Vanhemman kontrolloiva 'uusi' kumppani

Vierailija kirjoitti:

Tuosta tietoinen valinta-asiasta. On vedonnut minuun, että eikö hänellä olisi minusta oikeus olla onnellinen. Mutta miten kun ei hän minusta niin onnelliselta tuossa suhteessa näytä.  Toivoisin että hän voisi olla onnellinen mutta  miten ollaan onnellisia tuollaisessa suhteessa? Ei mene jakeluun.

ap

Vetoa seuraavaksi tuohon. Että tietenkin toivot hänelle onnea. Eikä asiasta tarvitsisikaan keskustella, jos hän vaikuttaisi onnelliselta.

Vierailija kirjoitti:

Hän puhuu nykyään todella vähän asioistaan, ei käytännössä minulle mitään. Ilahtuu kuitenkin aina kun menen käymään tai soitan. Kyselee minun kuulumisiani ja kääntää keskustelun aina niihin tai sitten yleisiin asioihin. Suuttuu, jos kysyn häneltä jotain muuta kuin ihan yleistä tai ympäripyöreää.

ap

Tämä viestiketju on hyvin mielenkiintoinen.

Itse Käyttäydyn äitini seurassa noin. Puhun vain yleisiä asioita ja hermostun jos hän kysyy jotain henkilökohtaista. Äitini on erittäin kontrolloiva persoona ja hän takertuu aivan kaikkiin sanomisiini ja vääntelee ja vääristelee niitä.

Tuli tästä mieleen että pitääköhän äitini miestäni kontrolloivana ja ahdistavana puolisona. Varmaan, sillä mieheni ollessa paikalla käyttäytyy asiallisesti. Aina hän on ystävänikin leimannut narsisteiksi.

En tapaa äitiäni koskaan ilman miestäni sillä se kontrollointi on hyvin voimakasta ja ahdistavaa.

Sellaisen ihmisen ollessa kuuloetäisyydellä ei kannata puhua mitään henkilökohtaista.

En lainkaan ihmettele jos vanhempasi ei kotonaan (ilmeisesti puolison läheisyydessä) halua puhua mitään henkilökohtaista.

Eipä ole neuvoja antaa miten voisi auttaa läheistä jolla on kontrolloiva puoliso tai muu läheinen henkilö.

Hän saattaa kokea kaiken tuen tarjoamisenkin kontrolloimiseksi ja sekaantumiseksi. Sellaiselle herkistyy niin että näkee kontrollointia helposti sielläkin missä sitä ei ole.

.