Karmeimmat päihdeongelmien / elämänhallinnan puutteen aiheuttamat läävät, joita olette nähneet?

Sois mitä juuri kirjoitin pitkän stoorin ja se poistettiin... MITÄ HEL????

Klhookh kirjoitti:

Muuan lapsiperhe jonka tunnen elääpi näin: kotia ei siivota ollenkaan. Keittiössä lilluu läjäpäin p*skaisia astioita, toinen lavuaari ollut tukossa ties kuinka kauan ja siinä lilluu rasvaa, home kasvustoa ym ällöä. Keittiön kaapinovet täynnä ketsuppia ja kaikkea saastaa, jääkaappi vuotaa lattialle (ei viitsitä soittaa huoltoon) ja kun erehdyt avaamaan jääkaapin oven niin hyi pylly! Siellä on ruuat ja kastikkeet valunut pitkin hyllyjä, margariinit ilman kansia ja menneet aivan keltaisiksi. Kaikkea sieltä lapset hakevat ja syövät, ajatuskin itseäni yrjöttää (jääkaapin haju kun ruumishuoneelta). Kaikkia lattiapinnat, pöydät täynnä ruokaa roskaa ja tahmeaa mönjää. Talon vanhemmat ihmettelevät miksi kaikki kävelevät kengät jalassa tai eivät halua istua mihinkään... sohvat, tuolit täynnä kaikkea sontaa ja mikä pahinta niin pissaa. Kaikki huoneet haisee kuselle, matot pissassa, sängyt pissassa ja ei yleensä edes lakanoita! Koko kämppä haisee kuselle. Lasten huoneista löytyy viikkojen/kuukausien ruoka annokset levitettynä hyllyille, pöydille ja jopa sänkyjen alle. Vessoja ja suihkutiloja en todella käytä siellä enkä käyttäisi. Kylpyhuone vuorattu likaisilla kuukausia lojuneilla pissa/lika pyykillä mikä haisee aivan järkytävälle. Näiden lomassa kuivumassa "puhtaat" pyykit jotka ovat lilluneet ties kuinka kauan pyykkikoneessa sillä haisevat todella pahalle ja ummehtuneelle (tiedän myöskin tämän asian). Lapset kulkevat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa, hiukset likaisina ja naamat sontasina. Vanhemmat kyllä panostavat itseensä kympillä, mutta muulla ei väliä. Vessoissa mitä olen nähnyt heillä, jopa pöntön ulko puolella sitä itseään ja kun huomauttaa asiasta niin ovi vain suljetaan ja todetaan jaahas. P:t jää siihen ja ei siivota. Siellä sitten lapset käy asioillaan tämän seassa+ihmiset ketkä ovat samaa luokkaa kuin tämä perhe. Itse en hyi hemmetti ikinä pystyisi noin elämään ja asumaan. Ihmettelen kovasti miten sosiaalitoimi ei ole asiaan puuttunut? Kuitenkin ilmoituksia on tullut, mutta aina päässeet pälkähästä....

HYI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtopäätös että sotkukodeista kertovat vain kauhistelevat eivätkä ole auttaneet? Ei aloituksessa kysytty onko vain nähnyt vai tehnytkin asialle jotain, pyydettiin vain kuvailemaan millaista oli.

Miksi ei tehnyt aloitusta miten on auttanut sukulaisiaan?Mika on alalla toimivan ihmisen motiivi repostella sairaiden ihmisten koteja aloittamalla tallainen ketju tallaisella kysymyksen asettelulla?Miksi ei esim ketjua sosiaaliturvan puutteista tai siita miten dementit vanhukset pakotetaan parjaamaan itsekseen kun hoitopaikkoja ei ole

Jos ap olisi oikeasti auttanut jotakuta ihmistä valtavasti, teksti saattaisi olla toisenlaista. Esimerkiksi alkoholistien kanssa ei välttämättä ole koko ajan turhauttavaa. Välillä voi olla hyvä jakso, jolloin saadaan ote elämästä, mutta sitten tulee taas repsahdus. Sellaisen seuraaminen on rankkaa. Toisaalta kaikkihan me tarvitsemme välillä enemmän ja vähemmän apua. Ei sen pitäisi olla syy lopettaa auttamista, että tilanne todennäköisesti huononee. Ihan samalla tavalla meillä kaikilla joskus tilanne huononee niin, että emme saa omin avuin siivottua ym. jos elämme vanhoiksi.

Mutta kenen pitää auttaa? Yleisimminhän perheissä menee, niin, että puoliso (yleensä vaimo) hoitaa ja huolehtii, korjaa kuset ja paskat lattioilta ja pesee vaatteet ja matot. Ja toisella kädellä yrittää huolehtia lapsistakin - ei kovin hyvä tilanne lasten kannalta. Vanhemmat? Vanha äiti käy siivoamassa, antaa rahaa ja pesee pyykit, käyttää eläkkeensä aikuisen lapsen tarpeisiin - vai pitäiskö jo antaa äidin elää rauhallista vanhuutta? Sisarukset? Huolehtivat omat lapset ja vanhenevat vanhemmat, sivussa kuskaavat päihdeongelmaista sairaalaan, katkolle ja kuntoutukseen, siivoavat läävän ja lainaavat rahaa uuteen alkuun - joka viikon päästä taas ratkeaa uuteen kierteeseen. Yhteiskunta? Joka voi kuinka paljon tahansa kaataa rahaa ongelmaiselle ilman parannusta jos ongelmainen itse ei halua muuttaa elämäntyyliään. Ja miksikä vaihtaisi kun aina joku auttaa ja pelastaa, hoivaa hetkeksi parempaan kuntoon uutta päänsekoitusta varten.

Parhaiten auttaa raitistuneiden vertaisten apu. Heitä pitäisi olla enemmän sosiaalitoimessa. He eivät kauhistele eivätkä ylenkatso, itse saman läpi eläneenä. Mutta näkevät helposti läpi kusetusyritysten ja heppoisten lupausten, osaavat paremmin nostaa seinää vasten katsomaan itseä, omaa elämää ja omalla esimerkillä näyttävät kuinka kuopasta voidaan päästä ylös ja päästä toisenlaiseen elämään. Sama varmaan mielenterveysongelmaisilla, esimerkit onnistumisista auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, että masentuneiden mielestä heidän pelastamisensa ja parantamisensa tulisi olla muiden elämäntehtävä. Miten ei voi tajuta, että oikeasti toisilla ihmisillä on muutakin elämässään kuin kiskoa vuosikausia masentunutta takaisin valoon? Kun se paraneminen lähtee lopulta vain ihmisestä itsestään. Yhteiskunta voi auttaa, mutta aika itsekästä vaatia läheisiä omistautumaan masentuneelle koko elämäksi.

Sinä olet ihanan epäitsekäs. Kunpa kaikki muutkin olisivat kaltaisiasi <3

Kunpa olisikin. Vuosikymmeniä olen vierestä seurannut, kun koko suku joutuu järjestelemään elämäänsä muutaman päihde/mielenterveysongelmaisten vuoksi, jotta nämä olisivat "parantuneet". On annettu rahaa, ruokaa, käyty siivoamassa, hoidettu katkolle, mielisairaalaan, lääkkeitä sossun ja lääkärin kautta... "Uhrit" on lupailleet, että nyt kyllä tämä tästä ja en enää ikinä ja kyllä minä haluan. Kunnes taas on pitänyt saada pää sekaisin tai turrutettua. Kun on nähnyt kaiken niin monta kertaa ja sen miten nämä tavalliset ihmiset, auttajat uhraa oman perhe-elämänsä, jaksamisensa ja lähestulkoon mielenterveytensä, että tämä narsistinen uhri ehkä paranisi, niin ei jaksa enää sympata muiden avun ruikuttajia. Syöpään vertaaminen on turhaa. On kyse täysin eri asioista. Masentuneen mielenterveysongelmaisen elämä on omasta halusta kietoutunut oman napansa ympärille ja hän epäoikeutetusti odottaa apua muilta, apua jota pitäisi antaa päivittäin ja vuosikausia. Syöpäpotilaat hakeutuvat yleensä hoitoon ja tuskin moni heistäkään odottaa koko suvun ja lähipiirin elämän silti pyörivän täysin 100% itsensä ympärillä. Heitäkin on lähipiirissä ollut ja asenne on täysin erilainen kuin näillä minä-minä-masentuneilla.

Onko kukaan käynyt Tuksun majailemassa kuuluisassa albertinkadun asunnossa? Daami kuulemma nukkuu 16tuntia päivässä siellä sängyssä joka kuhisee matoja ja sänky on täynnä kusioksennus sperma mitälieläiskeitä.

Mädäntynttä tavaraa vaatteita on lattiasta kattoon. Vaatteita hän ei osas pestä eikä myöskään käy suihkussa.

Siivoojana sitä on tullut todistettua kaikenlaisia asumuksia.

Ainoa mikä yllätti on se, miten paljon näitä siivottomia talouksia on. Enkä tarkoita nyt mitään pientä epäjärjestystä, jota ei parissa kolmessa tunnissa saa siivottua kuntoon. Vaan ihan epähygieenistä ja vaarallista asumista.

Roskat kerätty sisälle ja parvekkeelle, homeista ruokaa siellä sun täällä, kaapit täynnä pilaantunutta ruokaa ja ruokaa huoneenlämmössä, likaisia astioita, siellä sun täällä kuivunutta jotain länttiä, kaikenlaista epämääräistä roinaa, lehtipinoja, tavaraa pinottu lattiasta kattoon... Vessoista nyt viitsi edes mitään sanoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että alkoholisti voi hävetä niin paljon tilaansa, ettei hän kerro mitään elämästään. Olen ollut ihan avoin kuuntelemaan hänen toilailuistaan ja käymään kotona auttamassa, mutta hän mieluummin valehtelee kuin avautuu. Hän kuvittelee, että näen hänet itseäni huonompana ihmisenä, vaikka todellisuudessa melkein ihailen sitä, että hän jaksaa vielä esittää kunnollista kansalaista, joka harrastaa ja on aktiivinen.

Entinen ystäväni oli tuollainen, kaikesta näki, hän oli aina huippusiisti ollessaan paremmassa kunnossa.  Keittiön lavuaariin kertyi tupakantervaa.  Odottaessaan jotakuta käymään hän pyyhki eteisen lattian puhtaaksi.  Olisin auttanut häntä loputtomiin mutta alkoi pelottaa kohtaukset kun en tiennyt mitä päässä liikkui.

Mut tunnistetaan nyt tästä tarinasta koska on tullut jaettua myös IRL. Toivon että on väritetty. Entisen kaverin kaveri kyseessä.

-kaksion toisen huoneen seinustat vuorattu limaisilla roskapusseilla puoleenväliin seinää asti. Keskellä huonetta vesiämpäri täynnä likaisia neuloja

-keittiössä homekumpu tiskialtaan tilalla, käytössä vaan yksi lautanen ja ruosteinen juustohöylä. Ko. Lautasta käytetään myös tuhkakuppina

-katossa roikkuu kotiloita

-suihkussa kuivahtaneet kannabiskasvit, tässä myös syy miksi ei käy suihkussa. Kasvit tosin oli syöty myös jonkun tuholaisen toimesta

Noh, ko. Henkilö taisi joutua lopulta psykiatriseen hoitoon. Millä lie puutarhaletkulla on uskallettu pestä...

Terkkuja tutuille.

Kholllk kirjoitti:

Sois mitä juuri kirjoitin pitkän stoorin ja se poistettiin... MITÄ HEL????

Samoin. Kotilot katossa-kaksio selitys oli jollekkin lintukotokukkahatulle liikaa?

Naapurin, jossa lapset kävivät leikkimässä, kerran kutsui kylään: Kylppärissä koiranpaskaa, kissankusi haisi todella paljon, yhdessä huoneessa kuollut gerbiili tai jotain, akvaariokalat kuolleet, ihan samea vesi tietenkin. Yksi koira kusi koko ajan matolle ja siis se toinen teki tarpeensa kylppäriin (koska ei käytetty ulkona), tiskejä läjä päin ja tietenkin ne sängyt ilman petivaatteita (tämän kuulin myöhemmin, kun eräs toinen lapsi oli ollut yötä). No ei varmaan pahimpia, mutta lapsiperhe kyseessä. Kyseessä pariskunta, jotka molemmat töissä, mutta tykkäsivät olla myös "viihteellä".

Kiinteistöhuollollisissa töissä ollessa näki kaikenlaista... Eräässä narkkarikämpässä, josta asukas ja tavarat oli heitetty pihalle - seinät oli maalattu ulosteilla, lattioilla useamman sentin paksuinen talmakerros, että maiharit meinasivat lähteä jaloista, vaikka nauhat olivat ylös asti kiinni ja lemu sellainen, ettei se lähtenyt työvaatteista edes pesemällä. Kämpän keittiössä työtasoilla oli parinkymmenen sentin kerros ruoantähteitä ja hellalla paskakerroksessa yhden levyn kohdalla kattilan menevä reikä - näin niin kuin pintapuolisesti kerrottuna....

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nähnyt joulupöydän, jossa ei ollut katkarapukimaraa. Kyse oli ihan hyvästä kaupunginosasta, jossa asuu kunnollisia ihmisiä.

Lisäksi olen nähnyt arki-iltana, kun ystäväni naapuriin vietiin tilauspizzaa. Siellä oli varmasti elämänhallinta kadonnut tai päihdeongelma tai molempia.

Muuta ei nyt tule mieleen.

Mietin, että mitäköhän vi**ua täällä taas kirjoitellaan, mutta oli kyllä pakko revetä katkarapukimaran kohdalla :D :D 

Oma lapsuudenkoti. Lattiat tahmaiset koirankusesta ja paskasta kun yksi ei ollut sisäsiisti. Kirjahylly puolestaan valui kissan pissaa kun se kävi koristeena olevissa koreissa tarpeillaan. Vessalaatikko oli teoriassa olemassa muttei siihen koskaan jaksettu ostaa lisää hiekkaa vaan kissat pyrittiin päästämään aina ulos asioilleen. Meillä oli myös kaneja ja marsuja jotka haisivat hirveälle, alustana vain sanomalehti ja niiden mahat olivat jatkuvasti sekaisin kun heinä oli liian kallista. Ruokana oli leipää ja ruuantähteitä, vaikka niiden tärkein ruoka olisi ollut se heinä. Pian ne kuolivatkin.

Vaatteita ja muuta tavaraa oli liikaa eikä mistään hankkiuduttu tietenkään eroon. Pyykit oli homeessa ja asunnon huoneesta toiseen meni polut reunustettuna kaiken maailman kuonalla. Vaikka vaatteita oli liikaa, puhtaita ei koskaan tarpeeksi kun kuka nyt jaksaisi pestä pyykkiä. Murrosiän alkaessa hiki haisi mutta dödöä ei ollut joten peitin likaisten vaatteiden hajua pesuaineilla ja äidin hajuvedellä.  Alushousut pystyi käyttämään kahdesti kun käänsi ne ympäri, ja yksi käyttökerta oli noin 3-4 päivää. Kun meidät viimein häädettiin, siivosin sosiaalin tädin kanssa huoneeni ja sieltä löytyi yli sata sukkaparia, minkä lisäksi parittomia ja ties mitä koirankusisia pyyhkeitä vuosien varrelta. En oppinut lapsena koskaan siivoamaan. Lakanoita ei tokikaan ollut joten patjasta löytyi koiran juoksuaikaveret ja oksennukset imeytyneenä, se heitettiin pois. En edes tajunnut missä paskoissa olen vuosikaudet nukkunutkin, ennen kuin ulkopuolinen tuli paikalle. Kukaan kaveri ei tietenkään saanut tulla kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, että mielenkiintoinen keskustelunalku on pitänyt derailata näillä mukahauskoilla "aamupostit olivat eteisen lattialla vielä iltapäivälläkin :(" -tasoisilla sepustuksilla.

Mutta karsein läävä jota olen joutunut todistamaan oli ehdottomasti oma kämppäni 19-21-vuotiaana, kun painin pahimman masennuksen kourissa. Yksiöni koko lattia-ala oli päällystetty 10cm kerroksella _vuosien_ aikana tulleita mainoksia, muovipusseja, likaisia vaatteita, sohvan nojalta kosteana lattialle tipahtaneita ja nyt jo homehtuneita pyyhkeitä, valmisruokapakkauksia jne... Vessassa paperiin käärityt menkkasiteet ja muu roska lainehtivat roskiksesta lattialle, ottivat kosteutta suihkujen jäljiltä ja alkoivat maatua lattiaan kiinni... Suihkukaivossa jumissa sellainen määrä hiuksia, että kun sen lopulta puhdistin, luulin hetken vetäväni eläimen raatoa sieltä ulos; mukana tuli myös varmaankin kilo "multaa"... Ja tässä vain murto-osa.

En voi oikein vieläkään uskoa, että poismuuttaessani (tervehdyttyäni) sain oikeasti siivottua tuon kaiken. Jaksoin vieläpä jynssätä koko asunnon lattiasta kattoon sellaiseen kuntoon, ettei niin siistiä ollut edes sinne muuttaessani! Mutta lienee sanomattakin selvää, että tuon asunnon kunto on yksi sellainen häpeä, jota kannan mukanani varmaan lopun ikäni. Luojan kiitos sitä ei sentään kukaan muu joutunut todistamaan...

Oisi vain tullut joku asemies sisään ja pakottanut. Että ärsyttää nämä "masentuneet". 

Kummasti tulee puhtia toimintaan kun on vain pakko. 

Mut joo... hienoa, että olet parantunut. Masennus on vain muotisairaus, jonka varjolla voi olla tekemättä yhtään mitään. 

Kas kummaa sota-alueilla ei esiinny masennusta ainakaan toimintakyvyn puutteena. 

Mielenterveysongelmat on tosiaan jännä juttu. Eipä esiinny anoreksiaakaa maissa, joissa on nälänhätä. Sota-alueilla kyllä seotaan ja tehdään itsareita.

Älä levitä väärää tietoa. Anoreksiaa esiintyy aika tasaisesti ympäri maailmaa. Myös paikoissa, missä ei ole vielä televisiota tuputtamassa länsimaista kauneusihannetta. Se on sairaus muiden joukossa. Syntyperää ei vielä tiedetä, mutta on johdettavissa tietyssä määrin aivojen toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ketjun vitsiniekoilla on paljon enemmän aiheesta kokemusta kuin näillä tosikoilla. Me vitsiniekat ymmärrämme, miten tyhmää on aloittaa ketju, jossa sitten yhdessä kauhisteltaisiin kaikille sotkuille mitä juoppojen kotoa löytyy. Mitä järkeä?

Oikeasti kiinnostunut voi auttaa. 

Yhtä hyvin voitaisiin kauhistella sitä kun yhteiskunta ei myönnä pyörätuolia ja sairas ryömii maassa tai pyörätuolilla kulkeva kaatuu eikä pääse ylös takaisin tuoliin ja auttamisen sijaan kauhisteltaisiin kun toisella ei jalat toimi jne...

On hyvä puhua asioista.  Tosi harva nainen joita tunnen, menettää elämänhallintaansa näin ettei siivoa.

Havaittu kyllä ikäihmisenä, vaatii ponnistelua perusasiatkin, kuten tiskaus joka päivä ja ylipäätään siisteys.

Noita telkkarista tulevia hoordausohjelmia ja sottaisia asuntoja kun katselee, niin oma pieni pölykerros ei tunnu miltään. Kunhan joskus muistaa pyyhkiä tasot mikroliinalla. Siivoaminen on vain väliaikainen ratkaisu noille, koska kontrollikäynneillä elävät siinä samassa p*skassa. Elämänhallinta täysin hukassa.

Asuin hetken solussa, yksi kämppis ei ilmeisesti jostain syystä käyttänyt yhteistä vessaa... Teki kaikki tarpeensa huoneessaan. Ämpäri tai joku vastaava ehkä olisi jopa ollut ok, mutta hänellä vessan virkaa toimitti sängyn viereen mytätty peitto. Aisian sain selville, kun kerran hänellä oli jäänyt (vai tahallaan jättänyt) ovi auki. Avonaisesta ovesta näin kun neito lorotti peittomyttyyn, haju oli järkyttävä. Suihkussa hän kuitenkin kävi aivan normaalisti yhteisessä kylpyhuoneessa. Muutin pois aika nopeasti

Yhdellä kaverilla oli vähän mielenterveysongelmia, oli itseasiassa niiden takia sairaseläkkeellä. Asunto oli "tasaisen" likainen, mitä nyt voitte kuvitella jos ei pahemmin imuroida, pyyhitä pölyjä tai tahroja, putsata vessaa tai tiskata. Eläimiä oli useampi karvoja pöllyttelemässä. Pahin oli ehkä kuitenkin homeisen hajuiset pyykkikasat kylppärissä, joista paremmassa kunnossa (yleensä viikonloppuisin) ollessaan kaivoi vaatetta baarireissua varten.

Pitäkää mua inhottavana, mutta Suomessa olisi paljon vähemmän tai ainakin lievempiä mielenterveysongelmia, jos ihmiset vähän rajoittaisi alkoholinkäyttöään. Viikoittaiset "rentoutumisreissut" valvomisineen ja krapuloineen yhdistettynä jo ennestään löysiin ruuveihin ja ehkä vahvoihinkin lääkekoktaileihin tekee tuskin kenellekään hyvää. Sitten valitetaan kun väsyttää ja mielialat vaihtelee, monta vuotta tällaisen seuraamista riitti minulle. Laitoin välit poikki.

Ja joo, yhtä paljon ärsyttää viikot töissä käyvät joilla menee viikonloput "nollatessa", maanantaina täristään naamat punoittaen ja turvoksissa töihin ja asunto on tietysti kuin sikolätti. Eihän sitä raskaisen työpäivien jälkeen jaksa siivota ja viikonloput menee pulloa halaillessa. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuijaa mitä hommaa oli kirjoitti:

Isäni asunto; oli alkoholisoitunut jo pitkään, kunnes kadotti sen lopullisenkin elämänhallintansa. Asunto oli muuttunut pikkuhiljaa keltaiseksi seinistä johtuen tupakoinnista, wc oli sotkeentunut ympäriinsä ulosteeseen ja sängystä johti ulostevana sinne vessaan. Sängyn vieressä oli ämpäri johon oli oksentanut ja virtsannut ja ne ei kaikki olleet osuneet siihen ämpäriin. Sängyssä oli pelkkä ulosteen ja oksennuksen peittämä patja, jolla isä makasi kunnes menin hänet sieltä pelastamaan pois. Isä oli laihtunut langanlaihaksi, varpaankynnet kääntyneet käppyräksi, silmissä pelkkä tuskainen lasittunut katse. Asunnosta oli saanut häädön eikä enää osannut tehdä millekään mitään, ilmeisesti odotti siellä että joku tulee kantamaan pois. Isä meni vuodeosastolle toipumaan ja sen jälkeen päihdeasuntoon jossa oli raittiina siihen asti kunnes kuoli. Syy siihen, miksi en voinut auttaa aiemmin oli se, että isä oli erakko, ei pitänyt yhteyttä, minulla kaksi pientä lasta joista toinen aivan vauva ja hoidin heitä yksin. Sain naapurilta puhelun jonka jälkeen ajoin katsomaan mikä homma oli. Kävin tyhjäämässä asunnon sitten yksinäni, naapurin mielenterveyspotilas kävi auttamassa minkä osasi.  En saanut sitä siivottua, liekö kunta  tai sosiaalitoimi sitten asian hoitanut koska itselleni ei siitä mitään kyselyitä tullut. 

saiko haadon maksamattomien vuokrien takia vai asunnon huonon hoidon takia pelkastaan? Tekeeko sossu asiassa mitaan?

En tiedä, varmaankin maksoivat sen siivoushomman ja hankkivat uuden paikan. Olin kyllä jos vuosia aiemmin yrittänyt saada isälle jotakin apua, mutta kun viranomainen täällä ei saa auttaa ellei itse ihminen halua. Meillä meni isän kanssa vähän välit silloin kun minun olis pitänyt alkaa kustata alkoholia hänelle ja mulla oli kuites ne lapset ( tai silloin oli jo toinen heistä), hän ei koskaan käynyt, oli vain rahaa ja viinaa vailla. Kuntaan kyllä soitin pariinkin kertaan; sosiaalitoimeen ja kotihoitoon mutta kumpikin sanoi olevansa voimattomia, vaikka ilmeisesti asia oli heillä tiedossa. No, tuohon pisteeseen meni ennenkuin apua tuli. Siihenkin minun piti kovasti isää pakottaa, kun oli vuodeosastolla. Patistin sossun puheille kertomaan ettei ole enää asuntoa jne. En ihan tarkalleen tiedä miten kaikki meni kun en  voinut olla aina läsnä sitä prosessia seuraamassa. Karmeaa kuitenkin ihan kokonaisuudessan mihin pisteeseen täällä voi ihmisen elämä mennä ilman että laitettaisiin mihinkään hoitoon. Minun mielestä pakkohoito olis ollut oikea paikka jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, että mielenkiintoinen keskustelunalku on pitänyt derailata näillä mukahauskoilla "aamupostit olivat eteisen lattialla vielä iltapäivälläkin :(" -tasoisilla sepustuksilla.

Mutta karsein läävä jota olen joutunut todistamaan oli ehdottomasti oma kämppäni 19-21-vuotiaana, kun painin pahimman masennuksen kourissa. Yksiöni koko lattia-ala oli päällystetty 10cm kerroksella _vuosien_ aikana tulleita mainoksia, muovipusseja, likaisia vaatteita, sohvan nojalta kosteana lattialle tipahtaneita ja nyt jo homehtuneita pyyhkeitä, valmisruokapakkauksia jne... Vessassa paperiin käärityt menkkasiteet ja muu roska lainehtivat roskiksesta lattialle, ottivat kosteutta suihkujen jäljiltä ja alkoivat maatua lattiaan kiinni... Suihkukaivossa jumissa sellainen määrä hiuksia, että kun sen lopulta puhdistin, luulin hetken vetäväni eläimen raatoa sieltä ulos; mukana tuli myös varmaankin kilo "multaa"... Ja tässä vain murto-osa.

En voi oikein vieläkään uskoa, että poismuuttaessani (tervehdyttyäni) sain oikeasti siivottua tuon kaiken. Jaksoin vieläpä jynssätä koko asunnon lattiasta kattoon sellaiseen kuntoon, ettei niin siistiä ollut edes sinne muuttaessani! Mutta lienee sanomattakin selvää, että tuon asunnon kunto on yksi sellainen häpeä, jota kannan mukanani varmaan lopun ikäni. Luojan kiitos sitä ei sentään kukaan muu joutunut todistamaan...

Oisi vain tullut joku asemies sisään ja pakottanut. Että ärsyttää nämä "masentuneet". 

Kummasti tulee puhtia toimintaan kun on vain pakko. 

Mut joo... hienoa, että olet parantunut. Masennus on vain muotisairaus, jonka varjolla voi olla tekemättä yhtään mitään. 

Kas kummaa sota-alueilla ei esiinny masennusta ainakaan toimintakyvyn puutteena. 

Siis nimenomaan sota-alueillahan juuri esiintyy masennusta, joka oireilee esimerkiksi toimintakyvyn lamautumisena. Mars takaisin aihetta opiskelemaan.