Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin
18.07.2017 |
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Kommentit (244)
No jos ne seurustelee niin hän ei kuulu edes sukuun. Siis 4 kertaa vuodessa on usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei tykkää käydä anopillaan kylässä, koska he ovat vain todella erilaisia ihmisiä. Heillä ei oikein ole mitään yhteistä puhuttavaa. Anopillaan ei ole mitään koulutusta, on asunut maatilalla koko elämänsä, äitini taas on aivan erilaisesta taustasta, korkeasti koulutettu kaupunkilainen. Äitini tykkää puhua esim. työasioistaan, matkustelusta, maailman tapahtumista ja politiikasta, anoppinsa taas ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja seuraa vain oman kylänsä tapahtumia. Lisäksi anopin talo on keskellä peltoa ja metsää, eikä äitini viihdy sellaisessa paikassa ollenkaan.
Ei se syy aina ole se, ettei pitäisi toisesta. Kaikilla ei vain sitä yhteistä säveltä löydy. Äitini on sitä mieltä, että anoppinsa on oikein mukava ja kiltti ihminen ja kunnioittaa tätä suuresti, mutta ei silti viihdy anoppilassa kyläilemässä.
Puuttuuko korkeakoulutetulta sivistystä ettei keksi mitään puhuttavaa vanhemman, elämää kokeneen ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No miniä ymmärtää asian vasta kun on samassa tilanteessa eli anoppi!
Sitten saa olla kotona yksikseen kukaan ei käy, tämä malli periytyy suomalaisessa perheessä
Ottaisitte mallia Keski-Euroopasta.
Kyseessä on suomalsinen tapa että vanhempia ihmisiä ylipäätään ei pidetä minkään arvoisina.
Pyydetään kyllä lapsenlapsia hoitamaan, mutta ei muuten huomioida esim anoppia mitenkään, ei soitella eikä käydä tapaamassa, ikävää.
Keski-Euroopassa mummuja rakastetaan heidän käytöksensä vuoksi, näin olettaisin kuulemani perusteella.
Kerran pari vuodessa on täysin riittävästi jos suhteuttaa näkemiset siihen miten usein käy omilla vanhemmilla tai sukulaisilla.
Pojan tyttöystävä ei tavallaan kuulu sukuun koska ovat seurusteluasteella ja suhde voi jopa loppua nopeaa.