Käsi sydämelle: pidätkö koskaan v!tutussaikkua?

Huono ihminen? kirjoitti:

Yhdessä työpaikassa työpaikalle meneminen tarkoitti sitä, että koko päivän piti tsempata ja hymyillä, vaikka koko ajan ahdisti ja pelotti, ja aiheesta. Piti sietää aiheetta päin naamaa haukkumista, työkaverien puhumattomuutta, selän takana *askan puhumista, vaarallisia tilanteita (vaaransivat hengen ja terveyden), kieroilua, valehtelua, tahallista minun asettamista tilanteisiin, joista en selvinnyt ns. kunnialla.

Siis erittäin rankkaa työpaikkakiusaamista muutenkin erittäin rankassa työpaikassa.

Ja työpäivän jälkeen koko ilta ja suurin osa yöstä meni itkiessä.

Kyllä, pidin *itutussaikkua ajoittain. Siitä varmaan on kiittäminen sitä, että olen tässä hengissä vielä kirjoittelemassa.

Määräaikainen työsopimus ja taloudellinen tilanne oli sellainen, että karenssia ei voinut ottaa. Esimiehille puhuminen ei auttanut: siltä taholta vain uhkailtiin.

En kadu yhtään, enkä pode huonoa omatuntoa. Samassa tilanteessa toimisin uudelleenkin niin. Ja ymmärtäisin ketä tahansa, joka niin toimisi vastaavassa tilanteessa.

Se ettei esimiehet ymmärrä on aika p..eestä. usein asia käännetään uhrin syyksi ja leimataan hankalaksi ihmiseksi, vähän niin kuin raiskauksen uhria syyllistetään minihameen pitämisestä tai miksi kävelit yöllä puiston kautta, ikään kuin tekijällä ei ole vastuu aggressiivisesta käyttäytymisestä, ikään kuin joutuu ottamaan vastuu toisen vihanhallinnanongelmista. Mutta mutta, tuossa kuvailemassasi tapauksessa on ihan oikeutetta pitää saikkua, sillä jos eivät esimiehet pysty takaamaan työrauhaa, niin akkujen lataamissaikku on paikallaan.

En pidä. Teen töitä vähän kipeänäkin. Ei tulisi edes mieleen pitää saikkua jos nyt vähän tuntuu ikävältä.

En tietenkään. Minulla on moraali. Aika säälittävää ottaa omaa lomaa.