Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kamalista naapureista!
12.07.2017 |
Ap aloittaa..
Asumme tiheään rakennetussa asuinalueella kerrostalossa, kerrostaloista näkee aika hyvin muihin taloihin. Tässä asuttu nyt 2vuotta ja naapurit ovat itseasiassa aika kamalia. Itse en asuntoa tahdo vaihtaa vaikka naapurit ovat kamalia.
Huhtikuu 2015
Naapurin vanharouva oli nähnyt että vedän kissaa hännästä, oli kiikareilla katsonut asuntooni. Ilmoituksen hän teki, eläinsuojelu tuli käymään meillä.
Ja ei, en ole vetänyt kissaani hännästä. Ilmoitus perätön.
Syyskuu 2015
Yläkerran naapuri tehnyt ilmoituksen että asunnossamme on huumeita, asunnossa riidellään ja että hän näki kun epämääräisiä ihmisiä tuli asuntoomme.
Poliisit tulivat käymään illalla.
Ja ei, en ole rikollinen, eikä kotonani löydy huumeita eikä epämääräisiä ihmisiä. Olin poliisien tullessa nukkumassa, heräämässä aamulla kouluun.
Helmikuu 2017
Naapurin vanharouva oli tehnyt taas ilmoituksen että olen kännissä ajanut taloyhtiön ulkovarastoa päin. Noo....
Poliisit olivat käyneet asunnollani, en ollut kotona. Soittivat minulle. Ja ei, en omista edes autoa enkä ollut kotona kyseisenä iltana.
Onko muilla kokemuksia ihanista naapureista?
Kommentit (226)
Hyi tosiaan nuo WT-makkarat. Saako niin pahaa edes mistään muualta kuin Suomesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi! kirjoitti:
Kitkerä kiveshiki puskee ovista ja ikkunoista! Ei tätä kestä! Apua!
Auttakaa! Happi loppuu!
Kerrostalossa jossa emme Luojankiitos asu enää! Meillä oli koliikkivauva, joka itki iltaisin n. klo 20-23. Alakerran vihainen mies kävi lähes joka ilta huutamassa ja kiroilemassa ovella, ja herätti välillä isomman sisaruksen soittaessaan ovikelloa ja hakatessaan ovea. Hän kävi myös päiväaikaan useasti jos lapset riitelivät ja etenkin jos kuului jotain töminää. Hän tuli myös kerran huutamaan kun lapset eivät olleet edes kotona. Isännöitsijä kehotti tekemään poliisille ilmoituksen, mutten sitten kuitenkaan tehnyt. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt.
Meillä oli hieman samantyyppinen. Muutin eron jälkeen pienten lasten kanssa muutamaksi kuukaudeksi kerrostaloon. Lapsista nuorin itki usein iltaisin ja saattoi herätä myös yöllä itkemään. Lähes joka ilta kun lapsi itki, naapurin vanha mies tuli huutamaan ovelle. Hän ei välittänyt vaikka herätti isommat, jo nukkumassa olevat lapset huudollaan ja oven hakkaamisella. Ensimmäiset kerrat pyytelin anteeksi ja selitin että olemme eronneet ja lapsilla on rankkaa. Hän vain kiroili ja käski minun laittaa lapset kuriin. Yritin selittää että pienet lapset saattavat itkeä iltaisin, mutta hän ei kuunnellut. Hän kävi myös päivällä, jos lapset riitelivät ja esim isoimman lapsen ollessa yksin kotona iltapäivisin (koululainen). Muutaman kerran hän kävi, kun meillä oli lapsiperhe kylässä ja kerran, kun minä olin yksin kotona eikä lapsia paikalla. Silloinkin hän väitti lasten mekastavan niin ettei hän voi nukkua. Soitin isännöitsijälle, joka ehdotti että tekisimme ilmoituksen poliisille. Erikoisen tilanteesta teki se, että siinä taloyhtiössä oli todella paljon kaikenlaista häiriötä, humalaisten meteliä, tappeluita öisin ja huutoa rappukäytävässä, varsinkin kesäaikaan. En kuitenkaan koskaan kuullut kyseisen herran huutavan rapussa muille kuin meille. Taloyhtiössä oli myös usein erilaisia heippalappuja eri aiheista. Olin niin onnellinen kun pääsimme muuttamaan sieltä pois, vieläkin tulee kylmät väreet kun ajattelen sitä aikaa.
Melkein kaikki on nähty vuosien varrella: linnakundit, jotka haluavat käydä päälle kun tulee alfauros-ongelmia tyyliin ei-mistään, päälle hyökkiviä isoja koiria, öisin päivin räksyttäviä isoja tai pieniä koiria, örveltäjiä, kolistelijoita, tömistelijöitä, remonttireiskoja, radion ja stereoiden huudattajia, bilettäjiä, huutaen puhuvia ihmisiä, agressiivisia kehitysvammaisia ja skitsofreenikoita. Ja vaikka mitä muuta, kyylääjämummot on kiusa pienimmästä päästä verrattuna moneen muuhun.
Ihmiskunnan parasta löytyy kaupungin asuttamista kerrostaloista ja oikeastaan vähän muualtakin jos huono tuuri käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan parasta löytyy kaupungin asuttamista kerrostaloista ja oikeastaan vähän muualtakin jos huono tuuri käy.
Hä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan parasta löytyy kaupungin asuttamista kerrostaloista ja oikeastaan vähän muualtakin jos huono tuuri käy.
Hä?
Paskasakin loppusijoituspaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahailevat farmari-Volvojaan harva se päivä, yrittävät järjestää kadullemme pihakirppiksiä, ahtavat lastensa kalenterit täyteen harrastuksia, viettävät kesäisin pitkiä aikoja ulkomailla omistamallaan viinitilalla, pitävät pihapuutarhansa neuroottisesti tip top jne.
Yläkerran tömistelijä ja joka iltainen ja öinen möykkääminen, isännöitsijä ei välitä eikä naapurit koska asuu mun yläpuolella eikä kuulu muualle asuntoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saada hyvät naapurit? Meillä rapussa muuten hiljaista ja rauhallista mutta ovinaapurimme vaihtuu tuon tuosta ja bileiden pito öisin tuntuu olevan elinehto näille vaihtuville seinänaapureille. Vasta edelliset lähtivät ja uudet tilalla ja meni viikko niin alkoi yömöykkä ja basson jumputus stereoista. Miksi musiikkia pitää alkaa soittaa kello 01.00 yöllä? Myötämieli alkaa olla loppu ja ajattelin että taidan alkaa valittaa näistä, vaikken ole sitä aiemmin koskaan tehnyt. Ei vaan jaksa enää huonoja yöunia jne.
Vierailija kirjoitti:
Miten saada hyvät naapurit? Meillä rapussa muuten hiljaista ja rauhallista mutta ovinaapurimme vaihtuu tuon tuosta ja bileiden pito öisin tuntuu olevan elinehto näille vaihtuville seinänaapureille. Vasta edelliset lähtivät ja uudet tilalla ja meni viikko niin alkoi yömöykkä ja basson jumputus stereoista. Miksi musiikkia pitää alkaa soittaa kello 01.00 yöllä? Myötämieli alkaa olla loppu ja ajattelin että taidan alkaa valittaa näistä, vaikken ole sitä aiemmin koskaan tehnyt. Ei vaan jaksa enää huonoja yöunia jne.
Olisiko tämmönen lomavuokra-asunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kyllä ymmärtää miksi joillakin voi käydä kerrostaloelämä hermojen päälle kun asun 80-luvulla rakennetussa kerrostalossa jossa yläkerran asunnosta kuuluu tavallinen puheensorinakin tänne alas ja varmaan täältä alhaalta sinne ylöskin.
Onneksi elämme kuitenkin sulassa sovussa yläkerrassa asuvan vanhan herrasmiehen kanssa ja rappukäytävässä törmätessä vaihdamme aina kuulumiset ja joku kerta on kysynyt, että toivottavasti ei häirinnyt kun hänellä oli vieraita eilen käymässä johon vastasin etten ollut edes kotona :)
Paritalo on perkeleen keksintö. Omaa kokemusta ei ole, mutta uskon.
Ohis, mutta oli pakko avautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapaus on ehkä lähinnä huvittava, mutta tuli niin elävästi mieleen.
Muutin ekaan omaan kämppään 20-vuotiaana. Vuokrayhtiöstä ja kerrostalon sijainnista osasin arvata, että ihan maailman hiljaisin talo ei ole kysymyksessä, mutta se ei haitannut. Sain yleensä nukuttua aika hyvin ja tiesinpähän itsekin, ettei tarvitse anteeki pyydellä jokaista pientä ääntä. Kävin tuolloin töissä, joten päivisin en yleensä kuullut, mitä siellä tapahtui.
Seinänaapurissa asui pieni perhe. Suomalainen nainen, ulkomaalainen mies ja heidän taaperonsa. Nainen oli ihan jees, moikkasi aina ja näin, mutta mies vältteli kyllä kaikin keinoin. Ja siellä tykättiin soittaa musiikkia (nainen käsittääkseni soitti pianoa, mies sitten muuten vaan popitti levyjä), mutta normaalisti hiljensivät illalla, niin että hyvin saattoi nukkua.
Ainoa öinen häiriö taisi olla kerran (onneksi muistaakseni syysloman aikaan), kun heräsin kahden aikaan yöllä aivan järkyttävään musiikkisaasteeseen naapurista. Mieli teki mennä sanomaan, mutta en uskaltanut. Ajattelin, että kohta loppuu. Mökä kuitenkin vaan jatkui ja lopulta astuin rappuun. Onneksi samalla alakerrastakin rappuun saapui semmonen parimetrinen jääkaappipakastin-yhdistelmää muistuttava, kalju äijä pelkät bokserit jalassa. Hän nousi portaat, nyökkäsi minulle ja soitti naapurin ovikelloa. Mies tuli avaamaan. "Puhutko suomea?" "Minä huono..." "Well, your music is too loud, people are trying to sleep." "But we're not sleeping.." "BUT WE ARE!" Mies luikki suht nopeasti sisälle asuntoon ja katkaisi musan. Alakerran naapuri nyökkäsi mulle uudestaan ja lähti alakertaan. Ei muuten kuulunut enää öistä musiikkia...:D
Täytyy vaan sanoa, että tää sillonen alakerran naapuri oli kyllä melkonen arjen sankari.:D
Vierailija kirjoitti:
-Yöllistä karaokea keskellä viikkoa alakerran naapurilla. Asiasta sanottuani sain koiran kimppuuni, onneksi oli melko ystävällinen koira lopulta.
-Vuokrayksiötäni himoitseva naapuri teki perättömiä valituksia. Asui siis naapurissa ja halusi ostaa yksiön ja liittää sen omaan asuntoonsa kun tuli perheenlisäystä.
-Alakerran naapuri kännissä molottaa koko yön jos joku kaveri siellä kylässä, muuten hiljainen, mutta kun on kännissä, niin puhuu huutamalla, kolistelee yms. koko yön.
-Bassonaapuri, tämän takia jouduin muuttamaan pois. Aina kun oli kotona, niin musiikki päällä ja muuten ei kuulunut mitään paitsi tasainen bassojumputus, sanoin asiasta, mutta laittoi vain vähän pienemmälle. Isännöitsijää ei kiinnostanut.
-Alakerran nuoripari tappeli jatkuvasti. Huuto alkoi heti iltapäivällä kun kotiutuivat. Mies lähti jonnekin ja tuli takaisin yöllä. Huuto jatkui, sitten tunnin suihku usein. Jatkuvaa riitaa, vaatteita heiteltiin parvekkeelta ja ne roikkuivat puissa sitten kaikkien iloksi. Ihan hirveää, että tuollaisessa suhteessa olivat, en voisi kuvitella miten kamalaa.
-Yleisesti sellaiset naapurit jotka koko ajan tupakalla rapun oven edessä ja ikkunoiden alla. Huudetaan yötä myöten pihalla ja kaverit tulee autolla pihaan ja huudattaa autostereoista bassoja niin kovalla, että talo tärisee. Aikuiset ihmiset.
-Pyykkitupavuoron varastavat. Menet omalla vuorollasi pesutupaan ja joku laittanut koneet päälle. Miten joku kehtaa? Ja usein vieläpä. Samoin ei tulla hakemaan pyykkejä pois ajoissa. Kerran yksi naapuri tuli myöhässä hakemaan pyykkejään ja odotin jo aika kypsänä, sitten tämä daami tulee nokka pystyssä ja yksi vaate kerrallaan otti kuivausrummusta pois ja viikkasi. Jouduin todella puremaan hammasta, että en räjähtänyt ja huutanut, että ota jumalauta ne pyykkis nyt kerralla ulos sieltä että saan koneet päälle.
Tää on helppo. Keskeytät ohjelman, otat ne naapurin pyykit pois koneesta ja laitat omasi tilalle. Näin tein, tosin otin kirjan mukaani ja jäin vahtimaan pyykkejäni. Vuorovaras tuli ja otti märät, pesemättömät pyykit mukaansa, eikä sanonut sanaakaan.
Mitäs olette niin epäilyttävän näköisiä, että teitä täytyy pitää silmällä.
Vaikka taloyhtiössä saa käsittääkseni polttaa parvekkeilla, yläkerran akka tulee tupakalle ikkunani eteen. Asun siis ensimmäisessä kerroksessa. Siinä seisoskelee takki auki tissit töröllä, imee tupakkaa ja räplää puhelintaan. Naisen keskenään ulkoilevat pojat kurkkivat ikkunastani ja irvistelevät. Ja naisen aviomies, satakiloinen hevari painelee bootseillaan niin että kopina ja jytinä on herättää kuolleetkin (talossa ei siis ole hissiä).
Naapurissa asuu jonkinlainen erityislapsi, joka saa huuto/jankkauskohtauksia ja on muutenkin ilmeisen hankala mitä seinän läpi kuuluu ja pihalla näkyy, noin 7v tyttö . Äitinsä vuoroin huutaa kirosanoja, vuoroin itkee. Saavat ilmeisesti jonkinlaisia tukitoimia, sillä kuulin kerran naisen sanovan puhelimeen jotain että on just viemässä lasta terapiaan. Koetan kestää, sillä lapsi ei selvästikään voi itselleen mitään ja äitinsä on loppuunpalanut.
Sama täällä, raadonhajuista jauhomakkaraa tihnutetaan uunissa ja paskakin haisee välillä.