Karmeimmat päihdeongelmien / elämänhallinnan puutteen aiheuttamat läävät, joita olette nähneet?
Itse olen nähnyt mm. senttien home- ja saastakerroksen keittiössä; polven korkeudelta einesrasioita ynnä muita valmisruokapakkauksia ja roskia huoneen täydeltä, jonka ansiosta talo täynnä rottia, eläviä ja kuolleita; sisävessattoman vanhan talon, jossa tuvan nurkassa ämpäri, joka toimitti vessan virkaa. Voinette kuvitella hajun itse kussakin paikassa. Kaikki nämä siis eri asuntoja.
Tunsin inhon lisäksi surua ja sääliä kyseisiä ihmisiä kohtaan, voimattomuuttakin. Yhdestä ei varsinkaan olisi päällepäin uskonut.
Millaisia paikkoja te olette joutuneet pahimmillaan todistamaan? Mitä ajatuksia se herätti?
Kommentit (169)
Miehen veli. 40v vanhapoika maalla, pitää suvun tilaa. Tai pitää ja pitää. Talo on järkyttävässä ja lastensuojeluviranomaisten mukaan asuinkelvottomassa kunnossa. Lattialla lehtipinoja, pöydillä pilaantunutta ruokaa. Siivottu viimeksi 2000 luvun alussa. Sisään ei tule vettä ja ainoa toimiva vessakin on saastaisessa ulkorakennuksessa, siellä lattia täynnä kissankusisia vaatteita jotka ovat olleet menossa pesuun jo vuosia. Suihkukin on siellä ja hyi hitto missä kunnossa.. Kaikkialla on paskaista ja 5v tyttärensä (joka asuu äidillään) kertoi kuinka iskän keittiössä haisi kamalalle kun siellä oli kuollut hiiri, ilmeisesti jo mätänemistilassa.
Kämppä on siis kamala ja kaiken kruunaa huonosti piilotetut pornoleffat ja -lehdet. Mieheni vei lapsiamme sinne käymään kunnes kuulin tältä miehen veljen exältä millaista siellä on ja käynnit loppuivat siihen. Lastemme vaatteet haisivat aina aivan järkyttävältä vierailuiden jälkeen. Itse en ole läynyt tämän veljen luona varmaan 10 vuoteen kun en hyväksy hänen alkoholismiaan ja hampunpolttelua, saati paskaa isyyttään. Mieheni puolustelee ja keksii aika erikoisia syitä veljensä alennustilaan, vaikka pienen kylän asukkailta on kyllä kuultu oikea tila ja rattijuopumus- ja huumerikostuomiot eivät taida valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Miehen veli. 40v vanhapoika maalla, pitää suvun tilaa. Tai pitää ja pitää. Talo on järkyttävässä ja lastensuojeluviranomaisten mukaan asuinkelvottomassa kunnossa. Lattialla lehtipinoja, pöydillä pilaantunutta ruokaa. Siivottu viimeksi 2000 luvun alussa. Sisään ei tule vettä ja ainoa toimiva vessakin on saastaisessa ulkorakennuksessa, siellä lattia täynnä kissankusisia vaatteita jotka ovat olleet menossa pesuun jo vuosia. Suihkukin on siellä ja hyi hitto missä kunnossa.. Kaikkialla on paskaista ja 5v tyttärensä (joka asuu äidillään) kertoi kuinka iskän keittiössä haisi kamalalle kun siellä oli kuollut hiiri, ilmeisesti jo mätänemistilassa.
Kämppä on siis kamala ja kaiken kruunaa huonosti piilotetut pornoleffat ja -lehdet. Mieheni vei lapsiamme sinne käymään kunnes kuulin tältä miehen veljen exältä millaista siellä on ja käynnit loppuivat siihen. Lastemme vaatteet haisivat aina aivan järkyttävältä vierailuiden jälkeen. Itse en ole läynyt tämän veljen luona varmaan 10 vuoteen kun en hyväksy hänen alkoholismiaan ja hampunpolttelua, saati paskaa isyyttään. Mieheni puolustelee ja keksii aika erikoisia syitä veljensä alennustilaan, vaikka pienen kylän asukkailta on kyllä kuultu oikea tila ja rattijuopumus- ja huumerikostuomiot eivät taida valehdella.
Jos taustalla on sairaus, taipumus siihen voi periytyä lapsillesi.
Vaikka mielen sairaudet voivat ilmetä inhottavilla tavoilla, niin kyllä niihinkin pitäisi löytyä jotain muutakin näkökulmaa kuin kauhistelu ja pakeneminen. (Lapsia tietysti on suojeltava.)
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtopäätös että sotkukodeista kertovat vain kauhistelevat eivätkä ole auttaneet? Ei aloituksessa kysytty onko vain nähnyt vai tehnytkin asialle jotain, pyydettiin vain kuvailemaan millaista oli.
Miksi ei tehnyt aloitusta miten on auttanut sukulaisiaan?Mika on alalla toimivan ihmisen motiivi repostella sairaiden ihmisten koteja aloittamalla tallainen ketju tallaisella kysymyksen asettelulla?Miksi ei esim ketjua sosiaaliturvan puutteista tai siita miten dementit vanhukset pakotetaan parjaamaan itsekseen kun hoitopaikkoja ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtopäätös että sotkukodeista kertovat vain kauhistelevat eivätkä ole auttaneet? Ei aloituksessa kysytty onko vain nähnyt vai tehnytkin asialle jotain, pyydettiin vain kuvailemaan millaista oli.
Miksi ei tehnyt aloitusta miten on auttanut sukulaisiaan?Mika on alalla toimivan ihmisen motiivi repostella sairaiden ihmisten koteja aloittamalla tallainen ketju tallaisella kysymyksen asettelulla?Miksi ei esim ketjua sosiaaliturvan puutteista tai siita miten dementit vanhukset pakotetaan parjaamaan itsekseen kun hoitopaikkoja ei ole
Jos ap olisi oikeasti auttanut jotakuta ihmistä valtavasti, teksti saattaisi olla toisenlaista. Esimerkiksi alkoholistien kanssa ei välttämättä ole koko ajan turhauttavaa. Välillä voi olla hyvä jakso, jolloin saadaan ote elämästä, mutta sitten tulee taas repsahdus. Sellaisen seuraaminen on rankkaa. Toisaalta kaikkihan me tarvitsemme välillä enemmän ja vähemmän apua. Ei sen pitäisi olla syy lopettaa auttamista, että tilanne todennäköisesti huononee. Ihan samalla tavalla meillä kaikilla joskus tilanne huononee niin, että emme saa omin avuin siivottua ym. jos elämme vanhoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen noita talonmiehiä, jotka valokuvia myöten kertovat ihmisten elämisestä. Miksi he eivät hanki apua, jos näkevät jonkun olevan syöksykierteessä, jos he kuitenkin osaavat ottaa yhteyttä toimittajiin?
Saavat lehdelta varmaan palkkion
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää, että mielenkiintoinen keskustelunalku on pitänyt derailata näillä mukahauskoilla "aamupostit olivat eteisen lattialla vielä iltapäivälläkin :(" -tasoisilla sepustuksilla.
Mutta karsein läävä jota olen joutunut todistamaan oli ehdottomasti oma kämppäni 19-21-vuotiaana, kun painin pahimman masennuksen kourissa. Yksiöni koko lattia-ala oli päällystetty 10cm kerroksella _vuosien_ aikana tulleita mainoksia, muovipusseja, likaisia vaatteita, sohvan nojalta kosteana lattialle tipahtaneita ja nyt jo homehtuneita pyyhkeitä, valmisruokapakkauksia jne... Vessassa paperiin käärityt menkkasiteet ja muu roska lainehtivat roskiksesta lattialle, ottivat kosteutta suihkujen jäljiltä ja alkoivat maatua lattiaan kiinni... Suihkukaivossa jumissa sellainen määrä hiuksia, että kun sen lopulta puhdistin, luulin hetken vetäväni eläimen raatoa sieltä ulos; mukana tuli myös varmaankin kilo "multaa"... Ja tässä vain murto-osa.
En voi oikein vieläkään uskoa, että poismuuttaessani (tervehdyttyäni) sain oikeasti siivottua tuon kaiken. Jaksoin vieläpä jynssätä koko asunnon lattiasta kattoon sellaiseen kuntoon, ettei niin siistiä ollut edes sinne muuttaessani! Mutta lienee sanomattakin selvää, että tuon asunnon kunto on yksi sellainen häpeä, jota kannan mukanani varmaan lopun ikäni. Luojan kiitos sitä ei sentään kukaan muu joutunut todistamaan...
Oisi vain tullut joku asemies sisään ja pakottanut. Että ärsyttää nämä "masentuneet".
Kummasti tulee puhtia toimintaan kun on vain pakko.
Mut joo... hienoa, että olet parantunut. Masennus on vain muotisairaus, jonka varjolla voi olla tekemättä yhtään mitään.
Kas kummaa sota-alueilla ei esiinny masennusta ainakaan toimintakyvyn puutteena.
Niinkö kuvittelet, ettei esiinny? Valitettavasti olet tuossa väärässä.
Kuka kirjoittaisi esimerkiksi sokeista tai rammoista samalla tavalla? "Sokeiden järkyttävimmät läävät." Niistä joilla on henkisiä ja/tai sosiaalisia rajoitteita, saa kirjoittaa niin rumasti kuin huvittaa. Siinä mielessä ei ole ihme, että esimerkiksi masentuneet häpeävät itseään. Masentunut saisi olla, mutta sen ei pitäisi ilmetä mitenkään. Tosin jos masentunut jaksaa käydä töissä, opiskella, siivota, laittaa ruokaa, syödä, harrastaa, hoitaa talousasiansa jne, hän ei lopulta niin masentunut olekaan. Mutta jos ei jaksa mitään, joku tulee kertomaan, että olet vain laiska.
Koiraperheessa ei imuroitukaan joka päivä vaan joka toinen. Kamalaa.
Hyi menin sitten katsomaan tämän ja kaamea!
Äidin asenne on hirveä ja isä pakottaa lapsensa asumaan kaatopaikalla..
Terveydenhoitajanaapuri oli käynyt asunnossa, jossa oli vauva. Kukaan huumeidenkäyttäjistä ei tiennyt, kenen lapsi vauva oli.
Vierailija kirjoitti:
Luulevatko monet olevansa kovinkin vitsikkäitä.Heh heh :( Ap:n aloitus asiallinen ja huolestunut miten pahasti elämänhallinta monesti kadonnut tai puutteellinen.Pahinta että monesti juuri lapset ja vanhukset joutuvat erilaisista syistä elämään suoranaisissa läävissä kaiken p...kan keskellä.
..."Huolestunut" sallikaa minun naurahtaa. Eiköhän kysymys ollut taas sosiaali-tirkistely-kyselyistä, joissa jokainen kieli suupielestä sylkeä erittäen saa lukea tai kirjoittaa oman oksettavimman kokemuksensa.
Kerran kun vuokraamassani arvostetun taloyhtiön saunallisessa kaksiossa Eirassa harrastettiin huumeiden syömistä ja emakko-sika oli heidän sisäkkönään. Erään tunnetun paikkakunnan kaupunginjohtajatar hoippui heroiiniruisku silmässään ja väitti olevansa teologi Ilkka Lipsanen. Seinät, lattiat sekä laipio olivat tehty paskasta, syljestä ja huumeista. "Lattialla", jos näin voidaan sanoa, koska koko asunto oli tapainturmelluksen vuoksi nuljahtanut 160 astetta läntistä pituutta ylösalaisin, oli kuolleita hevosia, sirahveja, ja koko 1860-luvulla Suomessa vallinneen nälänhädän uhrit. Lisäksi asunnossa kuunneltiin vähintään paskaa ns, musiikkia: Räppiä, hiphoppia ja Antti Peräruiskua. Keittiö oli pilattu täysin keittämällä potaattia ja jauhelihakastiketta. Jäävuorisallaatista oliivien ja tomaattien kera oli myös todiste. Ruisleipää oli vapaasti esillä. Jääkaapista löytyi piimää, maitoa ja mikä pahinta: voita. Huomattakoon, että tämä iljettävä ruoanlaittoon- sekä säilytykseen oleva koppero jääkaappeineen oli erittäin siisti.
Oksettavaa. Karppauksesta ei ollut kukaan kuullut. Kaapit ammottivat tyhjyyttään espressosta, vihreästä teestä,
19 Ja 22-vuotiaat lapset elivät tämän kaaoksen keskellä. Apattisena he vain lukivat Dostojevskia, Vonnegutia, Joycea,.
Huonoimpia vitsejä ikinä on tämä avaus aiheuttanut. Se ei tosin ole avaajan vika vaan noloakin nolompien vastaajien hahhah.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut vaihdettu kesäverhoja toukokuun puolella.
Ja kuusisuunnittelija oli lähtenyt livohkaan, koska ei ollut saanut käteistä heti.
Kävin siis joulukuussa ja sittemmin toukokuussa.
Nyt kaikki kuitenkin järjestyksessä. Äiti on päihdehuollon piirissä ja lapset huostassa. Onneksi puutuin asiaan.
Oliko kesäverhomaininta huono vitsi?
Kaupungissa asunut ystäväni muutti maalaistaloon, joka oli keskellä ei mitään. Hänen anoppinsa oli vihainen, jos verhoja ei vaihdettu riittävän usein, koska "mitä naapurit sanovat".
Pikkukylä, mutta tarina oli mielestäni koominen.
(Anoppi ei koskaan pessyt omia verhojaan, vaan viikkasi ne käytön jälkeen likaisena kaappiin ja ripusti jälleen likaisena ikkunaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää, että mielenkiintoinen keskustelunalku on pitänyt derailata näillä mukahauskoilla "aamupostit olivat eteisen lattialla vielä iltapäivälläkin :(" -tasoisilla sepustuksilla.
Mutta karsein läävä jota olen joutunut todistamaan oli ehdottomasti oma kämppäni 19-21-vuotiaana, kun painin pahimman masennuksen kourissa. Yksiöni koko lattia-ala oli päällystetty 10cm kerroksella _vuosien_ aikana tulleita mainoksia, muovipusseja, likaisia vaatteita, sohvan nojalta kosteana lattialle tipahtaneita ja nyt jo homehtuneita pyyhkeitä, valmisruokapakkauksia jne... Vessassa paperiin käärityt menkkasiteet ja muu roska lainehtivat roskiksesta lattialle, ottivat kosteutta suihkujen jäljiltä ja alkoivat maatua lattiaan kiinni... Suihkukaivossa jumissa sellainen määrä hiuksia, että kun sen lopulta puhdistin, luulin hetken vetäväni eläimen raatoa sieltä ulos; mukana tuli myös varmaankin kilo "multaa"... Ja tässä vain murto-osa.
En voi oikein vieläkään uskoa, että poismuuttaessani (tervehdyttyäni) sain oikeasti siivottua tuon kaiken. Jaksoin vieläpä jynssätä koko asunnon lattiasta kattoon sellaiseen kuntoon, ettei niin siistiä ollut edes sinne muuttaessani! Mutta lienee sanomattakin selvää, että tuon asunnon kunto on yksi sellainen häpeä, jota kannan mukanani varmaan lopun ikäni. Luojan kiitos sitä ei sentään kukaan muu joutunut todistamaan...
Oisi vain tullut joku asemies sisään ja pakottanut. Että ärsyttää nämä "masentuneet".
Kummasti tulee puhtia toimintaan kun on vain pakko.
Mut joo... hienoa, että olet parantunut. Masennus on vain muotisairaus, jonka varjolla voi olla tekemättä yhtään mitään.
Kas kummaa sota-alueilla ei esiinny masennusta ainakaan toimintakyvyn puutteena.
Käsittääkseni ne teloitettiin jotka eivät masennukseltaan ja ahdistukseltaan pystyneet sotimaan, eikö ollut joku nimityskin, rintamakarkuri?
Olen iloinen puolestasi että elämäsi on ollut niin helppoa ettei ole tarvinnut masentua. Masennus on eri asia kuin laiskuus, päin vastoin monesti juuri itseltään eniten vaativat tehosuorittajat kuluttavat itsensä loppuun. Sen sijaan rentoilijat osaa ottaa työn ja elämänkin rennosti.
Onpa outoa, että masentuneiden mielestä heidän pelastamisensa ja parantamisensa tulisi olla muiden elämäntehtävä. Miten ei voi tajuta, että oikeasti toisilla ihmisillä on muutakin elämässään kuin kiskoa vuosikausia masentunutta takaisin valoon? Kun se paraneminen lähtee lopulta vain ihmisestä itsestään. Yhteiskunta voi auttaa, mutta aika itsekästä vaatia läheisiä omistautumaan masentuneelle koko elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, että masentuneiden mielestä heidän pelastamisensa ja parantamisensa tulisi olla muiden elämäntehtävä. Miten ei voi tajuta, että oikeasti toisilla ihmisillä on muutakin elämässään kuin kiskoa vuosikausia masentunutta takaisin valoon? Kun se paraneminen lähtee lopulta vain ihmisestä itsestään. Yhteiskunta voi auttaa, mutta aika itsekästä vaatia läheisiä omistautumaan masentuneelle koko elämäksi.
Samaa voi sanoa monista syöpäpotilaista. Mitä se muille kuuluu, että joku sairastaa jotain syöpää? Jotkut menevät sairaalaankin makoilemaan, vaikka kuolevat varmasti hetken kuluttua.
Sairaat, jättäkää meidät terveet rauhaan. Meillä on muutakin tekemistä kuin leikkiä ystäväänne. Tiskatkaa omat tiskinne, niin piristytte. Ihan hyvällä tämän sanon.
Muuan lapsiperhe jonka tunnen elääpi näin: kotia ei siivota ollenkaan. Keittiössä lilluu läjäpäin p*skaisia astioita, toinen lavuaari ollut tukossa ties kuinka kauan ja siinä lilluu rasvaa, home kasvustoa ym ällöä. Keittiön kaapinovet täynnä ketsuppia ja kaikkea saastaa, jääkaappi vuotaa lattialle (ei viitsitä soittaa huoltoon) ja kun erehdyt avaamaan jääkaapin oven niin hyi pylly! Siellä on ruuat ja kastikkeet valunut pitkin hyllyjä, margariinit ilman kansia ja menneet aivan keltaisiksi. Kaikkea sieltä lapset hakevat ja syövät, ajatuskin itseäni yrjöttää (jääkaapin haju kun ruumishuoneelta). Kaikkia lattiapinnat, pöydät täynnä ruokaa roskaa ja tahmeaa mönjää. Talon vanhemmat ihmettelevät miksi kaikki kävelevät kengät jalassa tai eivät halua istua mihinkään... sohvat, tuolit täynnä kaikkea sontaa ja mikä pahinta niin pissaa. Kaikki huoneet haisee kuselle, matot pissassa, sängyt pissassa ja ei yleensä edes lakanoita! Koko kämppä haisee kuselle. Lasten huoneista löytyy viikkojen/kuukausien ruoka annokset levitettynä hyllyille, pöydille ja jopa sänkyjen alle. Vessoja ja suihkutiloja en todella käytä siellä enkä käyttäisi. Kylpyhuone vuorattu likaisilla kuukausia lojuneilla pissa/lika pyykillä mikä haisee aivan järkytävälle. Näiden lomassa kuivumassa "puhtaat" pyykit jotka ovat lilluneet ties kuinka kauan pyykkikoneessa sillä haisevat todella pahalle ja ummehtuneelle (tiedän myöskin tämän asian). Lapset kulkevat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa, hiukset likaisina ja naamat sontasina. Vanhemmat kyllä panostavat itseensä kympillä, mutta muulla ei väliä. Vessoissa mitä olen nähnyt heillä, jopa pöntön ulko puolella sitä itseään ja kun huomauttaa asiasta niin ovi vain suljetaan ja todetaan jaahas. P:t jää siihen ja ei siivota. Siellä sitten lapset käy asioillaan tämän seassa+ihmiset ketkä ovat samaa luokkaa kuin tämä perhe. Itse en hyi hemmetti ikinä pystyisi noin elämään ja asumaan. Ihmettelen kovasti miten sosiaalitoimi ei ole asiaan puuttunut? Kuitenkin ilmoituksia on tullut, mutta aina päässeet pälkähästä....
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, että masentuneiden mielestä heidän pelastamisensa ja parantamisensa tulisi olla muiden elämäntehtävä. Miten ei voi tajuta, että oikeasti toisilla ihmisillä on muutakin elämässään kuin kiskoa vuosikausia masentunutta takaisin valoon? Kun se paraneminen lähtee lopulta vain ihmisestä itsestään. Yhteiskunta voi auttaa, mutta aika itsekästä vaatia läheisiä omistautumaan masentuneelle koko elämäksi.
Sinä olet ihanan epäitsekäs. Kunpa kaikki muutkin olisivat kaltaisiasi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, että masentuneiden mielestä heidän pelastamisensa ja parantamisensa tulisi olla muiden elämäntehtävä. Miten ei voi tajuta, että oikeasti toisilla ihmisillä on muutakin elämässään kuin kiskoa vuosikausia masentunutta takaisin valoon? Kun se paraneminen lähtee lopulta vain ihmisestä itsestään. Yhteiskunta voi auttaa, mutta aika itsekästä vaatia läheisiä omistautumaan masentuneelle koko elämäksi.
Samaa voi sanoa monista syöpäpotilaista. Mitä se muille kuuluu, että joku sairastaa jotain syöpää? Jotkut menevät sairaalaankin makoilemaan, vaikka kuolevat varmasti hetken kuluttua.
Sairaat, jättäkää meidät terveet rauhaan. Meillä on muutakin tekemistä kuin leikkiä ystäväänne. Tiskatkaa omat tiskinne, niin piristytte. Ihan hyvällä tämän sanon.
Osuit naulan kantaan. Näin se on. Kenelläkään ei ole oikeutta odottaa toisilta mitään. Kaikki saatu on plussaa ja siitä pitää olla kiitollinen eli vastavuoroisuus kunniaan kaikilla elämän alueilla.
Tuntuu unohtuvan hyvinvointiyhteiskunnassa, että mikään ei ole itsestään selvää.
Yhtä hyvin voitaisiin kauhistella sitä kun yhteiskunta ei myönnä pyörätuolia ja sairas ryömii maassa tai pyörätuolilla kulkeva kaatuu eikä pääse ylös takaisin tuoliin ja auttamisen sijaan kauhisteltaisiin kun toisella ei jalat toimi jne...