Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin

Nyt alkoi pelottaa tulevaisuus anoppina :(

Minä en usein mene appivanhempieni luo miehen ja lasten kanssa. Asumme kaikki Helsingissä. Appivanhemmissani ei ole mitään vikaa mutta parin kuukauden välein on ihan sopiva väli siellä vierailuun. Mies ja lapset saattavat heillä käydä kerran viikossakin. En tiedä ajattelevatko appivanhempani etten heistä pidä tms.mutta ainakin meillä on ihan hyvät välit. Itse kuvittelisin että heistä on ihan mukavaa nähdä lastaan ja lapsenlapsiaan ilmankin minua.

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole sukurakasta kansaa. Mikä siinä on, että miesten puolisot lähes poikkeuksetta vihaavat anoppejaan? Elämänne olisi paljon helpompaa jos ymmärtäisitte, että äidit eivät koskaan päästä henkisellä tasolla irti pojistaan ja miehen tärkein nainen on hänen äitinsä. Sori siitä, mutta totuus on totuus. Sopeutumalla kaikki olisivat onnellisempia. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei esim. anopilta voi ottaa ystävällisiä neuvoja vastaan?

Me miehet saamme jatkuvasti hyviä ohjeita ja neuvoja appiukoilta. Niitä voi sitten hyödyntää omissa projekteissa.

Miksi poikalasten äitien pitää aina päästä päsmäröimään ja sekaantua poikansa kumppanin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miniän on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, eikä ymmärrä, että hän viestittää tulemattomuudellaan, ettei välitä seurastasi. Minun veljeni vaimo ei tullut edes äitini 50-vuotispäiville. Koko suku kyseli missä hän on ja äitini häpesi. Äiti sanoi, että miniä pilasi hänen juhlansa. Minusta tuntuu, että ennen eivät ihmiset käyttäytyneet niin törkeästi itseään vanhempia ihmisiä kohtaan. Äitini ei ole mikään hirviöanoppi, vaan aina ystävällinen ja avulias.

Kusipäistä väittää että joku pilaa juhlat joissa ei ole edes mukana. Miten se on edes teoriassa mahdollista?

Minulla on hyvät välit appivanhempiin, yli 900km.

t, mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miniän on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, eikä ymmärrä, että hän viestittää tulemattomuudellaan, ettei välitä seurastasi. Minun veljeni vaimo ei tullut edes äitini 50-vuotispäiville. Koko suku kyseli missä hän on ja äitini häpesi. Äiti sanoi, että miniä pilasi hänen juhlansa. Minusta tuntuu, että ennen eivät ihmiset käyttäytyneet niin törkeästi itseään vanhempia ihmisiä kohtaan. Äitini ei ole mikään hirviöanoppi, vaan aina ystävällinen ja avulias.

Kusipäistä väittää että joku pilaa juhlat joissa ei ole edes mukana. Miten se on edes teoriassa mahdollista?[/quote

Anoppi kelpaa hoitamaan lapsia lähes joka viikonloppu, mutta kun on anopin juhlat, niitä ei pidetä niin tärkeänä, että oltaisiin paikalla.

Osta oma Mini

Ei tulisi itselleni mieleenkään lähteä anoppilaan miehen ja lapsen kanssa, kun vaihtoehtona on olla yksin kotona (luxusta!). Appi ja anoppi ovat kivoja ja asuvat lähellä, mutta arvostan omaa aikaani enemmän. En jaksa omiakaan vanhempia nähdä viikottain. Joskus ja jouluna anoppilaan :)

Joku ihmetteli miten juhlat voi pilata olematta paikalla. Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos anoppi ei tulisi lastesi ristiäisiin, jos oma äitisi ei tulisi paikalle häihisi, jos miehesi ei muistaisi sinua mitenkään 40-vuotiasjuhlapäivänä jne. Osallistumattomuus on loukkaus, jos selitys ei ole todella hyvä. Ollaan ystävällisiä toisillemme, välitetään miltä muista tuntuu ja ajatellaan hyvää toisistamme, niin maailma on paljon parempi paikka.

Eikä anoppi vieraile?? Itse en käynyt koska oli satoja kilometrejä ja mies ei halunnutkaan ilmeisesti. Ero tuli mutta syyt oli ihan toisenlaiset.

Anopilla on niin voimakkaat mielipiteet kaikesta, että keskustelu on käytännössä mahdotonta. Tietämys kaikesta perustuu luuloihin, juoruihin ja omiin ajatuksiin, millä on täytetty aukot tarinoissa. Ilkeä juoruilija siis. Vältän tietoisesti avointa konfliktia, mikä seuraa jos sanon oman näkemykseni. Eriävä mielipide käynnistää marttyyrimoodin: "et arvosta mitään mikä on tärkeää hänelle etkä hänen alkuperäänsä", vaikka sanoo ottavansa mieluummin sinappia kuin ketsuppia. Mieheni ja appi onneksi puuttuivat tähän käytökseen.

Käyn niin vähän kuin mahdollista ja pidän suuni kiinni. Siihen puutun jos sanoo lapsille ihan täyttä potaskaa, sekin johtaa hirmu puolusteluun. Käyttäydyn kohteliaasti ja autan missä voin, mutta eihän meistä ikinä läheisiä tule. Anoppi on riidoissa milloin kenenkin kanssa eikä ymmärrä miten yksinäisyys odottaa kun hän on niin kamalan vaikea ihminen.

Tulipahan vuodatus, tuntuu hyvältä kertoa tämä kuvio palstalle. Onneksi mies on 100% tukenani

Sukupolvesta toiseen jatkuu samanlaisena anoppi miniä suhteet.

Minun syyni vältellä anoppia ovat ihan hänen käytöksessään. En jaksa kuunnella valitusta, torumista, moitteita (kaikesta, myös siitä etten vieraile) ilkeitä juoruja enkä muutakaan negatiivista. Poistan tällaiset ihmiset elämästäni. Lapsen kanssa saa olla siihen asti kunnes alkaa moittia lasta. Silloin katkeaa välit myös lapseen.

Miksi et itse vieraile hänen luonaan? Ruuhkavuosissa eläminen on raskasta.

Mulla ei ole anopin kans paljoakaan yhteistä. Ollaan todella erilaisia ja hän saa mut ärsyyntymään usein. Mutta silti käydään ainakin kerran viikossa ja se on ihan ok. Hyvät välit on kuitenkin. Kyllä mä koen että oon saanut toisen perheen, vaikka eivät koskaan omien vanhempien edelle vois mennä. Oon iloinen siitä että ollaan niin paljon tekemisissä, he pitää mua loistavana miniänä ja antavat mieluusti miehelle ja mulle yhteistä aikaa ottamalla lapset hoitoon välillä. ;)

(No muutaman kk:n välein, vois useemminki :D)

Eikö nykyään ajatella ja arvosteta vanhempia sen vertaa että vois tavata useammin ja antaa mahollisuus parempien välien kehittymiselle? Oma aika ja minä minä tärkeintä. Hyi teitä nykynuoriso! :D

(Joo sori oon ärsyttävä ja iteki nuori)

3-4 kertaa riittää.

Näen noin kaksi kertaa vuodessa appivanhempia ja siinäkin on kaksi kertaa liikaa. En voi hengittää heidän seurassaan, seurataan kaikkialle ja vaaditaan vastauksia kaikkeen. Huh, todella uuvuttavia nuo vierailut. Joskus menen istumaan vessaan muuten vaan, että saa edes pari minuuttia hengittää.

Ei kannata varata omaa sosiaalista elämäänsä miniän varaan, joka ei ole varsinaisesti sukua, vaan tullut sukuun pojan kautta. Yl. Ottaen on ahdistavaa olla jollekulle se ainoa sosiaalinen kontakti. Onko sinulla muut sosiaaliset suhteet kunnossa ap?

Minä olen ollut kahdesti naimisissa ja molemmilla kerroilla on ollut aivan ihanat anopit. Molemmat ovat jo edesmenneitä. Kylässä ei käyty kovinkaan usein ja koskaan ei minulle asetettu mitään velvoitteita mistään. Nykyisin lähinnä surettaa ettei nykyisen mieheni äiti elänyt niin pitkän, että olisi päässyt mummoilemaan meidänkin lapselle. Se mitä tässä ketjussa ihmettelen, että edelleen on näitä talouksia joissa nainen raataa ja miehet makaa sohvalla. Muistan lapsuudessa mummolassa olleen tuota, 40 vuotta sitten.

Valitettavasti nuorena ei ymmärrä, että jokainen haukuttu sana on päivää lähempänä eroa. Se, että haukkuu puolisonsa sukua on aivan sama kuin moittisi suoraan puolisoaan. Jokaiselle ihmiselle omat vanhemmat ovat kuitenkin tärkeitä, ovatpa he minkälaisia tahansa.

Vaikka välit isovanhempiin eivät olisi kaikkein läheisimmät, niin miksi ottaa sitä mahdollisuutta lapsiltaan pois ja antaa heidän muodostaa oma näkemys isovanhemmistaan? Monilla lapsilla on ihanat muistot mummolasta. Pitää myös muistaa, että isovanhemmat ovat kasvattaneet teidät, joten missä vaiheessa asiat ovat menneet pieleen kun ihanan puolison vanhemmat ovat niin väärässä kasvatuksessa, etteivät saa sanoa mitään lapsenlapsilleen  :)

Ollaan joustavia molemmin puolin ja kaikkea sanomisia ei kannata ottaa niin tosissaan ja pahoittaa mieltään.