Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin
18.07.2017 |
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Kommentit (244)
Mun anoppikokelas (ollaan seurusteltu miehen kansaa pari vuotta ja asutaan yhdessä) ei koskaan kutsu minua kylään, ei lähetä koskaan terveisiä, ei onnittele syntymäpäivänä, ei kutsu jouluna kylään, ei onnitellut kun valmistuin. Miksi siis kävisin kylässä kun mitään syytä ei ole? Tuntuu, ettei minusta pidetä eikä haluta edes ollenkaan tutustua. Tosiaan kerran minut kutsuttiin heille ja pari kertaa olen ollut mukana kun miehen kanssa käytiin siellä. En viitsi enempää tuppautua kun olen kuin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutteletko ap miniälle ? Sinun tehtäväsi vanhempana ihmisenä on jutella hänelle ja voisit kutsua hänet vaikka viestillä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppikokelas (ollaan seurusteltu miehen kansaa pari vuotta ja asutaan yhdessä) ei koskaan kutsu minua kylään, ei lähetä koskaan terveisiä, ei onnittele syntymäpäivänä, ei kutsu jouluna kylään, ei onnitellut kun valmistuin. Miksi siis kävisin kylässä kun mitään syytä ei ole? Tuntuu, ettei minusta pidetä eikä haluta edes ollenkaan tutustua. Tosiaan kerran minut kutsuttiin heille ja pari kertaa olen ollut mukana kun miehen kanssa käytiin siellä. En viitsi enempää tuppautua kun olen kuin ilmaa.
Mun anoppi ei kysele multa oikein mitään ja monet kerran justiin olen ollut kuin ilmaa ruokapäydässä.
Selvästi aihe on ollut aika raflaava, ja tuntuu, että muutamat kommentoijat ovat suorastaan tahallaan sanoneet mahdollisimman rumasti. Ap selvästi vilpittömästi on huolissaan ja pahoittanut asiasta mielensä, kun haluaisi vain tavata oman lapsensa elämänkumppania useammin. Tässä ei minusta sinänsä ole mitään pahaa.
Mutta kaikki tosiaan eivät vain halua kyläillä jatkuvasti. Olen itsekin sellainen, että vapaa-ajalla haluan olla omassa rauhassani. Sosiaaliset tilanteet vievät paljon energiaa minulta, kun taas yksinolo lataa akkuja. Ehkäpä miniäsi on samanlainen, ap. Mielestäsi harvat vierailut eivät välttämättä johdu mistään, mitä olet tehnyt tai koska hän ei pitäisi sinusta. Sinä selvästi nautit yhdessäolosta ja seurustelemisesta, kun taas miniäsi perusluonne saattaa olla erilainen. Neljä kertaa vuodessa tapaamisia on omasta mielestäni ihan normaali määrä, enkä olisi sinuna huolissani, ettei miniä pidä sinusta. Tai ehkä hän ei halua tuppautua mukaan, kun poikasi käy kylässä. Hän saattaa haluta antaa teille omankeskistä aikaa.
Eri asia tietysti, jos tiedostat esim. kritisoineesi miniän lastenkasvatusta, kotia, tapoja, puheita tai muuta. Tai ehkä olet mielestäsi hyvää hyvyyttäsi vaikka yrittänyt väkisin sekaantua heidän perhe-elämäänsä "auttamaan" tavalla, josta et itsekään olisi nuorena ihmisenä nauttinut. Tai ehkä olette niin erilaisia ihmisiä, että hän ei keksi puheenaihetta kanssasi ja kokee väkinäisen yhdessäolon kiusalliseksi. Tällöin miniää ei voi syyttää siitä, että hän haluaa ottaa etäisyyttä.
no vitsi kun on ihmisillä vaikeeta, toivotaan että aika tasoittaa....kai siellä anopilla/miniällä voi käydä niinkuin kenellä tahansa muullakin tutulla. Ei kannata pingottaa ja tuijottaa suurennuslasilla kumminkaan päin toistensa tekemisiä ja tekemättäjättämisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi käyttäytyy eri tavoin eri seurassa. Pelkästään meidän perheen ollessa paikalla on melkein asiallinen, mutta jos on juhlat niin hän jotenkin muuttuu ja alkaa "esiintyä". Silloin voi esittää tarinoita meistä tai lapsista, jotka eivät pidä paikkaansa.
Ootkohan mun anoppi... Jos olet, niin ihan tiedoksesi, että sun poika on nähnyt viimeksi mun sukulaisia vuosi sitten. Ei tule melkein koskaan mukaan, kun menen tapaamaan omia sukulaisiani. Siihen nähden siis mä ravaan teidän luona jatkuvasti. Ollaan molemmat introvertteja, meillä on molemmilla paljon omia harrastuksia, työtä ja opiskelua. Sitten kun viikossa on juuri ja juuri se yksi ilta, kun saisi vähän rauhoittua ja olla itsekseen tai käyttää aikaa rakkaan harrastuksen parissa, niin haluamme molemmat myös niin tehdä. Näemme kuitenkin molemmat omia sukulaisiamme ja tulemme myös tärkeimpinä juhlapäivinä ja välillä muulloinkin mukaan sinne puolison sukulaisten luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!
surullista luettavaa, sillä ehkä jonain päivänä sinäkin olet anoppi ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Oletko sitten tyytyväinen?
Anoppini on "opettanut", millä tavalla ei koskaan pidä kohdella miniäänsä (eikä kyllä ketään muutakaan ihmistä). Kohtelemalla tulevia miniöitäni asiallisesti uskon heidän olevan mielellään tekemisissä kanssani.
Siinä ei mikään auta jos miniä on todella itsekäs , eikä siedä yhtään erilaista mielipidettä mitä hänellä itsellään on. Jotkut vaan syntyvät täydellisiksi :D
Kuinka usein itse käyt/kävit anoppisi luona?
Minä käyn anoppini luona n. 1-2 kertaa vuodessa. Joskus on ollut 2,5 vuotta taukoa, etten käynyt ollenkaan hänen luonaan. Eipä hänkään käynyt oman anoppinsa luona edes sitä vähää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Jos hän ei koe tarvetta vierailla teillä useammin niin kyllä sun pitää ymmärtää kans antaa tilaa.
Tai ehkä hän ei pidä teistä. Tai hän inhoaa sitä, millaiseksi hänen miehensä muuttuu kun ovat teillä. Tai sitten teillä ei vaan ole mitään yhteistä kuin se sun poika ja se on miniälle ihan fine.
Tai sit on syynä se, mikä mulla on miksi käyn kovin harvoin anoppini luona. Hän on kiva ihminen, mutta minun kanssani hän ei puhu kuin puutarhasta, kukista ja sisäkasveista. Mä en ymmärrä niistä tuon taivaallista... Jos yritän puhua jostain muusta, niin anoppi kääntää taas puheen mullanvaihtoon tai muuhun.
Jos mieheni auttaa anoppia kotitöissä, esim. petivaatteiden puistelua sun muuta, niin minä en saa auttaa. "kun sulla on noin hienot vaatteetkin". Mitä helvettiä...?! Näillä vaatteilla mä olen päivät töissä, kyllä siihen yhden mamman petivaatteiden puistelu sopii lisänä ihan hyvin.
Anoppini antoi minulle aikoinaan hyvin selviä merkkejä siitä, ettei hän pitänyt minua pojalleen sopivana. Kerran kun kävimme yhdessä tuolloin vielä tulevan anoppini luona, ei anoppi yhtä ainutta kertaa sanonut minulle sanaakaan eikä katsonut minua. Olin täydellisesti ilmaa hänelle.
Sen jälkeen en ole käynyt hänen luonaan muuta kuin kutsuttuna. En milloinkaan kieltäydy vierailusta mutta omaehtoisesti en hänen luoksensa mene.
Se on hyvin surullista varsinkin nyt, kun anoppi on vanhainkodissa ja kaipaa seuraa. Nykyään minäkin jo kelpaisin seuraksi. En kuitenkaan enää halua lähentyä hänen kanssaan. Se hetki meni jo 25 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata varata omaa sosiaalista elämäänsä miniän varaan, joka ei ole varsinaisesti sukua, vaan tullut sukuun pojan kautta. Yl. Ottaen on ahdistavaa olla jollekulle se ainoa sosiaalinen kontakti. Onko sinulla muut sosiaaliset suhteet kunnossa ap?
Tämä on jotenkin niin typerä perustelu ettei anoppi ole sukua. Eiväthän ystävätkään ole.
Ja aina on anoppi syyllinen, miniä on itse mitä fiksuin.
No monesta miniästä tulee anoppeja ja saavat maistaa omaa lääkettään.
Olen mielelläni tulevaisuudessa jonkun anoppi. Ja uskon, että vävylläni on ihan samanlainen tarve kuin minullakin pitää yllä muutakin sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on pelkkä helpotus, että miniä ei käy meillä. Poika tulee lasten kanssa, saattaa viipyä koko viikonlopunkin, vaikka matkaa kotiin on vain 80 km. Paljon mukavampi olla ilman jatkuvaa kyttäystä, kun saa tehdä sitä ruokaa, mitä itse tahtoo eikä tarvitse koko ajan katsoa tuoteselosteesta, ettei vain ole vääränlaisia kaurahiutaleita. En ole koskaan kysellyt,miksi miniä ei tule käymään ja jos itse menen pojan kotikaupunkiin, niin nähdään kahvilassa, ei heillä kotona.
Oletpa sinäkin ihana anoppi !
Anoppi pyytää kylään, huono. Anoppi ei pyydä kylään, huono. Koita siinä sitten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaktus kirjoitti:
Jotkut täällä ei ymmärrä että jotkut ihmiset ovat narsisteja. Aivan hyvin tässä ketjussa joidenkin anopit voi semmoisia olla turha haukkua kymäksi jos ei tiedä tilannetta!
Ja aivan hyvin tässä ketjussa jotkut miniät voivat olla kylmiä narsisteja.
Juu, meillä sama tilanne ja ihan on anopin syytä. Se päteminen, kilpailu jne on tosi inhottavaa. Esim piikittelee minua, että pääsen niin helpolla neljän lapsen kanssa, kun mieheni tekee kotitöitä paljon enemmän kuin moni muu mies. Todellisuudessa mies on reissutyössä, poissa joka toinen viikko suunnilleen ja kaipaisin ennemmin anopin tukea enkä ihme piikittelyä. Kotona ollessa mies saattaa paistaa munakkaan ja käy lasten kanssa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini antoi minulle aikoinaan hyvin selviä merkkejä siitä, ettei hän pitänyt minua pojalleen sopivana. Kerran kun kävimme yhdessä tuolloin vielä tulevan anoppini luona, ei anoppi yhtä ainutta kertaa sanonut minulle sanaakaan eikä katsonut minua. Olin täydellisesti ilmaa hänelle.
Sen jälkeen en ole käynyt hänen luonaan muuta kuin kutsuttuna. En milloinkaan kieltäydy vierailusta mutta omaehtoisesti en hänen luoksensa mene.
Se on hyvin surullista varsinkin nyt, kun anoppi on vanhainkodissa ja kaipaa seuraa. Nykyään minäkin jo kelpaisin seuraksi. En kuitenkaan enää halua lähentyä hänen kanssaan. Se hetki meni jo 25 vuotta sitten.
Mene vaan käymään vanhainkodissa. Hän ei ole enää sama ihminen kuin vuosikymmenet sitten.
Ei meilläkään kovin auvoiset suhteet olleet anopin aktiiviaikoina. Nyt käyn mieheni kanssa suht usein kylässä, kun mummulla tuskin on enää pitkiä aikoja jäljellä. Hänestä on tullut jotenkin niin hauras. Hän vain ilahtuu jopa minun näkemisestäni :)
Miksi miniän ja anopin pitäisi olla kuin ystävykset? Joissakin tapauksissahan niin käykin jos luonteet ja
ajatukset käyvät yksiin. Minulle anoppini on yhdentekevä, en osaa hänen kanssaan jutella. Myöntelen
jotakin hänen puhetulvansa sekaan.Ikinä en ole soitellut enkä yksin käynyt kyläilemässä hänen luonaan,
miehen seuraksi kyllä lähden muutaman viikon välein. Ap,tuskinpa miniäsi sinua ylenkatsoo tms,ei vaan
näe aiheelliseksi pitää enempää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Jos hän ei koe tarvetta vierailla teillä useammin niin kyllä sun pitää ymmärtää kans antaa tilaa.
Tai ehkä hän ei pidä teistä. Tai hän inhoaa sitä, millaiseksi hänen miehensä muuttuu kun ovat teillä. Tai sitten teillä ei vaan ole mitään yhteistä kuin se sun poika ja se on miniälle ihan fine.
Tai sit on syynä se, mikä mulla on miksi käyn kovin harvoin anoppini luona. Hän on kiva ihminen, mutta minun kanssani hän ei puhu kuin puutarhasta, kukista ja sisäkasveista. Mä en ymmärrä niistä tuon taivaallista... Jos yritän puhua jostain muusta, niin anoppi kääntää taas puheen mullanvaihtoon tai muuhun.
Jos mieheni auttaa anoppia kotitöissä, esim. petivaatteiden puistelua sun muuta, niin minä en saa auttaa. "kun sulla on noin hienot vaatteetkin". Mitä helvettiä...?! Näillä vaatteilla mä olen päivät töissä, kyllä siihen yhden mamman petivaatteiden puistelu sopii lisänä ihan hyvin.
Ota hyvä kirja mukaan ja romahda sohvalle nauttimaan elämästä, jos ei tarvitse osallistua kotitöihin. Täällä on kuule toisenlaisiakin kokemuksia. Aina on pitänyt anoppilassa tiskata ja keittää ja kattaa kaiken aikaa, vaikka olisit vauvan kanssa valvonut yöllä ja lapset hoidettava päivälläkin. Ja kun kylässä oltiin, niin mies ei saanut sormellaan koskea mihinkään, vaikka keskenämme oli mennessä sovittu, että hän osallistuu asemestani keittiöpuuhiin. - Nyt on lapset isot ja hommat ja huushollit pienet. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on pelkkä helpotus, että miniä ei käy meillä. Poika tulee lasten kanssa, saattaa viipyä koko viikonlopunkin, vaikka matkaa kotiin on vain 80 km. Paljon mukavampi olla ilman jatkuvaa kyttäystä, kun saa tehdä sitä ruokaa, mitä itse tahtoo eikä tarvitse koko ajan katsoa tuoteselosteesta, ettei vain ole vääränlaisia kaurahiutaleita. En ole koskaan kysellyt,miksi miniä ei tule käymään ja jos itse menen pojan kotikaupunkiin, niin nähdään kahvilassa, ei heillä kotona.
Mistä alapeukut? Hyvänen aika, miniä saa elää omaa elämäänsä, minä omaani. Poika on aina tervetullut käymään, samoin lapsenlapset eikä ole miniääkään kielletty, mutta mukavaahan se vain on molemmille, että hän saa vapaan viikonlopun ja minä saan asua kotiani rauhassa ilman miniän mielipiteiden kuuntelemista. Kotiinsakaan en tuppaudu, ei pääse sanomaan, että anoppi tonki kaapit.
Narsisteja on 1-2% väestöstä. Eli todennäköisyys on olemassa mutta hyvin pieni.