Onko ilmaisu LAPSETTOMAT HÄÄT jotenkin ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää vieraille?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pidin lapsettomat häät.

Sinne ei kaivattu alaikäisiä räkönokkia huutamaan ja kiukuttelemaan. Jos ei sopinut, niin poiskin sai jäädä.

Minun hääpäivänäni MINÄ olen se juhlan pää eikä se naapurin pershedelmä.

Piste.

Olikin hyvät bileet :)

Kirkossa hiljaista ja sain haluamani prinsessa päivän.

Ei niitä vauvoja sinne polttareihinkaan raahata...

Kuulostatkin todella jonkun mamman prinsessapersehedelmältä. Taivaan kiitos minulla ei ole ollut iloa saada kutsua noihin mahtaviin häihisi. 🤢🤢

Niin pitääkö myös polttareihin saada ne lapset mukaan? Jännä että silloin ei lasten kanssa ei ole mitään ongelmaan ja hyvin jäävät kotiin

Vierailija kirjoitti:

Niin pitääkö myös polttareihin saada ne lapset mukaan? Jännä että silloin ei lasten kanssa ei ole mitään ongelmaan ja hyvin jäävät kotiin

Ei vaan polttareihin ei osallistuta ollenkaan, valitetaan että ei ole rahaa ja muistetaan mainita että häihin menee jo ihan liikaa rahaa koska pitää ostaa vaatteet ja kengät ja parturissa pitää käydä ja tämä kaikki on tietenkin ystävän syytä, kaikki rahat menee häneen ja sitten vielä kehdataan pyytää tulemaan polttareihin jotka maksaa muutaman kympin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsettomat häät myös ja syy siihen että jokaisella on lapsia niin ei vaan yksinkertaisesti mahdu. En halua jättää osaa ystävistä pois sen vuoksi että toisen ystävän kolme lasta voivat tulla..

Luulisi että aikuinen voisi osallistua ystävänsä häihin ja olla pois kotoa muutaman tunnin. Vauva on asia erikseen, meillä ystävä tuli vauvan kanssa ja miehensä haki lapsen niin että ystävä sai vielä ori tuntia olla "vapaalla" ja nauttia häistä:)

Ystävän, tuttavan tai työkavereiden kutsuminen ilman lapsia onkin ihan ok. Lähiperheen (omat sisarukset) kutsuminen ilman lapsia on epäkohteliasta. Klo 20 alkaviin häihin ei kukaan vastuullinen vanhempi tuo alle täysi-ikäisiä.

Kirjoittelin tuossa lapsettomia häitä kummastellen eilen ja kerroin serkkujeni häistä,oli tanssi-sekä kristillisiä häitä.Kaikkiin lapset tervetulleita.

Unohdin mainita sen yhden hauskan asian.Niissä "hengellisissä" häissä olin ohjelman esittäjä.Morsian-serkkuni toivoi minun laulavan ja esittävän kalevalan ja kantelettaren runoja.Olinpahan 11-vuotias.

Valitettavasti rakas srkkuni on jo siirtynyt ajasta "tuonilmaisiin".Mukava leskensä on onneksi jäljellä.

Lapsettomat häät ON ylitsepääsemättömän vaikea asia ymmärtää  joillekin ihmisille.

 Sitähän tässä kysyttiin.  Eli vastaan vielä kerran: Näköjään on.

Vierailija kirjoitti:

Niin pitääkö myös polttareihin saada ne lapset mukaan? Jännä että silloin ei lasten kanssa ei ole mitään ongelmaan ja hyvin jäävät kotiin

Ensin pitää korostaa, että mielestäni ilman muuta, jos kutsu on aikuisille, jätetään lapset kotiin. Mutta se pitää ymmärtää, että jos ei ole hoitajaa lapselle, sitten joutuu jäämään itsekin. Polttareissa on usein se ero, että silloin isä voi olla lasten kanssa kotona, tai löytyy se ehkä mummo, mutta esim. serkkutytön häihin on se mummokin tulossa. Jos kyseessä on imeväisikäinen, joka ei huoli pulloa, silloin kyllä polttaritkin on ongelma, eikä niissä voi kuin ehkä piipahtaa, samoin kuin raskaana oleva ei jaksa olla tappiin usein eikä voi juhlia. 

Itseasiassa nyt kun näitä kommentteja lukee, niin taidampa minäkin tulevaisuudessa pitää lapsettomat häät. On niin iso suku, että tämä karsisi jo puolet porukasta. Sitten pidän ne saaressa, koska sekin karsii porukkaa. Lisäksi voisin pitää ne myöhään klo 18 jälkeen niin sekin jättäisi osan pois. Oikeasti minulla on niin iso suku, että jo pelkästään niistä tulisi 90 plus puolisot ja lapset, mutta nämä vinkit toimisi minulla.

Lapsettomat häät on ok. Ihan yhtä ok kuin se että esim me ei viettetty häitä vaan mentiin maistraattiin kaksin. Ei huvittanut syytää rahaa siihen et sukulaiset ja kaverit maksetaan ravintolaan ja pitää etsiä niille majapaikkaa ym.. En kuitenkaan ymmärrä miksi edes kutsua ihmistä jolla pieniä lapsia, jos ei lapsiakaan paikalle halua. Itse tosin huokaisisin helpotuksesta jos joku kutsuisi lapsettomiin häihin-- tai mihin vaan juhliin. Ihan siksi että voisin keksimättä tekosyitä jäädä suosiolla menemättä. 

Häät eivät ole mikään varsinainen perhejuhla. Sen sijaan kastajaiset/ristiäiset/nimiäiset tai rippijuhlat ovat, kuten lasten synttäritkin.

Kun olimme pieniä siskoni kanssa, niin ei meitä huolittu vanhempiemme mukaan häihin eikä hautajaisiin. Hyvä niin koska meillä olisi ollut niissä aika tylsää ja niitä on riittänyt ihan tarpeeksi näin aikuisenakin.

Lapsettomat häät on kyllä outo idea. Tai siis tiedän, että jotkut haluavat niistä "aikuisten juhlat" ts. ei haluta, että joku lapsi vaikka itkee tai kiukuttelee "väärällä hetkellä". Voi voi.

Ei, en ole pahoittanut mieltäni mistään, totta kai ihmiset saavat järjestää mitä tahansa - ja valittaa niiden järjestämisen vaikeudesta vaikka tänne!

Häät eli naimisiinmeno on merkittävällä tavalla "yhteisön", suvun/kylän/tms. tapahtuma. Jos ei olisi, sen voisi hoitaa kuusimetsässä tai palmun alla. Myös lapset oppivat yhteisön tavoille seuraamalla yhteisön tapahtumia, esim. häitä. Aika monelle meistä tai tuntemillemme lapsille häät ovat olleet hieno tapaus, jänniä mielikuvia sukulaisten tapaamisesta jne.. Tottai kai kaiken tämän voi jättää lapsille kielletyksi ja ehkä sitten näiden sukupolvien mennessä naimisiin on typeristä seremonioista ja kirkkojen varaamisesta ei-kristityille päästy eroon.

Kuolema on jo ulkoistettu yhteiskunnasta aika hyvin. Nyt menee naimisiinmeno. Milloin saadaan ristiäiset/nimenantojuhlat ilman lapsia?

andré kirjoitti:

Lapsettomat häät on kyllä outo idea. Tai siis tiedän, että jotkut haluavat niistä "aikuisten juhlat" ts. ei haluta, että joku lapsi vaikka itkee tai kiukuttelee "väärällä hetkellä". Voi voi.

Ei, en ole pahoittanut mieltäni mistään, totta kai ihmiset saavat järjestää mitä tahansa - ja valittaa niiden järjestämisen vaikeudesta vaikka tänne!

Häät eli naimisiinmeno on merkittävällä tavalla "yhteisön", suvun/kylän/tms. tapahtuma. Jos ei olisi, sen voisi hoitaa kuusimetsässä tai palmun alla. Myös lapset oppivat yhteisön tavoille seuraamalla yhteisön tapahtumia, esim. häitä. Aika monelle meistä tai tuntemillemme lapsille häät ovat olleet hieno tapaus, jänniä mielikuvia sukulaisten tapaamisesta jne.. Tottai kai kaiken tämän voi jättää lapsille kielletyksi ja ehkä sitten näiden sukupolvien mennessä naimisiin on typeristä seremonioista ja kirkkojen varaamisesta ei-kristityille päästy eroon.

Kuolema on jo ulkoistettu yhteiskunnasta aika hyvin. Nyt menee naimisiinmeno. Milloin saadaan ristiäiset/nimenantojuhlat ilman lapsia?

Edelleenkään meidän häät ei todellakaan olleet minkään yhteisön tai suvun tapahtuma, vaan kahden yksityishenkilön allekirjoittama juridinen sopimus maistraatissa. Puhtaasti käytännön syistä solmittu, meidän suhde tai rakkaus toisiimme ei muuttunut miksikään sen takia, että pistettiin nimet yhteen paperiin. Eikä kummankaan suvulla ollut mitään sananvaltaa asiaan.

Meillä on iso suku, jossa on paljon lapsia. Tästä syystä, jos itse joskus naimisiin menen, hääjuhla pidetään joko hyvin pienenä, pelkästään lähiomaisten (vanhemmat ja sisarukset) kesken, tai sitten häistä tulee lapsettomat. Siskoni vietti häitään viime kesänä ja ne olivat isot häät, joihin lapsetkin oli kutsuttu. Vieraiden joukossa oli melkein 30 2-8 vuotiasta lasta ja meno oli kuin lastentarhassa. Omiin häihini en todellakaan halua samaa.

Tosiasiahan on se, että lasten ei tarvitse olla mitään huonosti kasvatettuja hirviöitä aiheuttaakseen mekkalaa ja sähellystä isossa porukassa. Ihan riittää, että tuon ikäiset käyttäytyvät ikätasollaan, niin leikkimiseksi, juoksenteluksi ja huutamiseksi se menee, kun samassa tilassa on paljon lapsia. Ja isoissa häissä on yleensä paljon sellaista, mikä ei sovi pienten lasten keskittymiskyvylle, kuten paljon oman vuoron odottamista, puheiden kuuntelua ja hiljaa ja paikallaan istumista. Onko ihme jos homma karkaa käsistä jos/kun tilaisuus on luonteeltaan sellainen, että sitä ei ole mitoitettu lasten tarpeita ja keskittymiskykyä vastaamaan.

Siskoni häät olivat suoraan sanottuna aika kamalat. Kirkko-osuus meni vielä ihan ok, vaikka sielläkin oli yksi mamma, joka ei käsittänyt että hänen vajaan vuoden vanhan vauvansa ilon kiljahdukset eivät oikein sopineet vihkitilaisuuteen kaikuvassa kirkossa. Mutta varsinainen show oli vasta hääjuhlassa, kun pikkuhiljaa tenava toisensa jälkeen pitkästyi odotteluun ja aikuisille sopivampaan ohjelmaan ja alkoi joko kitistä nälkäisenä tai juoksennella aikansa kuluksi pitkin poikin.

Ruokailu oli suunniteltu lapsia ajatellen, ja lapsiperheet pääsivät ensimmäisinä hakemaan ruokaa. Tämä tosin tarkoitti sitä, että he olivat myös syöneet ensimmäisinä ja siinä vaiheessa kun viimeiset vieraat saivat ruokansa, olivat tenavat jo aloittaneet hippaleikin salissa. Ulkona oli aika sateinen sää ja vanhemmat halusivat selvästi syödä itse rauhassa, joten tosi moni tenava sai juoksennella pitkin poikin vieraiden seassa ilman sen kummempaa valvontaa. Kahviin ja kakkuun päästyä kävi muutama mukula jo niin ylikierroksilla, että he häiritsivät koko ajan. Ja taas lapset olivat syöneet tarpeekseen jo ennen kuin kaikki olivat ensimmäistä kahvikupillista ja kakkupalaa edes saaneet eikä siellä enää oikein kuullut omia ajatuksiakaan. Lopulta kun lapsiperheet alkoivat illan tullen lähtemään kotiin, oli moni muista vieraista minä mukaan lukien jo ihan poikki itsekin kaikesta siitä jatkuvasta hälinästä ja huudosta. Vain harva jaksoi juhlia pikkutunneille. Itse olin jo kahvien jälkeen ihan valmis lähtemään kotiin nukkumaan, mutta morsiamen siskona mun oli pakko jaksaa olla pidempään.

Se joka juhlat maksaa, päättää kenet sinne haluaa, niin yksinkertaista se on. Olen jo muutamaan kertaan missannut esimerkiksi tärkeiden ihmisten maljapuheita, koska paikalla olleiden lasten on annettu juoksennella kirkumassa ympäriinsä niin, että mikään muu ääni ei ole kuulunut. Todella tylsää. Jos lapsia kutsutaan, niin olisi parasta että paikassa olisi joku erillinen lasten hupihuone, jonne voisi viedä/voisivat itse mennä melskaamaan heti kun eivät jaksa olla suht nätisti ja hiljaisesti. En tarkoita ettäkö lapsista ei saisi mitään näkyä tai kuulua, mutta itse juhlapari ja tilaisuus ei kumminkaan saa jäädä kultamussukoiden jyräämäksi.

Tämän ketjun perusteella en halua hääjuhlia. Lapsellisia tai lapsettomia. Perheversiota tai bileversiota. Närkästykööt entiset ja tulevat morsmaikut, mie jatkan susiparina.

Jokainen lapsi oppii kyllä käyttäytymään juhlissa; se on osattu aiemminkin muutama vuosikymmen sitten. Toki voi olla, että opettamisessa täytyy käyttää jotain muutakin kuin lässytystä.

Kaikki, jotka häihimme kutsuttiin olivat tottakai tervetulleita perheineen. Ystävieni perheenjäsenet ovat tärkeitä eikä ketään rajata pois!

Elämää se vain on jos on vilskettä ja vilinää. Oma mielipiteeni.

Olisi ihan hyvä miettiä, että jos ystävät on tärkeitä alkaako rajoittamaan esim. sitä voiko imetettävän sylivauvan ottaa mukaan. Minusta on epäluonnollista vaatia äitiä olemaan erossa vauvasta jos hän ei itse halua.

Ystävä voi tuntea olonsa aikalailla ohitetuksi.