Jos on suojeltu, niin ei todellakaan päätä omistaja aitan purkamisesta yhtään mitään. Tai toki voi päättää suojellun aitan purkaa, mutta rosikseen joutuu vastaamaan tekosistaan moisen teon jälkeen.
Tuskin aloituksessa mistään suojelluista aitoista oli kyse.