Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Tiesitkö, että yksittäisenä ammattina tarkasteltuna alle 35v maanviljelijät ovat keskimäärin koulutetuin ei-akateeminen ammattiryhmä? Jätetään siis erilaiset professiot sivuun (kuten lääkärit, lakimiehet jne.) ja huomataan, että nepä penteleet maalaisjuntit alkavat olla koulutetumpia kuin naisvaltaiseksi ammattiryhmäksi luonnehdittu hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Nyky-Suomen maanviljelijät ovat pitkälti korkeakoulutettuja, joko agrologeja (AMK) tai agronomeja (maisterintutkinto). EU edellyttää viljelijäkoulutusta ja koulutuksen säännöllistä päivittämistä, ei enää eletä muinaisaikoja.

MISSÄ kohtaa AP sanoo, että maatilalle naitu aitan hävittäjä on nainen? Miniöistä tulee juttua kaikilta, mutta entä jos tuo onkin vävypoika, joka aitat laittoi paskaksi! Pikaselailulla ollaan sivulla 7, ennen kuin kukaan muu tänne kirjoittaja on hoksannut tätä...

Minä olen maanviljelijän vaimo enkä todellakaan osallistu tilan töihin, kun en osaa niitä tehdä. Kaikkea en edes saa tehdä, kun ei ole koulutusta.

Maatilalle naitu miniä? Niskavuorestako te nämä käsitteet vedätte vuonna 2017?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.

Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?

Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.

Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?

Eikö tässä sinun näkemyksessäsi ole siis kyse ikiaikaisesta kuviosta: miehen aika rahat kuluvat hänen omaisuutensa kartuttamiseen (siis myös kaikki työtunnit sekä investoinnit tilan eteen) ja naisen aika ja rahat kuluvat taivaan tuuliin kodinhoitoon, ruokaan ja lapsiin. Sitten kolmenkymmenen vuoden päästä ihmetellään kun mitään ei jäänytkään käteen.

Juuri sillä kahvinkeitolla ja imuroinnilla nimenomaan mahdollistetaan toisen osapuolen tilan eteen konkreettisemmin tekemä työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Miltä vuosikymmeneltä kirjoitat? Tuollaista sisarusten lunastamista ei ole ollut enää vuosikymmeniin!

Miten se sitten hoidetaan sisarusten ja edellisen polven setämiesten osalta?

Vierailija kirjoitti:

Miniä kirjoitti:

Kotonani saatettiin käydä hakemassa vintiltä tai varastoista tavaroita siten ettei edes poikettu tuvassa tervehtimässä.

---

Aloittaja ja muut. Muistakaa että tila on nyt toisten koti eikä teidän koti ja kunnioittakaa sitä. Ja viekää omat romunne pois toisten nurkista jos niitä on sinne jäänyt.

Ensin valitat, että tavaroita haettiin ja sitten käsket hakemaan tavarat.

No joo, kyllä minä silti enimmäkseen olin vuodatuksesi puolella. Ei tietenkään ole oikein tulla toisen kotiin ja mykkänä hääriä pihapiirissä. Asiallista olisi tervehtiä talon väkeä, ja näyttää, että ihan omia tavaroita tässä ollaan hakemassa eikä salaa kuljetella talon irtaimistoa pois.

Se tavaroiden pois vieminen ei haitannut, ne olivat heidän omiaan ja joutivat pois. Ongelma oli se että minua mitätöitiin eikä edes käyty tervehtimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Tietysti jos haluat jatkaa valitsemallasi linjalla, niin kannattaa varmaan ottaa verotustiedot esiin ja katsoa läpi kaikki ne kymmenen alle 25 vuotiasta naista, joilla on yli kymmenen miljoonan omaisuus.

Kukaan hullu ei sijoita nykypäivänä niinkin kannattamattomaan alaan kuin maatalous yli miljoonaa, jos ei ole tunnetta pelissä ja rahaa muutenkin yllinkyllin.

Kuka sitten on niin hullu, että menee sille tilalle asumaan ja olettaa, että siten saa oikeuden tilaan sijoitettuun pääomaan ja sen tuottoon?

Sinullekin tämä sama huomio: Myös työpanos on sijoitus. Lisäksi avioliitossa on tapana jakaa tuloja, eli sitä tuottoa. Jos teille on ok, että miniä ei auta tilan töissä edes sesonkikiireissä, niin eihän siinä sitten mitään. Jos työpanosta oletetaan, niin siitä kuuluu myös saada korvausta. Joko osakkaana tai rahapalkkana.

Kun se aamukahvin keittäminen ei ole sellainen työpanos, josta on tapana tavallisessa perheessä maksaa, niin miksi se on maataloudessa tilan töihin osallistumista?

Suurimmassa osassa maataloja tilaa omistamaton emäntä ei auta missään sesonkikiireissä ihan siksi, että ei osaa. Joku viljakuorman ajaminen kerran päivässä pellolta kuivurille on toki työtä, mutta ei niin arvokasta, että sillä saisi edes 30 vuodessa satojen tuhansien arvosta oikeutta tilaan.

Avioliitossa on tapana jakaa tulot, mutta silloin jaetaan myös yksityiset velat - eikös? Eli kun tulee aika maksaa 50 000 lainasumma, niin miniäkin kaivaa kuvetta vai olettaako hän, että tilan tulopuoli on yhteinen, menot eivät?

Olisikohan ongelma työntekijässä vai tuönjohdossa, jos tekijä ei vielä 30 vuoden jälkeenkään osaa muuta kuin ajaa traktorilla satunnaisen viljakuorman.

Mietitäänpä Jukkaa, jolla on miljoonien rakennusalan yritys. Jos vaimo keittelee vain kotona kahvia, niin ei hänelle yrityksestä mitään kuulu, mutta miehen palkasta yleensä siivu irtoaa. Ei sitä sanota palkaksi, vaikka käytännössä sitä se on.

Jos vaimolle annetaan yrityksestä vain hanttihommia ja anoppi rääkyy koko ajan taustalla, että sinulla ei ole mitään sananvaltaa tässä hommassa ja työtkin on niin vähäpätöisiä, että niistä mitään tarvitse maksaa, niin mistä motivaatio?

Jos heti alusta toivotetaan tervetulleeksi ja tehdään osakkuussopimus, että miniästäkin näyttää siltä, että pitkäaikainen työ voi kantaa hedelmää, niin voisiko lopputulos olla eri? Tottakai sopimukseen voi kirjata, että töitä pitää myös tehdä, että etuja saa. Tähän päälle sellainen asiallinen perehdytys, eikä se perus-anoppi reaktio, että nyt otetaan flikalta luulot pois heti alkuunsa.

Lisähuomautuksena kaikille "kultamunien" päällä istuville, että pellon hinta Suomessa on yksi kupla, joka palautuneen takaisin reaalitasolleen, kun suuret ikäluokat kuolevat pois lapsuusmuistoineen maalaisidyllistä. Siinä voi tulla tilanjatkajalle kyynel silmäkulmaan, kun tuli maksettua anoppi ulos "täyteen hintaan ja korkoineen".

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Paljonko olet neuvonut poikaasi ottamaan maksua/laaki?

Huvittavia nämä ihmiset, jotka antavat talonsa lapselleen ja tämän uudelle kumppanille, mutta sitten kuitenkin sanelevat mitä siellä saa ja ei saa tehdä. Niin se vain menee, että jos et ole valmis antamaan määräysvaltaa toiselle ihmiselle, niin sitten et myy sitä taloa. Itse en ainakaan koskaan muuttaisi vanhempieni taloon jos he eivät lupaisi, että saan tehdä siellä ihan mitä itse haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Tiesitkö, että yksittäisenä ammattina tarkasteltuna alle 35v maanviljelijät ovat keskimäärin koulutetuin ei-akateeminen ammattiryhmä? Jätetään siis erilaiset professiot sivuun (kuten lääkärit, lakimiehet jne.) ja huomataan, että nepä penteleet maalaisjuntit alkavat olla koulutetumpia kuin naisvaltaiseksi ammattiryhmäksi luonnehdittu hoitajat.

Mikä tämä ei akateeminen koulutus mahtaa olla, joka on kuitenkin korkeampi kuin sairaanhoitajilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkokelas selitti, mikä kaikki tulee muuttumaan, kun hänestä tulee emäntä. Kuuntelin hiljaa ja totesin sitten, että on se hyvä, että poika löysi noin fiksun naisen. Ja  lisäksi varakkaan, kun olet kaikesta päätellen valmis sijoittamaan tähän reilusti yli miljoonan euron verran. Sitä halvemmalla ei sananvaltaa tilaan taida saada. Minä toin aikoinani rahaa sen verran, että sain puolet tilasta nimiini ja samaa odotetaan seuraavalta sukupolvelta, jos aikoo ryhtyä ilman isännän päätöstä omiaan huseeraamaan.

Paljonko olet neuvonut poikaasi ottamaan maksua/laaki?

Tosiaan. Kyllähän arvotavara käytössä kuluu ja siitä pitää saada käypä korvaus. Jos tila on miljoonan arvoinen niin miniän pitää antaa 200000 vielä lisää että saa sanavallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on hyvin vastenmielinen piirre nähdä nainen automaattisesti persaukisena ja pelkkänä ach niin varakkaan miehen hyväksikäyttäjänä. Lapsineen olisi valmis jopa salin kustavilaishuonekalut heittämään pihalle. Loppuviimeksi puhutaan melko pienistä tilosta, alle miljoonan, jota isäntä ei edes kokonaisena peri, vaan velkaantuu lunastaessaan sisaruksiaan ulos. Päälle vielä syytingillä kettuilevat appivanhemmat. Tuon saman varallisuustason miehiä on runsaasti liikenteessä ilman sitä lannanluontia ja kiukkuista anoppiakin. Itsellänikin on sellainen ja päälle tulivat aivan ihanat ja tunkeilemattomat appivanhemmat, jotka eivät pakottaneet päälle navettaan tai sälyttäneet nurkkiimme vanhoja romujaan. Poikansa on jopa saanut vapaasti valita ammattinsa ja koulutuksensa. Ai niin, olisi minullakin omaa rahaa ollut joku maalaistomppeli lunastaa, mutta miksi ihmeessä?

Miltä vuosikymmeneltä kirjoitat? Tuollaista sisarusten lunastamista ei ole ollut enää vuosikymmeniin!

Miten niin? Kyllä sukupolvenvaihdoksessa joutuu uusi isäntä tai emäntä ottamaan kovat lainat lunastaessaan tilan. Jos on niitä muita sisaruksia, niin eivät vanhemmat voi vain lahjoitella, eikä muutenkaan. Jos vanhempi on leski ja on jakamaton kuolinpesä, niin eikös osituskin pidä tehdä siinä.

Tiesitkö, että yksittäisenä ammattina tarkasteltuna alle 35v maanviljelijät ovat keskimäärin koulutetuin ei-akateeminen ammattiryhmä? Jätetään siis erilaiset professiot sivuun (kuten lääkärit, lakimiehet jne.) ja huomataan, että nepä penteleet maalaisjuntit alkavat olla koulutetumpia kuin naisvaltaiseksi ammattiryhmäksi luonnehdittu hoitajat.

Mikä tämä ei akateeminen koulutus mahtaa olla, joka on kuitenkin korkeampi kuin sairaanhoitajilla?

Asian voi ajatella kahdella tapaa. Joko maanviljelijöillä on keskimäärin useammin (ei korkeampi) tutkinto kuin muilla ammattiryhmillä. Toinen tapa on ajatella niin, että maanviljelijällä voi olla jopa akateeminen koulutus (eli korkeampi), mutta tekee kuitenkin ei-akateemista työtä maatilalla. Harva lääkäri nimittäin tekee sairaanhoitajan töitä, mutta melko moni agronomi kuitenkin viljelee maata.

Tässä menee niin puurot ja vellit sekaisin.

Se maajussi on yrittäjä. Hänen yrityksen varallisuuteen kuuluu ne tuotantovälineet, eli tuotantorakennukset, eläimet, koneet, pellot ja metsät.

Sitten hänellä on siinä joku asunto ja siihen liittyvää autotallia ja leikkimökkiä, ne ei kuulu sen yrityksen toimintaan, mutta jossain on asuttava.

No sit kun siihen tulee puoliso, niin kai pitäisi puhua selväksi, että tuleeko hän myös yrittäjäksi? Että kuuluuko hänen huoliin vain koti ja oleskelupiha, ja niihin panostaminen?

Hänhän voisi olla myös yrityksessä osakkaana pyörittämässä maatilamatkailua, majoitusta, hevostenhoitoa tai ratsastustunteja.

Vai onko nämä hänen erillinen yritys, tai esim jos hän pitää talon päädyssä kampaamoa, hierontaa tai kauneushoitolaa. Jos hänellä on oma yritys, niin todellahan hän työnsä tulokset investoi siihen, uusiin laitteisiin tai koulutukseen. Ei hänen tuloja sitten voi käyttää traktorihallin kattoremonttiin, kun se on miehen firman tuotantorakennus.

Heillä on ehkä molemmilla kaupunkityö. Jos nainen ei ole yrittäjä, hän tekee ylitöitä siellä, eikä tilalla. Kotona hän tekee kotitöitä, ei tilan töitä.

Lisäksi mikään tästä ei poista hänen avio-oikeutta miehen omaisuuteen. Ilman avioehtoa hän saa erossa tai leskeytyessä puolet.

Kannattaisi ihan olla välilöissä sen miniän kanssa, jos koskaan toivoo että poika perheellistyy. Kuinka luulet, missä kunnossa on huusholli ja puutarha aikamiespojan jäljiltä kymmenessä vuodessa?

Sukupolvenvaihdoksessa tehdään tilakauppa, se ei kuulu muille sisaruksille.

Jos on yhtään fiksu mies, niin jos haluaa avioehdon, niin hoitaa että vaimo kartuttaa myös omaisuutta pieneen sijoitusasuntoon, että ei jää tyhjin käsin kun tulee aika luopua tilasta

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvenvaihdoksessa tehdään tilakauppa, se ei kuulu muille sisaruksille.

Kaupassa vanhempien ja lasten välillä määritellään hinta. Hinta voi olla jonkun verran alihintainen ilman että verottaja puuttuu asiaan. Mutta luuletkos että sisarukset sallivat muun kuin täyden markkinahinnan, kun haluavat turvata perintöosansa, tai ettei katsota ennakkoperinnöksi.