Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Vierailija kirjoitti:

Mun hyvä ystävä on tämmöinen maatalon miniä. Kauhulla seuraan touhua vierestä. Appivanhemmille on rakennettu uusi koti. Silti käyvät vanhassa kodissaan milloin haluavat, mitään ilmoittamatta. Eräänäkin päivänä ystäväni huomasi töistä kotiin palattuaan, että anoppi oli käynyt päivän aikana järjestelemässä olohuoneen huonekalut takaisin alkuperäiseen järjestykseen, kun "tuon pyöreän pöydän paikka on aina ollut tuon ikkunan edessä"... Multa menis hermot!

Tuo olisi aivan täysi painajainen! En koskaan ryhtyisi moiseen. Minun kotiini ei kukaan tule minun tietämättäni, olin paikalla tai en. Jotkut eivät vain ymmärrä, että heillä ei ole mitään sananvaltaa asioihin enää, koska eivät asu enää talossa. Tämmöiselle pitää pistää stoppi HETI, koska muuten se jatkuu ja pahenee vain...

Se tila on isännän ja emännän koti, ei sukulaisten museo, lomakoti tai ilmainen varasto. Isäntä ja emäntä päättävät, mitä tilalla tapahtuu. Vaikka toinen ei omistaisi yhtään mitään tilasta, tilan omistaja voi silti antaa hänelle päätösvaltaa sisustuksen, pihapiirin tai monen muunkin asian suhteen, riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän puoliso tekee tilan töitä. Se puoliso ei nimittäin ole tilan omistajalle persaukinen vihollinen, vaan oma rakas vaimo tai mies, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä ja kotinsa tasavertaisina puolisoina.

Asiahan on ihan hirveän yksinkertainen. Se, joka omistaa, päättää mitä tehdään. Siinä saa sukulaiset ihan rauhassa tukehtua kiukkuunsa. Itse asun talossa jonka alkuperäinen rakentaja asuu muutaman sadan metrin päässä. Ei ole koskaan edes käynyt, eikä kysele talon perään jos jossakin törmätään.

Jos kyseessä kerran on jakamaton kuolinpesä, niin miksi maatilalle naidun pitäisi myöskään tuoda rahaa taloon? Kuolinpesä maksaa toki kaiken, myös talon kulut, kunnes se jaetaan. Aitanpurkulaskukin varmasti tulee kuolinpesän maksettavaksi, varaudu siihen ap.

Miltä vuosituhannelta nämä kirjoittelijat ovat? Minä olen muuttanut maanviljelijän puolisoksi en emännäksi. Mies hoitaa maatalouteen kuuluvat työt yksinään ja minä käyn muualla töissä. Miniäksi ei tarvinnut tulla, kun appivanhemmat muuttivat ostamaansa osakkeeseen, kun tiesivät minun tulostani. Mieheni oli halunnut aikoinaan, että syytinkisopimusta ei tehdä. Siksi ennen ainakin tehtiin syytinkejä, koska tilan sai lunastaa halvemmalla.

On luonnollista, että haluaa tehdä kodistaan näköisensä ja on talossa muutenkin aina remontoitavaa. Olemme purkaneet vanhoja rakennuksia (eivät todellakaan mitään suojelukamaa) ja siirretty, vähennetty ja istutettu kasveja. Kysyimme ennen purkamista, että sisarukset voivat hakea mieleisensä tavarat pois. Eipä heitä näkynyt.

Meillä ei ole avioehtoa ja olemmekin vitsailleet, ettei kannata erota, kun niin paljon velkaa, ettei jakoon jäisi mitään ja lisäksi useasta lapsesta elatusmaksut.

Tietenkin muutokset voi tehdä hienovaraisesti, eikä heti ensikäynnillä julistaa, mitä kaikkea aikoo tehdä. Meilläkin saattoi käydä niin, kun anoppi oli käymässä, niin kysyi jotain talossa ollutta ryijyä, että missä se on. Sanoin, että komerossa ja siihen anoppi tuumasi, eihän ne nuoret tykkää vanhoista tavaroista. Jos oli niin kaunis ryijy, niin miksi jätti.

Ei ole oikein, vanhoilla paikoilla on henki ja "sielu" jopa, ja tuollainen ulkopuolinen tuhoaminen pilaa kyllä tunnelman. Pikkuserkkuni rouva myös poltti miehensä sukutilan pihalla toistasataa vuotta suvun historiaa kun "siivoili" vintit ja piharakennukset, ja kauppasi perinnehuonekalut facebookkirppareilla. En tiedä tajusiko rakastunut mies mitä tapahtui, mutta nyt ikeakodissa siellä valkoisten pahvikalusteiden keskellä varmasti ennen pitkää harmittaa. Ainakin itseä kutkuttaisi ajatus nukuttaa oma jälkikasvua kehdossa jossa on uneksinut jo edelliset 6 sukupolvea. Nyt nainen paitsi päätti toisin oman lapsensa osalta (mikä on ok), vei mahdollisuuden kaikilta jälkipolvilta. Varasti heidän historiansa.

Ihmistä jolla ei ole mitään tunnesidettä, historian tajua, saati tietoa esineiden tarinoista ja merkityksestä ko. paikkaan ei pitäisi päästää yksin puikkoihin. 

Miksi paikkojen raivaaminen on näissä ketjuissa aina yhtä kuin hävittää kaikki vanha ja täyttää talo ikealla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Miltä vuosikymmeneltä kirjoitat? Tuollaista sisarusten lunastamista ei ole ollut enää vuosikymmeniin!

Miten se sitten hoidetaan sisarusten ja edellisen polven setämiesten osalta?

Sisarukset perivät oman osuutensa vanhempiensa omaisuudesta sitten, kun vanhemmista aika jättää. Edelisen polven setämiesten on vaadittava kuolinpesän jakamista, ellei sitä ole vielä tehty.

Miniä kirjoitti:

Etkö aloittaja voi hyväksyä, että maatila on nyt tuon naisen koti. Koti. Kaikki saa laittaa kotonaan asiat haluamakseen. Etkö sinäkin saa kotonasi? Minä olen tuollainen maatilalle naitu ja vaikka omistankin tilasta 50 % ja asuin talossa mieheni ja lasteni kanssa niin en silti koskaan saanut tuntea että asuin omassa kotonani vaan toisten kotona. Kotini oli muualle muuttaneiden sisarusten ja appivanhempien varasto. Kotiini saattoi tulla milloin vain miehen sisarusten teiniporukka kavereineen (noin 10 henkilöä) asumaan laskettelureissun ajaksi, ja minun piti kestitä heidät. Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä. Ja koko ajan sain kuulla mitä olin tällä kertaa tehnyt kodissani "väärin".

En kestänyt tuota. Ostimme talon läheisestä kaupungista ja muutimme pois tilalta. On ihanaa asua omassa kodissa jossa saa laittaa asiat sille mallille kuin itse haluaa. Maatalo on nyt rapistunut, kun siitä ei kukaan pidä huolta. Mieheni ei ole sen tyyppinen että hänellä olisi tullut pidettyä talo kunnossa ja minulla siihen ei ole kiinnostusta. Tulee huono olo kun käy siellä ja muistelee siellä asuttua aikaa. Mutta onpahan tila pysynyt suvussa.

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Olisi mun painajainen! Hyvä että pääsitte pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö, että yksittäisenä ammattina tarkasteltuna alle 35v maanviljelijät ovat keskimäärin koulutetuin ei-akateeminen ammattiryhmä? Jätetään siis erilaiset professiot sivuun (kuten lääkärit, lakimiehet jne.) ja huomataan, että nepä penteleet maalaisjuntit alkavat olla koulutetumpia kuin naisvaltaiseksi ammattiryhmäksi luonnehdittu hoitajat.

Mikä tämä ei akateeminen koulutus mahtaa olla, joka on kuitenkin korkeampi kuin sairaanhoitajilla?

Minulla esim kauppatieteen maisteri + 20 ov maatalousalan koulutusta.

Sukupolvenvaihdosta varten lähtökohtaisesti hakijalla on oltava toisen asteen luonnonvara-alan koulutus.

KTM on akateeminen koulutus, tuossa kommentoimassani viestissä puhuttiin korkeasta ei akateemisesta koulutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvät hyssykät, muistakaahan nyt kuitenkin, että se tila on myös sen naisen koti. Jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan kotiinsa, ja liiton jatkumisen kannalta on parempi, että pariskunta yhdessä tekee kotiaan mieleiseksi. Ei kukaan kovin pitkään jaksa sellaista elämää, ettei koti tunnu kodilta ja muut sanelevat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Puolisokin varmasti osaltaan osallistuu, joko työpanoksella tai ulkopuolisesta työstä saamillaan tuloilla. Kaikenlaista kunnostusta ja siistimistä kun saa maaseutumiljöössä olla aivan jatkuvasti tekemässä.

Harva miniä asuu siellä aitassa, silti se pitää hävittää?

Harva tänne kirjoittava taitaa edes muistaa, että se talo on isännänkin koti ja todennäköisesti isäntä on maksajana, kun remonttia tehdään. Siksi hänen sanansa painaa paljon enemmän kuin rahattomana taloon tulleen vaimon. Vai oikeastiko olette valmiita maksamaan ne vaatimanne remontit, kun "se koti ei tunnut kodilta".

Isäntäkin saattaa pitää remontointia tarpeellisena... Entisten asukkaiden rojut taas voi siivota nurkista ilman ihmeempää rahallista panostusta, samoin uusia sisustusta ja tehdä muutakin pientä.

sivusta_seurailin kirjoitti:

Ei ole oikein, vanhoilla paikoilla on henki ja "sielu" jopa, ja tuollainen ulkopuolinen tuhoaminen pilaa kyllä tunnelman. Pikkuserkkuni rouva myös poltti miehensä sukutilan pihalla toistasataa vuotta suvun historiaa kun "siivoili" vintit ja piharakennukset, ja kauppasi perinnehuonekalut facebookkirppareilla. En tiedä tajusiko rakastunut mies mitä tapahtui, mutta nyt ikeakodissa siellä valkoisten pahvikalusteiden keskellä varmasti ennen pitkää harmittaa. Ainakin itseä kutkuttaisi ajatus nukuttaa oma jälkikasvua kehdossa jossa on uneksinut jo edelliset 6 sukupolvea. Nyt nainen paitsi päätti toisin oman lapsensa osalta (mikä on ok), vei mahdollisuuden kaikilta jälkipolvilta. Varasti heidän historiansa.

Ihmistä jolla ei ole mitään tunnesidettä, historian tajua, saati tietoa esineiden tarinoista ja merkityksestä ko. paikkaan ei pitäisi päästää yksin puikkoihin. 

Toivottavasti suku jaksaa muistuttaa tuosta. Minä ainakin huokailisin miten ihanaa sitä kehtoa olisi nykyäänkin lainata.

Miksi maatilan pitäisi olla joku helvetin pyhä lehmä, mitä pitää palvoa muuttumattomana sukupolvesta toiseen? Suvun perinteet ja muistot eivät ole kiinni seinissä. Ja jos niitä seiniä arvostaa niin paljon ettei salli kenenkään tehdä niille mitään, on paras hankkia seinät omaan omistukseensa. Sitä paitsi tuskin viljelyä tai muutakaan maatilan toimintaa pyöritetään enää samalla tavalla kuin edellisten sukupolvien aikana.

Vierailija kirjoitti:

sivusta_seurailin kirjoitti:

Ei ole oikein, vanhoilla paikoilla on henki ja "sielu" jopa, ja tuollainen ulkopuolinen tuhoaminen pilaa kyllä tunnelman. Pikkuserkkuni rouva myös poltti miehensä sukutilan pihalla toistasataa vuotta suvun historiaa kun "siivoili" vintit ja piharakennukset, ja kauppasi perinnehuonekalut facebookkirppareilla. En tiedä tajusiko rakastunut mies mitä tapahtui, mutta nyt ikeakodissa siellä valkoisten pahvikalusteiden keskellä varmasti ennen pitkää harmittaa. Ainakin itseä kutkuttaisi ajatus nukuttaa oma jälkikasvua kehdossa jossa on uneksinut jo edelliset 6 sukupolvea. Nyt nainen paitsi päätti toisin oman lapsensa osalta (mikä on ok), vei mahdollisuuden kaikilta jälkipolvilta. Varasti heidän historiansa.

Ihmistä jolla ei ole mitään tunnesidettä, historian tajua, saati tietoa esineiden tarinoista ja merkityksestä ko. paikkaan ei pitäisi päästää yksin puikkoihin. 

Toivottavasti suku jaksaa muistuttaa tuosta. Minä ainakin huokailisin miten ihanaa sitä kehtoa olisi nykyäänkin lainata.

Minä taas vastaisin, että olisit hakenut sen ajoissa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

sivusta_seurailin kirjoitti:

Ei ole oikein, vanhoilla paikoilla on henki ja "sielu" jopa, ja tuollainen ulkopuolinen tuhoaminen pilaa kyllä tunnelman. Pikkuserkkuni rouva myös poltti miehensä sukutilan pihalla toistasataa vuotta suvun historiaa kun "siivoili" vintit ja piharakennukset, ja kauppasi perinnehuonekalut facebookkirppareilla. En tiedä tajusiko rakastunut mies mitä tapahtui, mutta nyt ikeakodissa siellä valkoisten pahvikalusteiden keskellä varmasti ennen pitkää harmittaa. Ainakin itseä kutkuttaisi ajatus nukuttaa oma jälkikasvua kehdossa jossa on uneksinut jo edelliset 6 sukupolvea. Nyt nainen paitsi päätti toisin oman lapsensa osalta (mikä on ok), vei mahdollisuuden kaikilta jälkipolvilta. Varasti heidän historiansa.

Ihmistä jolla ei ole mitään tunnesidettä, historian tajua, saati tietoa esineiden tarinoista ja merkityksestä ko. paikkaan ei pitäisi päästää yksin puikkoihin. 

Toivottavasti suku jaksaa muistuttaa tuosta. Minä ainakin huokailisin miten ihanaa sitä kehtoa olisi nykyäänkin lainata.

Siinä tapauksessa olet kyllä käsittämättömän huonokäytöksinen ihminen. Sinulle ei kuulu yhtään, mitä toiset omaisuudellaan tekevät.

sivusta_seurailin kirjoitti:

Ei ole oikein, vanhoilla paikoilla on henki ja "sielu" jopa, ja tuollainen ulkopuolinen tuhoaminen pilaa kyllä tunnelman. Pikkuserkkuni rouva myös poltti miehensä sukutilan pihalla toistasataa vuotta suvun historiaa kun "siivoili" vintit ja piharakennukset, ja kauppasi perinnehuonekalut facebookkirppareilla. En tiedä tajusiko rakastunut mies mitä tapahtui, mutta nyt ikeakodissa siellä valkoisten pahvikalusteiden keskellä varmasti ennen pitkää harmittaa. Ainakin itseä kutkuttaisi ajatus nukuttaa oma jälkikasvua kehdossa jossa on uneksinut jo edelliset 6 sukupolvea. Nyt nainen paitsi päätti toisin oman lapsensa osalta (mikä on ok), vei mahdollisuuden kaikilta jälkipolvilta. Varasti heidän historiansa.

Ihmistä jolla ei ole mitään tunnesidettä, historian tajua, saati tietoa esineiden tarinoista ja merkityksestä ko. paikkaan ei pitäisi päästää yksin puikkoihin. 

Paha nainen ja viaton rakastunut mies... tai sitten ei. Olisit ostanut kehdot ja muut jos olivat sinulle tärkeitä. Vai oliko niin, että vain muiden pitää käyttää rahojaan ja tilojaan sinun aarteittesi takia?

Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.

"Suvun perinteinen kehto", ei v*ttu. Pitävätkö ne tiloja sukupolvenvaihdoksissa saavat miehet itse tuollaisia asioita jotenkin korvaamattomina?

Oksettaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa kirjoitti:

Aloittajan kaltaiset ilkeät, omahyväiset vanhat akat sinetöivät sen, etten koskaan tule edes seurustelemaan, saati sitten avioitumaan, minkään maalaistossukan kanssa vaikka olisi minkälainen tila. Kukaan normaali nainen ei halua ikivanhaan taloon joka saattaa olla jo mädäntymispisteessä mutta ah muka niin arvokas - anopin mielestä. Ja vielä tuo anoppi syytinkiläisenä omassa mökissään pihassa asumassa, apua! Tuohon malliin kun ämmät jatkatte, niin kaikki poikanne saavat runkata yksin mökeissään loppuikänsä koska kukaan nainen ei tule heitä huolimaan ja jäätte ilman lapsenlapsia. Sitten se ah niin arvokas tilanne myydään pilkkahintaan. No omapa on valintanne kun ette osaa käyttäytyä ja sidotte myös aikuisen poikanne talutusnuoraanne.

:D Johan oli avautuminen. Onko sinua kukaan edes kosinut?

Mikähän tuossa oli hauskaa? Tuo mistä kerroin, on täyttä faktaa ja ihan realiteetti monella tilalla. Olen ollut kihloissa kyllä mutta jouduin purkamaan sen miehen alkohonlinkäytön takia. Nyt onnellisesti sinkku. Ja olen akateeminen ja hyvissä töissä. En kyllä ymmärrä, miten se, onko minua kosittu liittyy tähän tila-asiaanmillään lailla, ehkä se sinun ap mielestäsi on jotenkin relevanttia?

Sinähän tässä avauduit naima-asioistasi, mikä huvitti kovin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun perinteinen kehto ei kyllä mitenkään muutu vain uuden miniän omistamaksi. Täytyy olla päästään vialla jos tuollaisen menee polttamaan.

"Suvun perinteinen kehto", ei v*ttu. Pitävätkö ne tiloja sukupolvenvaihdoksissa saavat miehet itse tuollaisia asioita jotenkin korvaamattomina?

Olet joko kamalan nuori tai lapsia vihaava vela. Muuten ei voi vittuiluasi käsittää