Onko oikein että maatilalle naitu hävittää

En lukenut koko ketjua joten minulle jäi epäselväksi että omistaako ap tätä tilaa?

Jos ei niin on parempi olla puuttumatta toisen omaisuuteen ja sen hävittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvenvaihdoksessa tehdään tilakauppa, se ei kuulu muille sisaruksille.

Kaupassa vanhempien ja lasten välillä määritellään hinta. Hinta voi olla jonkun verran alihintainen ilman että verottaja puuttuu asiaan. Mutta luuletkos että sisarukset sallivat muun kuin täyden markkinahinnan, kun haluavat turvata perintöosansa, tai ettei katsota ennakkoperinnöksi.

Nykyään ei kysellä sisarusten mielipiteitä jos he eivät omista tilasta mitään.

Se on kahden kauppa, sisarukset perivät vasta sitten kun jompikumpi vanhemmista kuolee, jos on perittävää.

 Myyjät voivat kuluttaa rahansa.

Minä olen tilalle "naitu" miniä ja vielä kaupungista.

Avioliiton alussa annoin aikarajan minkä sisällä miehen sisarukset vievät omat tavaransa pois, huonekalut eivät kuuluneet tähän diiliin paitsi ne mitä appivanhemmat olivat antaneet miehen sisaruksille. Aikarajan jälkeen oli ihan turha tulla mitään hakemaan. Erittäin toimivaa, ikinä ei mitään ongelmia ole ollut.

Olen tehnyt pihapiirin kasveille ja puille tarpeelliseksi katsomani muutokset, minähän sen hoidankin. Anopin ympäriinsä outoihin paikkoihin istuttamat puut ja pensaat lähti. Anopilla ei ollut mitään sitä vastaan, hänellä itselläänoli joka asiaan puuttuva anoppi eikä hän todellakaan halunnut sellaiseksi itse.

Talo on remontoitu ja sisustettu mun makuni mukaan mutta mitään peruuttamatonta ei ole tehty.

Meillä on avioehto mutta työskentelen tilalla joten tulot menee meille puoliksi.

Juuri korjattiin vanha aitta vaikka paljon järkevämpää ja halvempaa olisi ollut rakennuttaa tilalle uusi samanlainen. Jos tähän tulisi joku vinkumaan meidän tekemistä muutoksista, olisin todella hämmästynyt =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvenvaihdoksessa tehdään tilakauppa, se ei kuulu muille sisaruksille.

Kaupassa vanhempien ja lasten välillä määritellään hinta. Hinta voi olla jonkun verran alihintainen ilman että verottaja puuttuu asiaan. Mutta luuletkos että sisarukset sallivat muun kuin täyden markkinahinnan, kun haluavat turvata perintöosansa, tai ettei katsota ennakkoperinnöksi.

Nykyään ei kysellä sisarusten mielipiteitä jos he eivät omista tilasta mitään.

Se on kahden kauppa, sisarukset perivät vasta sitten kun jompikumpi vanhemmista kuolee, jos on perittävää.

 Myyjät voivat kuluttaa rahansa.

Tätähän tässä on 9 sivua puitu. Se mitä siellä tilalla tehdään muutoksia ei kuulu kenellekään muille kuin tilaa pyörittäville isännälle ja emännälle. Anopit ja kälyt voivat siis suksia muualle mielipiteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvenvaihdoksessa tehdään tilakauppa, se ei kuulu muille sisaruksille.

Kaupassa vanhempien ja lasten välillä määritellään hinta. Hinta voi olla jonkun verran alihintainen ilman että verottaja puuttuu asiaan. Mutta luuletkos että sisarukset sallivat muun kuin täyden markkinahinnan, kun haluavat turvata perintöosansa, tai ettei katsota ennakkoperinnöksi.

Ei siinä oikeasti sisarusten sallimista kysellä. Yleensä tilakaupat tehdään pienimmällä mahdollisella hinnalla johon verottaja suostuu. Haetaan ennakkopäätös verottajalta.

Meidän sukutila on sijainnut nykyisellä paikallaan 200 vuotta. Ja kyllä on niin, että jokainen "ulkopuolelta" sukuun tullut isäntä tai emäntä on myllännyt tätä mieleisekseen. Alkuperäistä ei ole kuin aitassa hirret. Nykyisen päärakennuksen hirret täyttävät pian vasta 100 vuotta, sillä alkuperäinen päärakennus paloi sisällissodassa. Siinä sadassa vuodessa on tätä uuttakin päärakennusta remontoitu lattiasta kattoon useamman kerran. Äitini suunnittelee jo seuraavaa remonttia, jossa tehdään lisää makuuhuoneita ja muutetaan keittiön paikkaa.

Olisi typerää hurskastelua esittää jotain vaatimuksia niiden, jotka talossa eivät enää asu. Aika kuluu, tarpeet muuttuu. Kodin ei kuulu olla museo, se on koti.

Meidän sukutilalla näkyy kaikkien sukupolvien kädenjälki. Autenttisesti. Minusta se on kiehtovampaa kuin se, että säilytetään asioita säilyttämisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö, että yksittäisenä ammattina tarkasteltuna alle 35v maanviljelijät ovat keskimäärin koulutetuin ei-akateeminen ammattiryhmä? Jätetään siis erilaiset professiot sivuun (kuten lääkärit, lakimiehet jne.) ja huomataan, että nepä penteleet maalaisjuntit alkavat olla koulutetumpia kuin naisvaltaiseksi ammattiryhmäksi luonnehdittu hoitajat.

Mikä tämä ei akateeminen koulutus mahtaa olla, joka on kuitenkin korkeampi kuin sairaanhoitajilla?

Minulla esim kauppatieteen maisteri + 20 ov maatalousalan koulutusta.

Sukupolvenvaihdosta varten lähtökohtaisesti hakijalla on oltava toisen asteen luonnonvara-alan koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole keskenään sopineet nuo puolisot. Teille jotka ette asu siellä ei asia kuulu lainkaan.

Ps. Älkää menkö haitaksi kesäaikana. Silloin on paljon työtä.

Kyllä se kuuluu, jos tila on jakamatta jopa kahden sukupolven osalta. Niitäkin on joissa pesää ei ole jaettu viimeiseen 70-80 vuoteen, joten omistajia on paljon.

Mikäs olikaan se sun kakkavammaimen tekosyy pantata romujasi toisten tiluksilla?

Miksi kuormitat muita roinallasi? Mikä oikeus sulla siihen on? Hae ne pois, mielummin nyt heti, kuin olisi jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha. 

Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.

Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.

Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.

Sellainen verotustekninen tipsi vielä kaikille sukupolvenvaihdosta miettiville: Kannattaako tulevilta perillisiltä ottaa tilasta täysi hinta ja maksaa verot kahteen kertaan, vai pyytääkö vain sen verran, että pärjää itse eläkepäivänsä? Edellyttää toki sitä, että luotto toimii ja on valmis luopumaan siitä "vallastaan", jonka tarpeeton pääoma suo.

Aloittajan kaltaiset ilkeät, omahyväiset vanhat akat sinetöivät sen, etten koskaan tule edes seurustelemaan, saati sitten avioitumaan, minkään maalaistossukan kanssa vaikka olisi minkälainen tila. Kukaan normaali nainen ei halua ikivanhaan taloon joka saattaa olla jo mädäntymispisteessä mutta ah muka niin arvokas - anopin mielestä. Ja vielä tuo anoppi syytinkiläisenä omassa mökissään pihassa asumassa, apua! Tuohon malliin kun ämmät jatkatte, niin kaikki poikanne saavat runkata yksin mökeissään loppuikänsä koska kukaan nainen ei tule heitä huolimaan ja jäätte ilman lapsenlapsia. Sitten se ah niin arvokas tilanne myydään pilkkahintaan. No omapa on valintanne kun ette osaa käyttäytyä ja sidotte myös aikuisen poikanne talutusnuoraanne.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat sellaisia etteivät kunnioita melkein mitään vanhaa. Heillä ei ole tunnesiteitä näihin asioihin ja siten on helppo luopua.

Ei ole oikein, että hävittää omin lupineen toisen omaisuutta.

Puistattaa melkein tuollainen huseeraaja.

Että ihan melkein puistattaa, mutta ei ihan kuitenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne aitat omistaa? Hän päättää mitä niille tehdään.

Riippuu aitasta. Jos on suojeltu, niin ei todellakaan päätä omistaja aitan purkamisesta yhtään mitään. Tai toki voi päättää suojellun aitan purkaa, mutta rosikseen joutuu vastaamaan tekosistaan moisen teon jälkeen.

Oksettaa kirjoitti:

Aloittajan kaltaiset ilkeät, omahyväiset vanhat akat sinetöivät sen, etten koskaan tule edes seurustelemaan, saati sitten avioitumaan, minkään maalaistossukan kanssa vaikka olisi minkälainen tila. Kukaan normaali nainen ei halua ikivanhaan taloon joka saattaa olla jo mädäntymispisteessä mutta ah muka niin arvokas - anopin mielestä. Ja vielä tuo anoppi syytinkiläisenä omassa mökissään pihassa asumassa, apua! Tuohon malliin kun ämmät jatkatte, niin kaikki poikanne saavat runkata yksin mökeissään loppuikänsä koska kukaan nainen ei tule heitä huolimaan ja jäätte ilman lapsenlapsia. Sitten se ah niin arvokas tilanne myydään pilkkahintaan. No omapa on valintanne kun ette osaa käyttäytyä ja sidotte myös aikuisen poikanne talutusnuoraanne.

:D Johan oli avautuminen. Onko sinua kukaan edes kosinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne aitat omistaa? Hän päättää mitä niille tehdään.

Riippuu aitasta. Jos on suojeltu, niin ei todellakaan päätä omistaja aitan purkamisesta yhtään mitään. Tai toki voi päättää suojellun aitan purkaa, mutta rosikseen joutuu vastaamaan tekosistaan moisen teon jälkeen.

Vai vielä suojeltu aitta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha. 

Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.

Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.

Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.

Onko tukkimetsää minkä verran? Ovatko pellot Uudellamaalla / Varsinais-Suomessa / Etelä-Hämeessä vai jossain muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha. 

Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.

Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.

Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.

Onko tukkimetsää minkä verran? Ovatko pellot Uudellamaalla / Varsinais-Suomessa / Etelä-Hämeessä vai jossain muualla?

Miten se asioihin vaikuttaa? En nyt viitsi metsäsuunnitelmaa kaivaa esiin. Mitä sinä teet tiedolla peltojen sijainnista =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha. 

Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.

Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.

Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.

Puolisollani on vähän vähemmän peltoa ja tuplasti tuo määrä metsää. En tee mitään tilan töitä, olen muualla töissä ja tienaan vallan mukavasti. Jos ero tulee, en saa tilasta mitään (mikä on aivan oikein), mutta mieskään ei saa osuutta sijoituksistani. Persaukisena en taloon tullut, mutta vähän varakkaampana sieltä aikanaan lähden.

Peltovalvontaa ja kitkemistä meillä ei ole, koska ei ole hukkakauraa. Toki voin ilta-aurinkoa vasten tiirailla, näkyykö "röyhyjä", mutta ihan en osaa sitä työksi mieltää. Kuivurin meillä hoitaa 12v tyttö (eli se siitä vaativuudesta automaattikuivurissa).

Mieheni tietää, että halvemmalla saa rengin kuin puolison, joten parempi maksaa työntekijöille kuin ottaa alaa osaamaton avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isäni olisi maksanut puolestani? Oletko kuullut sellaisesta omituisesta asiasta kuin työteko ja sijoittaminen? Lisäksi osa meistä todella perii omaisuuksia, ei vain saa rahaa taikaseinästä.

Kun tila siirtyy pojalle, hän maksaa siitä. Omistusoikeus siirtyy samalla vain ostajalle, ei puolisolle. Minä saan omani takaisin korkojen kera etenkin kun jään asumaan päärakennukseen syytinkinä, joten  miniä ei pääse minusta eroon edes silloin, jos poika kuolee ennen minua.

Jos miniä ei tuo rahaa taloon, hän ei saa mitään sananvaltaa muuhun kuin siihen asuntoon, jossa aikovat asua. Vielä miniäkokelas ei tiedä, että se ei ole tämä talo.

Eli perit rahasi ja koet olevasi muiden yläpuolella? Oletko kuullut sellaisesta asiasta, että työnteosta maksetaan nykyään palkkaa? Jos miniäsi tekee tilan eteen yhtään mitään, tulisi hänen myös hyötyä siitä. Kyseessä ei nyt ole piian palkkaaminen, vaan ehkä nykypäivään verratessa voitaisiin puhua yrityksen johtokunnan uudesta jäsenestä. Usein nämä sitoutetaan ja motivoidaan työskentelemään yrityksen eteen optio-ohjelmin, jotka usein pitävät sisällään myös pienen siivun siitä yrityksestä.

Olisiko kohtuullista vaikka 5% alkuun häälahjana ja 1%/aviovuosi aina 50% asti.

Näin saattaisit oikeasti saada jopa pojallesi jonkun sinne vaimoksi.

Kotitaloustyöt eivät ole muissakaan liitoissa maksullisia palveluja, miksi ne olisivat sitä maalaistalossa? Työnteosta maksetaan palkkaa, mutta ei se aamukahvin keittäminen ole palkkatyötä metallimiehen perheessäkään. Eri asia sitten on, jos osaa korjata lypsyrobotin tai huoltaa traktorin, siitä voi jo palkkaa maksaakin, mutta ei siitä, että seisoo pihalla ja valitsee perennoja. Aika vähän on nähnyt niitä miniöitä esimerkiksi tekemässä kasvinsuojeluruiskutuksia, mutta salin vanhoja huonekaluja halutaan kantaa pois ikeamööpeleiden tullessa toisesta ovesta.

Eipäs nyt sotketa puuroja ja vellejä, vaikka se tässä taitaa perimmäinen ongelma ollakin. Kun sanoin tilan töihin, niin tarkoitin nimenomaan kaikkea sitä muuta työtä maatilalla, jota ei lasketa tavanomaiseksi kotitaloustyöksi. Siis sitä, mitä tavallisessa omakotitalossa ei joutuisi tekemään.

Harvassa on ne tilat, joissa kaikki asukit ei osallistu edes jollain tasolla maataloustöihin. Lisäksi, jos ukko hoitaa viljelyn, muttei tee ollenkaan niitä kotitaloustöitä, niin kyllä siinä tilanteessa voidaan laskea miniänkin osallistuvan "tilan töihin", kun mahdollistaa miehelleen suuremman työpanoksen niissä "oikeissa töissä".

Jos metallimiehen vaimo on kotiäitinä, niin kyllä Reiskakin yleensä vaimolleen vähän käyttörahaa palkastaan suo, vaikkei "miljoonien arvoista" yritystä omistakaan.

Meillä on peltoa noin 260ha, metsää 300ha. 

Meillä ei isäntäkään korjaa traktoria, sen tekee huoltomies. Perushuolloista selvitään molemmat. Minä teen keväällä muokkauksen, mies kylvää. Mies hoitaa ruiskutukset, minä peltovalvonnan ja kitkemiset. Mies pui, minä kuskaan ja hoidan viljankuivurin.

Metsäpuolella minä istutan, hoidan taimikot ja raivaan ensiraivaukset, mies myöhemmät raivaukset.

Ja minä olen persaukisena tähän taloon tullut mutta jos joudun lähtemään, en tee sitä tyhjin käsin. 20 vuoden työpanos ei ole ihan pieni. Onneksi mieheni osaa arvostaa mun osuuttani töistä.

Onko tukkimetsää minkä verran? Ovatko pellot Uudellamaalla / Varsinais-Suomessa / Etelä-Hämeessä vai jossain muualla?

Miten se asioihin vaikuttaa? En nyt viitsi metsäsuunnitelmaa kaivaa esiin. Mitä sinä teet tiedolla peltojen sijainnista =)

100 ha kivikkoista Kainuuta on vähän eri asia kuin 100 ha Loimaalla.

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa kirjoitti:

Aloittajan kaltaiset ilkeät, omahyväiset vanhat akat sinetöivät sen, etten koskaan tule edes seurustelemaan, saati sitten avioitumaan, minkään maalaistossukan kanssa vaikka olisi minkälainen tila. Kukaan normaali nainen ei halua ikivanhaan taloon joka saattaa olla jo mädäntymispisteessä mutta ah muka niin arvokas - anopin mielestä. Ja vielä tuo anoppi syytinkiläisenä omassa mökissään pihassa asumassa, apua! Tuohon malliin kun ämmät jatkatte, niin kaikki poikanne saavat runkata yksin mökeissään loppuikänsä koska kukaan nainen ei tule heitä huolimaan ja jäätte ilman lapsenlapsia. Sitten se ah niin arvokas tilanne myydään pilkkahintaan. No omapa on valintanne kun ette osaa käyttäytyä ja sidotte myös aikuisen poikanne talutusnuoraanne.

:D Johan oli avautuminen. Onko sinua kukaan edes kosinut?

Onko kukaan kertonut sinulle, että emme elä enää 50-luvulla?