Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin
18.07.2017 |
Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Anoppini vihoittelee myös siitä, että en ole ehtinyt vuoteen käydä. Välimatkaa on neljä tuntia ja työviikkoni alkaa maanantai-aamuisin ja päättyy perjantaisin yleensä myöhään. Meillä on useampi lapsi, joista yksi pieni ja kaksi, joilla jo harrastukset pyörivät. Arki on todella uuvuttavaa. Olen burn outin partaalla ja paiskin jatkuvasti ylitöitä, jotka ovat käytännössä pakollisia, että saan pitää työni. Lauantai ja sunnuntai kuluu täysin perusjuttujen parissa, kauppaa, siivousta, pyykkäystä, laskujen maksua ja sit pakolliset synttärit, ristiäiset, harrastusten esitykset ym.
Anoppi itse käy meillä joka kuukausi ja viipyy useamman yön. Silloin kun olin hoitovapaalla, niin kävin anoppilassa monta kertaa vuodessa ja puolet miehen lomasta vähintään oltiin anopin ja apen seurana mökillä. Mutta sekään ei riittänyt. Silloinkin oli naama mutrussa, että ei käydä tarpeeksi. Ja ei koskaan saatu viettää edes yhtä yötä perheen kesken omassa rauhassa mökillä, vaan aamusta iltaan anopin loputon kalkatus täytti elämän.
Olen harkinnut eroa vain siksi, että pääsisin tästä taakasta. Anoppi ilkeilee jatkuvasti kaikesta mistä voi: jos minulle on kertynyt kiloja tai on urkkinut jotain "skandaalimaista" sukulaisistani netistä kuten että siskoni tapailee miestä, jolla on edellisestä suhteesta lapsi, herranjumala. Googlettaa koko ajan perhettäni ja täräyttää sitten oman näkemyksensä sillä sekunnilla, kun iltakymmenen aikaan kerkeän ensimmäisen kerran persuuksille istua päivässä. Anoppini on myös erittäin negatiivinen: valittaa jatkuvasti kaikesta maan ja taivaan välillä. Eniten miehensä eli appeni sukulaisista, mikään heidän tekemänsä ei ole hyvä. Anopin omat sukulaiset sen sijaan, ai että, kun ovat maailman parhaita ja reippaimpia, vaikka eivät ole jaksaneet kouluja käydä ja äitinsä hoitavat lapset ja siivoukset...
Anoppi myös yrittää jatkuvasti kehittää riitaa mieheni ja minun väliin. Jos keskustelemme vaikkapa uuden hellan hankinnasta ja meillä on erilaisia näkemyksiä, niin anoppi alkaa kannattaa suureen ääneen poikaansa ja kytätä minun toivettani. Tämä huolimatta siitä , että anopilla ei itsellä ole mitään tietoa kyseisistä helloista tai mikä milloinkin on kyseessä.
Ihan kuin puhuisit mun äidistä.
Hirveä taakka hän on minullekin. Olen siksi ottanut reilusti etäisyyttä.
En jaksa sitä hirveää negatiivisuutta ja isäni ja isäni suvun arvostelua. Hän netistä kaivaa heistä tietoa ja kaiken minkä voi kääntää negatiiviseksi hän varmasti kääntää. Siinä onkin hyvin taitava ja saa kaikki normaalitkin asiat kuulostamaan todella pahalta. Hän osaa puhua mustan valkoiseksi ja kuun auringoksi. Ja jos ei onnistu niin loukkaantuu hirveästi.
Hän rakastaa draamaa ja yrittää sitä kehittää ympärilleen. Sitten kun onnistuu niin haukkuu ne ihmiset jotka sai pyöritettyä mielensä mukaan ja lähtemään mukaan siihen draamaan.
Surullisinta tässä on se että lapsena ja nuorena luulin äitini käytöksen olevan normaalia. Vasta mieheni tuella olen huomannut että se on sairasta. Onneksi olen sen huomannut. Niissä äidin draamoissa ja ihmejutuissa pyöriminen vei hirveästi energiaa ja pahimmillaan jopa aiheutti sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää vois olla kanssa minusta kirjoitettu. Haluaisin käydä ja tutustua paremmin. Mutta itse en ole sellainen "kutsun" itseni kylään. Toki läheisten kanssa juu.
Sekä mitä ollaan nähty, niin tilanne on aina vaivaannuttava. Ei oikein yhteistä puhumista, avopuolison isä on kanssa hiljainen, puhuu poikansa kanssa. Itse tulen perheestä, joka on sellainen rento ja vähän äänekäs. Eli jutellaan ja nauretaan paljon, myös koko suku ottaa helposti lasten tyttö- ja poikaystävät mukaan jne.
minusta olisi mukavaa, jos joskus näkisin kahden miehen äitiä, uskoisin että näin pääsisimme juttelemaan kunnolla ja tutustumaan. Mutta kun kaikki olemme koolla ja mieheni on yhtä hiljainen, en viitsi olla äänessä tai keksiä jutun juonta. Toivoisin, että hänen vanhempansa itse puhuisivat minulle enemmän jne.
Sorry, kanssakäyminen on yhtä tuskaa. Olet kohdellut häntä tosi kurjasti. Ja minä hänen miehenään olen valinnut puoleni.
Olen luonteeltani aika introvertti. Mies ja lapset kuuluu asiaan ja reviirilleni, heistä ei ole haittaa. Mutta muut. Introvertti uupuu sosiaalisesta kanssakäymisestä ja perhe ja suku ja kanssakäyminen ei todellakaan välttämättä rikastuta elämää, päin vastoin. Minä en itseäni jaksa kaiken tämän keskellä (työ, kodinhoito, pihahommat) uuvuttaa yhtään enempää kuin on pakko. En vieraile enkä ota vieraita vastaan silloin kun en itse halua. Näin se vaan menee. Jos ei kuka ymmärrä eikä hyväksy minua tälläisenä kuin olen, niin se on voi voi.
Kuule ap, me vaan ollaan erilaisia, me ihmiset. Sinun tapasi ei ole se ainoa oikea. Sen sijaan, että myrkyttäisit omaa mieltäsi, niin suosittelen ymmärrystä ja hyväksyntää. Maailmankuvan laajentamista noin yleensäkin. Saatat yllättyä positiivisesti.
Miehen suku EI ole minun sukua, ja taas minun suku EI ole miehen sukua. Mies saa käydä vanhemmillaan niin usein kuin haluaa, itse käyn hänen sukulaisissa korkeintaan kerran vuodessa, korkeintaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata varata omaa sosiaalista elämäänsä miniän varaan, joka ei ole varsinaisesti sukua, vaan tullut sukuun pojan kautta. Yl. Ottaen on ahdistavaa olla jollekulle se ainoa sosiaalinen kontakti. Onko sinulla muut sosiaaliset suhteet kunnossa ap?
Tämä on jotenkin niin typerä perustelu ettei anoppi ole sukua. Eiväthän ystävätkään ole.
Ja aina on anoppi syyllinen, miniä on itse mitä fiksuin.
No monesta miniästä tulee anoppeja ja saavat maistaa omaa lääkettään.
Monet naiset "töksäyttelevät" mielipiteitään lapsista, lastenhoidosta, mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nuorena ei ymmärrä, että jokainen haukuttu sana on päivää lähempänä eroa. Se, että haukkuu puolisonsa sukua on aivan sama kuin moittisi suoraan puolisoaan. Jokaiselle ihmiselle omat vanhemmat ovat kuitenkin tärkeitä, ovatpa he minkälaisia tahansa.
Vaikka välit isovanhempiin eivät olisi kaikkein läheisimmät, niin miksi ottaa sitä mahdollisuutta lapsiltaan pois ja antaa heidän muodostaa oma näkemys isovanhemmistaan? Monilla lapsilla on ihanat muistot mummolasta. Pitää myös muistaa, että isovanhemmat ovat kasvattaneet teidät, joten missä vaiheessa asiat ovat menneet pieleen kun ihanan puolison vanhemmat ovat niin väärässä kasvatuksessa, etteivät saa sanoa mitään lapsenlapsilleen :)
Ollaan joustavia molemmin puolin ja kaikkea sanomisia ei kannata ottaa niin tosissaan ja pahoittaa mieltään.
Aika jännä että kirjoitit ettei nuorena ymmärrä että jokainen haukuttu sana on lähempänä eroa. Kuitenkin oikeassa elämässä niissä vaikeissa suhteissa isovanhemmat ovat niitä jotka haukkuvat ja arvostelevat. Ei ole mitenkään tavatonta että nuoripari päätyy eroon isovanhempien käytöksen takia. Aika harva jaksaa kuunnella anopilta ja eppiukolta loputonta vittuilua ja ylimielistä neuvomista.
Huhhuh taas. Onneksi minulla ei ole miniää eikä tule. On kaksi vävyä ja hyvin tullaan toimeen ja nähdäänkin melko usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä6859 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nuorena ei ymmärrä, että jokainen haukuttu sana on päivää lähempänä eroa. Se, että haukkuu puolisonsa sukua on aivan sama kuin moittisi suoraan puolisoaan. Jokaiselle ihmiselle omat vanhemmat ovat kuitenkin tärkeitä, ovatpa he minkälaisia tahansa.
Vaikka välit isovanhempiin eivät olisi kaikkein läheisimmät, niin miksi ottaa sitä mahdollisuutta lapsiltaan pois ja antaa heidän muodostaa oma näkemys isovanhemmistaan? Monilla lapsilla on ihanat muistot mummolasta. Pitää myös muistaa, että isovanhemmat ovat kasvattaneet teidät, joten missä vaiheessa asiat ovat menneet pieleen kun ihanan puolison vanhemmat ovat niin väärässä kasvatuksessa, etteivät saa sanoa mitään lapsenlapsilleen :)
Ollaan joustavia molemmin puolin ja kaikkea sanomisia ei kannata ottaa niin tosissaan ja pahoittaa mieltään.
Aika jännä että kirjoitit ettei nuorena ymmärrä että jokainen haukuttu sana on lähempänä eroa. Kuitenkin oikeassa elämässä niissä vaikeissa suhteissa isovanhemmat ovat niitä jotka haukkuvat ja arvostelevat. Ei ole mitenkään tavatonta että nuoripari päätyy eroon isovanhempien käytöksen takia. Aika harva jaksaa kuunnella anopilta ja eppiukolta loputonta vittuilua ja ylimielistä neuvomista.
Voi mahoton. Nyt on jo erotkin anoppien syytä. Ottakaa nyt vastuuta omista asioistanne.
Mä olen huomannut, että mitä useammin käyn, niin sitä enemmän pyritään painostamaan ja vaikuttamaan tekemisiini. Tämän vuoksi pyrin minimoimaan käynnit, vaikka ihan mukavia ihmisiä ovatkin. Varmaan napisevat selän takana "liian harvoista" käynneistä, mutta useampien käyntien kanssa napisisivat ehkä sitten jostain vierailun aikaisista sanomisistani, vaatteistani tms., joten en stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein kuulostaa käyvän eikä valinta jättäytyä pois välttämättä ole edes miniän. Poikasi voi esimerkiksi antaa vaimolleen "omaa aikaa" ja tulee teille siksi aikaa. Tällöin valinta on poikasi.
Meilläkin mies menee aina vanhemmilleen kyläilemään, kun syystä tai toisesta pitää tehdä lasten kanssa jotain ilman minua.
Kyllä se mulla menee niin, että jos on aikaa lähteä kyläilemään, suuntaan oman isäni luo. Hän asuu yksin ja kaipaa seuraa, mutta myös apuja tietyissä kotihommissa. Puolisoni molemmat vanhemmat ovat vielä elossa ja heidän lähellään asuu myös kaksi puolisoni sisarusta. Mua tarvitaan siellä isäni luona enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!
surullista luettavaa, sillä ehkä jonain päivänä sinäkin olet anoppi ja sinua kohdellaan samalla tavalla. Oletko sitten tyytyväinen?
Omatkin vanhempani asuvat niin kaukana, että tuntuisi suorastaan julmalta vierailla jatkuvasti puolison vanhempien luona, kun omiani näen muutaman kerran vuodessa. Sitä paitsi puolisonikaan ei käy omien vanhempiensa luona erityisen usein, joten koen, että silloin kun hän käy, niin perhe ehkä haluaa viettää aika keskenään ilman miniää nuohoamassa nurkissa, vaikka olisin kutsuttukin. Saa samalla viettää yleensä paikalle sattuvien sisarusten ja naapureidenkin kanssa aikaa ilman, että täytyy huolehtia, viihdynkö minä. Toki minäkin joskus lähden mukaan.
Ei sen sun miniän tartte olla missään tekemisissä ellei halua. Et sinä määrää ketään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli miten juhlat voi pilata olematta paikalla. Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos anoppi ei tulisi lastesi ristiäisiin, jos oma äitisi ei tulisi paikalle häihisi, jos miehesi ei muistaisi sinua mitenkään 40-vuotiasjuhlapäivänä jne. Osallistumattomuus on loukkaus, jos selitys ei ole todella hyvä. Ollaan ystävällisiä toisillemme, välitetään miltä muista tuntuu ja ajatellaan hyvää toisistamme, niin maailma on paljon parempi paikka.
En ymmärrä miksi pitää järjestää juhlia. Itse lähden mieluummin matkalle kahden kesken kultani kanssa sen sijaan että vietän päiväkaudet siivoten kämppää ja leipoen kakkuja jotta muut pääsevät meille sotkemaan, syömään ja arvostelemaan. Ristiäisiä, häitä tai tasavuotisjuhlia ole ollut eikä ole tulossa.
ohis
Tämä! Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 6 vuotta. Hänen vanhemmat olen nähnyt ehkä neljä kertaa koko tänä aikana. Asuuvat 40 km päässä. Meillä he eivät ole käyneet kertaakaan.
Mua ei vaan kiinnosta nähdä hänne vanhempiaan. Mies käy yksin äitinsä luona.
En ymmärrä miks minun pitää pitää yhteyttä hänen sukuunsa.
Mieheni sisarukset olen nähnyt kaksi kertaa
Itse pidän juhlista, mutta anopilla on tapana määkiä joka asiasta. Hän ikäänkuin kyttää sanomisiani ja heittää yhtäkkiä väliin ikäviä sinä-muotoisia kommentteja, joita pitää hauskoina vitseinä ja nauraa päälle. Tyyliin että jos kerroin nähneeni peruutuskolarin kaupan pihalla, niin tämä möläyttää, että "niin etkös sää viitsiny katsoa taaksesi kun peruutit" ja päälle huutonaurua johon anopin sisarukset tai naapurit liittyvät. Miten tuommoisten kanssa viitsii olla edes samassa huoneessa?
En ymmärrä miksi pitää järjestää juhlia. Itse lähden mieluummin matkalle kahden kesken kultani kanssa sen sijaan että vietän päiväkaudet siivoten kämppää ja leipoen kakkuja jotta muut pääsevät meille sotkemaan, syömään ja arvostelemaan. Ristiäisiä, häitä tai tasavuotisjuhlia ole ollut eikä ole tulossa.
ohis