Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo soitti useita kymmeniä kertoja minulle, en vastannut. Kävi ilmi, että oli laittanut pojan ilman rahaa taksiin ja koska minä en ollut mennyt lunastamaan poikaa, oli taksi antanut maksulapun. Poika oli sitten ulkopuolella odottanut joku maksaa hänet sisään, eikä ketään ollut tullut. Oli parin tunnin jälkeen kävellyt kotiinsa, matkaa yli 10 km.
Pienenä sivuhuomautuksena tähän: sisäänpääsy Särkänniemeen on maksuton, on aina ollut.
Ei muuten ole aina ollut maksuton. Kaikki ennen kesää 2014 ovat maksaneet sisäänpääsymaksun. Löytyy ihan googlettamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Eli on siis vielä tyhmäkin sen lokkeuden lisäksi. Sossusta (kelasta) ei saa tasan euroakaan takaisin jos ei ole esittää reseptiä joka vastaa kuitilla näkyviä lääkkeitä. Eli mitään käsikauppatavaroita ei saa korvattua. Lisäksi nykyään suositaan enemmänkin sähköistä maksusitoumusta, jolloin apteekissa ei itse makseta reseptilääkkeitä. Toki onnistuu myös itse maksaminen ja myöhemmin korvauksen hakeminen kelasta, mutta tosiaan vaatii kuitin + reseptin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa lokkipariskunta. Facessa päivittelevät useasti, että kenellä olisi antaa hyvin vähän käytetty pleikka 4? Tai että he ottaisivat vastaan uuden jääkaappipakastimen, voisipa heidän prinsessalleen ( 4v tytär ) antaa tietynmerkkisiä vaatteita kokoa se ja se. Kylään tullessa eivät ikinä ilmoittele tai kysele, vaan tulevat reteästi ilman pimpottamista vain sisälle kuin kotiinsa tulisivat. Mukaan lähtee vessapapereita ja talouspapereita, kaapeista häviää keksejä ja leipiä. Viimeksi löysin heidän vessastaan meidän käsipyyhkeen. Meidän lapsen synttärikahveilla käydessään eivät tuoneet mitään lahjaa, kun kaupat eivät olleet auki. He myös ilmoittivat prinsessalle, että ei voi mennä leikkimään koska kohta syödään. Söivätkin sitten kolmeen pekkaan noin puolet 20 hengen tarjottavista. Limsapullot kävin ratsaamassa heidän kotiinlähtiessä heidän kylmäkassistaan pois. He olivat mielestään kesällä joskus tuoneet samanlaisia meillä käydessään ja nyt veisivät kotiin. Heillä kun käydään prinsessan synttäreitä juhlimassa, on toiveena rahaa. 50-100 euroa on kuulemma sopiva summa ( siis kohta 5-vuotiaalle ). Vanhemmat ottavat lapsen rahat käyttöönsä, koska lapsi ei omista tiliä, eivätkä halua sellaista avata. Kakkua ei voi oikein ottaa, koska kakku on tavallinen kaupan kakkupohjalle tehty kakku ja vieraita on nelisenkymmentä. Mitään muuta ei ole kuin tuo yksi kakku ja sitten kupillinen kahvia tai lasillinen mehua. Nyt sitten kyselevät, että koska voisi tulla meille yöksi, kun heillä on rahasta tiukkaa ja meillä voisi yöpyä viikonlopun yli. Lisäksi meidän vanhemmat lapset voisivat hoitaa prinsessaa, teinejä kun ovat. Palkkaa heillä ei ole maksaa. Kaikki tämä, vaikka me kaikki tiedämme, että he ovat meitä suurituloisempia ja asuntokin heillä on perintönä saatuna. Eli rahaa siis olisi... Meille ei yllättäen käynyt tuo viikonloppukyläily. Oli kovasti ennalta sovittua menoa...
Hyvin tutulta kuullostaa myös meidän suvusta löytyy tälläinen lokkiperhe, jolla on ainainen rahapula vaikka vanhemmat vaikituisissa töissä ja saavat omilta vanhemmiltaan kaikkea mitä osaavat pyytää. Lisäksi kysyvät saavatko tavaroita ilmaiseksi ja ovat aina ensimmäisenä syömässä kaiken mutta omaan kotiin kutsuminen ei niin vaan onnistukaan saatikka, että tarjoaisi jotain ellei itse hyödy siitä mitään. Puhumattakaan, että auttaisivat muita mutta, jos itse tarvitsevat apua ollaan heti kysymässä ilmaiseksi tietenkin. Nyt on enää harvemmin näkynyt kun olemme selvästi ilmoittaneet ettemme suostu tälläiseen enää.
Vierailija kirjoitti:
[quote/]
Luojalle kiitos meidän suvussa leikataan lokinpoikasilta yhteistuumin siivet heti kättelyssä. Jos omat vanhemmat ei komenna niin joku muu kyllä komentaa ja napakasti. Lapset istuu nätisti rivissä olohuoneessa tai leikkii jossain kunnes vanhukset jne on saaneet otettua ja lapset kutsuttua iästä riippuen hakemaan joko samaa aikaa vanhempiensa kanssa tai sitten jos ikää on tarpeeksi omatoimisuuteen niin muiden jälkeen. Istumapaikat myös annetaan automaattisesti vanhemmille. Jos kirkuna alkaa makeille tarjoilijalle niin joku komentaa odottamaan rauhassa ja omaa vuoroa.
Sama meillä. Kerran sain lokkilapsen itkemään kun sanoin kovalla äänellä, että kahvipöytään tullaan syömään vasta sitten kun muutkin ovat pöydässä. Uhkasin myös että lapsi saa ottaa viimeisenä, koska meni syömään pöydästä keksejä ennen muita. Mukana ollut vanhempi sai hirveän raivarin tästä, että kehtasinkin hänen lastaan komentaa....
Jos ei kotona opeteta, niin kyllä se maailma tuppaa opettamaan, aivan varmasti.
Mies, jonka jätin lokkeilun takia, meni smana iltana lokkeilemaan toisen naisen luo ja vielä kehui, kuinka paljon parempaa siellä on ja nainenkin persu, kun taas minä olin ylpeä.
Eipä ollut kahta päivää kauempaa majoittuneena siellä. (harrastekaveri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokki pyytää maksamaan omia laskujaan puolesta. "Kun kavereita ollaan." Totean ihan rehellisesti, että ei ole rahaa, maksoin omani jo. Ei ravintolassa olisi todellakaan varaa näillä Sipilä-leikkureilla kustantaa toisen annoksia. Maksu hylätty, tilillä ei ole katetta.
Miten joku voi olettaa, että toisella olisi varaa tuosta vaan, vaikka pukeutuu siististi ja hoitaa omat asiansa?
Tässä maassa on paljon työttömiä, jotka ovat töissä ollessaan ennen kilometritehdasta hankkineet ne Artekit, Iittalat ja kunnollisen vaatekaapin sisällön. Niinpä vaan tiputaan aikanaan työmarkkinatuelle. Sitten ulkoisten puitteiden vuoksi joku luulee, että fyrkkaahan riittää. Eikä toiset välttämättä kehtaa sitten kertoa jollekin ei niin tutulle, että jääkaapissa näkyy lähinnä enää valo. "Ai kun olet upeasti laihtunutkin." Miksiköhän.
Minä en ymmärrä, miten nämä Artekit ja Iittalat on niin tärkeitä, ettei niitä voi myydä! Meillä on myös sukulainen, joka on ollut useamman vuoden työttömänä. Kotoa löytyy Iittalan Aalto-maljakkoa, Marimekon lakanaa, tuhannen euron taulua ja parikin tietokonetta. Miksei niitä voi myydä ja ostaa rahoilla vaikka sellaista ylellisyyttä kuin ruokaa tai kunnon silmälaseja?
Se taulu voi olla viimeinen muisto rakkaasta isoisästä? Maljakko saattaa olla mummon perimää? Joillakin ne muistot liittyvät esineisiin, eikä niitä todellakaan lähdetä ensimmäisenä tai edes viimeisenä myymään. En minäkään myisi sitä ainoaa isovanhemmiltani jäänyttä taulua, he kun sen minulle nimen omaan määräsivät perinnöksi. Siihen liittyy myös tarina ja muisto siitä, kun kuulin sen tarinan. Ja tarvitsee se työtönkin sohvan, tietokoneen (mm. työnhakuun), astioita, kodinkoneita ja sängyn. Vai ihanko aikuisten oikeasti kuvittelet, että työttömäksi jäävältä loppuu kaikki elämä ja tekeminen saman tien? En ole työtön enkä toivottavasti ihan heti jäämässäkään työttömäksi, mutta nimenomaan tietokoneestani luopuisin viimeiseksi juurikin siksi, että se edistää työnsaantia, edesauttaa opiskelua ja toimii myös viihdekirjastona. Ja muuten, tietokoneen arvo tippuu tosi nopeasti. Se tuttavan "pari tietokonetta" voi olla mäsänä tai niin vanhoilla osilla, ettei niistä saa myydessä mitään, oletko sitä miettinyt? Ja ostaisitko jonkun ihmisen käytetyt lakanat? En minä ainakaan, olivat egyptiläistä tiheään neulottua puuvillaa tai eivät. Toivon sinun jäävän työttömäksi ja muistavan tähän keskusteluun kirjoittamasi viisauden sitten, kun alkaa olla aika yrittää saada rahaa omista Marimekon lakanoistasi.
Meillä on myös jonkin verran Artekkia, Marimekkoa, Iittalaa jne.
Kun mieheni jäi työttömäksi, aloitimme aika ison karsimisen kotoa, myytiin irtaimistoa hyvin paljon. Ekana meni 1 auto, sitten toinenkin, viime keväällä myytiin kaikki ne pyörät, joihin ei oltu koskettu 5 vuoteen.
Tämän kesän vielä pidimme kesämökin , mutta ensi kesänä sekin pitää myydä. Tai on jo hiljaisessa myynnissä, mutta tuskin kauppa käy ennen ensi kesää.
Teimme ystäväni kanssa vaihtokaupan, heidän vieraat muuttivat meille ja saimme heidän pakettiauton lainaan samaksi viikoksi. Oli tankki täynnä dieseliä ja toimme mökiltä kaikki pois, missä on jotain arvoa . Jotka ovat kaikki myynnissä, osa myyty.
En usko käytetyillä lakanoilla on mitään arvoa. Ja pitää sängyssä olla lakanat, vaikka ne vuosia sitten ostetut Marimekot.
Jonkin verran Iittalaa myyn, Arabian arvo on tippunut kuin kissan häntä.
Väitän kaikesta pienestä on n 80% myyty . Siinä on nähnyt kuinka paljon krääsää voi olla.
Nyt enää tehdään hienosäätöä . Jäljelle jääneet tavarat ovat mieluisia. Kyllä silmää räpäyttämättä vaihdan häälahjaksi saadun vaasin ruokakassiin, kun jääkaapissa on enää valo.
Onhan se vähän outoa, kun ennen oli kellari ja vinttikomero täynnä, nyt täysin tyhjiä.
Muutama huonekalukin lähtenyt pois vaan sen takia, kun kaappi on tyhjä.
Mieheni hakee töitä koko ajan ja en ne syytä myydä tavaroita, joista tykkään. Koska vielä on kaikki laskut saatu maksettua.
"Oma hevonen kerää kummasti lokkeilijoita. Luin vaivalla itselleni hyvän työn, ihan vain että saisin sen hevosen ja sainkin, tosin tiukkaa tekee. Minulla menee siihen kuukausittain 500-1000 €. Muuhun ei jääkkään rahaa, oma valinta. Jostain syystä ajatellaan kuitenkin, että rahaa hevoseen on yhtä kuin rikas ja rahaa kaikkeen muuhunkin. No mulla ei ole esim lapsia, asuntolainaa, hyvää autoa, hienoa asuntoa...
No, jostain syystä minun pitäisi opettaa ratsastamaan kaikki sukulaislapset omalla hevosellani ja päästää kaikki työkaverit ja tutun tutut sillä ratsastamaan, kun tekisi niin hyvää selällekin. Harmi vaan, että kukaan ei tarjoa rahaa. Yksi hevosen päivä maksaa kuitenkin mulle jatkuvasti väh. 16€+ostohinta."
No voi.
Mä oon toivonut löytäväni jonkun, jolla on hevonen, jolla (erityis)lapseni pääsisi ratsastamaan. Jollain talleilla yksityistunnit maksavat toista sataa, mihin ei oo varaa, mutta en kyllä ikinä ole ajatellut, että käyttäisin toisen hevosta ja aikaa ilmaiseksi. Oon ajatellut, että esim 45 min ratsastus voisi maksaa vaikka 45 eur.
Olenko (ajatus)lokkeilija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma hevonen kerää kummasti lokkeilijoita. Luin vaivalla itselleni hyvän työn, ihan vain että saisin sen hevosen ja sainkin, tosin tiukkaa tekee. Minulla menee siihen kuukausittain 500-1000 €. Muuhun ei jääkkään rahaa, oma valinta. Jostain syystä ajatellaan kuitenkin, että rahaa hevoseen on yhtä kuin rikas ja rahaa kaikkeen muuhunkin. No mulla ei ole esim lapsia, asuntolainaa, hyvää autoa, hienoa asuntoa...
No, jostain syystä minun pitäisi opettaa ratsastamaan kaikki sukulaislapset omalla hevosellani ja päästää kaikki työkaverit ja tutun tutut sillä ratsastamaan, kun tekisi niin hyvää selällekin. Harmi vaan, että kukaan ei tarjoa rahaa. Yksi hevosen päivä maksaa kuitenkin mulle jatkuvasti väh. 16€+ostohinta."
No voi.
Mä oon toivonut löytäväni jonkun, jolla on hevonen, jolla (erityis)lapseni pääsisi ratsastamaan. Jollain talleilla yksityistunnit maksavat toista sataa, mihin ei oo varaa, mutta en kyllä ikinä ole ajatellut, että käyttäisin toisen hevosta ja aikaa ilmaiseksi. Oon ajatellut, että esim 45 min ratsastus voisi maksaa vaikka 45 eur.
Olenko (ajatus)lokkeilija?
Menee ohi aiheen mut ne terapiatunnit on syystä kalliita. Niihin pitää olla asiaan koulutettu hevonen ja henkilö. Se maailman kilteinkin hevonen saattaa toimia erityislapsen kohdalla aivan toisin kuin normaalisti. Myös hevosenomistajan vastuu on hillitön (mitä se toki on tavallaan myös terveidenkin lasten kohalla)!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Eli on siis vielä tyhmäkin sen lokkeuden lisäksi. Sossusta (kelasta) ei saa tasan euroakaan takaisin jos ei ole esittää reseptiä joka vastaa kuitilla näkyviä lääkkeitä. Eli mitään käsikauppatavaroita ei saa korvattua. Lisäksi nykyään suositaan enemmänkin sähköistä maksusitoumusta, jolloin apteekissa ei itse makseta reseptilääkkeitä. Toki onnistuu myös itse maksaminen ja myöhemmin korvauksen hakeminen kelasta, mutta tosiaan vaatii kuitin + reseptin.
Eivät pyydä reseptiä ne kun on sielä koneella apteekissa vaan laskelmaa ja siitä näkyy nimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma hevonen kerää kummasti lokkeilijoita. Luin vaivalla itselleni hyvän työn, ihan vain että saisin sen hevosen ja sainkin, tosin tiukkaa tekee. Minulla menee siihen kuukausittain 500-1000 €. Muuhun ei jääkkään rahaa, oma valinta. Jostain syystä ajatellaan kuitenkin, että rahaa hevoseen on yhtä kuin rikas ja rahaa kaikkeen muuhunkin. No mulla ei ole esim lapsia, asuntolainaa, hyvää autoa, hienoa asuntoa...
No, jostain syystä minun pitäisi opettaa ratsastamaan kaikki sukulaislapset omalla hevosellani ja päästää kaikki työkaverit ja tutun tutut sillä ratsastamaan, kun tekisi niin hyvää selällekin. Harmi vaan, että kukaan ei tarjoa rahaa. Yksi hevosen päivä maksaa kuitenkin mulle jatkuvasti väh. 16€+ostohinta."
No voi.
Mä oon toivonut löytäväni jonkun, jolla on hevonen, jolla (erityis)lapseni pääsisi ratsastamaan. Jollain talleilla yksityistunnit maksavat toista sataa, mihin ei oo varaa, mutta en kyllä ikinä ole ajatellut, että käyttäisin toisen hevosta ja aikaa ilmaiseksi. Oon ajatellut, että esim 45 min ratsastus voisi maksaa vaikka 45 eur.
Olenko (ajatus)lokkeilija?
Olet lokkeilija. 45 euroa 45minuutista on todella vähän. Varsinkin kun siinä pitää omistajan olla läsnä jos jotain erityislasta pitää kaitsea. Ja kuten tuossa jo aikaisemmin sanottiin niin ne tunnit on kalliita syystä. Varsinkin terapiahevosilla. Mutta jos ihan väkipakolla meinaat lykätä ei terapiavarmistetun hevosen selkään lapsesi niin älä itke myöhemmin jos sieltä tullaan alas niin että lapsi loukkaantuu.
Nyt on kyllä entisen lokin vähän avauduttava.
Olin lapsena (siis alakoululaisena) lokki. En edes tajunnut, etteivät kaikki kutsut tai tarjoukset minua koskeneet, ja kaverin ruokapöytiin pujahdin itsestäänselvästi. Kavereilla oli usein semmoisia juttuja tarjolla, mitä kotona ei ollut, joten ilolla söin ja nautin - ja se olin minä, joka söi viimeisen karkin kiposta. Kun aloin ymmärtää rahan päälle, aloin etsiä keinoja kaupata roinaa kalliilla eteenpäin. Onneksi eivät useinkaan menneet kaupaksi. Vanhempiani ei voi syyttää, ovat aina olleet reiluja ja rajat pitäviä aikusia. Eli ihan itse keksin tämän toimintamallin.
Yläkoulussa oma käytökseni alkoi ihmetyttää ja harmittaa minua itseäni. Tajusin, ettei tämä nyt ihan reilua ole, ja teinin epävarmuudella olin ihan kujalla, että miten ihmisten kanssa käyttädytään - ja vaaka kaatui toiseen äärilaitaan: Lukiossa kannoin kavereille viemisiä jopa lenkkitreffeille.
Siitäkin selvisin muutamassa vuodessa, ja sen jälkeen olen ollut paremmin kartalla viemisistä, tuomisista ja yhteisistä ruoista. Lokkeja tunnen muutamia, mutta ovat jotenkin tajunneet, ettei täältä heru soveliaisuutta enempää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Eli on siis vielä tyhmäkin sen lokkeuden lisäksi. Sossusta (kelasta) ei saa tasan euroakaan takaisin jos ei ole esittää reseptiä joka vastaa kuitilla näkyviä lääkkeitä. Eli mitään käsikauppatavaroita ei saa korvattua. Lisäksi nykyään suositaan enemmänkin sähköistä maksusitoumusta, jolloin apteekissa ei itse makseta reseptilääkkeitä. Toki onnistuu myös itse maksaminen ja myöhemmin korvauksen hakeminen kelasta, mutta tosiaan vaatii kuitin + reseptin.
Eivät pyydä reseptiä ne kun on sielä koneella apteekissa vaan laskelmaa ja siitä näkyy nimi
Totta, nykyään e-reseptien aikakaudella varmaankin juuri näin. Omakohtainen kokemus sijoittui ajalle, jolloin oli vielä paperiset reseptit käytössä ja ne piti itse toimittaa sossuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Eli on siis vielä tyhmäkin sen lokkeuden lisäksi. Sossusta (kelasta) ei saa tasan euroakaan takaisin jos ei ole esittää reseptiä joka vastaa kuitilla näkyviä lääkkeitä. Eli mitään käsikauppatavaroita ei saa korvattua. Lisäksi nykyään suositaan enemmänkin sähköistä maksusitoumusta, jolloin apteekissa ei itse makseta reseptilääkkeitä. Toki onnistuu myös itse maksaminen ja myöhemmin korvauksen hakeminen kelasta, mutta tosiaan vaatii kuitin + reseptin.
Eivät pyydä reseptiä ne kun on sielä koneella apteekissa vaan laskelmaa ja siitä näkyy nimi
Totta, nykyään e-reseptien aikakaudella varmaankin juuri näin. Omakohtainen kokemus sijoittui ajalle, jolloin oli vielä paperiset reseptit käytössä ja ne piti itse toimittaa sossuun.
Meillä ei riittänyt se resepti ja kuitti vaan aina piti pyytää laskelma koska siitä näkyi että mitä on ostettu ja milloin ja kuka eli ei voinut huijata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujuttu, mutta nuoruusvuosilta tulee mieleen kaveri, joka puhkui intoa syntymäpäiväni lähestyessäni koska minä kuulemma tarjoaisin hänelle sen kunniaksi tuopin. Satuimme syntymäpäivän tienoilla menemään baariin ja hän koko ajan kyseli: "No koska sä tarjoat sen tuopin?". En tarjonnut. Pikkujuttu yksi tuoppi, mutta eikö yleensä ole niin, että syntymäpäiväsankarille tarjotaan? Sanomattakin selvää, että hän ei muutenkaan ole ikinä tarjonnut minulle yhtä ainoaa lasillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha kokemus mutta niin tyypillinen, mun siskosta kyse... mä olin valmistuttuani muutaman kuukauden työttömänä, ja kun sisko tarvi viikonlopuksi lastenvahtia suostuin toki. Palkkaa en odottanutkaan, tottakai hoidin siskon lapsia ilokseni, ei siinä mitään. Mutta sisko asui Vaasassa, minä etelä-Suomessa, joten junalippu edestakaisin maksoi aika lailla ottaen huomioon että mulla ei ollut tuloja, toivoin siis että sisko tarjoituisi edes junamatkat maksamaan, mutta siskoni tuntien en siitä ihan kauheasti elätellyt toiveita etukäteen...
Siskon ja sen miehen (molemmilla siis hyväpalkkainen työpaikka) oli pitänyt jo lähteä ennenkuin mun juna perjantaina iltapäivällä saapui perille, joten sanoivat että ota taksi asemalta heille, ja jättivät muksut naapuriin tunniksi, mä hain ne sit siitä. No päästiin heille kotiin, sitten olikin pikkuhiljaa aika miettiä mitä laittaa ruuaksi, ja kappas, sisko oli jättänyt mulle ja lapsille tyhjän jääkaapin... äkkiä muksujen kanssa lähikauppaan ennenkuin se meni kiinni, ja kaksi kassillista ruokaa kyytiin. Siitä sitten syötiin koko viikonloppu. Kun sisko ja sen mies sitten palasivat myöhään su iltana eivät kysyneet miten oli mennyt, eivät tarjonneet että maksaisivat junaliput, taksin tai ostamani ruuat - heittivät toki maanantaina aamulla juna-asemalle ettei tarvinnut sentään uudestaan taksilla mennä...
Tuli työttömälle vähän kalliiksi se lastenhoitokeikka, eikä edes kiitosta tullut siskolta (taitaa periaatteessa välttää kiitoksen sanomista, me ollaan nimittäin mutsin kanssa piruuttaan oikein tarkkailtu asiaa, eikä ole kumpikaan koskaan kuultu sitä sanaa siskon suusta...)
Miksi ihmeessä et sanonut, että tulet, jos toimittavat maksetut liput ja samalla varmistanut, että talossa on kaikki viikonlopun ajaksi tarvittava kuten ruoka?
Olin päättänyt etukäteen että en pyydä mitään omatoimisesti vaan katson ihan mielenkiinnosta miten sisko asian sillä kertaa hoitaa... oli vähän aavistus että noin voisi käydä joten ei tullut ihan yllärinä, paitsi toki se että jääkaappikin oli ihan tyhjä :-).
Sama sisko oli nimittäin pyytänyt joskus pari vuotta aiemmin illaksi lapsenvahdiksi (silloin asuimme samassa kaupungissa) kun olivat menossa käymään kaverinsa bileisiin. Sanoin että voin tulla muutamaksi tunniksi kun olin itse menossa vasta myöhemmin heidän lähistölle bileisiin. No eivät sitten tulleet himaan muutaman tunnin kuluttua, ja itsekin nukahdin vahingossa muksuja nukuttaessani, eipä ne mun bileet niin tärkeet olleetkaan. Mutta aamulla lapset herätessään herättivät mut ja kyselivät koska äiti ja isi tulee kotiin, hiukan olin hämmästynyt kun heitä ei kotona silloinkaan vielä näkynyt kun ei oltu todellakaan yöstä sovittu... eivätkä olleet edes kertoneet missä heidän bileet olivat, eli en tiennyt mistä heitä voisi tavoittaa (Aikaa ennen kännyköitä). Ilmestyivät sitten kotiinsa puolen päivän aikaan, eivät olleet siis edes soittaneet aamulla kertoakseen koska ovat tulossa tai pahoillaan aiheuttamastaan huolesta mulle saati mun suunnitelmien peruuntumisesta... oli kuulemma olleetkin niin kivat bileet että olivatkin päättäneet jäädä yöksi ettei toisen tarvinnut olla koko iltaa kuskina kuivin suin.
Anoppi varmaan kiroaa aina meillä kun on jääkaappi tyhjä... Minä teen ruuat itse, puhtaista raaka-aineista. Perunat, juurekset ja mehut on kellarissa. Pakastimessa lihaa, kalaa ja marjoja monenlaisia. Kaapissa jauhoja ja muita leipomistarpeita, munia kanalassa joka päivä. Näillä ruokavarastoilla eläisi hyvin vaikka pari kuukautta. Mutta kun anoppi ei halua tehdä ruokaa, eikä tykkää syödä tavallisia lihakeittoja tms niin joka kerta kun tulee meille lapsenvahdiksi, käy sitten hirveällä marmatuksella kaupassa hakemassa eineksiä, keksejä, limppaa. Jos tekee vaikka kalakeiton itse, niin ostaa siihen pakastejuureksia, seitiä ja tekee urotyön ja kuorii pari pottua. Meillä kyllä olisi ainekset parempaankin, mutta kun hän ei ole oppinut sellaisia käyttämään... Hänen silmissään meidän jääkaappi on aina tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
"Oma hevonen kerää kummasti lokkeilijoita. Luin vaivalla itselleni hyvän työn, ihan vain että saisin sen hevosen ja sainkin, tosin tiukkaa tekee. Minulla menee siihen kuukausittain 500-1000 €. Muuhun ei jääkkään rahaa, oma valinta. Jostain syystä ajatellaan kuitenkin, että rahaa hevoseen on yhtä kuin rikas ja rahaa kaikkeen muuhunkin. No mulla ei ole esim lapsia, asuntolainaa, hyvää autoa, hienoa asuntoa...
No, jostain syystä minun pitäisi opettaa ratsastamaan kaikki sukulaislapset omalla hevosellani ja päästää kaikki työkaverit ja tutun tutut sillä ratsastamaan, kun tekisi niin hyvää selällekin. Harmi vaan, että kukaan ei tarjoa rahaa. Yksi hevosen päivä maksaa kuitenkin mulle jatkuvasti väh. 16€+ostohinta."
No voi.
Mä oon toivonut löytäväni jonkun, jolla on hevonen, jolla (erityis)lapseni pääsisi ratsastamaan. Jollain talleilla yksityistunnit maksavat toista sataa, mihin ei oo varaa, mutta en kyllä ikinä ole ajatellut, että käyttäisin toisen hevosta ja aikaa ilmaiseksi. Oon ajatellut, että esim 45 min ratsastus voisi maksaa vaikka 45 eur.
Olenko (ajatus)lokkeilija?
Eikös Kela korvaa terapiaratsastuksen? Ja sieltä varmaan osattaisiin neuvoa lähin talli, mikä tälläistä järjestää. En tosiaankaan suosittele, että lähden etsimään lainahevosta ominpäin, kuten aikaisemmin jo todettiin, erityislasten ratsuksi ei käy ihan mikä tahansa hevonen.
muuten vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha kokemus mutta niin tyypillinen, mun siskosta kyse... mä olin valmistuttuani muutaman kuukauden työttömänä, ja kun sisko tarvi viikonlopuksi lastenvahtia suostuin toki. Palkkaa en odottanutkaan, tottakai hoidin siskon lapsia ilokseni, ei siinä mitään. Mutta sisko asui Vaasassa, minä etelä-Suomessa, joten junalippu edestakaisin maksoi aika lailla ottaen huomioon että mulla ei ollut tuloja, toivoin siis että sisko tarjoituisi edes junamatkat maksamaan, mutta siskoni tuntien en siitä ihan kauheasti elätellyt toiveita etukäteen...
Siskon ja sen miehen (molemmilla siis hyväpalkkainen työpaikka) oli pitänyt jo lähteä ennenkuin mun juna perjantaina iltapäivällä saapui perille, joten sanoivat että ota taksi asemalta heille, ja jättivät muksut naapuriin tunniksi, mä hain ne sit siitä. No päästiin heille kotiin, sitten olikin pikkuhiljaa aika miettiä mitä laittaa ruuaksi, ja kappas, sisko oli jättänyt mulle ja lapsille tyhjän jääkaapin... äkkiä muksujen kanssa lähikauppaan ennenkuin se meni kiinni, ja kaksi kassillista ruokaa kyytiin. Siitä sitten syötiin koko viikonloppu. Kun sisko ja sen mies sitten palasivat myöhään su iltana eivät kysyneet miten oli mennyt, eivät tarjonneet että maksaisivat junaliput, taksin tai ostamani ruuat - heittivät toki maanantaina aamulla juna-asemalle ettei tarvinnut sentään uudestaan taksilla mennä...
Tuli työttömälle vähän kalliiksi se lastenhoitokeikka, eikä edes kiitosta tullut siskolta (taitaa periaatteessa välttää kiitoksen sanomista, me ollaan nimittäin mutsin kanssa piruuttaan oikein tarkkailtu asiaa, eikä ole kumpikaan koskaan kuultu sitä sanaa siskon suusta...)
Miksi ihmeessä et sanonut, että tulet, jos toimittavat maksetut liput ja samalla varmistanut, että talossa on kaikki viikonlopun ajaksi tarvittava kuten ruoka?
Olin päättänyt etukäteen että en pyydä mitään omatoimisesti vaan katson ihan mielenkiinnosta miten sisko asian sillä kertaa hoitaa... oli vähän aavistus että noin voisi käydä joten ei tullut ihan yllärinä, paitsi toki se että jääkaappikin oli ihan tyhjä :-).
Sama sisko oli nimittäin pyytänyt joskus pari vuotta aiemmin illaksi lapsenvahdiksi (silloin asuimme samassa kaupungissa) kun olivat menossa käymään kaverinsa bileisiin. Sanoin että voin tulla muutamaksi tunniksi kun olin itse menossa vasta myöhemmin heidän lähistölle bileisiin. No eivät sitten tulleet himaan muutaman tunnin kuluttua, ja itsekin nukahdin vahingossa muksuja nukuttaessani, eipä ne mun bileet niin tärkeet olleetkaan. Mutta aamulla lapset herätessään herättivät mut ja kyselivät koska äiti ja isi tulee kotiin, hiukan olin hämmästynyt kun heitä ei kotona silloinkaan vielä näkynyt kun ei oltu todellakaan yöstä sovittu... eivätkä olleet edes kertoneet missä heidän bileet olivat, eli en tiennyt mistä heitä voisi tavoittaa (Aikaa ennen kännyköitä). Ilmestyivät sitten kotiinsa puolen päivän aikaan, eivät olleet siis edes soittaneet aamulla kertoakseen koska ovat tulossa tai pahoillaan aiheuttamastaan huolesta mulle saati mun suunnitelmien peruuntumisesta... oli kuulemma olleetkin niin kivat bileet että olivatkin päättäneet jäädä yöksi ettei toisen tarvinnut olla koko iltaa kuskina kuivin suin.
Anoppi varmaan kiroaa aina meillä kun on jääkaappi tyhjä... Minä teen ruuat itse, puhtaista raaka-aineista. Perunat, juurekset ja mehut on kellarissa. Pakastimessa lihaa, kalaa ja marjoja monenlaisia. Kaapissa jauhoja ja muita leipomistarpeita, munia kanalassa joka päivä. Näillä ruokavarastoilla eläisi hyvin vaikka pari kuukautta. Mutta kun anoppi ei halua tehdä ruokaa, eikä tykkää syödä tavallisia lihakeittoja tms niin joka kerta kun tulee meille lapsenvahdiksi, käy sitten hirveällä marmatuksella kaupassa hakemassa eineksiä, keksejä, limppaa. Jos tekee vaikka kalakeiton itse, niin ostaa siihen pakastejuureksia, seitiä ja tekee urotyön ja kuorii pari pottua. Meillä kyllä olisi ainekset parempaankin, mutta kun hän ei ole oppinut sellaisia käyttämään... Hänen silmissään meidän jääkaappi on aina tyhjä.
Siis sinun tehtävä on tehdä lapsille ruokaa etukäteen valmiiksi jos anoppi tulee vahtimaan lapsiasi. Jos ruoka ei anopille kelpaa niin se on sitten ihan hänen asiansa, mutta tarjolla hänellekin kyllä pitäisi olla. Taidat olla pahimman pään lokkeilijaminiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Eli on siis vielä tyhmäkin sen lokkeuden lisäksi. Sossusta (kelasta) ei saa tasan euroakaan takaisin jos ei ole esittää reseptiä joka vastaa kuitilla näkyviä lääkkeitä. Eli mitään käsikauppatavaroita ei saa korvattua. Lisäksi nykyään suositaan enemmänkin sähköistä maksusitoumusta, jolloin apteekissa ei itse makseta reseptilääkkeitä. Toki onnistuu myös itse maksaminen ja myöhemmin korvauksen hakeminen kelasta, mutta tosiaan vaatii kuitin + reseptin.
Eivät pyydä reseptiä ne kun on sielä koneella apteekissa vaan laskelmaa ja siitä näkyy nimi
Totta, nykyään e-reseptien aikakaudella varmaankin juuri näin. Omakohtainen kokemus sijoittui ajalle, jolloin oli vielä paperiset reseptit käytössä ja ne piti itse toimittaa sossuun.
Joku muu meni vastaamaan mun puolesta :) tosiaan tämä tapahtui ennen e-reseptejä.
Vierailija kirjoitti:
muuten vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha kokemus mutta niin tyypillinen, mun siskosta kyse... mä olin valmistuttuani muutaman kuukauden työttömänä, ja kun sisko tarvi viikonlopuksi lastenvahtia suostuin toki. Palkkaa en odottanutkaan, tottakai hoidin siskon lapsia ilokseni, ei siinä mitään. Mutta sisko asui Vaasassa, minä etelä-Suomessa, joten junalippu edestakaisin maksoi aika lailla ottaen huomioon että mulla ei ollut tuloja, toivoin siis että sisko tarjoituisi edes junamatkat maksamaan, mutta siskoni tuntien en siitä ihan kauheasti elätellyt toiveita etukäteen...
Siskon ja sen miehen (molemmilla siis hyväpalkkainen työpaikka) oli pitänyt jo lähteä ennenkuin mun juna perjantaina iltapäivällä saapui perille, joten sanoivat että ota taksi asemalta heille, ja jättivät muksut naapuriin tunniksi, mä hain ne sit siitä. No päästiin heille kotiin, sitten olikin pikkuhiljaa aika miettiä mitä laittaa ruuaksi, ja kappas, sisko oli jättänyt mulle ja lapsille tyhjän jääkaapin... äkkiä muksujen kanssa lähikauppaan ennenkuin se meni kiinni, ja kaksi kassillista ruokaa kyytiin. Siitä sitten syötiin koko viikonloppu. Kun sisko ja sen mies sitten palasivat myöhään su iltana eivät kysyneet miten oli mennyt, eivät tarjonneet että maksaisivat junaliput, taksin tai ostamani ruuat - heittivät toki maanantaina aamulla juna-asemalle ettei tarvinnut sentään uudestaan taksilla mennä...
Tuli työttömälle vähän kalliiksi se lastenhoitokeikka, eikä edes kiitosta tullut siskolta (taitaa periaatteessa välttää kiitoksen sanomista, me ollaan nimittäin mutsin kanssa piruuttaan oikein tarkkailtu asiaa, eikä ole kumpikaan koskaan kuultu sitä sanaa siskon suusta...)
Miksi ihmeessä et sanonut, että tulet, jos toimittavat maksetut liput ja samalla varmistanut, että talossa on kaikki viikonlopun ajaksi tarvittava kuten ruoka?
Olin päättänyt etukäteen että en pyydä mitään omatoimisesti vaan katson ihan mielenkiinnosta miten sisko asian sillä kertaa hoitaa... oli vähän aavistus että noin voisi käydä joten ei tullut ihan yllärinä, paitsi toki se että jääkaappikin oli ihan tyhjä :-).
Sama sisko oli nimittäin pyytänyt joskus pari vuotta aiemmin illaksi lapsenvahdiksi (silloin asuimme samassa kaupungissa) kun olivat menossa käymään kaverinsa bileisiin. Sanoin että voin tulla muutamaksi tunniksi kun olin itse menossa vasta myöhemmin heidän lähistölle bileisiin. No eivät sitten tulleet himaan muutaman tunnin kuluttua, ja itsekin nukahdin vahingossa muksuja nukuttaessani, eipä ne mun bileet niin tärkeet olleetkaan. Mutta aamulla lapset herätessään herättivät mut ja kyselivät koska äiti ja isi tulee kotiin, hiukan olin hämmästynyt kun heitä ei kotona silloinkaan vielä näkynyt kun ei oltu todellakaan yöstä sovittu... eivätkä olleet edes kertoneet missä heidän bileet olivat, eli en tiennyt mistä heitä voisi tavoittaa (Aikaa ennen kännyköitä). Ilmestyivät sitten kotiinsa puolen päivän aikaan, eivät olleet siis edes soittaneet aamulla kertoakseen koska ovat tulossa tai pahoillaan aiheuttamastaan huolesta mulle saati mun suunnitelmien peruuntumisesta... oli kuulemma olleetkin niin kivat bileet että olivatkin päättäneet jäädä yöksi ettei toisen tarvinnut olla koko iltaa kuskina kuivin suin.
Anoppi varmaan kiroaa aina meillä kun on jääkaappi tyhjä... Minä teen ruuat itse, puhtaista raaka-aineista. Perunat, juurekset ja mehut on kellarissa. Pakastimessa lihaa, kalaa ja marjoja monenlaisia. Kaapissa jauhoja ja muita leipomistarpeita, munia kanalassa joka päivä. Näillä ruokavarastoilla eläisi hyvin vaikka pari kuukautta. Mutta kun anoppi ei halua tehdä ruokaa, eikä tykkää syödä tavallisia lihakeittoja tms niin joka kerta kun tulee meille lapsenvahdiksi, käy sitten hirveällä marmatuksella kaupassa hakemassa eineksiä, keksejä, limppaa. Jos tekee vaikka kalakeiton itse, niin ostaa siihen pakastejuureksia, seitiä ja tekee urotyön ja kuorii pari pottua. Meillä kyllä olisi ainekset parempaankin, mutta kun hän ei ole oppinut sellaisia käyttämään... Hänen silmissään meidän jääkaappi on aina tyhjä.
Siis sinun tehtävä on tehdä lapsille ruokaa etukäteen valmiiksi jos anoppi tulee vahtimaan lapsiasi. Jos ruoka ei anopille kelpaa niin se on sitten ihan hänen asiansa, mutta tarjolla hänellekin kyllä pitäisi olla. Taidat olla pahimman pään lokkeilijaminiä.
Tähän! Kun mun lapsia on tullut joku hoitamaan, olen huolehtinut siitä ettei lastenvahdin aika mene ruuan laittoon ja että kaapeista löytyy hänelle sopivia ruokia ja tarvikkeita. Nythän anoppi johtuu vahtimaan lapsia ja maksaman vielä ruuat päälle. Anoppi siis ei ole mikään lokki, vaan itse jutun kirjoittaja.
Verukkeena, että on tuhma hevonen on hyvä. Mutta voi sitä myös kylmän viileästi ratsastus ja opetus pyyntöihin kertoa, että hevosen vuokra on 16e ja opetus 30€ tunti, eli 46€ yhteensä. Sen jälkeen ei oo tulijoita:)
Mä vuokraan kaverin hevosta, mutta maksankin sen kaverini määrittelemän hinnan (mielelläni), joka taitaa olla just toi hevosen maksu per päivä. Kaverini saa vapaapäivän ja hevonen hyvän treenin. Ja kun ollaan monta vuotta käyty samoilla tunneilla, niin kaveri tietää, miten käsittelen hevosta ja ratsastan. Tällä tarkoitan, että joskus voi tulla hyvä vuokrasuhde kokeneen ratsastajan kanssa, mutta kilpahevosilla vähän eri juttu, millainen ilmeisesti sulla.