Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mä inhoan maksullisia vessoja. Itse monesti odotan hetken aikaa pitäen ovea auki, jos vessaan olisikin tulija. Mun mielestä sinne vessaan päästäminen on niitä arjen hyviä tekoja! Suomessa on naurettavan vähän ilmaisia vessoja.
On itselläkin ollut tilanne, ettei ole yhtään käteistä, tililla alle 20e ja vessaan olisi päästävä...
Minä inhoan maksullisia lentomatkoja. Usein tilillä alle 20 euroa, ja Roomaan tartteis päästä. Siispä kävelen muina miehinä Finnairin koneeseen.
Paitsi että en. Koska ymmärrän, että minun tarpeeni ei tee varastamisesta oikeutettua.
Lentomatkailu ei ole kehon normaaliin toimintaan liittyvä asia. Vessassa käynti taas on ja jos jollakin ei ole mukana kolikkoa niin enemmän se maksaa kaupalle siivota pissat ja puntista valuneet tavarat lattioilta. Vessassa käynti kuitenkin on pakollinen silloin kun se hätä iskee. Siksi minusta on törkeää vaatia rahaa vessasta. Varsinkin kun se raha ei takaa että se vessa on siistissä kunnossa. Monesti se vessa on ihan törkeän likainen ja siitä maksat.
Yleensä terve aikuinen ihminen voi tietää normaaleista kehonsa toiminnoista niin, että se hätä ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. 😁 Tuo vessamaksu itsessään auttaa myös pitämään noita siisteinä kun ei ihan huvin vuoksi käydä sotkemassa, eikä niiden ylläpito mitään kannattavaa bisnestä ole. Itse suosin kyllä myös ilmaisia vessoja, mutta ymmärrän kyllä maksullisuudenkin.
Kaikki ei ole terveitä vaan suolistosairaita on koko ajan enemmän ja joskus se aika mikä menee siihen kolikon käyttämiseen on se liika sekuntti joka tarkoittaa että vahinko käy. Tai joillakin on lapsia joiden pitää päästä nopeasti. Lisäksi se kolikko ei yleensä auta yhtään mitään vaan ne maksulliset vessat on yhtä räävittömässä kunnossa kun maksuttomat jos ei vielä pahemmassa kun ihmiset ajattelee että maksoin tästä niin sotketaan nyt koko rahan edestä. Vessassa käynnin pitäisi olla ilmainen oikeus. Tietenkin paikoissa jossa se vessa on takahuoneessa eri mutta yleiset vessat.
Olen asunut Japanissa, enkä nähnyt siellä KOSKAAN maksullista julkista vessaa, eikä yksikään vessa ollut siinä kunnossa, etteikö siellä olisi kuka tahansa voinut käydä. Paljon parempi ja inhimillesmpi systeemi kuin Suomessa. Tässä asiassa olen todellakin suolistosairaiden puolella.
En minäkään ole koskaan nähnyt JAPANISSA tällaista käyttäytymistä, joka on SUOMESSA normi: https://yle.fi/uutiset/3-9745710
Siksi en minäkään Japanissa laittaisi vessoja lukkojen taakse. Sen sijaan jos toimisin Suomessa yrittäjänä, ei tulisi mieleenkään päästää sikailevia ihmisiä yritykseni WC-tiloihin ilman maksua. Tai sitten ylläpitäisin kahta eri WC:tä, ylellistä ja siistiä maksaville asiakkaille, sekä ilmaista vähitellen kehitysmaatasoiseksi muuttuvaa läävää jota ei juuri siivota vaan se saisi muuttua juuri sellaiseksi joksi käyttäjät sen muuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin on, kun on lokkiperheen kanssa jotain yhteistä omaisuutta. Esim peritty mökki...
- maksamme mökin täysremontin katosta lattiaan, teemme työt osittain itse. Lokit ei osallistu lainkaan työllisesti eikä rahallisesti. Kylpyhuone, uusi katto, saunan rakennus, terassin teko, hirsien nosto... ilman näitä mökki olisi jo lahonnut käyttökelvottomaksi.
- oli sovittu, että me maksamme sähkön, lokit vakuutuksen. Olivat lopettaneet vakuutuksen selkämme takana.
- ennen tätä käyttivät mökkiä harvakseltaan, kerran vuoteen ehkä. Silloin söivät tietty meidän ruuat kaapista, käyttivät meidän tekemiä polttopuita, jättivät lakanat pestäväksi...
- meidän piikkiin tehdyn täysremontin jälkeen ehdottivat, että alkaisivatkin käydä taas useammin. Sanoimme, että ei käy, päivät suhteessa maksuihin ja tarjouduimme (taas) ostamaan mökin pois. Myivät, mutta järkyttävällä ylihinnalla. Puolikas sellaisesta 20 km korvessa olevasta mummonmökistä ei maksa kymppitonneja... >:( varsinkin, kun vähäinenkään arvo johtui meidän maksuistamme ja työstä remontteihin. noh ostimme itselle osuuden että pääsimme lokeista eroon. Nyt ihmettelevät, kun emme ole yhteyksissä emmekä hyväksy facebook-kavereiksi tai vastaa viesteihin... Varmaan muiden sukulaisten mielestä me olemme välienrikkojat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vaatimattomista oloista. Meillä ei ollut 70-luvulla edes telkkaria, niin kävin äidin kanssa naapurissa monesti tenavana katsomassa lastenohjelmia. Kun meidän pihasaunamme paloi, saatiin käydä vuosi naapurissa saunomassa ennenkuin isä sai rakennettua uuden saunan. Naapurissa lähinnä taidettiin sääliä, en ainakaan kuullut, että kukaan olisi syyttänyt lokkeilijoiksi. Äiti keräsi syksyisin kymmeniä ja taas kymmeniä litroja marjoja myyntiin, että saatiin talveksi polttopuuta. Koskaan meillä ei ollut kylmä tai ruuasta puutetta. Minä en voinut harrastaa mitään kallista, mutta partio ja naisvoimistelu riittivät minulle hyvin. Partiosta sain hyvät eväät pyyteettömälle auttamiselle ja luonnon kunnioittamiselle. Olen itse pyrkinyt auttamaan köyhempiä aina kun voin. Eräs isän puolen sukulainen on asunut vuosikymmeniä ulkomailla. Soitellaan muutaman kerran vuodessa pitkiä puheluita. Hän ei tullut isäni hautajaisiin, mitä ihmettelin suuresti. Vasta pari vuotta sitten sai sanottua, että hän haluaisi matkustaa Suomeen, mutta kun on työkyky mennyt, on niin pienet tulot, ettei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. No, viime kesänä yllätin hänet ostamalla meno-paluumatkat Suomeen. Hän oli meillä viikon, käytiin isäni haudalla ja kierreltiin vähän Suomea. Vaikean liikkumisen vuoksi hän ei jaksanut kiivetä entisen kotitalonsa (nyt jo purettu pois) mäkeä, joten yllätin hänet jouluna lähettämällä videokuvaa paikasta. Itku siinä tuli molemmilta.
Miten ihana lukea tällainen lämminhenkinen tarina hyvistä ihmisistä kaamean lokkiketjun keskeltä <3
Oma hevonen kerää kummasti lokkeilijoita. Luin vaivalla itselleni hyvän työn, ihan vain että saisin sen hevosen ja sainkin, tosin tiukkaa tekee. Minulla menee siihen kuukausittain 500-1000 €. Muuhun ei jääkkään rahaa, oma valinta. Jostain syystä ajatellaan kuitenkin, että rahaa hevoseen on yhtä kuin rikas ja rahaa kaikkeen muuhunkin. No mulla ei ole esim lapsia, asuntolainaa, hyvää autoa, hienoa asuntoa...
No, jostain syystä minun pitäisi opettaa ratsastamaan kaikki sukulaislapset omalla hevosellani ja päästää kaikki työkaverit ja tutun tutut sillä ratsastamaan, kun tekisi niin hyvää selällekin. Harmi vaan, että kukaan ei tarjoa rahaa. Yksi hevosen päivä maksaa kuitenkin mulle jatkuvasti väh. 16€+ostohinta.
Olisihan se kyllä huippumukavaa, jos haluttaisiin tulla kanssani tallille puuhailemaan tai esim kisoihin hevosenhoitoavuksi, ja sitä vastaan saisi joskus ratsastaakin. Tai voisi maksaa tallin yrittäjän vuokrahevosista ja voisimme yhdessä ratsastaa. Mut ei, mun pitäisi ilmaiseksi käyttää 4 h illastani seisomalla pakkasessa kentän laidalla opettamassa + olla ratsastamatta omallani se päivä. Tavoitteellinen kisahevonen, joten jokainen treenipäivä pois tuntuu..
Nykyään sanon kaikille, että hevonen on tuhma. Vaikka onkin maailman kiltein. :D heittää kaikki muut selästään kuin Merja Jalon hevoskirjoissa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Aaarrrgghhh! Tämän takia olen miettinyt sähkötupakan hankkimista välttääkseni tuon luokan lokit. Joka helkkarin kerta sama virsi, "ei mul oo omia ku en mä kato polta ku pari baarissa" ja tämän esittää noin viisi ihmistä, äkkiä on aski tyhjä. Ja se "pari baarissa" muuttuu äkkiä niin että heppu ravaa röökipaikalla vartin välein koko illan ajan. Takaisinmaksua on tietty turha odottaa seuraavan reissun aikana koska eihän näillä viihdetupakoitsijoilla koskaan ole omia tupakoita. Mut jos mä voisin sult saada hei yhen ku sähän poltat! Yks vaa hei!
Itse löysin ihan parhaan keinon tupakkalokkien torjumiseen! Lopetin polttamisen. Ei loki kukaan enää :) (muiden etujen lisäksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani osti heti äitinsä kuoleman jälkeen äitinsä rahoilla monen sadan Kalevala-riipuksen itselleen koska hänen isosiskolleen oli ostettu samanlainen aiemmin vielä äidin eläessä. Muisto äidistä kuulemma mutta eikös hän käyttänyt perikunnan rahoja väärin?
Lokkiko kirjoitti:
Tuttavani osti heti äitinsä kuoleman jälkeen äitinsä rahoilla monen sadan Kalevala-riipuksen itselleen koska hänen isosiskolleen oli ostettu samanlainen aiemmin vielä äidin eläessä. Muisto äidistä kuulemma mutta eikös hän käyttänyt perikunnan rahoja väärin?
siinä oli oikein haaskalintuilija asialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen liian hyväksikäytettävä.. vuosia autoin kaveria milloin missäkin asiassa, kyllästyin lopulta ja hänkin suuttui ilmeisesti siitä että en enää päässyt yhtä usein iltaa istumaan kuin ennen (ennen oltiin naapureita, muutimme miehen kanssa n.100km päähän omakotitaloon, kaveri on työtön ja minulla hyvin aikaa vievä työ ja lapsia. Ei vaan enää jaksa samalla lailla kuin ennen, enkä oikeastaan haluakaan.)
Pahin mitä nyt mieleen tulee tämän lokin tekosia oli hänen muutto. Lupauduin silloisen poikaystäväni kanssa avuksi, poikaystäväni hommasi muuttoa varten pakettiauton ja ajoi sitä. Menimme illalla paikalle ja siellä ei oltu tehty mitään. Ei pakattu mitään. Minä aloin pakkaamaan ja muut kantoi isoimmat jo autoon. Poikaystäväni pyysi veljensä apuun ettei koko yötä hommassa mene. Televisio piti hakea myös eripaikasta eikä ollut huomannut ajatella että se (iso painava putkitelkkari) piti kantaa ylimmästä kerroksesta alas koska hissi oli niin pieni.
Siinä meni n.6h että saatiin muutto tehtyä. Mentiin sitten tankkaamaan paku ja sen älysi maksaa, mutta kun haettiin ruokaa mäkkäristä muuttoporukalle niin kaverilla ei ollutkaan rahaa, minä maksoin ruoat. Jälkeen päin kehui miten oli auton kustannuksista säästynyt rahaa sen verran että pääsee ikeaan.
Ei ollut käynyt mielessäkään korvata apuamne mitenkään vaikka ei olisi edes pakua saanut ilman meitä .
Nykyään olen tyytyväinen että välit meni. Ei minulla olisi varaa hänen touhujaan enää kustantaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.
Kenenkään ei tarvitse pitää varastossa toisten tavaroita kohtuutonta aikaa eikä olla valmiina auttamaan kakun leipomisessa tai siivoomisessa. Ainakin tästä olisi hyvä sopia hyvissä ajoin ja jos toiselle ei sovi niin sitten järjestellä omat tekemisensä sen mukaan eikä tiuskia ja kiukutella. Itselläni ei ole sisaruksia ja olen itse leiponut ja siivonnut lasteni synttäreille ilman kenenkään apua. Ja niitä lapsukaisia on ollut vähintään 10 kpl synttäreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Housut seuraavalla kerralla jalkaan, ei tarvitse sukkahousuja. Tai sitten sanot että unohtui tällä kertaa.
Ystäväpiirissäni ei useimmilla ole autoa, keskustassa kun asutaan. Minä taidan muutenkin olla kokenein kuski, joten kun johonkin kauemmas mennään, niin aina minun autollani. Koskaan ei kukaan tarjoa bensarahaa! Viikonloppuna esimerkiksi ajelin parin ystävän kanssa varmaan 200 km minun autollani ja varsin suorasanaisesti vihjailin, että oma rahatilanteeni on varsin tiukka ja että autossa on bensa vähissä, täytyy pysähtyä tankkaamaan jne. Ei, kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut tai mitenkään kommentoinut asiaa. Ja kyseessä siis fiksuja, kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä, joilla on tai on ainakin ollut myös oma auto, joten tietävät kyllä ettei se pyhällä hengellä kulje.
Vastaisuudessa aion ennen reissuun lähtöä sanoa ihan suoraan, että bensat maksaa sitten kympin per pää tms, vaikka se näin ystävien kesken tuntuukin pikkumaiselta ja tylyltä. Ei vaan lompakko enää kestä tätä ajeluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ketjua lukiessa mieleen yks henkinen lokkeilu.
Kyseessä on yks tuttu, jolla on mielenterveys ongelmia ja on sen takia syrjäytynyt työelämästä. Kilttinä ihmisenä olen joskus kuunnellut hänen murheitaan. Yleensä kun tapaamme, kuuntelen vain hänen ongelmiaan. Ei siinä mitään, kun näen häntä vain silloin kun jaksan ja sen aikaa, kun jaksan kuunnella. Puolisoni kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena ja en kuukausiin nähnyt kyseistä henkilöä, koska omat voimat olivat niin vähissä. No, kun hän oli pyydellyt useamman kerran näkemistä, suostuin, kun ajattelin jaksavani pari tuntia kahvilassa kuunnella häntä. Hän puhui vaivoistaan ym tuttuun tyyliin. Jossakin vaiheessa hän itkeskeli, kun hänellä on ollut niin rankkaa, kun ylikilttinä ihmisenä on omien rajojensa yli auttanut minua ja myötäelänyt puolisoni kuoltua. Mä suuauki tuijotan ja ajattelen, että missä harhoissa tuo elää! Kyseinen ihminen ei ollut pitempään ollut tukenani, ei edes tuossa tapaamisessa kysellyt minulta miten jaksan tms, neljän kuukauden jälkeen puolison kuoleman jälkeen. Olin ihan ihmeissäni, että mistä auttamisesta tuo puhuu, kun mä oon aina häntä auttanut ja ollut kuuntelijana. Ehkäpä kaikki tapaamiset, kun hän on puhunut omista murheistaan onkin ollut hänen mielestään mun auttamista:D Sen jälkeen en enää oo jostain kumman syystä ole toiminut enää hänen ilmaisena terapeuttina, vaan nähnyt oikeita ystäviä ja kavereita, joissa toimii tasapuolisuus.
Äitini on tuon tyyppinen ihminen jota kuvailit. Hänen mielestään se, että hän ajattelee sinua ja mahdollisesti rukoilee puolestasi, kun sinulla on vaikeaa, on sitä auttamista joka saattaa mennä hänen jaksamisensa rajojen yli. Se myötäeläminen on sellaista, että kun joku sukulainen ottaa eron, äitini huutoitkee puhelimeen, että "miksi minun pitää vielä tälläinenkin joutua kestämään". Kyllä siinä kuule hyvin äkkiä mennään kaikkien mahdollisten jaksamisen rajojen yli, kun koko maailman asiat ovat henkilökohtaisia. Kukaan normaali ihminen ei jaksa hänen käytöstään.
Tämä avasi silmäni! Kiitos! Oma äitinikin on juuri tämän tyyppinen ihminen. Hän ottaa kaikki tutuntuttujen erot ja sairastumiset kontolleen, murehtii ja jauhaa ja pui niitä, mutta hyvin harvoin, ei oikeastaan koskaan, tarjoaa mitään konkreettista apua, vaan se "apu" on juuri tuota yleensä selän takana tapahtuvaa voivottelua. Tästä on ollut seurauksena se, että esimerkiksi minä en ole vuosikausiin kertonut hänelle mitään oman elämäni ongelmia, en esimerkiksi vakavaa sairastumistani tai rahahuolia, sillä mitään oikeaa apua sieltä ei tule, vaan tätä rypemistä ja "tämäkin vielä" -voivottelua. En tiedä, mikä äidistäni on tällaisen ihmisen tehnyt. Hän on hyvin herkkä kyllä luonteeltaan, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokki pyytää maksamaan omia laskujaan puolesta. "Kun kavereita ollaan." Totean ihan rehellisesti, että ei ole rahaa, maksoin omani jo. Ei ravintolassa olisi todellakaan varaa näillä Sipilä-leikkureilla kustantaa toisen annoksia. Maksu hylätty, tilillä ei ole katetta.
Miten joku voi olettaa, että toisella olisi varaa tuosta vaan, vaikka pukeutuu siististi ja hoitaa omat asiansa?
Tässä maassa on paljon työttömiä, jotka ovat töissä ollessaan ennen kilometritehdasta hankkineet ne Artekit, Iittalat ja kunnollisen vaatekaapin sisällön. Niinpä vaan tiputaan aikanaan työmarkkinatuelle. Sitten ulkoisten puitteiden vuoksi joku luulee, että fyrkkaahan riittää. Eikä toiset välttämättä kehtaa sitten kertoa jollekin ei niin tutulle, että jääkaapissa näkyy lähinnä enää valo. "Ai kun olet upeasti laihtunutkin." Miksiköhän.
Minä en ymmärrä, miten nämä Artekit ja Iittalat on niin tärkeitä, ettei niitä voi myydä! Meillä on myös sukulainen, joka on ollut useamman vuoden työttömänä. Kotoa löytyy Iittalan Aalto-maljakkoa, Marimekon lakanaa, tuhannen euron taulua ja parikin tietokonetta. Miksei niitä voi myydä ja ostaa rahoilla vaikka sellaista ylellisyyttä kuin ruokaa tai kunnon silmälaseja?
Minäkin olen ihmetellyt tätä. Ihmiset jotenkin jumittavat tavaroihinsa ja asuntoihinsa ja autoihinsa, eivätkä ymmärrä, että elämäntilanteen muuttuessa pitäisi omaisuutta muuttaa rahaksi. Tunnen parikin eläkkeellä olevaa naista, joista kumpikin valittaa jatkuvasti rahapulaansa. Molemmat asuvat yksin valtavan suurissa asunnoissa, toinen kolmen makuuhuoneen rivitalossa järven rannalla ja toinen ydinkeskustassa isossa asunnossa. Takapuolen alla on siis ylimääräistä rahaa useita kymppitonneja, mutta sitä ei haluta realisoida ja mieluummin valitetaan, ettei ole rahaa ruokaan. Ymmärrän, että ihminen kiintyy kotiinsa, mutta eikö olisi vapauttavaakin muuttaa eläkepäiviksi pienempään asuntoon (ei siivoamista, ei isoja asumiskuluja!) ja nauttia rahahuolista vapaita eläkepäiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni ei useimmilla ole autoa, keskustassa kun asutaan. Minä taidan muutenkin olla kokenein kuski, joten kun johonkin kauemmas mennään, niin aina minun autollani. Koskaan ei kukaan tarjoa bensarahaa! Viikonloppuna esimerkiksi ajelin parin ystävän kanssa varmaan 200 km minun autollani ja varsin suorasanaisesti vihjailin, että oma rahatilanteeni on varsin tiukka ja että autossa on bensa vähissä, täytyy pysähtyä tankkaamaan jne. Ei, kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut tai mitenkään kommentoinut asiaa. Ja kyseessä siis fiksuja, kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä, joilla on tai on ainakin ollut myös oma auto, joten tietävät kyllä ettei se pyhällä hengellä kulje.
Vastaisuudessa aion ennen reissuun lähtöä sanoa ihan suoraan, että bensat maksaa sitten kympin per pää tms, vaikka se näin ystävien kesken tuntuukin pikkumaiselta ja tylyltä. Ei vaan lompakko enää kestä tätä ajeluttamista.
Eikun laitat nyt heti kohteliaasti viestiä, jossa ilmaiset viikonlopun ajelujen hinnan/pää ja oman tilinumerosi. Kerran se vaan kirpaisee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni ei useimmilla ole autoa, keskustassa kun asutaan. Minä taidan muutenkin olla kokenein kuski, joten kun johonkin kauemmas mennään, niin aina minun autollani. Koskaan ei kukaan tarjoa bensarahaa! Viikonloppuna esimerkiksi ajelin parin ystävän kanssa varmaan 200 km minun autollani ja varsin suorasanaisesti vihjailin, että oma rahatilanteeni on varsin tiukka ja että autossa on bensa vähissä, täytyy pysähtyä tankkaamaan jne. Ei, kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut tai mitenkään kommentoinut asiaa. Ja kyseessä siis fiksuja, kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä, joilla on tai on ainakin ollut myös oma auto, joten tietävät kyllä ettei se pyhällä hengellä kulje.
Vastaisuudessa aion ennen reissuun lähtöä sanoa ihan suoraan, että bensat maksaa sitten kympin per pää tms, vaikka se näin ystävien kesken tuntuukin pikkumaiselta ja tylyltä. Ei vaan lompakko enää kestä tätä ajeluttamista.
Eikun laitat nyt heti kohteliaasti viestiä, jossa ilmaiset viikonlopun ajelujen hinnan/pää ja oman tilinumerosi. Kerran se vaan kirpaisee :)
Kuka nykyään käyttää perus tilisiirtoa? Mobilepayllä rahapyyntöä menemään, niin ei tarvitse edes mitään viestejä kirjoitella :) Ja saavat yhdellä klikkauksella / sormen pyyhkäisyllä siirrettyä rahat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokki pyytää maksamaan omia laskujaan puolesta. "Kun kavereita ollaan." Totean ihan rehellisesti, että ei ole rahaa, maksoin omani jo. Ei ravintolassa olisi todellakaan varaa näillä Sipilä-leikkureilla kustantaa toisen annoksia. Maksu hylätty, tilillä ei ole katetta.
Miten joku voi olettaa, että toisella olisi varaa tuosta vaan, vaikka pukeutuu siististi ja hoitaa omat asiansa?
Tässä maassa on paljon työttömiä, jotka ovat töissä ollessaan ennen kilometritehdasta hankkineet ne Artekit, Iittalat ja kunnollisen vaatekaapin sisällön. Niinpä vaan tiputaan aikanaan työmarkkinatuelle. Sitten ulkoisten puitteiden vuoksi joku luulee, että fyrkkaahan riittää. Eikä toiset välttämättä kehtaa sitten kertoa jollekin ei niin tutulle, että jääkaapissa näkyy lähinnä enää valo. "Ai kun olet upeasti laihtunutkin." Miksiköhän.
Minä en ymmärrä, miten nämä Artekit ja Iittalat on niin tärkeitä, ettei niitä voi myydä! Meillä on myös sukulainen, joka on ollut useamman vuoden työttömänä. Kotoa löytyy Iittalan Aalto-maljakkoa, Marimekon lakanaa, tuhannen euron taulua ja parikin tietokonetta. Miksei niitä voi myydä ja ostaa rahoilla vaikka sellaista ylellisyyttä kuin ruokaa tai kunnon silmälaseja?
Se taulu voi olla viimeinen muisto rakkaasta isoisästä? Maljakko saattaa olla mummon perimää? Joillakin ne muistot liittyvät esineisiin, eikä niitä todellakaan lähdetä ensimmäisenä tai edes viimeisenä myymään. En minäkään myisi sitä ainoaa isovanhemmiltani jäänyttä taulua, he kun sen minulle nimen omaan määräsivät perinnöksi. Siihen liittyy myös tarina ja muisto siitä, kun kuulin sen tarinan. Ja tarvitsee se työtönkin sohvan, tietokoneen (mm. työnhakuun), astioita, kodinkoneita ja sängyn. Vai ihanko aikuisten oikeasti kuvittelet, että työttömäksi jäävältä loppuu kaikki elämä ja tekeminen saman tien? En ole työtön enkä toivottavasti ihan heti jäämässäkään työttömäksi, mutta nimenomaan tietokoneestani luopuisin viimeiseksi juurikin siksi, että se edistää työnsaantia, edesauttaa opiskelua ja toimii myös viihdekirjastona. Ja muuten, tietokoneen arvo tippuu tosi nopeasti. Se tuttavan "pari tietokonetta" voi olla mäsänä tai niin vanhoilla osilla, ettei niistä saa myydessä mitään, oletko sitä miettinyt? Ja ostaisitko jonkun ihmisen käytetyt lakanat? En minä ainakaan, olivat egyptiläistä tiheään neulottua puuvillaa tai eivät. Toivon sinun jäävän työttömäksi ja muistavan tähän keskusteluun kirjoittamasi viisauden sitten, kun alkaa olla aika yrittää saada rahaa omista Marimekon lakanoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa lokkipariskunta. Facessa päivittelevät useasti, että kenellä olisi antaa hyvin vähän käytetty pleikka 4? Tai että he ottaisivat vastaan uuden jääkaappipakastimen, voisipa heidän prinsessalleen ( 4v tytär ) antaa tietynmerkkisiä vaatteita kokoa se ja se. Kylään tullessa eivät ikinä ilmoittele tai kysele, vaan tulevat reteästi ilman pimpottamista vain sisälle kuin kotiinsa tulisivat. Mukaan lähtee vessapapereita ja talouspapereita, kaapeista häviää keksejä ja leipiä. Viimeksi löysin heidän vessastaan meidän käsipyyhkeen. Meidän lapsen synttärikahveilla käydessään eivät tuoneet mitään lahjaa, kun kaupat eivät olleet auki. He myös ilmoittivat prinsessalle, että ei voi mennä leikkimään koska kohta syödään. Söivätkin sitten kolmeen pekkaan noin puolet 20 hengen tarjottavista. Limsapullot kävin ratsaamassa heidän kotiinlähtiessä heidän kylmäkassistaan pois. He olivat mielestään kesällä joskus tuoneet samanlaisia meillä käydessään ja nyt veisivät kotiin. Heillä kun käydään prinsessan synttäreitä juhlimassa, on toiveena rahaa. 50-100 euroa on kuulemma sopiva summa ( siis kohta 5-vuotiaalle ). Vanhemmat ottavat lapsen rahat käyttöönsä, koska lapsi ei omista tiliä, eivätkä halua sellaista avata. Kakkua ei voi oikein ottaa, koska kakku on tavallinen kaupan kakkupohjalle tehty kakku ja vieraita on nelisenkymmentä. Mitään muuta ei ole kuin tuo yksi kakku ja sitten kupillinen kahvia tai lasillinen mehua. Nyt sitten kyselevät, että koska voisi tulla meille yöksi, kun heillä on rahasta tiukkaa ja meillä voisi yöpyä viikonlopun yli. Lisäksi meidän vanhemmat lapset voisivat hoitaa prinsessaa, teinejä kun ovat. Palkkaa heillä ei ole maksaa. Kaikki tämä, vaikka me kaikki tiedämme, että he ovat meitä suurituloisempia ja asuntokin heillä on perintönä saatuna. Eli rahaa siis olisi... Meille ei yllättäen käynyt tuo viikonloppukyläily. Oli kovasti ennalta sovittua menoa...
Laita ovet lukkoon. Meillä on aina ovet lukossa. Ja koira haukkumassa. Kukaan ei pihaan pääse huomaamatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni ei useimmilla ole autoa, keskustassa kun asutaan. Minä taidan muutenkin olla kokenein kuski, joten kun johonkin kauemmas mennään, niin aina minun autollani. Koskaan ei kukaan tarjoa bensarahaa! Viikonloppuna esimerkiksi ajelin parin ystävän kanssa varmaan 200 km minun autollani ja varsin suorasanaisesti vihjailin, että oma rahatilanteeni on varsin tiukka ja että autossa on bensa vähissä, täytyy pysähtyä tankkaamaan jne. Ei, kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut tai mitenkään kommentoinut asiaa. Ja kyseessä siis fiksuja, kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä, joilla on tai on ainakin ollut myös oma auto, joten tietävät kyllä ettei se pyhällä hengellä kulje.
Vastaisuudessa aion ennen reissuun lähtöä sanoa ihan suoraan, että bensat maksaa sitten kympin per pää tms, vaikka se näin ystävien kesken tuntuukin pikkumaiselta ja tylyltä. Ei vaan lompakko enää kestä tätä ajeluttamista.
Eikun laitat nyt heti kohteliaasti viestiä, jossa ilmaiset viikonlopun ajelujen hinnan/pää ja oman tilinumerosi. Kerran se vaan kirpaisee :)
Kuka nykyään käyttää perus tilisiirtoa? Mobilepayllä rahapyyntöä menemään, niin ei tarvitse edes mitään viestejä kirjoitella :) Ja saavat yhdellä klikkauksella / sormen pyyhkäisyllä siirrettyä rahat :)
Mistä kummasta teitä äimistelijöitä aina riittää? Onko aivojenne kapasiteetti niin pieni, ettette millään pysty käsittämään, että joku muu toimi toisin kuin te?
Sukulaislokki soitti ja kysyi onko mulla yhtään apteekin kuitteja. Aikoi viedä niitä sossuun ja pyytää niistä rahat takaisin itselleen.
Ex-ystävä pyysi vahtimaan lastaan luokseeb yön yli, kun oli menossa baariin. Suostuin ja sanoin tulevani bussilla (koska en omista autoa.) Kaveri sitten tarjoutui hakemaan minut autolla jotta olisin nopeammin perillä ja kysyi että voinko maksaa bensarahaa?!!
Siis ihan uskomaton :D Olin menossa hänen lastaan hoitamaan vuorokaudeksi ja sitten vielä kehtaa pyytää bensarahoja siitä hyvästä että pääsen hänen luokseen.sitä lasta hoitamaan.. en suostunut vaan menin bussilla. :D