Miniä ei käy kylässä kuin tosi harvoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää"

Ei kaikille. Minulle muiden perhe ei merkitse yhtään mitään. Omaa miestä ja lasta rakastan ja haluan viettää heidän kansaa aikaa, mutta omat ja appivanhemmat jätän tapaamatta. Mies ja lapsi saavat kyläillä heillä mikäli haluavat, se ei ole minulta pois.

Oletko ajatellut, että lapsesi voi ottaa sinusta mallia?

Tai tekee itse omat päätöksensä. Mun äitini on varsinainen kyläluuta mitä sukulaisiin tulee mutta minä en ole.

En minäkään näe anoppiano tuon useammin. Ei anopissa mitään vikaa ole, vaan elämää putää karsia.

Ei siitä mitään tule, että kerran viikossa näkisi anoppia, omaa äitiä, pitäisi nähdä kavereita, hoitaa työt ja lapset.... tärkeämpää on, että minä näe omaa äitiäni kerran kuukaudessa kuin anoppia. Mies hoitaa äitinsä ja minä omani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän käy ihan riittävän usein. Ei hätää.

Mä käyn max. 2-3 kertaa vuodessa anopin luona. En jaksa työviikon jälkeen seurustella ja auttaa keittiö- ym. hommissa. Haluaisin lukea naistenlehtiä, juoda viiniä ja rentoutua. Sepä ei siellä käy. Mies ottaa sillä aikaa sohvalla torkkuja. Uh.

25 jatkaa: ja minulla ei ole lomaa kahta päivää enempää tänä kesänä, koska vaihdoin työtä ja lomat sulivat muutoksessa.

Heippa anoppini! Olen ymmärtänyt kyllä sen, mitä minulta vaadit:

- oletat ilman muuta, että tuon rahaa taloon, mutta työssäkäynti ei saisi rasittaa muuta perhettä millään tavoin, vaan minun pitäisi olla aina käytettävissä ja hoitaa lapset ja arki

- kotini pitäisi olla aina tiptop ja ruoka klo. 17 pöydässä -huolimatta siitä, että kieli vyön alla juosten ehdin päikylle viideksi..

- minun tulisi käyttää kaikki aikani miestäni, lapsiamme ja sinua varten, mutta silti minun tulisi olla huoliteltu ja hoikka

- haluat, että asetan sinut oman äitini edelle ja nielen kateuksissasi latelemat haukkumiset hänestä ja muista sukulaisistani

Olen ollut liian kiltti ja liian pitkään. Se on loppu nyt. Mieheni ja lapset käykööt.

Heippa 25, onkohan meillä sama anoppi? Oli niin tuttua huttua. Onko miehelläsi kaksi vuotta vanhempi veli?

huhh 4 kertaa on ihan tarpeeksi anoppilassa...

itse kävisin mielelläni vaan pari kertaa

ärsyttää sen virallisuus ei sielä voi edelleenkään olla kuin kotona

Minä en käy edes joka vuosi anopin luona, eikä se ole välimatkasta kiinni vaan siitä etten voi sietää koko ihmistä!

Minä en käynyt anoppilassa koko viime talvena. Meni varmaan 5 kk etten käynyt. En vain jaksa olla siellä koko päivää ja sitä aina oletetaan. Useimmiten myös anopin muut lapset perheineen ovat siellä enkä jaksa sitä kersojen meteliä. Teen työtä, joka vaatii paljon vuorovaikutusta ihmisten kanssa ja siksi tarvitsen vastapainoksi rauhaa ja yksinoloa. Työhöni kuuluu myös matkustusta, joten vapaa-aikana jään kaikkein mieluiten kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?

3-4 kertaa on enemmän kuin riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Heippa 25, onkohan meillä sama anoppi? Oli niin tuttua huttua. Onko miehelläsi kaksi vuotta vanhempi veli?

Ei, miehelläni on kaksi siskoa. Mutta kiva kuulla, että kohtalotovereita löytyy..

4krt vuodessa riittää jos asuu samassa kaupungissa anopin kanssa. Jokainen tunti siitä edes päin vähentää vierailujen oletuskeskiarvoa vuodessa.

Miten ihmeessä sitä kerkeisi ruuhkavuosina kyläillä, itse käyn ehkä kaksi kertaa kylässä vuodessa. Erikseen sitten merkkipäivät. Ei vain ehdi. Arkipäivät ihan kamalia. Viikonloppuna siivotaan, selvitään viikosta, tehdään ruokaa ja sama rumba taas alusta. Tähän päälle sairastelut, pakolliset muut menot..

Sitten vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole sukurakasta kansaa. Mikä siinä on, että miesten puolisot lähes poikkeuksetta vihaavat anoppejaan? Elämänne olisi paljon helpompaa jos ymmärtäisitte, että äidit eivät koskaan päästä henkisellä tasolla irti pojistaan ja miehen tärkein nainen on hänen äitinsä. Sori siitä, mutta totuus on totuus. Sopeutumalla kaikki olisivat onnellisempia. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei esim. anopilta voi ottaa ystävällisiä neuvoja vastaan?

Me miehet saamme jatkuvasti hyviä ohjeita ja neuvoja appiukoilta. Niitä voi sitten hyödyntää omissa projekteissa.

Jos ei kemiat kohtaa niin ei voi mitään. Minun anoppini on diagnosoinut minut vaikka miksi kun en käy tarpeeksi..

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole sukurakasta kansaa. Mikä siinä on, että miesten puolisot lähes poikkeuksetta vihaavat anoppejaan? Elämänne olisi paljon helpompaa jos ymmärtäisitte, että äidit eivät koskaan päästä henkisellä tasolla irti pojistaan ja miehen tärkein nainen on hänen äitinsä. Sori siitä, mutta totuus on totuus. Sopeutumalla kaikki olisivat onnellisempia. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei esim. anopilta voi ottaa ystävällisiä neuvoja vastaan?

Me miehet saamme jatkuvasti hyviä ohjeita ja neuvoja appiukoilta. Niitä voi sitten hyödyntää omissa projekteissa.

Ihme jos sä oot saanut appiukon. Jopa monta? Vai puhutkohan nyt muiden saunaillassa kertomaa...

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole sukurakasta kansaa. Mikä siinä on, että miesten puolisot lähes poikkeuksetta vihaavat anoppejaan? Elämänne olisi paljon helpompaa jos ymmärtäisitte, että äidit eivät koskaan päästä henkisellä tasolla irti pojistaan ja miehen tärkein nainen on hänen äitinsä. Sori siitä, mutta totuus on totuus. Sopeutumalla kaikki olisivat onnellisempia. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei esim. anopilta voi ottaa ystävällisiä neuvoja vastaan?

Me miehet saamme jatkuvasti hyviä ohjeita ja neuvoja appiukoilta. Niitä voi sitten hyödyntää omissa projekteissa.

Eeei vaan monella on niin että anoppi kadehtii miniää jos on esim kauniimpi, fiksumpi, parempi koulutus tai vaan erilainen luonne.ym ym.. anopit ei kestä sitä että eivät ole kauniimpia ja niitä ykkösiä poikansa mielestä. Oikeesti sairasta.. tiedän monta tämäntyyppistä tapausta vertaillaan ja vittuillaan minkä keretään ja luullaan ettei se näy :D

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä ihmetellään mikseivät suomalaiset ole sukurakasta kansaa. Mikä siinä on, että miesten puolisot lähes poikkeuksetta vihaavat anoppejaan? Elämänne olisi paljon helpompaa jos ymmärtäisitte, että äidit eivät koskaan päästä henkisellä tasolla irti pojistaan ja miehen tärkein nainen on hänen äitinsä. Sori siitä, mutta totuus on totuus. Sopeutumalla kaikki olisivat onnellisempia. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei esim. anopilta voi ottaa ystävällisiä neuvoja vastaan?

Me miehet saamme jatkuvasti hyviä ohjeita ja neuvoja appiukoilta. Niitä voi sitten hyödyntää omissa projekteissa.

No, mihin vaimoa tarvitset, jos äitisi on elämäsi tärkein nainen. Parisuhteessa sitä on mieluummin aikuisen kanssa, eikä mammansa hameissa roikkuvan poikasen.

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei oikein koskaan tule ei poikani mukana käymään. Hän on viimeksi käynyt meillä n 4kk sitten ja vuodessa ei vieraile kuin ehkä 3-4 kertaa.Näkisin häntä mielelläni useamminkin, Hän jää pois, vaikka ei olisi muutakaan menoa, Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi, että sukulaisten kanssa on tapana olla tekemisissä, eikö hän tarvitse sukulaissuhteita ollenkaan... tuntuu surulliselta. Perheenjäsenten kanssakäyminen on kuitenkin kaikille ilon aihe ja rikastuttaa elämää, ja minusta lasteni puolisot kuuluvat perheeseen myös. En haluaisi painostaa, mutta en myöskään jättää häntä ulkopuoliseksi, Tuntuu että välttelee minua ja miestäni selvästi?

Katsopas tarkkaan peiliin, niin näet syyn, miksei käy kuin pakolliset kerrat.

Vaikutat juuri sellaiselta teeskentelijältä, jonka näkemisen iloa ja elämää rikastuttavia tapaamisia ilman on helpompi hengittää.

Ehkä miniän on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, eikä ymmärrä, että hän viestittää tulemattomuudellaan, ettei välitä seurastasi. Minun veljeni vaimo ei tullut edes äitini 50-vuotispäiville. Koko suku kyseli missä hän on ja äitini häpesi. Äiti sanoi, että miniä pilasi hänen juhlansa. Minusta tuntuu, että ennen eivät ihmiset käyttäytyneet niin törkeästi itseään vanhempia ihmisiä kohtaan. Äitini ei ole mikään hirviöanoppi, vaan aina ystävällinen ja avulias.