Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vuosien varrelta...
Tyyppi 1: otti yhteyttä naamakirjan kautta. saako tulle meille asumaan? Ei luottotietoja ja siksi asunnonsaanti vaikeaa. Ollaan vain naamatuttuja. Vähän ajan kuluttua kysyi voisinko lainata muutaman kympin, maksaa viikon kuluttua takaisin.
Tyyppi 2: baaritiskillä katsoo suupielet korvissa ja silmät sädehtien kun muut tilaa juotavaa. Suupielet laskee, kun todetaan et tilaa ja maksa tästä eteenpäin omat juomasi.
Tyyppi 3, 13 -vuotias lokinpoikanen: Lainaa tyttären uutta takkia kun ilta on viileä. Palautti vasta kuukausien kuluttua, kun pyysin takin takaisin asap tai tulen hakemaan sen kotoansa.
Tyyppi 4: veljen vaimo tuo kaksi pienintä lasta vähintään viikoksi luokseni. Maksan ruuat ja touhuan lasten kanssa, käydään kalassa ja autoretkillä. Vierailut loppuivat kun torppasin kalliisiin huvituksiin menot. Mielestäni ruuat ja muu ylläpito on tarpeeksi.
Tyyppi 5: Veljen ex. Lainaili joka kuukausi pieniä summia. Töissäkäyvä, mutta palkan tultua syötiin ravintoloissa, tilattiin samppanjaa pöytään ja ajeltiin takseilla. Maksoi kuitenkin jossain vaiheessa takaisin, kunnes viimeisellä kerralla soitti maksupäivänä ja ilmoitti tiukkaan sävyyn ettei maksa, kun on laskuja. Sen jälkeen olin aina p.a. kun pyysi lainaa.
Tyyppi 6: pikkuserkku. Pyysin viemään juhlapaikalle ruokakassin, jossa oli parempaa grillattavaa omalle perheelle ja tietysti muillekin,. Saapuessani oli tuomiset syöty ja tämä sekä isäntäväki kyräilivät kun kysyin missä ostamani ruuat on, haluan itsekin niitä syödä. Pikkuserkku reteenä oli iskenyt meidän ruokakassin pöytään omana tuliaisenaan.
Tyyppi 7: Mieskaverilla oli ystävä mukana ja tällä kurkolla 2 pissisteiniä seuralaisena. Lähdettiin porukalla ravintolaan. Pissisteinit ryykäsivät lennosta autosta ulos ennen pysähdystä ja kirmasivat risat kengät lonksuen ja sukkahousut kiitoratoineen jonottamaan sisäänpääsyä ravintolaan kun me muut jäätiin tuijottamaan perään hoomoilasena ja maksamaan taksia.
Tyyppi 8: naispuolinen ystävä esitteli miehen kaveriporukalle. Ystävä antoi miehelle reilusti rahaa ja pyysi tuomaan itselleen ja meille kaikille juotavaa pöytään. Me muut ei kuultu tätä. Mies ilmoitti et tässä sulle drinksu, maksaa sen ja sen verran. Maksoin, ja niin teki muutkin. Sit homma paljastui koko konkkaronkalle: äijä kiikutti meille kaikille juoman ja vaati maksun. Kaikki antoivat setelin, koska tasarahaa ei ollut. Itsellään tää mahtisonni piti ystävän antaman rahan ja tietysti ne vaihtorahat koko seurueelta. Siihen loppui se orastava suhde, mutta hyvät naurut saatiin miehen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkun perheen kanssa risteilyllä, omat lapset eivät olleet mukana. Serkku kajautti tuppinsa äärestä lapsilleen et lähtekääpä tädin (mun) kanssa kiertelemään laivan kauppoja, tiedä mitä kaikkea kivaa täti teille ostaa täältä.
Otin lapset mukaani ja jätin serkun ryystämään miehensä kanssa. Kierreltiin laivalla. En ostanut mitään lapsille. Enkä osta ton kommentin jälkeen. Lasten vika ei ole äitinsä lokkimaiset taipumukset, mutta en opeta heistä lokkeja.
Vierailija kirjoitti:
Niitä sietää koska iso osa lokeista on narsisteja. Onnittelen isosti jos ette ole koskaan sellaiseen törmännyt. Narsisti osaa manipuloida ihmisiä ja kääntää sen homman niin että hyväksikäytettävät parhaimmillaan uskoo että ne on sille lokille sen velkaa tai parempi tehdä niinkuin se sanoo että säästyy konfliktilta. Monesti lokin uhri havahtuu vasta jo pitkän aikaa kestäneen kusetuksen jälkeen ja pistää hanat kiinni. Jotkut havahtuu vasta kun lokki on jo aikoja sitten liihotellut muualle. Ja ne tyypit joilla on itsetunto-ongelmia vasta onkin hyviä kohteita. Halua miellyttää ja siihenhän lokki iskee kiinni kuin torilla makkaraan. Onhan kautta aikain monet heput saanut tahtonsa läpi vaa puhumalla soopaa ja kyynärpäätaktiikalla.
Juurikin näin. Dumppasin vanhan kaverin tajutessani hänen olevan omahyväinen, itsekäs ja häijy. Vuosia kuuntelin valituksia menneistä ja nykyisestä elämästä. Koskaan ei ollut asiat hyvin, olin likasanko jatkuville ruikutuksille Eksä oli narsisti, jonka kanssa seukkas 9 vuotta, suku on omahyväisiä ämmiä täynnä, kertoi siskojensa ja äitinsä henikökohtaiset asiatkin minulle, haukkunut nykyisen miehensä lapset moneen otteeseen, vain omat lapset on ihania, työkaverit ja pomot ovat jokaikisessä työpaikassa ikäviä ihmisiä ja eivät osaa töitänsä - päinvastoin ku hän - hän osaa pomonsakin työt paremmin ku pomo ja sitähän se pomo pelkää et hän vie sen duunit...ja työkaverit on aina työpaikkakiusaajia jajajaja loputonta paskavirtaa, siihen päälle vielä lokkeilut monin eri tavoin - kukahan tossa sopassa se narsku ja manipuloiva kusaaja onkaan? Hänen mielestä työpaikan ihmiset, eks, nyksän lapset jne. Jännä miten yhdelle ihmiselle muka putkeen vuosia sattuu vaan paskoja ihmisiä elämään ja ite vaan kärsii...
Usein lokit ovat sellaisia "hyviä kavereita". Vetoaa siihen, että kaveria pitää aina jeesata ja vakuuttaa, että kyllä minä jeesaan heti, kun vaan tarvitset apua! Harvoin näillä pummeilla on mitään tietotaitoa, jolla voisi ketään autella missään ja jos pyytää muuttoavuksi, niin just silloin sattumalta "valitettavasti" ollaan jossain muualla ja vieläkin muistetaan toitottaa sitä samaa mantraa "soita milloin vaan, niin kyllä mä tulen apuun".
Tätä tyyppiä olen nähnyt monesti miehillä. Mieheni kavereina on pari juurikin tällaista. Yksikin pyysi miestäni avuksi "tuntuvalla korvauksella" laatottamaan kylppäriä ja tekemään muuta remppaa uuteen kotiinsa... Tarjosi muutaman oluen, mutta niitä rahoja mistä oli alunperin puhe ei kuulunut... Kato kaveria kyllä jeesataan ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Usein lokit ovat sellaisia "hyviä kavereita". Vetoaa siihen, että kaveria pitää aina jeesata ja vakuuttaa, että kyllä minä jeesaan heti, kun vaan tarvitset apua! Harvoin näillä pummeilla on mitään tietotaitoa, jolla voisi ketään autella missään ja jos pyytää muuttoavuksi, niin just silloin sattumalta "valitettavasti" ollaan jossain muualla ja vieläkin muistetaan toitottaa sitä samaa mantraa "soita milloin vaan, niin kyllä mä tulen apuun".
Tätä tyyppiä olen nähnyt monesti miehillä. Mieheni kavereina on pari juurikin tällaista. Yksikin pyysi miestäni avuksi "tuntuvalla korvauksella" laatottamaan kylppäriä ja tekemään muuta remppaa uuteen kotiinsa... Tarjosi muutaman oluen, mutta niitä rahoja mistä oli alunperin puhe ei kuulunut... Kato kaveria kyllä jeesataan ilmaiseksi.
Ja jos kerran urheana ritarina auttaa jossain asiassa, niin tästä pitää olla kiitollisuuden velassa koko loppuelämä... Jotkut kyllä valitettavasti osaa tuon hyötymisen taidon ja manipuloinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä6269 kirjoitti:
Täähän on omistuspohjaisissa kerros-/rivitaloissa (kaveri kertoi) vakio: yhtiökokouksissa nuristaan kun tulee lisälaskuja remonteista, etenkin vanhemmissa taloissa: "Pitääkö meidän maksaa? Eikö taloyhtiö muka maksa?" Tähän kaverini huomautti: "Taloyhtiö olemme me!"
Sama logiikka niillä, joiden mielestä YHTEISKUNTA maksaa kaiken... ja sori ohis.
🇺🇦🇮🇱
Meidän entiset naapurit olivat lokkeja, perheeseen kuului isä, äiti ja 5 lasta josta nuorin 2-3 vuotias, äiti teki vuorotyötä ja isästä en tiennyt mitä teki. Kuitenkin: nämä lapset olivat vapaa kasvatuksen tulosta, isä kiroili ja huuti usein, äiti huusi ja kiroili, lapset huusi ja kiroili, lisäksi nämä lapset varsinkin 2 heistä tulivat aina ruoka aikaan meille, ei puhuttakaan että olisivat menneet kottiinsa, vaikka heille siitä sanottiin
Lisäksi varastivat meiltä karkkia yms jos sattui olemaan
Lapset sanoivat että jääkaapissa ei ole yleensä mitään, heidän isä tekee ruokaa jos jaksaa tai haluaa. Tämä perheenisä oli sellainen että lähti aina autolla karkuun kun meno kävi siellä aika villiksi.....äiti siellä yksin sitten karjui
Varsinsisia kauhukakaroita, nuorinkin haistatteli jos sanoi ettei saa lyödä tai purra, käyttivät meitä ilmaisina lapsenvahtina
En ihmettele kun heistä jotkut naapurit häiriinty ja tekivat lasuun lapsista ilmoituksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sbsb kirjoitti:
Meidän entiset naapurit olivat lokkeja, perheeseen kuului isä, äiti ja 5 lasta josta nuorin 2-3 vuotias, äiti teki vuorotyötä ja isästä en tiennyt mitä teki. Kuitenkin: nämä lapset olivat vapaa kasvatuksen tulosta, isä kiroili ja huuti usein, äiti huusi ja kiroili, lapset huusi ja kiroili, lisäksi nämä lapset varsinkin 2 heistä tulivat aina ruoka aikaan meille, ei puhuttakaan että olisivat menneet kottiinsa, vaikka heille siitä sanottiin
Lisäksi varastivat meiltä karkkia yms jos sattui olemaan
Lapset sanoivat että jääkaapissa ei ole yleensä mitään, heidän isä tekee ruokaa jos jaksaa tai haluaa. Tämä perheenisä oli sellainen että lähti aina autolla karkuun kun meno kävi siellä aika villiksi.....äiti siellä yksin sitten karjui
Varsinsisia kauhukakaroita, nuorinkin haistatteli jos sanoi ettei saa lyödä tai purra, käyttivät meitä ilmaisina lapsenvahtina
En ihmettele kun heistä jotkut naapurit häiriinty ja tekivat lasuun lapsista ilmoituksen
Ei ne lapset mitään vapaan kasvatuksen hedelmiä olleet, vaan täysin kasvattamattomia. Se on ihan eri asia. Eivätkä myöskään sinun kannaltasi lokkeja, kun kerran suostuit heidän peräänsä katsomaan ja ruokkimaan, etkä tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Jos perheessä on tuollainen meno päällä pitkän aikaa, niin se ilmoitus nyt vaan pitää tehdä, eikä odottaa, että kyllä joku muu sen hoitaa.
En tiedä oliko kyseessä lokkeilu vai kömpely iskuyritys mutta aikoinaan mies meni yökerhossa baaritiskille ja tilasi meille lonkerot, samassa semmoinen punapää joka istuskeli siinä tiskillä totesi miehelle hymyillen "sä varmaan tilaat mullekin" ja suupielet meni alaspäin, kun mies totesi ostavansa nyt vain itselle ja vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lokki ujutti itsensä baari-illan jälkeen nukkumaan sohvalleni, oli siis tunnettu siitä että jos ei saanut pummittua kyytiä pummi yöpaikan ja tuona iltana oli minun vuoroni, naisia molemmat niin ajattelin että nukkukoot siinä sitten. Aamulla keitin kahvia kun tämä lokki liihotti keittöön ja raivostui, kun minulla ei ollut mitään aamupalaa! En syö aamupalaa ja asuin tuolloin yksin, sovitulle vieraalle olisin tietenkin ostanut jotain mutta en ollut varautunut siihen että luokseni tungetaan yöksi ex-tempore...
Lokkirinsessa meni sitten tupakalle ja kuului soittelevan itkuisena johonkin että tuu hakee mut, kuolen nälkään! Ehti vielä lainata lupaa kysymättä meikkejä ja hiuslakkaani ennenkuin häipyi.
Lokki on lokki aina. Viinanhimoinen lokki on pahin. Vietiin aina tuliaipullot kun kaverin mökille kävi kutsu. Ruokaviinejä, konjakki, rommi ja naisille esim campari.
Näitä ei ikinä tarjottu, vaan juomana oli hönen itse tekemäänsä , saatanallisen pahaa kotiviiniä!? Aikuinen äijä.
Kaikki tuotamme pullot löytyikin kellarista huolellisesti säilöttynä. Ei se oikein raskinut niistä itsekään juoda, kaikista oli vaan vähön maistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista olenko tätä aiemmin kirjoittanut, mutta tulipa tästä ketjusta mieleen entinen "kaveri".
Satuttiin kerran tämän kaverin kanssa samaan baariin, missä vanhempani oli viettämässä iltaa ja isäni halusi tarjota minulle yhden juoman. Saatuani juoman kiitin ja lähdimme kaverin kanssa jatkamaan matkaa.
Myöhemmin yön pikkutunneilla aloin ihmettelemään, että miten aina niin persaukinen kaverini käveli vähän väliä uusi juoma kädessään ja lopulta näin itse, miten hän röyhkeästi meni isäni viereen baaritiskille ja kehotti tilaamaan hänelle juoman. Isäni on muutenkin sellainen persoona ettei osaa sanoa ei, joten hän sitten meni ja tarjosi.
Kun kaverini lähti edes kiitosta sanomatta juoman saatua omille teilleen, menin minä ja pidin isälleni palopuheen siitä, ettei tarjoaisi enää tälle kaverille. Isäni uskoi, ja kun seuraavan kerran kaverini yritti mennä pummimaan uutta juomaa, niin isäni sanoi suoraan että maksa omat juomat. Hän vissiin otti asiasta sen verran nokkiinsa, sillä en enää nähnyt kaveriani baarissa ja oli mennyt tuttavansa luokse yöksi sen sijaan että olisi tullut luokseni, kuten alunperin sovittiin.
Eikä tässä vielä (kliseisesti) kaikki.
Aloin myöhemmin seurustelemaan ja menojalkani ei vipattanut miltein yhtään, vaan halusin viettää koti-iltoja. Tästä huolimatta kaverilta tuli rahan lainaus viestejä. Ikinä en hänelle lainannut, sillä tiesin etten näkisi niitä rahoja enää koskaan. Kerran jopa vaati, kun olin poikakaverillani, että menen asunnolleni ja siirrän hänen tililleen rahaa kerta minulla ei ollut pankkitunnuksia mukana. En muuten mennyt.
Eräänä kertana sitten olin tälle ja parille muulle kaverille kuskina, ja illan päätteeksi alkoi kaverini kyselemään pääsisikö hän minun luokse yöksi, koska ennalta sovittuun yöpaikkaan ei päässytkään. Ilmoitin, että olen menossa poikakaverillani yöksi eli ei käy. Alkoi narina, että kadulleko hän joutuu menemään sillä ei ole muuta paikkaa eikä halua tulla poikakaverini sohvalle.
Hammasta purren myönnyin hänelle antamaan asuntoni vara-avaimen ja painotin, että siellä EI järjestetä bileitä, EI kutsuta ketään panoja EIKÄ hän ihan oikeesti käy muuta kuin nukkumassa. Lupasi, ja niin luovutin avaimet.
Aamupäivästä oli kauhistus mennä asunnolleni ja huomata se hävitys. Olohuoneen lattia oli ihan tahmassa kaatuneiden kaljojen takia ja tölkkejä oli keittiössä, olkkarissa ja jopa makkarissa. Keittiössä odotti kasa likaisia laseja sekä puoliksi syöty ja takaisin pakettiin sylkäisty makkara jääkaapissa.
Makuuhuoneessa vaatekaapin ovi oli raollaan. Vaatteet oli täysin myllätty ja osa vaatteista heitetty lattialle, sekä sänky oli sen näköinen, että siellä oli tehty muutakin kuin nukuttu. Kysyin, että mitä ihmettä täällä on tapahtunut. Kaveri oli kutsunut panonsa käymään, ja selitti vaatekaapin mylläyksen sillä että oli yrittänyt etsiä verkkahousuja, muttei ollut löytänyt.
Aloin kiukkuisena siivoamaan ja oletin kaverini tulevan apuun ja pyysinkin, voiko hän auttaa mutta mitä vielä - istui sohvalla ja näpytteli kännykkää. Tuossa vaiheessa kuppi meni nurin, ja sanoin ihan suoraan että ole hyvä ja poistu, tänne et enää jää hetkeksikään. Vielä uhriutui, että voiko olla edes 10 min että hän saa etsittyä itselleen toisen paikan minne mennä.
Mitään sanomatta hän sitten lähti seuraavaan kohteeseen, ei edes anteeksipyyntöä tullut.
Tuon jälkeen kaverista ei oma-aloitteesti kuulunut mitään, enkä pitänyt itsekään yhteyttä eikä ole harmittanut. Silkkaa hyötymistä oli meidän "ystävyys", ja näitä tarinoita olisi enemmänkin.
Kuuleminen mukaan samanlainen elämä ja tilanne jatkuu.
Edellinen jatkaa - tuosta viimeisestä tempauksesta siis aikaa kolme vuotta, mutta silti sapettaa koko touhu kun muistelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan törkeä verrattuna muihin ketjun tapauksiin, mutta kurja mieli tuli vähän.
Eksäni oli aluksi ihan normaali tai jopa avokätinen, maksoi aina puolet ostoksista ja usein tyyliin molempien keikka- tai leffaliput. Hän kuitenkin joutui työttömäksi ja elintaso luonnollisesti laski. Mua ei tietenkään haitannut ollenkaan maksaa suurinta osaa ostoksista tai huvituksista, olihan tilanne väliaikainen. Annoin baarissa joskus jopa toisen korttini hänelle illan ajaksi käyttöön että voi sillä hakea meille välillä juotavat, koska häntä hävetti kun minä vain hain molemmille :D
Uuden työn saatuaan "lokkeilu" jäi kuitenkin vähän päälle. Mulla oli huomattavasti suuremmat tulot, joten en nyt tehnyt siitä numeroa ja ajattelin että kunhan taloutensa vähän tasapainottuu niin maksetaan taas tasaisemmin. Välillä saatoin vaikka baarissa sanoa että välillä olisi kyllä sun vuoro, mutta siitä se.
Meillä on yhteinen harrastus, jonka jälkeen myöhään illlalla kotimatkalla haettiin usein pitsat. Minä maksoin ne pitsat joka kerta, eikä siinä mitään, ei talouteni siihen kaadu, mutta päätin ottaa asian kuitenkin puheeksi, sillä mun menot olivat kasvaneet ihan järkyttävästi. Se mikä minusta teki tästä "lokkailusta" vähän kurjaa on se, että eksä kivenkovaan väitti että hän on kyllä maksanut puolet. Ei auttanut vaikka oikein näytin korttiveloituksia että katso, joka viikko monen kuukauden ajan. Suuttui sitten että valehtelen.
Kurjaa tämä oli siksi että jos minä käytän hurjan määrän rahaa tukeakseni talousvaikeuksien keskellä, haluaisin edes jonkin kiitoksen. Se, että vähätellään tyyliin "no et sä nyt niin paljoa enempää maksa" "kyllähän mäkin ostin eilen meille ne yhdet kaljat" tai jopa suoranaisesti valehdellaan omista maksuista poistaa aika tehokkaasti auttamishalut. Ei toki tarvitse mitään punaista mattoa levitellä fanfaarein, mutta älkää hyvät ihmiset vähätelkö toisen tarjoamaa apua, jos haluatte apua jatkossakin.
Apua vasta tämän ketjun myötä tajusin ehkä olevani kyytilokki! Tai siis en koskaan pummi kyytejä mutta en ole varmaan ikinä osannut tarjoutua maksamaan bensoista.
Kotipaikkakunnallani ajeltiin kavereiden kanssa vanhempiemme autoilla pikkumatkoja eikä kukaan koskaan pyytänyt toisilta bensarahaa, kun ei kukaan bensoista maksanut. Muutin ison kaupungin ydinkeskustaan heti opiskelujen alussa, enkä ole sen jälkeen ajanut autoa. Kyllähän mä järjellä tiedän että autoon menee bensaa, mutta kun ei 15 vuoteen ole itse tankannut niin ei sitä oikeesti tule ajatelleeksi, eikä mulla ole mitään hajua paljonko esim 10 km matkaan menee bensaa ja mitä se maksaisi! Joskus jonkin mökkireissun jälkeen on ryhmätsättiin tullut viesti että "bensoista 15e/hlö" ja jotenkin yllätyn aina :D maksan tietysti mukisematta mutta ei olisi tullut mieleen koko asia jos ei olisi pyydetty.
Oon yleensä supervarovainen siinä ettei käytä ihmisiä hyväksi niin onneksi ketjun myötä osaa tähän bensajuttuunkin kiinnittää huomiota!
Vähän erilainen lokkitarina.
Tuttavapiiristä löytyy sympaattinen, iloinen ja oikein hyvää seuraa oleva ihminen, jolla on valitettavasti isoja elämänhallinnallisia ongelmia eikä hän osaa pitää huolta raha-asioistaan. Rahat tuhlataan heti kuun alussa milloin mihinkin, shoppailuun ja muuhun. Loppukuu nähdään nälkää, aina on köyhä ja mihinkään ei ole varaa. Tämä ihminen on kuitenkin muutoin sympaattinen, positiivinen, aina valmis auttamaan ja tukemaan muita ja siksi kovin pidettyä seuraa tuttavapiirissä. Käytännössä tuttavapiiri elättää häntä ja välillä hänen puolisoaakin ja se tuntuu olevan kaikille ihan ok. Aina löytyy joku joka tarjoaa ravintolaillallisen tai parit juomat illanvietossa jos tämä ihminen on jäämässä pois rahatilanteeseensa vedoten, vain jotta hänet saadaan mukaan koska on vain niin hyvää seuraa ja illan ilopilleri. Yhteisiä reissuja on muutama vuodessa ja näihinkin usein joku maksaa hänen osuutensa majoituksesta, toinen bensat, kolmas ostaa ruoat, ihan vaan siksi että saisi hänet mukaan reissuun kun on niin mukavaa seuraa. Ei kuitenkaan koskaan oleta että joku maksaisi hänen osuutensa ja ottaa kiitollisuudella vastaan kun näin käy. Jos maksajaa ei löydy niin jättäytyy vain suosiolla pois. Itse en maksamiseen osallistu, koska minusta näin tehdään myös hallaa ihmisille kun ei anneta mahdollisuutta oppia kantapään kautta miten itsestään pidetään huolta.
Hän ei ole sinänsä pihi lokki, vaan on valmis kyllä jakamaan aina siitä vähästään mitä hänellä on. Ei vaan tunnu olevan minkäänlaista hahmoituskykyä siitä miten aikuisen ihmisen tulisi hoitaa raha-asioitaan. Ollaan useita kertoja yritetty puhua hänelle talouden suunnittelusta, budjetoinnista ym, eikä edes siksi että lopettaisi lokkeilun, vaan siksi että hänellä itsellään olisi helpompi elämä jos hallitsisi rahankäyttöään paremmin. Valitettavasti opit ei tartu, joten porukka jatkaa lokinpoikasen elättämistä varmaan vielä vanhainkodissakin. Hän on vähän kuin porukan maskotti, josta pidetään huolta ja tuo ihmisille iloa.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni oli tarvetta 5000€ maksavalle, sanotaan nyt esineelle, tunnistamattomuuden vuoksi. No tämä sitten taivutteli äitiä maksamaan tämän esineen. Äiti oli kysynyt, että eikö tämä voisi itse kustantaa tämän esineen, koska äiti ei juurikaan itse tätä tarvitse, eikä tule tarvitsemaankaan. No velihän oli siihen tokaissut, että eihän hänellä siihen varaa ole. No äiti sitten maksoi.
Nyt sitten tämä esine on useamman vuoden ollut veljen käytössä. Aina kun esineestä tulee puhetta (siis ei aiheesta, että se ei alunperin kuuluisi hänelle, vaan esim. missä hän voisi seuraavaksi sitä käyttää) hän puhuu siitä aina ”äidin” esineenä, ihan kuin tämä hyvittäisi sen, ettei se millään tapaa tunnu kuuluvan äidille, vaan käytännössä sitä käyttää veljeni. Lisäksi lainailee sitä tutuilleen, ja saa todennäköisesti korvauksia/vastapalveluksia tästä.
Tässä taannoin uskalsin mennä mainitsemaan asiasta, ja tietenkin tämä suuttui. Veikkasin, että tästä alkaa pidempikin mykkäkoulu, mutta kohta tämä oli taas ennallaan. Mitä mieltä asiasta? Nostin mielenkiintoisen ketjun ylös, toivon mukaan nousee.
Heh, nostan ja tuli mieleen ei-lokkeilua tarina eli ainoa kerta, kun lainasin äidiltä rahaa. :o Tarvitsin n. 3 000 myös erääseen esineeseen. Selvä, äiti lainasi, olin nuori ja pienituloinen. Maksoin takaisin n. 5 kk:n aikana tuon summan. Esine viihtyi yksiössäni. Tapasin miehen, muutimme yhteen jne. Hän toi mukanaan vielä paremman *köh* esineen, joka jäi meille jo isompaan asuntoon. Veinkin sitten äidille tuon esineen, johon hän oli rahat lainannut ja jonka lainan siis olin maksanut takaisin välittömästi Nyt hiukan huvittaa, kun vanha äiti puhuu em. esineestä aina omanaan ja samalla kertoo, miten hän 'kustansi sen tytölle' (eli minulle XD). Että sellaista. :) Ei edes harmita, naurattaa! :D
Kaveri tulee kylään, istuu ja arvostelee ruuanlaittoa "ai sä pilkot sipulit tolleen" ym. Ei tarjoudu koskaan avuksi ruuanlaitossa eikä osallistu ruokalaskuun. Erään kerran en käynyt kaupassa etukäteen, kokeilin josko tajuaisi kaupassa osallistua edes yhden kerran ruokakuluihin. Ei. Pakkasi vaan pokerina kassin. Minä en laittaisi niitä ruokia itselleni, mut yritän olla vieraanvarainen ja huomioida hänen nirsoilunsa ja syödä samaa. Viiniostoksilla totesin viimeisellä kerralla (!) kylmästi ostavani vain itselleni eli rouva on hyvä ja ostaa omat viininsä. Osti ja katsoi pitkään. On erikoisruokavaliolla eli ruuat maksaa tavallista enemmän ja niiden suunnitteluun jo menee aikaa ja vaivaa. Istuu, syö, ei vie edes lautasta tiskikoneeseen tai auta pöydän kattauksessa saati siivoamisessa. Muistaa arvostella ruuan ja ainahan siinä on jotain pientä pielessä, vaikka lappoo suuhunsa kuin viimeistä päivää. Edellisellä kerralla vastasin et olis joskus kiva tulla vieraaksi ja maistaa hänen ruokia. Ollaan tunnettu melkein 20 vuotta ja en ole ollut ruokavieraana ikinä. Meni ihan mykäksi tiedustellessani mitä itse yleensä laittaa vierailleen ruuaksi ja mistä ruuasta on erityisesti saanut kehuja.Tiesin rouvan tehneen tasan nolla ateriaa elämässään vierailleen.
Lokkeiluun kuuluu myös matkiminen monessa asiassa. Silmä kovana seuraa mitä uutta kodissani on ja käy ostamassa samanlaista peiliä, sohvaa, maalia seinään, you name it. Yllättäen en ole vuosiin muistanut ostospaikkoja enkä hintoja enää. Nauroin partaani heillä käydessäni kun ei ollut onnistunut tehosteseinässään yrittäessään matkia viime näkemäänsä. Huippua oli lisäksi kun huomasi uuden nahkatakkini naulakossa ollessaan jo ovella. Palasi takaisin kaivamaan tuotelapusta valmistajan itselleen ylös. Luulin jo et ottaa takin mukaansa, mutta ei sentään. Vaatteitakin olen lainannut. Toopena olen pitänyt kaverina ja heräsin siskonsa ravisteluun et kauanko annan hyväksikäyttää itseäni. Juu, en enää pätkääkään, ghostannut koko tyypin.