Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin
18.07.2017 |
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Kommentit (244)
Minä käyn harvoin, koska ei vaan ole aikaa käydä useammin. Anopin luona on oltava yötä, asuu sen verran kaukana. Minulla on kotiseudulla sairas isä, josta on huolehdittava. Siksi mies on nyt käynyt äitinsä luona ilman minua. Anteeksi, anoppi, mutta toivon, että ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!
surullista luettavaa, sillä ehkä jonain päivänä sinäkin olet anoppi ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Oletko sitten tyytyväinen?
Anoppini on "opettanut", millä tavalla ei koskaan pidä kohdella miniäänsä (eikä kyllä ketään muutakaan ihmistä). Kohtelemalla tulevia miniöitäni asiallisesti uskon heidän olevan mielellään tekemisissä kanssani.
Hyvä jos ehtii edes parhaita kavereita nähdä 3-4 krt vuodessa näin ruuhkavuosien temmellyksessä!
Minä kyllä pidän appivanhemmistani, mutta haluaa sitä nähdä muitakin kuin appivanhempiaan silloin harvoin kun on aikaa ja energiaa sosialisoida.
Minä vähensin omia vierailujani, koska mieheni tapaa minun sukuani ehkä kerran vuodessa pakotettuna. Lapsellinen olen, mutta minkäs teet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!
surullista luettavaa, sillä ehkä jonain päivänä sinäkin olet anoppi ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Oletko sitten tyytyväinen?
Anoppini on "opettanut", millä tavalla ei koskaan pidä kohdella miniäänsä (eikä kyllä ketään muutakaan ihmistä). Kohtelemalla tulevia miniöitäni asiallisesti uskon heidän olevan mielellään tekemisissä kanssani.
Sepä se , niinhän sitä luulisi. Mutta kun miniäsi on ihan erilainen ihminen , ei " ole mitään yhteistä" , sinulla on luutuneet ajatukset ja tavat jne mitä nyt näitä olikaan.
Sehän tässä niin huvittaakin kun te ihan oikeasti kuvittelette että kaikki vika on anopeissa mutta teissä itsessänne ei mitään.
Ja sen takia teistä tuleekin sitten hyviä anoppeja.
Sitten jos ei näin käykään on vika tietenkin miniässä... Hahhah, ympyrä sulkeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn kaksi kertaa vuodessa anoppilassa, jouluna ja kesälomalla. Olen silloin pidemmän ajan lasten ja miehen kanssa sillä. Mies käy useammin joko molempien lasten tai yhden kanssa, tai yksin.
Ajomatka anoppilaan on 4h. Se on aika pitkä aika viikonloppuvierailua ajatellen. Teen tosi paljon töitä, joten minulla ei ole mahdollisuutta lähteä esim. torstai-iltana, kuten mies ja päiväkoti-ikäiset lapset joskus tekevät. Samon viikonloppuna jonkun on siivottava, pestävä pyykit, tehtävä ruokaa ja käytävä kaupassa. Teen niin ihan mieluusti, koska yksin vietetyn viikonlopuna aikana voin touhuta rauhassa ja akut latautuvat. Käymme miehen kanssa työmatkoilla, ylensä ulkomailla, joten senkin takia viikonlopun kotona oleminen ja seuraavaan viikkoon valmistautuminen tuntuu hyvältä!
Lisäksi minulla ja anopilla on hyvät välit mielestäni juuri siksi, että emme näe toisiamme useammin. Sanon tämän ihan hyvällä. Olemme hirveän erilaisia ihmisiä: eri lähtökohdat, koulutustaustat, elämänpiirit ja -katsomukset jne. Jos tapaamme liian usein, se käy tosi rasittavaksi. Harvemmin tapaamalla on enemmän juteltavaa ja ihan kuulumisten vaihtoa.
Olemme aina toivottaneet anopin meille tervetulleeksi, mutta jostain syystä hän ei tule koskaan meille. Varmaan pitäisi kutsua tarkalleen tiettynä päivänä ja kestittää, mutta en jaksa sellaista. Enkä kutsu omiakaan vanhempia meille, he vain itse ehdottavat tulevansa katsomaan lapsia, joten paineita ei ole. Ja tosiaan - omien vanhempien kanssa yhteydenpitoon menee aikaa, joten jätän anopin mielehyvin miehen kontolle :)
En ymmärrä miksi pitää järjestää juhlia. Itse lähden mieluummin matkalle kahden kesken kultani kanssa sen sijaan että vietän päiväkaudet siivoten kämppää ja leipoen kakkuja jotta muut pääsevät meille sotkemaan, syömään ja arvostelemaan. Ristiäisiä, häitä tai tasavuotisjuhlia ole ollut eikä ole tulossa.
ohis[/quote]
Oletko anoppi? Itse olen vähentänyt anopin tapaamisia juuri tuosta syystä. Anopille ja hänen miehelleen kyllä kelpaavat meidän järjestämämme (maksamamme) juhlat ja he olisivat varmasti loukkaantuneet, jos emme olisi kutsuneet heitä omiin ja lastemme juhliin, mutta me emme ole kelvanneet vieraiksi heidän häihinsä tai nyt viimeksi anopin 70-vuotisjuhliin. Omat rahansa he siis käyttävät kahdestaan matkusteluun. Jättäisivätpä vastaavasti tulematta meidän juhliimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kylmää porukkaa täällä on.
Itselleni olisi kauhistus jos tyttäreni avomies ei vierailisi kuin muutaman kerran vuodessa.
Meidän perheessä on läheiset välit ja näemme lähes viikoittain, joskus useamman kerran viikossa. Olen pidetty ja minua kutsutaan ja jopa haetaan käymään ja he käyvät meillä. Yhteisiä ruokailuhetkiä jne. Koen olevani läheisten rakkaudella siunattu. Kun itse antaa rakkautta saa sitä myös takaisin.
keski-ikäinen nainen
Minä käyn perheeni luona 4-5 kertaa vuodessa. Välimatka on suuri monta sataa kilometriä suuntaansa ja minulla on aikuisena ihmisenä omakin elämä, samoin heillä. Soitellaan ja skypetellään kyllä jonkin verran ja tulevat välillä käymäänkin. Ei meillä kukaan tilanteesta kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn anoppilassa vain muutamia kertoja vuodessa, ha käyvät meillä ehkä kerta vuoteen. Ei välillämme ole mitään skismaa, minusta he ovat mukavia ihmisiä. Jotenkin vaan oma elämä on väsyttävää ja kiireistä, harvoin jaksan lähteä viikonloppuisin mihinkään kun välimatkaa kuitenkin on. Mies ja lapset käyvät välillä silloin, kun minulla on joten muita viikonloppumenoja.
Kaikkien tapoihin ei vaan kuulu kyläily :) Ei siitä kannata nokkiinsa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miniäni tulee käymään lähes aina kun kutsun ja minuakin kutsuu viikottain käymään. Minä mielelläni hemmottelen häntä ja lapsia kun ovat vieraanani. Yleensä asetun samaan rintamaan miniän kanssa jos hänellä tulee kinaa poikani kanssa. Meidän tyttöjen täytyy pitää yhtä miesväen ylivaltaa vastaan. Olenkin kuullut hänen takana päin kutsuneen minua unelma-anopiksi. 😁
Liian monella anopilla on paha tapa yrittää hallita kaikkia ympärillä olevia ihmissuhteita ja manipuloida henkisellä vaikutusvallallaan jopa miniöitään. Se on tuhoon tuomittu ajatus: tosiasiallisesti ei itään sukua tai tunneyhteyttä oleviin ihmisiin ei ole pakko luoda läheistä suhdetta väkisin, edes lasten takia. Jos ilmapiiri on viileä, teeskentelevä ja vaivautunut näissä tapaamisissa, miksi helvetin vuoksi niitä pitäisi kenenkään sietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut aina olevani eri aaltopituudella anopin ja apen kanssa. He ovat myös niin täydellisen elämänkaaren rakentaneita, ettei meidän perhe koskaan yllä heidän normeihinsa. Mitä vähemmän tekemisissä, sitä parempi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää järjestää juhlia. Itse lähden mieluummin matkalle kahden kesken kultani kanssa sen sijaan että vietän päiväkaudet siivoten kämppää ja leipoen kakkuja jotta muut pääsevät meille sotkemaan, syömään ja arvostelemaan. Ristiäisiä, häitä tai tasavuotisjuhlia ole ollut eikä ole tulossa.
ohis
Oletko anoppi? Itse olen vähentänyt anopin tapaamisia juuri tuosta syystä. Anopille ja hänen miehelleen kyllä kelpaavat meidän järjestämämme (maksamamme) juhlat ja he olisivat varmasti loukkaantuneet, jos emme olisi kutsuneet heitä omiin ja lastemme juhliin, mutta me emme ole kelvanneet vieraiksi heidän häihinsä tai nyt viimeksi anopin 70-vuotisjuhliin. Omat rahansa he siis käyttävät kahdestaan matkusteluun. Jättäisivätpä vastaavasti tulematta meidän juhliimme.
En ole itse anoppi eikä minusta sellaista edes tule. Minulla itselläni on loistoanoppi, jota valitettavasti näen välimatkan takia vain harvoin eikä hänelläkään ole tapana juhlia järjestää. Itse en juhlista välitä joten en niitä järjestä, enkä niihin osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!
surullista luettavaa, sillä ehkä jonain päivänä sinäkin olet anoppi ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Oletko sitten tyytyväinen?
Anoppini on "opettanut", millä tavalla ei koskaan pidä kohdella miniäänsä (eikä kyllä ketään muutakaan ihmistä). Kohtelemalla tulevia miniöitäni asiallisesti uskon heidän olevan mielellään tekemisissä kanssani.
Olen nyt tässä onnellisessa elämänvaiheessa :)
Anoppi 'koulutti' hyvin.
Niinpä en ole ikinä arvostellut lasteni puolisovalintoja, en puuttunut sisustukseen enkä lastenlasten kasvatukseen ja ruokavalioihin. Hoidan kyllä nuorinta polvea mielelläni, ja ilmeisesti toimin oikein, koska luotetaan. Kun menen kylään, lepään rentonaan, eikä tunneta vaivaannuttavia kahvipöytiä.
Mun äiti ei tykkää käydä anopillaan kylässä, koska he ovat vain todella erilaisia ihmisiä. Heillä ei oikein ole mitään yhteistä puhuttavaa. Anopillaan ei ole mitään koulutusta, on asunut maatilalla koko elämänsä, äitini taas on aivan erilaisesta taustasta, korkeasti koulutettu kaupunkilainen. Äitini tykkää puhua esim. työasioistaan, matkustelusta, maailman tapahtumista ja politiikasta, anoppinsa taas ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja seuraa vain oman kylänsä tapahtumia. Lisäksi anopin talo on keskellä peltoa ja metsää, eikä äitini viihdy sellaisessa paikassa ollenkaan.
Ei se syy aina ole se, ettei pitäisi toisesta. Kaikilla ei vain sitä yhteistä säveltä löydy. Äitini on sitä mieltä, että anoppinsa on oikein mukava ja kiltti ihminen ja kunnioittaa tätä suuresti, mutta ei silti viihdy anoppilassa kyläilemässä.
No minun anoppini on ilkeä ihminen ja myrkyttää jokaisen paikan missä vaikuttaa. Haukkuu kuopustamme lihavaksi ja esikoista liian laihaksi, nälvii joka asiasta ja tuhahtelee ylimielisesti. Miksi ihmeessä haluaisin viettää vähää vapaa-aikaani hänen kanssaan???
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tykkää käydä anopillaan kylässä, koska he ovat vain todella erilaisia ihmisiä. Heillä ei oikein ole mitään yhteistä puhuttavaa. Anopillaan ei ole mitään koulutusta, on asunut maatilalla koko elämänsä, äitini taas on aivan erilaisesta taustasta, korkeasti koulutettu kaupunkilainen. Äitini tykkää puhua esim. työasioistaan, matkustelusta, maailman tapahtumista ja politiikasta, anoppinsa taas ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja seuraa vain oman kylänsä tapahtumia. Lisäksi anopin talo on keskellä peltoa ja metsää, eikä äitini viihdy sellaisessa paikassa ollenkaan.
Ei se syy aina ole se, ettei pitäisi toisesta. Kaikilla ei vain sitä yhteistä säveltä löydy. Äitini on sitä mieltä, että anoppinsa on oikein mukava ja kiltti ihminen ja kunnioittaa tätä suuresti, mutta ei silti viihdy anoppilassa kyläilemässä.
Eikö tuo ole itsekästä?
Minusta on . Voisihan siellä käydä ihan sillä periaatteella että huolehditaan toisistamme. Jokainen katsoisi sen oman lähipiirin edes.
Ei kai kyse ole pelkästään siitä missä äitisi viihtyy, eiköhän hänelle silti jää tarpeeksi aikaa pyöriä niissä piireissä joissa viihtyy vaikka silloin tällöin viettäisi aikaa anoppinsa kanssa. Mutta sydämen sivistystä ei löydy yliopistoista eikä ulkomailta, se vaatii joitain oivalluksia.
Niinpä , epäempaattisia ja itsekeskeisiä ihmisiä tässä ketjussa kertakaikkiaan.
Ei ihme että joka toinen päivä kuolee oman käden kautta yli 65 ihminen.
Kun heidät jätetään niin yksin.
Kyllä sitä nuorena on voimaa uhota, mutta jos elää saa, niin ikä se tulee vastaan näille täydellisille miniöillekin vaikka eivät sitä nyt uskokaan.
Ja uusi sukupolvi ei ymmärrä taaskaan niitä luutuneita tapoja jne.