Vanhemman kontrolloiva 'uusi' kumppani

Kannattaisi varmaan keskustella vanhempasi kanssa ihan rauhassa. Sano, miltä sinusta tilanne näyttää, mutta mieti tarkkaan, miten asian ilmaiset, ettei tule riitaa.

Lopeta yhteydenpito kokonaan tähän vanhempaasi. Näin toimin itse. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Harmillisesti seurustelukumppanit ovat vaihtuvia, lapset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta yhteydenpito kokonaan tähän vanhempaasi. Näin toimin itse. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Harmillisesti seurustelukumppanit ovat vaihtuvia, lapset eivät.

Häh? No en todellakaan! Huolissani olen, en vihainen. Vihainen  kylläkin tilanteesta joka tekee näkemisestä vaikeampaa mitä se muuten olisi.  Ehkä olen vaan noudattamatta näitä kumppanin säädöksiä? Vaikka yhdessä he niitä tuntuvat varjelevan.

ap

Tuo on tosi vaikea tilanne. Mun isällä oli sama juttu 10 vuotta sitten. Vanhempani erosivat yli 15 vuotta sit, kun äiti löysi uuden miehen. Isäni seurusteli ensin yhden naisen kanssa vähän aikaa, mutta se suhde loppui myös. Sitten löytyi tämä hyvin määrätietoinen nainen, joka muuttikin lopulta isäni luokse asumaan. Isä vaikutti ensin tyytyväiseltä, olihan taas seuraa ja tyhjässä talossa eloa. Pikkuhiljaa hän alkoi vaikuttaa aika vaisulta ja lopulta alkoi naapurin nainenkin (meidän vanha naapuri mun varhaislapsuudesta asti) puhua, kuinka isä istuu välillä tosi surullisen näköisenä pihan perällä. Kyseli, onko hänellä kaikki hyvin. Yritin kauttarantain ensin kysellä isältä, miten heillä menee. Ei heti myöntänyt mitään. Pitkän ajan päästä vasta alkoi puhua, että ei oikeastaan menekään niin hyvin. Taisi mennä joku 3-4 vuotta ennenkuin vihdoin erosivat. Isä lopulta vihasi ylikaiken tuota naista ja on puhunut, että luojan kiitos pääsi eroon siitä. Nyt jälkikäteen on epäillyt, että oliko jotenkin narsistinen luonne (liikaa ja usein väärin käytetty syytös, tiedän).

En oikein tiedä, onko muuta kuin että tarkkaile tilannetta ja koita jutella isäsi kanssa. Ensin jotenkin nätisti kautta rantain, että mitä kuuluu ja miten heillä menee? Kuulostele mitä mieltä hän itse on ennen kuin teet mitään tarkempia lisäkysymyksiä. Äläkä ehkä suoraan lähde kysymään tai sanomaan mitään negatiivista uudesta naisesta. Älä siis kysy esimerkiksi että "pitääkö hän sinua tossun alla?" tms. Vaan kysy vaikka jotenkin yleisesti, että "olen pannut vähän merkille, että vaikutat nykyään vähän allapäin olevalta. Että onko jotain sattunut?" Tai jotain tollaista?

Uusi suhde ja sen asiathan ei periaatteessa sinulle/lapsille kuulu, mutta toisaalta jos uusi kumppani oikeasti vaikuttaa kohtelevan huonosti ja oma vanhempi tuntuu voivan huonosti, niin silloin mun mielestä läheisten on paikallaan puuttua. Joskus apua saatetaan tarvita eikä sitä henkilö välttämättä itse tunnista tai ei pääse huonosta suhteesta itse irti.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan keskustella vanhempasi kanssa ihan rauhassa. Sano, miltä sinusta tilanne näyttää, mutta mieti tarkkaan, miten asian ilmaiset, ettei tule riitaa.

Tämä oli hyvä huomio muuten. Riskinä aina tietysti on, että isäsi suuttuukin sinulle ja alkaakin puolustaa naisystäväänsä. Vaikka häntä kohdeltaisiinkin huonosti. Sanat ja oma puhetyyli kannattaa valita jotenkin hyvin hienotunteisesti ja pyrkiä olemaan syyttelemättä ja mustamaalaamatta ketään.

4

Hän puhuu nykyään todella vähän asioistaan, ei käytännössä minulle mitään. Ilahtuu kuitenkin aina kun menen käymään tai soitan. Kyselee minun kuulumisiani ja kääntää keskustelun aina niihin tai sitten yleisiin asioihin. Suuttuu, jos kysyn häneltä jotain muuta kuin ihan yleistä tai ympäripyöreää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan keskustella vanhempasi kanssa ihan rauhassa. Sano, miltä sinusta tilanne näyttää, mutta mieti tarkkaan, miten asian ilmaiset, ettei tule riitaa.

Tämä oli hyvä huomio muuten. Riskinä aina tietysti on, että isäsi suuttuukin sinulle ja alkaakin puolustaa naisystäväänsä. Vaikka häntä kohdeltaisiinkin huonosti. Sanat ja oma puhetyyli kannattaa valita jotenkin hyvin hienotunteisesti ja pyrkiä olemaan syyttelemättä ja mustamaalaamatta ketään.

4

Näin on tapahtunut lähes joka kerta. Minä olen sitten se joka 'vaikeutan' tai 'vänkään'. Ei kai siinä sitten?

ap

Vanhempi tekee tässä tietoisen valinnan; puoliso vai lapsi ja elää sen mukaan loppuelämänsä. Kaikkea ei voi saada ja parisuhteet päättyvät aina joko eroon tai kuolemaan, se olisi hyvä muistaa ennen kuin suututtaa lopullisesti lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan keskustella vanhempasi kanssa ihan rauhassa. Sano, miltä sinusta tilanne näyttää, mutta mieti tarkkaan, miten asian ilmaiset, ettei tule riitaa.

Tämä oli hyvä huomio muuten. Riskinä aina tietysti on, että isäsi suuttuukin sinulle ja alkaakin puolustaa naisystäväänsä. Vaikka häntä kohdeltaisiinkin huonosti. Sanat ja oma puhetyyli kannattaa valita jotenkin hyvin hienotunteisesti ja pyrkiä olemaan syyttelemättä ja mustamaalaamatta ketään.

4

Isä?

Eiös tässä puhuta äidistä ja hän uudesta miesystvästään?

Miten olet noihin tilanteisiin joskus puuttunut ja millaisia ne on olleet? Onko tämä nainen aina ollut niissä läsnä? Voisiko olla, että jos isäsi on myönnellyt/ollut hiljaa, niin ei ole uskaltanut naisen läsnäollessa olla kanssasi suoraan samaa mieltä?

4

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi tekee tässä tietoisen valinnan; puoliso vai lapsi ja elää sen mukaan loppuelämänsä. Kaikkea ei voi saada ja parisuhteet päättyvät aina joko eroon tai kuolemaan, se olisi hyvä muistaa ennen kuin suututtaa lopullisesti lapsensa.

Muistutuksena myös anopeille. Kumpi oman lapsen suhteista loppuu ensin, suhde äitiin vai puolisoon? Kumpaan siis kannattaa panostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan keskustella vanhempasi kanssa ihan rauhassa. Sano, miltä sinusta tilanne näyttää, mutta mieti tarkkaan, miten asian ilmaiset, ettei tule riitaa.

Tämä oli hyvä huomio muuten. Riskinä aina tietysti on, että isäsi suuttuukin sinulle ja alkaakin puolustaa naisystäväänsä. Vaikka häntä kohdeltaisiinkin huonosti. Sanat ja oma puhetyyli kannattaa valita jotenkin hyvin hienotunteisesti ja pyrkiä olemaan syyttelemättä ja mustamaalaamatta ketään.

4

Isä?

Eiös tässä puhuta äidistä ja hän uudesta miesystvästään?

Oho, hups. Tosiaan, ap:n viestistä ei käynytkään ilmi, kumpi vanhempi on kyseessä. Peilasin liikaa omiin kokemuksiini, kun aloin isästä höpöttää...

4

Itselläni on kokemusta vastaavasta, isäni löysi uuden kumppanin noin kolme vuotta sitten ja hyvin nopeasti aloin huomata, että jotain on pielessä. Hänen persoonansa muuttui, ennen ystävällisestä ja hyväntuulisesta ihmisestä kuoriutui vaativa, itsekeskeinen, pomotteleva öykkäri. Hän alkoi sekaantua aikuisten lastensa asioihin ja riidellä sukulaisten ja muiden "entiseen" elämäänsä kuuluneiden ihmisten kanssa. Kaikki harrastukset jäivät vähitellen ja ystävät myös. Otin rajustikin yhteen hänen kanssaan johtuen asioista joita hän teki omille lapsilleen. Välit menivät poikki, koska en jaksanut ilkeitä puheluita, viestejä ja kirjeitä. Tällä hetkellä välit ovat viileän asialliset. Tämä "uusi" kumppani siis johtaa tapahtumia ja isäni on täysin talutusnuorassa. Eipä sille oikein mitään voi, pakko on hyväksyä asia ja toivoa, että hän tulee vielä järkiinsä. Aluksi yritin puhua hänelle, mutta jouduin raivoisien hyökkäyksien kohteeksi, kun hänen kumppaninsa sai tietää. Jos ihminen päättää ummistaa silmänsä selviltä tosiasioilta, ei häntä voi väkisin auttaa. Surullista.

Tuosta tietoinen valinta-asiasta. On vedonnut minuun, että eikö hänellä olisi minusta oikeus olla onnellinen. Mutta miten kun ei hän minusta niin onnelliselta tuossa suhteessa näytä.  Toivoisin että hän voisi olla onnellinen mutta  miten ollaan onnellisia tuollaisessa suhteessa? Ei mene jakeluun.

ap

Oletko veljeni? Tuo teksti on nimittäin aivan kuin minun äidistäni ja hänen uudesta miesystävästään kirjoitettu. Ei siinä oikein voi muuta kuin hyväksyä aikuisen ihmisen oman valinnan. Jos siis vanhempi ei järkipuhetta suostu kuulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi tekee tässä tietoisen valinnan; puoliso vai lapsi ja elää sen mukaan loppuelämänsä. Kaikkea ei voi saada ja parisuhteet päättyvät aina joko eroon tai kuolemaan, se olisi hyvä muistaa ennen kuin suututtaa lopullisesti lapsensa.

Muistutuksena myös anopeille. Kumpi oman lapsen suhteista loppuu ensin, suhde äitiin vai puolisoon? Kumpaan siis kannattaa panostaa?

Se kumpi jälkeen jää. Jos apua haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet noihin tilanteisiin joskus puuttunut ja millaisia ne on olleet? Onko tämä nainen aina ollut niissä läsnä? Voisiko olla, että jos isäsi on myönnellyt/ollut hiljaa, niin ei ole uskaltanut naisen läsnäollessa olla kanssasi suoraan samaa mieltä?

4

Ei ole ollut läsnä, ja on siitäkin huolimatta puolustanut minulle kumppaniaan.

ap

Ei voi elää toisen elämää. Isäsi täytyy tehdä omat ratkaisunsa. Ehkä hän jonain päivänä tekee saman havainnon, kuin sinä, ap. Mutta siihen asti sinun täytyy vain sietää tilannetta.

Tunnet isäsi vain isänäsi. Et tiedä millaisia tarpeita / haluja hänellä on seksuaalisesti. Parisuhteessa hän voi olla ihan eri mies. Se alue on yksityinen eikä hän tietysti halua oman lapsen puuttuvan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi elää toisen elämää. Isäsi täytyy tehdä omat ratkaisunsa. Ehkä hän jonain päivänä tekee saman havainnon, kuin sinä, ap. Mutta siihen asti sinun täytyy vain sietää tilannetta.

Tunnet isäsi vain isänäsi. Et tiedä millaisia tarpeita / haluja hänellä on seksuaalisesti. Parisuhteessa hän voi olla ihan eri mies. Se alue on yksityinen eikä hän tietysti halua oman lapsen puuttuvan siihen.

Jos seksi ja oma tyydytys vetää omien lasten edelle, yksinäisyys myöhemmin on vain plussaa vaippapapalle.

Tämä nyt ei tavallaan liity ap:n viestiin, mut toivottavasti ei haittaa, kun kirjoitan? Mua on vaivannut tää todella monta vuotta ja olen miettinyt, olenkohan ihan vainoharhainen, kun tällainen epäilys edes on käynyt mielessä. Nyt tuli tavallaan sopiva ketju, jossa avautua ja ehkä tämä voi toimia varoittavana tarinana muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Meillä oli kolme pientä koiraa, jotka vanhempieni erossa jäi isälle. Tämä uusi naisystävä ei kuulemma yleisesti ottaen pitänyt koirista. Sieti kuitenkin meidän koiria ja näennäisesti piti niistä, tai ainakin esitti pitävänsä. Koirat oli jo aika vanhoja, todella kilttejä ja hyvin koulutettuja. Eivät kuolanneet tai sotkeneet paikkoja. Karvaa tietysti jonkin verran lähti, mutta meidän isä on todella siisti ihminen ja koirien takia imuroi silloin joka päivä. Eli edes sitä karvaakaan ei käytännössä juuri nurkissa pyörinyt. Naista kuitenkin harmitti, kun isäni ei voinut lähteä aina ex tempore hänen mökilleen, koska koirat tarvitsi hoitopaikan. Eikä ne olleet taas mökille tervetulleita.

Uuden naisystävän taloon muutosta oli mennyt ehkä muutama kuukausi, kun koirat alkoi oireilla oudosti. Oksentelivat usein. Eläinlääkärissä niitä käytettiin usein, mutta syytä ei löytynyt. Välillä olivat äidilläni hoidossa ja jos olivat siellä pidempään, oireilu ei ehkä ollut ihan niin kovaa. Lopulta kesän jälkeen muutaman kuukauden päästä, kun tuntui, että mikään ei auta eikä oireet helpota, eikä syytä löydy, päätimme, että ne on pakko lopettaa.

Loppukesästä kun pihaa haravoitiin, löytyi takapihalta aidan varresta tien läheltä, mutta pihan puolelta lääkepilleri. Silloin jo epäilykset heräsi. En kuitenkaan sanonut mitään. Menimme sisälle ja ihan yleisesti aloin kauhistella vähän tahallanikin, että kuinka pihasta löytyi tällainen ja että mistäköhän se on sinne tullut ja mikäköhän pilleri se on. Naisystävä vaikutti heti vähän hätääntyneeltä ja alkoi kovaan ääneen höpöttää, että hänen se ei ainakaan ole. Häntä en ollut siis syyttänytkään, kunhan pohdin mistä se on tullut. Onko joku tieltä heittänyt sen. Siinä tabletissa oli joku teksti ja googlasin sen. Harmikseni en muista mikä lääke se oli ja olisi pitänyt säilyttää se. Joku särkylääke se muistaakseni oli, mutta ei mikään yleinen burana tai aspirin, vaan olikohan se joku, mitä käytetään esim. reumaan tai johonkin. En nyt muista. Tällä naisella oli paljon eri sairauksia ja se olisi saattanut ehkä olla joku hänen lääkkeistään.

Jos koirat olisi ollut vielä elossa, olisin tietysti tutkituttanut asian tarkemmin. Tosin nytkin harmittaa, olisiko silti ollut syy vielä jotenkin selvitettävissä. En tiedä, olenko ihan sairas, kun kävi mielessä, että ei kai hän vain ollut syöttänyt jotain lääkkeitä koirille? Meidän koirista yksi oli sellainen, että kaikki pillerit piti murskata tai huolella antaa ja vahtia, että oikeasti nielaisi ne. Vaikka olisi nakin sisäänkin piilotettu, osasi sen sieltä erotella ja herkästi sylki pois. Ei olisi siis mahdotonta vaikka olisi jonkin pillerin jonnekin pihan perälle käynyt sylkemässä. En tiedä. Tai sitten se oli jostain vain eksynyt sinne. Mutta vähän outoa, koska ei ikinä ollut mitään vastaavaa pihasta löytynyt. Eikä mistään koiranmyrkyttäjistä oltu uutisoitu sillä seudulla. Jotenkin oli vain mun mielestä tosi outoa, että kaikki sairastuivat yhtä aikaa ja noin selittämättömästi. Ja vielä vähän sen jälkeen, kun nainen muutti taloon.

4