Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäytyä pyynnöstä suututtamatta toista?
18.07.2017 |
Jos sellainen on edes mahdollista. Mies haluaisi parin kuukauden sisällä tehdä kanssani matkan ulkomaille. On innoissaan pohtinut vaihtoehtoisia kohteita. Itse en haluaisi lähteä. Ilmaisin asian miehelle sanomalla :" En nyt tiedä onko kovin tärkeää lähteä". Vastasi vihaisena lähtevänsä yksin jos yhdessä ei onnistu. Kai asia jäi tuohon, en muista mitä sanoin takaisin. Mies unohtanut koko erimielisyyden.
Ainakin nämä ovat syitä mielipiteelleni:
1) Matkustaminen on stressaavaa. Pitää jatkuvasti siirtyä paikasta toiseen, ei ole tuttua turvapaikkaa (koti) lähellä, pitää kohdata outoja tilanteita ja ihmisiä ja matkustaminen lomakohteeseen kestää kauan.
2) Matkustainen on kallista. Mies saa tehdä mitä huvittaa, mutta minusta tuntuisi pahalta tuhlata rahaa matkaan. Monta sataa euroa vaan katoaa tyhjään. Mikään elämys ei ole minulle sen arvoinen.
Matkoja olemme tehneet. Kotimaassa useita ja laivalla on käyty Ruotsissa. Pienet matkat siedän jotenkin. Mies myös matkustanut tuttujensa kanssa. Isoa ulkomaanmatkaa hän ei kuitenkaan suostu heidän kanssaan tekemään. Harmi.
En aio itse ottaa matkaa puheeksi enkä vastaa iloisena jos mies siitä puhuu. Tällä tavoin valmistelen häntä siihen etten tule mukaan. Mutta mitä sanon sitten kun mies kysyy mitä mieltä olen matkalle lähtemisestä? Mikä voisi olla paras tapa ilmaista kantani ymmärrettävästi?
Kommentit (52)
Meillä oli ennen niin päin, että minä halusin matkustaa enemmän. Miehelle olis riittäneet Tukholman ja Tallinnan reissut. Aikamme kun keskusteltiin, kokeiltiin ja kompromisseja väsättiin, löytyi aikamoinen kultakaivos yhteiseen elämään. Kävi ilmi, että mies ei tykännyt Euroopasta! Niinpä on sitten kierretty muita mantereita. Mä taas en tykkää auringosta, mutta jopa varjoisat rantalomat on mahdollisia.
Kannattaakin siis perata tosi pieniin osiin se matkahaluttomuus ja poistaa ne haitat. Pihiydestäkin pääsee kun säästää tasaisesti matkarahat niin ei tunnu niin isolta lovelta kassassa. Nykyään matkailu on meille se kivoin yhteinen harrastus. Ei siitä kaikkien ole pakko tykätä, mutta liian pikaisesti ei pidä vetää johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolustusvoimia suututtaa ainakin. T:totaalikieltäytyjä
Vierailija kirjoitti:
No eihän kukaan sinua voi pakottaa matkustamaan tietenkään jos sitä noin verisesti vihaat. Jäi hieman epäselväksi että oletko käynyt ulkomailla? Sanoit että miehesi kanssa vain kotimaanmatkoja ja Ruotsissa laivalla.
Ehkä voisitte käydä viikonloppureissussa? Aina ei ole pakko olla kauan reissussa, pari yötä tai neljäkin yötä riittää.
Ehkäpä miehesi kanssa nauttisitkin ulkomaanmatkoista eri tavalla kuin aiemmin? Yrittäkää tehdä joku ihan "rauhallinen" reissu ettei tarvitse juoksennella ympäriinsä, istutte vaikka päivät rannalla rentoutumassa ja illalla etsitte kivan ruokapaikan. Valitkaa hyvä hotelli jossa voisit viihtyä.
Ehkä jollain tavalla miehesi on oikeassakin, jos mistään asiasta ei osaa nauttia niin jokin on vikana. Miehellesi matkustelu näyttää olevan iso asia, on surullista jos hän ei voi tehdä sitä rakkaansa kanssa.
Olen käynyt ulkomailla.
Suunnilleen tiedän mitä pahojen puolien lisäksi on luvassa. Nähtävyyksien katsomista, ulkoilua ja majapaikassa olemista. Kumpikaan ei tykkää syödä ulkona. Sääli että noiden tekemisien vuoksi pitäisi lähteä kauas kotoa ja kokea puuduttavaa matkustamista. Välillä pakko suostua. Ei ehkä enää pitkään aikaan vie minua ulkomaille jos nyt suostun. Kieltäytyminen vain nostaa haluja.
ap
Huoh.... itse olen tällä hetkellä tekemässä etoa juuri sinun kaltaisesta miehestä. Mikään ei kiinnosta, mikään ei käy, mihinkään ei ole rahaa. Siis niihin juttuihin jotka minua kiinnostavat. Omiin asioihin löytää kyllä ajan, kiinnostuksen ja rahan. Eli joo, ei myötätuntoa täältä suunnalta tällä kertaa.
Meillä on ollut vuosien varrella lukuisia riitoja, koska en halua reissata. Mies näkee asian siinä valossa, etten halua lähteä _hänen kanssaan_ minnekään. Mutta enhän minä käy matkoilla kenenkään muunkaan kanssa! En vain halua pitkille reissuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä tosissaan omaa kantaa matkailuun. Näin matkailua rakastavana ihmisenä olisin kyllä massiivisen pettynyt, jos toinen yhtäkkiä ilmoittaisi, ettei oikeasti pidäkään matkustamisesta yhtään. Kyllä tuossa tulisi eroakin varmaan mietittyä, sillä minä etsin parisuhteesta nimenomaan kumppania seikkailuilleni – samalla lailla, kun joku etsii kasvatuskumppania vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Sainkin idean miten sanon asiani. "Lähdetään jos ei käytetä minun rahojani kuin korkeintaan 100€" tai jotain. Ilmaisen kuitenkin että se maksaa joka haluaa oikeasti lähteä. ap
Eli sä vaan haluat istua kotona odottamassa milloin taivas putoaa päähän, oi viisas Elsa? Mieluummin varaudut ja jätät elämättä. Asia selvä.
Lienet pienipalkkainen joka ei uskalla sijoittaa ja saada pääomaa tuottamaan jotta voisi vaikka matkustella sijoitusten tuotoilla. Äkilliset menot voi hoitaa vaikka luottokortilla, on typerää makuuttaa rahoja tilillä.
Toivon että miehesi löytää jonkun joka hänen kanssaan haluaa matkustella sillä arvostat rahaa enemmän kuin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te juttelette yleensä asioista, joista olette eri mieltä, vai painatteko vaan pään pensaaseen ja oletatte, että asia jotenkin maagisesti ratkaisee itse itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Lienet pienipalkkainen joka ei uskalla sijoittaa ja saada pääomaa tuottamaan jotta voisi vaikka matkustella sijoitusten tuotoilla.
Jos ei halua matkustella, niin sitten ei halua. Kaikkien ei tarvitse haluta, vaikka olisi rahaakin. Jotenkin ylimielistä tulla neuvomaan tuollaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on arkena ihan OK, mutta matkalla en jaksa sitä suunnittelemattomuutta, ennakoimattomuutta ja eräänlaista laiskuutta ottaa muita huomioon. Mies siis haluaa reissata, minun pitää etukäteen etsiä hänelle nähtävyyksiä ja ravintoloita jne., koska "yhdessähän tätä tehdään". Matkalla mikään etukäteen katsottu ei toimi, mies on kuin tuuliviiri. Jos on ajateltu, että yhtenä päivänä tehdään retki paikkaan X, niin yhtenäkään päivänä se ei käy. Sen sijaan voidaan istua kolme päivää rantakahvilassa miettimässä, miten hienoja kokemuksia saadaan, kunhan huomenna mennään jonnekin. No se huominen ei koskaan tule. Jos ehdotan, että minä menen aamuksi shoppailemaan ja mies vaikka rannalle, niin se ei käy, nyt ollaan ulkomailla ja ollaan yhdessä. Lopulta päädytään taas siihen samaan tuttuun rantakahvilaan eli minä en pääse shoppailemaan enkä rannalle...
Eikä mies edes juo reissuissa, kahvia tai teetä tai pullollinen paikallista olutta, ei sen enempää. Hänelle vain riittää se, että ollaan muualla kuin kotona. Minä taas olen sitä mieltä, että saman kokee vaikka omalla parvekkeella tai ABC:lla, reissussa voisi vaikka kiivetä vuorelle tai tutustua luolastoihin, mutta ei minun mies.
Siksi en matkusta kanssaan.
Eli itse asiassa matkustaminen sinänsä ei ole ongelma, sinä vain haluat suunnitella sen etukäteen, ja haluat että siihen sisältyy myös rantaa ja shoppailua. No entä jos sanot miehelle näin "lähden reissuun, jos se maksaa enintään xxxeuroa, jos suunnitellaan kohteet etukäteen, ja jos ei sinua silloin huvita, minä voin mennä niihin ilman sinua. Ja yhtenä päivänä se on ranta ja toinen shoppailu."
Todellisuudessa luulen että teidän ongelma on tämä: miehesi on spontaani renttu, jolla lähibaari voittaa yhdeksän kertaa kymmenestä eikä mitkään suunnitelmat pidä paikkaansa sinä tarkka ja nuuka nihilisti, jonka elämä on raiteiltaan jos joku asia ei mennyt kuten suunniteltu. Et myöskään osaa kommunikoida yhtään, vaan oletat että ajatuksiasi luetaan.
Te olette ihan sopimattomat toisillenne, ja ihmettelen miksi edes läksitte, ja kauanko tuo kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä parisuhteessa tehdään asioita toisen hyväksi, voi olla myös sellaisia, mistä ei itse pidä.
Minä pidän matkailusta, niin raahaan miestä pidemmillä matkoilla mukana. Vihaan kävelyä yli kaiken (siis suomessa, sellaista päämäärätöntä käppäilyä ympäriinsä ilman kohdetta), mutta lähden mieheni mieliksi mukaan aina välillä. Siitä muistuikin mieleen, että on monesti pyytänyt pelaaman sulkapalloa, mutta en ole lähtenyt.. ehkäpä sitä pitäisi :)
Voit toki pitää matkailun minimissä, mutta jos lähtisit vaikka parin vuoden välein jollekkin viikon rentoutuslomalla miehesi kanssa, niin olisiko se niin paha? Pyydät miestä katsomaan jonkun edullisen, ja laitat hänet hoitamaan kaiken huolehdittavan matkaa varten, niin ettei sinun tarvitse miettiä _yhtään mitään_. Pyydä häntä myös vaikka kirjoittamaan lista, mitä tarvitsee mukaan, niin voit pakatessa keskittyä vain pakkaamiseen.
Kiitos vastauksesta!
Muuten OK mutta viikko liian pitkä aika. Korkeintaan 3 yötä voin olla poissa. Pidempään silloin jos mies käyttäisi omat rahansa siihen. En itse ole tehnyt töitä sen vuoksi että tuhlaisin rahani. Ne pitää säästää yllättäviin kuluihin.
Matkojen huono puoli myös se että kotona ei saa sen jälkeen huomiota ja läheisyyttä. Miehen pitää matkan jälkeen rauhoittua yms. ap
Voiko kukaan aikuinen ihminen olla näin itsekäs?
En ole kiinnostunut matkustelemisesta, mies sen sijaan on. Parin vuoden välein olen raahautunut miehen kanssa jonnekkin reissuun kun en aina viitsi kieltäytyä ja miehen seurasta kuitenkin tykkään, hampaat irvessä sitten olen koittanut kestää. Matkustaminen ei mitenkään rentouta vaan aiheuttaa stressiä, lisäksi on siedettävä liian kuumaa ilmastoa, saastaa, turistirysiä, rannalla/baarissa olemista ja jatkuvaa kaljottelua = helvetin tylsää ja käyttäisin rahani mieluummin johonkin mieleisempään puuhaan. Mies on aina halunnut matkustaa juuri tälläisiin kohteisiin.
Yhteisten vuosien aikana mies on pikkuhiljaa ymmärtänyt että en nauti matkustelusta sinänsä kun aiemmin hämmästeli että "kaikkihan tykkää reissata!" No minä en tykkää. Ollaan läydetty myös kompromissi, kun matkustetaan kahdestaan, mennään seillaisiin paikkoihin joissa voi oikeasti tehdä/nähdä jotain mitä ei suomessa voi, sekä ilmasto on siedettävä eikä tarvitse rynniä sopulina muiden turistien laumassa. Viimeisin reissu oli oikein mukava ja mieskin tykkäsi kovasti vaikka ei ollutkaan sitä perintestä etelänmatkaa.
Kannattaa puhua suoraan omista ajatuksista ja toiveista, ihmiset on erilaisia mutta kummallekin sopiva ratkaisu yleensä löytyy.