Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä, jonka luulin ensin lokkeilevan " näyttää ihanalta, harmi ettei oo varaa" ( ja merkitsevä katse) kunnes tajusin, että kyseinen ihminen on vain vähissä varoissa. Ymmärrän kyllä ja tunnen myötätuntoa, muttei tee mieli pyytää kahvilaan tai terassille koska päätyy itse maksumieheksi ! Voin tulla kahville ja tuoda kahvipaketin sekä pullapitkon, mutten ala kahvilassa maksaa kolmen euron lattea ja vitosen kakkupalaa!
Voin sanoa omalta kohdaltani, että olen todella vähävarainen ja minua hävettää jos kaveri joutuu maksamaan. En ole sen takia nähnyt joitakin kavereita aikoihin, kun nolottaa tämä asia. Mulla ei joskus oikeasti ole sitä 8 euroa pistää yhteen ateriaan. Tai jos kaveri asuu toisella paikkakunnalla, mulla ei ole varaa matkustaa sinne. Joskus paremmin toimeentuleva kaveri haluaa tarjota ja osti minulle jopa hienon paidan kun oltiin yhdessä ostarilla. Arvostan sitä suuresti, mutta siitä tulee myös vähän nolo olo, kun en voi maksaa ikinä takaisin.
Entinen työkaverini, joka tiesi että minun palkkani on yhtä pieni kuin hänenkin, oletti että maksan joka kerta ruoat kun nähdään. Hän katsoi minua merkitsevästi, mutta joskus vain kylmästi sivuutin sen katseen ja maksoin vain omani. Kyse oli siis tyyliin Mäkkäri-ruoista. Joskus oli varaa tarjota, joskus ei. Kaveri ei tietenkään koskaan tarjoutunut itse maksamaan. Kyllä hän maksoi mukisematta oman osansa jos oli pakko, mutta oli selvästi aina pettynyt.
Lainasin hänelle kerran rahaa, kun puhelin oli suljettu ja luulin että tilanne oli vain tilapäinen. Annoin 40 euroa. Kaveri sitten makseli 5 euron erissä silloin tällöin, kun hänelle itselleen sopi. Kävi risteilyillä ja puhui avoimesti mulle siitä, miten paljon meni rahaa taas viinoihin jne. Pyysi myös uutta lainaa vähän väliä, en enää antanut. Tajusin että hän on aina PA ja osasyynä on se, että hän luulee voivansa tonnin kuukausipalkalla matkustella jatkuvasti Ruotsiin ja Viroon. Tuli se 40 euroa lopulta jotenkuten katettua pienemmillä maksuerillä, mutta se oli viimeinen lainani sille tyypille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini oli kaupungissa teatteriporukan kanssa. Kävin katsomassa esityksen, tykkäsin ja kerroin kaverille että oli kiva esitys. Ajattelin että ehkä hän haluaisi lähteä yhdelle, mutta hän sanoi heti: "Tulen sitten sulle yöksi." Olin vähän hämmentynyt kun ei mitään oltu sovittu, mutta ei siinä mitään.
Kun tultiin kämpille, selvisi että hänellä ei ole vaihtovaatteita mukana, ei myöskään hammasharjaa tai -tahnaa tai mitään muutakaan. Annoin hänelle yhdet vanhat alushousuni, hän sai käyttää shampootani ja hoitoainetta ja kai hammasharjakin jostain löydettiin.
Sinänsä oli OK, hän tuli vain yhdeksi yöksi ja kiitteli. Mutta kuka lähtee reissuun ilman hammasharjaa ja puhtaita alushousuja? Ja voisi kysyä kohteliaasti saako tulla yöksi. Olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että ko. kaveri pummii aina toisilta kaiken: kyydin, yösijan, ruokaa ja muuta. Hän kulkee "kevyellä varustuksella" jopa ulkomaita myöten, ja joku aina lopulta tarjoaa hänelle kaiken. Ihmettelen sitä röyhkeyttä, kun kyse on muuten mukavasta ja empaattisesta ihmisestä. Joku sanoikin hänestä että "[nimi] kerjää niin että sitä ei edes huomaa".
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kaupungissa teatteriporukan kanssa. Kävin katsomassa esityksen, tykkäsin ja kerroin kaverille että oli kiva esitys. Ajattelin että ehkä hän haluaisi lähteä yhdelle, mutta hän sanoi heti: "Tulen sitten sulle yöksi." Olin vähän hämmentynyt kun ei mitään oltu sovittu, mutta ei siinä mitään.
Kun tultiin kämpille, selvisi että hänellä ei ole vaihtovaatteita mukana, ei myöskään hammasharjaa tai -tahnaa tai mitään muutakaan. Annoin hänelle yhdet vanhat alushousuni, hän sai käyttää shampootani ja hoitoainetta ja kai hammasharjakin jostain löydettiin.
Sinänsä oli OK, hän tuli vain yhdeksi yöksi ja kiitteli. Mutta kuka lähtee reissuun ilman hammasharjaa ja puhtaita alushousuja? Ja voisi kysyä kohteliaasti saako tulla yöksi. Olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että ko. kaveri pummii aina toisilta kaiken: kyydin, yösijan, ruokaa ja muuta. Hän kulkee "kevyellä varustuksella" jopa ulkomaita myöten, ja joku aina lopulta tarjoaa hänelle kaiken. Ihmettelen sitä röyhkeyttä, kun kyse on muuten mukavasta ja empaattisesta ihmisestä. Joku sanoikin hänestä että "[nimi] kerjää niin että sitä ei edes huomaa".
Ja lisään tähän vielä, että kaveri ei ollut edes ollut yhteydessä minuun ennen esitystä, vaan kuulin siitä äidiltäni.
En tiedä, mitä kaveri suunnitteli tekevänsä jos en olisikaan tullut. Mennyt ehkä jonkun muun luokse yöksi samalla periaatteella.
Hetken aikaa seurustelin lokin kanssa. Heti alussa hän majoittui luokseni kun "on kivempaa olla yhdessä". Joo ja halvempaa kun toinen maksaa kulut...
Kävi sentään joskus kaupassa, mutta ainoa ruoka mitä osasi ostaa oli ranskalaiset ja nugetit. Aikuinen mies!
Auto sillä oli, mutta alkoi lainaamaan mun autoa kun ei ollu bensaa. Mullehan se oli ilmasta luonnollisesti. Koskaan ei tankannu mun autoa.
Tällä oli usein myös tapana haluta itse joku asia, mutta "voi että kun ei oo rahaa, voitko ostaa? Maksan takas". Eipä maksanut. Ikinä. Mitään. Äkkiä sen onneks oppi, mutta valitettavasti siinä kerettiin yks reissukin heittää niin, että jouduin yllättäen maksajaksi.
Ikinä mulle ei selvinny mihin sen rahat meni. Oli heti palkkapäivän jälkeen peeaa. Ulosottoon? Ei ois ihme.
Kauaa en sitä onneksi katellut, mutta silti liian kauan.
No, mulle ei ole osunut kovin pahoja lokkeilutapauksia, onneksi. Johtunee siitä, että olen osannut torpata ne melko topakasti. Pari on onnistunut, mutta siihen ensimmäiseen kertaan se sitten on jäänytkin.
Nykyisin mulla on yksi tosi kiva kaveri, hänen ikävin tapansa on pummia tupakkaa. On kuitenkin muutoin hyvää juttuseuraa, joten kutsun hänet meille toisinaan. Mulla on tapana ostaa tupakkaa isompi erä kerralla, ettei tavan takaa tarvitse kioskilla juosta. Olen oppinut laittamaan avaamattomat askit piiloon, ja esillä on vain vajaa aski. Hän yrittää selittää, että voisinko poltella sun tupakoita ja mä vastaan, että sori, kun ei ole nyt muuta kun nämä. Kumma kyllä, hän menee kassilleen tai taskuilleen ja sieltähän se oma aski sitten löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu lähestyy! Onko lokkisukulaisia tunkemassa pöytään kahta kättä heittäen?
Kyllä näitä sukulaisista löytyy. Kerran erehdyin kysymään miehen veljen vaimolta kun olivat perheineen tulossa anoppilaan jouluksi että tekisitkö sinä vaikka jälkiruuat ja minä graavannut kalat ja limput jne. Anoppimme oli tuolloin jo iäkäs 76v ja 10 henkeä pöydässä. Veljen vaimo totesi yx kantaan että hänen ei tarvitse tehdä mitään ja hän haluaa rentoutua jouluna. Selvä! Seuraavana jouluna kutsuimme anopin valmiiseen pöytään meille ja miehen veljen perhe sai ihan itse rakentaa joulunsa.
Uskomatonta. Veljen vaimolle voi sanoa että kaupasta voi ostaa valmiina jos on liian laiska tekemään itse.
Miksi tässä sen vaimon pitää laittaa ja ostaa eikä veljen, jos veljen sukujoulua ollaan viettämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu lähestyy! Onko lokkisukulaisia tunkemassa pöytään kahta kättä heittäen?
Kyllä näitä sukulaisista löytyy. Kerran erehdyin kysymään miehen veljen vaimolta kun olivat perheineen tulossa anoppilaan jouluksi että tekisitkö sinä vaikka jälkiruuat ja minä graavannut kalat ja limput jne. Anoppimme oli tuolloin jo iäkäs 76v ja 10 henkeä pöydässä. Veljen vaimo totesi yx kantaan että hänen ei tarvitse tehdä mitään ja hän haluaa rentoutua jouluna. Selvä! Seuraavana jouluna kutsuimme anopin valmiiseen pöytään meille ja miehen veljen perhe sai ihan itse rakentaa joulunsa.
Uskomatonta. Veljen vaimolle voi sanoa että kaupasta voi ostaa valmiina jos on liian laiska tekemään itse.
Miksi tässä sen vaimon pitää laittaa ja ostaa eikä veljen, jos veljen sukujoulua ollaan viettämässä?
Muuten vaan.
Tää ei ole kyllä yhtään mitään verrattuna ketjun yleiseen tasoon, mutta minusta jotenkin huvittava.
Mun esikoisella on hyvä ystävä, jonka perheellä ei ole autoa. Meillä on, joten ollaan kuskattu molempia yhteisiin menoihin, ei edes hirveän usein joten siinä ei mitään ongelmaa. Me myös viedään toisinaan omaa ja tätä kaveria uimaan, liikuntapuistoihin ym
ja he ei koskaan, mikä myös täysin ok, meidän valinta.
No nyt on alkanut olla näitä toimintasynttäreitä megazonessa, prison islandissa jne. Me ja kolmannen kaverin perhe ollaan viety ja haettu nämä kolme lasta paikkoihin, jonne on automatka. No nyt oli sitten yhdet synttärit jonne pääsi hyvin julkisilla. Mun lapsi meni sinne suoraan kesäleiriltä, ei siis kotoa ja mies aikoi saattaa hänet julkisilla sinne sieltä leiripaikalta. Kaverin isä soittaa saisiko kyydin synttäreille, mies kertoo että ei lähdetä kotoa. Isä sanoo tuovansa lapsensa sinne leiripaikalle, että mies voi viedä molemma synttäreille. Ookoo...
mun mies sitten kysyi voisiko ko. isä hakea lapset synttäreiltä (julkisilla kun pääsi ja mekin oltaisiin haettu julkisilla). Tää isä meni aivan hiljaiseksi pitkäksi aikaa ja alkoi sitten änkyttää "eeei...eeei...en minä...en...". Mies sitten oli vaan hiljaa ja odotti. Kaverin isä lopulta piristyi ja sanoi että joo minä järjestän kyydin! Kysyn "Villen" (se kolmas kaveri) isältä!" Hän soittaa sitten "Villen" isälle, joka kieltäytyy hakemasta lapsia, koska on kuskannut tätä poikaa jo vaikka kuinka, ja sanoo että hänen puolestaan lapset voivat tulla itse julkisilla. No tämä ensimmäinen isä soittaa voitonriemuisena takaisin mun miehelle ja julistaa."mä järjestin asiat! Pojat tulevat keskenään takaisin julkisilla!"
Ok lapset pääsivät keskenään takaisin julkisilla, mutta eivät olleet koskaan ennen tehneet tuota matkaa ilman aikuista. Kuten sanottu pikku juttu, mutta niin ärsyttävä ja huvittava. Mainittakoon että tuo kaveri on ainoa lapsi kun taas meillä on 2 pienempää, mukaan lukien vauva, eli kummankohan olisi ollut helpompaa käydä se reissu tekemässä. Nää vanhemmat eivät muutenkaan vaikuta tekevän ikinä juuri mitään lapsensa kanssa/eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä työpaikassa osallistuttiin paljon erilaisiin liikuntatapahtumiin siellä sun täällä. Useimmiten minä kuskina omalla autollani eikä kukaan tietysti osallistunut kuluihin kun minähän olin joka tapauksessa sinne menossa. Yhtä ex-työkamua kuskailin kaupungille kun ovelasti ehdotteli että lähdetäänkö syömään tmv kun oli olevinaan niin ystävää.
Kun en ole enää samassa paikassa töissä niin kummasti on osallistumishalukkuus vähentynyt tuolla samaisella tyypillä, kun ei kukaan ole kuskaamassa. Auto on kyllä heidänkin perheessä...
Sama tyyppi julistaa kesäisin usein fb:ssä "olipa ihanaa viettää juhannus/viikonloppu mökillä luonnonhelmassa" mutta unohtaa sopivasti mainita että mökkihän ei ole oma vaan iäkkäiden ja sairaiden appivanhempien... se kerrotaan kyllä miten hyviä ruokia on syöty, tuskin killinkiäkään niihin itse laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sin tätä ketjua lukiessa, että eksäni oli loppujen lopuksi melkoinen lokki. Olin sinisilmäinen, tyhmä ja nuori enkä saanut suutani auki oikein.
Olin noin 20 paikkeilla ja opiskelin, kun seurustelin tämän urhon kanssa. Äijä oli noin 5 vuotta vanhempi - oli vakiduuni ja hyvä palkka, mutta oli alkoholisti. Majaili aina luonani ja kuka loppupeleissä siivosi, pesi pyykit, passasi ja osti ruoat? Minäpä hyvinkin ja opiskelijan tuloilla ei naurattanut.
- Pyysin toisinaan voisko hän maksaa ruoat - osti pari mikropitsaa jääkaappiin, itselleen lavan kaljaa.
- Baarissa tilasi pelkästään itselleen drinkkejä - itse jouduin omani maksamaan mikä oli minulle OK, mutta ei siinä vaiheessa kun äijällä itsellään loppui rahat ja maksatti viimeisillä pennosillani tilaamaan hänellekin!
- Baarirallin jälkeen käytiin tilaamassa ruokaa. Tai no, minä tilasin, ja äijä söi minun lautaselta hyvällä omatunnolla myös. Ihan sama olinko tilannut pitsaa tai kebabbia, niin närppi ateriastani eikä ollut aikomustakaan tilata omaansa.
- Jos tein viikonlopun aikana ruokaa ajattelen, että syön siitä vielä viikollakin (siis silloin kun tiesin hänen lähtevän työmatkalle), niin eiköhän lokki vetänyt vuoat ja kattilat kerralla tyhjiksi ja kehui vielä, miten ruokaa oli riittävästi.
- Ei osallistunut sähkö- tai vesilaskuihin, vaikka käytännössä asui luonani.
- Nakitti toisinaan hänen alle kouluikäiselle lapselleen lapsenvahdiksi ja jouduin hänellekin ostamaan saunalimut, välipalat yms, koska "sähän käyt kumminkin kaupassa/ei mulla itselläni ole nyt rahaa"! En voinut jättää ostamattakaan, koska ei se lapsen vika ollut, jos toinen on törppö.
Lapsenvahdiksi "nakitti" muutaman kerran niin, että heräsin yöllä ja huomasin äijän olevan poissa. Baaristahan se löytyi, kun aloitin puhelin rumban. Kerran lapsensa heräsikin, ja yritin itkevää lasta rauhoitella kun ei isää löytänyt. Eikä edes tuolloin äijä ollut halukas tulemaan kotiin "keksi jotain, kyllä se rauhoittuu".
Kerran taas olin saanut itseni laitettua valmiiksi, kun äijä ilmoitti ettei lapsenvahti pääsekään tulemaan, joten MINUN pitäisi jäädä kotiin. Intti vielä vastaan, ettei hän voi jäädä kun on jo kyyti ja kaverit tulossa. Niin, eipä mullakaan niitä kavereita ollut oottamassa, mutta minkäs teet kun äijä käytännössä hyppäsi liikkuvan auton kyytiin ja häipyi. Kävin myös monen monta kertaa lapsensa kanssa puistoissa, uimahallissa, kirjastossa yms, kun ukko ei ollut halukas lähtemään tai makasi darrassa.
Eli maksoin nuokin uimaliput, pillimehut yms, enkä niistä saanut ikinä mitään takaisin enkä kehdannut jättää lähtemättä, kun oltiin (tai äijä oli) suurieleisesti luvannut lapselle, milloin mennään uimaan. Ei siinä nyt vikaa ollut kun tykkäsin touhuta tämän lapsen kanssa, mutta ei se olisi minun tehtäväni edes ollut elättää ja kasvattaa.
Kävimme myös kerran reissussa siten, että lapsensa oli mukana. Oltiin sovittu että majapaikka maksetaan puoliksi, mutta mitä vielä. Tiskillä äijä kuiskasi, että onko mulla rahaa maksaa koko majoitus. Olin niin tyrmistynyt etten saanut sanaa suustani ja kiltisti maksoin, kun ei siinä vaiheessa voinut oikein perääntyä koska maksamista olisi tullut peruuttamattomasta varauksesta. Jäipä sitten itseltäni ostosten teot väliin, kun varaamani käyttörahat meni majoituksen maksuun. Muistan myös elävästi tilanteen, miten lapselle tuli paha mieli kun ei saanut mitään muistoa reissulta, kun äijä ei ollut kerrassaan mitään halukas ostamaan lapselleen. Ei edes niistä vaivaisista kolikkoautomaateista 2 euron palloa.
Ero tuli tuon jälkeen, kun silmät avautuivat reissun aikana. Kyllä oli niin typerä olo itselläni, että annoin asioiden mennä noinkin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sin tätä ketjua lukiessa, että eksäni oli loppujen lopuksi melkoinen lokki. Olin sinisilmäinen, tyhmä ja nuori enkä saanut suutani auki oikein.
Olin noin 20 paikkeilla ja opiskelin, kun seurustelin tämän urhon kanssa. Äijä oli noin 5 vuotta vanhempi - oli vakiduuni ja hyvä palkka, mutta oli alkoholisti. Majaili aina luonani ja kuka loppupeleissä siivosi, pesi pyykit, passasi ja osti ruoat? Minäpä hyvinkin ja opiskelijan tuloilla ei naurattanut.
- Pyysin toisinaan voisko hän maksaa ruoat - osti pari mikropitsaa jääkaappiin, itselleen lavan kaljaa.
- Baarissa tilasi pelkästään itselleen drinkkejä - itse jouduin omani maksamaan mikä oli minulle OK, mutta ei siinä vaiheessa kun äijällä itsellään loppui rahat ja maksatti viimeisillä pennosillani tilaamaan hänellekin!
- Baarirallin jälkeen käytiin tilaamassa ruokaa. Tai no, minä tilasin, ja äijä söi minun lautaselta hyvällä omatunnolla myös. Ihan sama olinko tilannut pitsaa tai kebabbia, niin närppi ateriastani eikä ollut aikomustakaan tilata omaansa.
- Jos tein viikonlopun aikana ruokaa ajattelen, että syön siitä vielä viikollakin (siis silloin kun tiesin hänen lähtevän työmatkalle), niin eiköhän lokki vetänyt vuoat ja kattilat kerralla tyhjiksi ja kehui vielä, miten ruokaa oli riittävästi.
- Ei osallistunut sähkö- tai vesilaskuihin, vaikka käytännössä asui luonani.
- Nakitti toisinaan hänen alle kouluikäiselle lapselleen lapsenvahdiksi ja jouduin hänellekin ostamaan saunalimut, välipalat yms, koska "sähän käyt kumminkin kaupassa/ei mulla itselläni ole nyt rahaa"! En voinut jättää ostamattakaan, koska ei se lapsen vika ollut, jos toinen on törppö.Lapsenvahdiksi "nakitti" muutaman kerran niin, että heräsin yöllä ja huomasin äijän olevan poissa. Baaristahan se löytyi, kun aloitin puhelin rumban. Kerran lapsensa heräsikin, ja yritin itkevää lasta rauhoitella kun ei isää löytänyt. Eikä edes tuolloin äijä ollut halukas tulemaan kotiin "keksi jotain, kyllä se rauhoittuu".
Kerran taas olin saanut itseni laitettua valmiiksi, kun äijä ilmoitti ettei lapsenvahti pääsekään tulemaan, joten MINUN pitäisi jäädä kotiin. Intti vielä vastaan, ettei hän voi jäädä kun on jo kyyti ja kaverit tulossa. Niin, eipä mullakaan niitä kavereita ollut oottamassa, mutta minkäs teet kun äijä käytännössä hyppäsi liikkuvan auton kyytiin ja häipyi. Kävin myös monen monta kertaa lapsensa kanssa puistoissa, uimahallissa, kirjastossa yms, kun ukko ei ollut halukas lähtemään tai makasi darrassa.
Eli maksoin nuokin uimaliput, pillimehut yms, enkä niistä saanut ikinä mitään takaisin enkä kehdannut jättää lähtemättä, kun oltiin (tai äijä oli) suurieleisesti luvannut lapselle, milloin mennään uimaan. Ei siinä nyt vikaa ollut kun tykkäsin touhuta tämän lapsen kanssa, mutta ei se olisi minun tehtäväni edes ollut elättää ja kasvattaa.Kävimme myös kerran reissussa siten, että lapsensa oli mukana. Oltiin sovittu että majapaikka maksetaan puoliksi, mutta mitä vielä. Tiskillä äijä kuiskasi, että onko mulla rahaa maksaa koko majoitus. Olin niin tyrmistynyt etten saanut sanaa suustani ja kiltisti maksoin, kun ei siinä vaiheessa voinut oikein perääntyä koska maksamista olisi tullut peruuttamattomasta varauksesta. Jäipä sitten itseltäni ostosten teot väliin, kun varaamani käyttörahat meni majoituksen maksuun. Muistan myös elävästi tilanteen, miten lapselle tuli paha mieli kun ei saanut mitään muistoa reissulta, kun äijä ei ollut kerrassaan mitään halukas ostamaan lapselleen. Ei edes niistä vaivaisista kolikkoautomaateista 2 euron palloa.
Ero tuli tuon jälkeen, kun silmät avautuivat reissun aikana. Kyllä oli niin typerä olo itselläni, että annoin asioiden mennä noinkin pitkälle.
Mulla oli vähän samanlainen mies-kokemus. Ex siis.
Kerranpa mulla olikin juhlia kaverin juhlapäivän tiimoilta. Voi sitä itkua ja valitusta ennen ja jälkeen, kun olin poissa kotoa ja vieläpä ravintolassa, ja palasin vasta myöhään yöllä takaisin. Lapsi, siis hänen lapsensa, joka oli meillä viettämässä isä-viikonloppuaan, oli kuulemma ollut niin pahoillaan minun poissaolostani, että oli itkenyt ja pissannut sänkyynsä. Jälkeenpäin olen miettinyt muutamaankin otteeseen, että mitähän siellä oli mahtanut tapahtua. Ettei vaan mustasukkainen ex olisi ollut raivoissaan, kun kerrankin minulla oli menoa eikä hänellä. Ja sitten kohdistanut ehkäpä sen narsistisen raivonsa lapseensa. Mahdollisesti.
Tämä tapahtui silloin, kun olin teini-ikäinen. Rahaa ei ollut siis tosiaankaan ylimääräisiä. Hyvä ystäväni oli saanut äidiltään vitosen setelin, että saisi lähikaupasta hakea purkillisen maitoa kaakaota varten. Kaupassa tämä ystävä minun rahat nähdessään sitten aivan pokalla tokaisee minulle, että osta sinä tuo maito meille kun en millään viitsisi rikkoa tätä vitosen seteliä. En tosiaankaan ostanut.
Samainen ystävä ei voinut tuoda kaverien kesken pidettäville nyyttikesteille edes 50 snt kurkkua, kun heidän perhe on niin köyhä. Tupakkaan ja alkoholijuomiin oli kuitenkin löytynyt rahaa, ja hyvillä mielin söi muiden tuomia eväitä.
Ei olla ystäviä enää. Rupesi haukkumaan ja kiusaamaan minua, kun menestyin koulussa ja sain työpaikan = oli varaa ostella kivoja juttuja itselleni. Laitoin välit poikki, ja jälkeenpäin olen kuullut kyseisen henkilön edelleen lokkeilevan ja olevan katkera ihmisille, jotka menestyvät ja joilla on varaa kivoihin juttuihin.
Olisko kellään vielä jemmassa mitään hyvää lokkeilutarinaa?
Veljelläni oli tarvetta 5000€ maksavalle, sanotaan nyt esineelle, tunnistamattomuuden vuoksi. No tämä sitten taivutteli äitiä maksamaan tämän esineen. Äiti oli kysynyt, että eikö tämä voisi itse kustantaa tämän esineen, koska äiti ei juurikaan itse tätä tarvitse, eikä tule tarvitsemaankaan. No velihän oli siihen tokaissut, että eihän hänellä siihen varaa ole. No äiti sitten maksoi.
Nyt sitten tämä esine on useamman vuoden ollut veljen käytössä. Aina kun esineestä tulee puhetta (siis ei aiheesta, että se ei alunperin kuuluisi hänelle, vaan esim. missä hän voisi seuraavaksi sitä käyttää) hän puhuu siitä aina ”äidin” esineenä, ihan kuin tämä hyvittäisi sen, ettei se millään tapaa tunnu kuuluvan äidille, vaan käytännössä sitä käyttää veljeni. Lisäksi lainailee sitä tutuilleen, ja saa todennäköisesti korvauksia/vastapalveluksia tästä.
Tässä taannoin uskalsin mennä mainitsemaan asiasta, ja tietenkin tämä suuttui. Veikkasin, että tästä alkaa pidempikin mykkäkoulu, mutta kohta tämä oli taas ennallaan. Mitä mieltä asiasta? Nostin mielenkiintoisen ketjun ylös, toivon mukaan nousee.
Mun exä oli täysi lokki kunhan vieraskoreus lähti.
Kun aloitimme tapailua niin olimme molemmat töissä. Puhuimme suhteen alussa raha-asioista niin exä oli kovaan ääneen vaatimassa että suhteessa on erilliset rahat, se oli minulle ok kunhan rahat ei ole erilliset mahdollista perhettä perustaessa. Myöskin mahdolliset ruuat sun muut maksoimme itse sillä mies oli hyvin tarkka siitä etten syö hänen ruokiansa.
No mies tykkäsi olla mun asunnossa enemmän kuin omassa vuokrayksiössään joten asuimme enimmäkseen mun luona kuin hänen tosi askeettisessa poikamiesboksissaan.
Yhtenä iltana mies sitten ihmetteli että miten mulla on varaa maksaa kolmiosta vuokraa ja miten muutenkin käytän häntä enemmän rahaa ruokaan ja muuhun. No sitten paljastuikin että miehen oma palkka oli huomattavasti pienempi sekä ne rahat meni ties mihin ylihintaisiin erikoisolueisiin ja muuhun epämääräiseen. Itse olin saanut asuntoni juuri sisustettua sellaiseksi kuin haaveilin joten ylijääneet rahat meni rahastoihin ja muutenkin tykkäsin ostella vähän laadukkaampia ruokia.
No kun mies kuuli että asunto onkin omistusasunto ja mun palkka on huomattavasti korkeampi kuin hänen niin hän muuttikin mielensä siitä että kuuluuko suhteessa olla yhteiset rahat vai eikö. Yhtäkkiä olinkin itsekäs ja ilkeä ihminen kun en suostu että rahamme olisi yhteiset. Kummaa kyllä mies oli aikaisemmin kova avioehdon puolustaja ja muutenkin hyvin tarkka rahoistaan ettei vain vahingossakaan maksa mitään mistä mä hyötyisin. Myöskin miehen rahat ei koskaan säilynyt seuraavaan tilipäivään ja säästäminen oli täysin vieras käsite vaikka miehen tulot olisi sen mahdollistanut.
No onneksi se suhde loppui siihen.
Meiltäkin yritettiin lainata autoa pidemmäksi koska meillä on niitä kaksi. Meillä on myös molemmilla työpaikat ihan eri suunnilla ja 3 lasta joilla on harrastuksia. Miehen työtön sisko oli kysynyt että enkö minä voisi mennä bussilla töihin. Bensat olisi kuulemma voinut maksaa, mutta ei muita kuluja koska hänellä ei ole varaa autoon. Ja halusi nimenomaan minun autoni koska se oli uudempi ja isompi.