Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mulle kävi kans kerran niin kun kävin juurikin tuollaisessa maksullisessa vessassa, maksoin oman käyntini ja vessasta pois tullessani oli ovella joku lokki odottamassa että pääsee samalla avauksella maksutta. Koitin painaa ovea kiinni ettei lokki pääsisi sinne, mutta se väänsi niin kovasti vastaan että lopulta onnistui luikahtamaan vessaan. Mielestäni törkeää rueta vielä väkisin vääntämään vastaan siinä ovella.. vaikkakin nauroin koko jutulle. Toisinaan tulee kyllä päästettyä samalla avauksella ihmisiä maksulliseen vessaan ihan vaan päivän hyvänä tekona ja on minullekin pidetty ovea auki :)
Törkeetä! Mä olisin vääntänyt väkisin sen oven kiinni kun tuolla tavalla pitää alkaa puskemaan. Olen vaikka sitten hirveä kpää mutta kyllä muakin ottaa päähän se euro sinne työntää. Eri asia olisi tietysti jos odottaja kysyy että pääsenkö samalla kun ei ole kolikoita ja kauhea hätä. Voi toki olla että rahaa olisikin mutta parempi näin kuin alkaa väkisin tunkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää ikinä katso samoin silmin sitä Fairy-mainosta, jossa poika lähtee lainaamaan naapurin Pekalta pesuainetta... Tosi lokkeilua.
Naapurin Pekka vittuuntunut niin naapurinsa lokkeihin, että antaa käytännössä tyhjän fairy-pullon ja vielä naljailee "tässä on vielä runsaasti" 😁
Ja kotona äiti tyrmistyy: "Vain pisara jäljellä!"
No mitä, kokonainen täysi pulloko olisi pitänyt saada?
Pakko kertoa kaveripariskunnasta, joille on äärettömän tärkeää pitää kulissit hyvätuloisuudesta yllä. Ihan normaalituloisia ihmisiä ovat, mutta elävät jatkuvasti yli varojensa. Tämän sai huomata kun lähdimme tämän pariskunnan kanssa ulkomaille. Oltiin sovittu että mieheni ottaa lennot ja pariskunta sitten maksaa takaisin. No, vielä 3 vkoa reissun päättymisen jälkeen mieheni kyseli rahojen perään.. Kokoajan oli syitä miksei oltu maksettu: Oli unohtunut, verkkopankkitunnarit hukassa, luvattiin maksaa "heti huomenna" (ei maksettu). Lopulta kun mieheni 4. tai 5 . kerran kyseli asiasta, rahat maksettiin jotenkin todella vaivaantuneena ja loukkaantuneen oloisena. Ei muuten mutta jos on tiukkaa rahasta, sanoo sen suoraan eikä lupaa/valehtele maksavana jos ei aio sitä tehdä.
No tästä meni vuosi ja oltiin nelistään ulkona syömässä. Minä maksoin pöytäseurueemme ruoat, koska pariskunnalta oli "jäänyt lompakot kotiin". Heidän osuutensa on 80 euroa. Lupasivat illalla laittaa tililleni sen.
No, odottelin pari päivää, ei näkynyt. Laitoin asiasta viestiä, ja vastattiin että joo tänään laittavat rahan mun tilille. Odotin viikon, ei näkynyt. Laitoin kolmannen kerran viestiä, "oli verkkopankkitunnukset hukassa" ja "maksan illalla". Oodotin taas viikon, ja alkoi jo pänniä: ilmeisesti noilta kahdelta ei saanut rahojaan takaisin muutenkuin vaatimalla! laitoin sitten äkäisen viestin että en jaksa kytätä tiliä jatkuvasti, voisivatko ystävällisesti ilmoittaa koska oikeasti ovat maksamassa, eikä jatkuvasti lupailla. No, sitten rahat tulivat ja vuolaat selittelyt kuinka oli vaan unohtunut.
Eikä kyse ole siitä että talouteni kaatuisi 80euroon. Tämä on periaatekysymys. Itse jos oon velkaa 10 euroakin jollekin, maksan samantien.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kertoa kaveripariskunnasta, joille on äärettömän tärkeää pitää kulissit hyvätuloisuudesta yllä. Ihan normaalituloisia ihmisiä ovat, mutta elävät jatkuvasti yli varojensa. Tämän sai huomata kun lähdimme tämän pariskunnan kanssa ulkomaille. Oltiin sovittu että mieheni ottaa lennot ja pariskunta sitten maksaa takaisin. No, vielä 3 vkoa reissun päättymisen jälkeen mieheni kyseli rahojen perään.. Kokoajan oli syitä miksei oltu maksettu: Oli unohtunut, verkkopankkitunnarit hukassa, luvattiin maksaa "heti huomenna" (ei maksettu). Lopulta kun mieheni 4. tai 5 . kerran kyseli asiasta, rahat maksettiin jotenkin todella vaivaantuneena ja loukkaantuneen oloisena. Ei muuten mutta jos on tiukkaa rahasta, sanoo sen suoraan eikä lupaa/valehtele maksavana jos ei aio sitä tehdä.
No tästä meni vuosi ja oltiin nelistään ulkona syömässä. Minä maksoin pöytäseurueemme ruoat, koska pariskunnalta oli "jäänyt lompakot kotiin". Heidän osuutensa on 80 euroa. Lupasivat illalla laittaa tililleni sen.
No, odottelin pari päivää, ei näkynyt. Laitoin asiasta viestiä, ja vastattiin että joo tänään laittavat rahan mun tilille. Odotin viikon, ei näkynyt. Laitoin kolmannen kerran viestiä, "oli verkkopankkitunnukset hukassa" ja "maksan illalla". Oodotin taas viikon, ja alkoi jo pänniä: ilmeisesti noilta kahdelta ei saanut rahojaan takaisin muutenkuin vaatimalla! laitoin sitten äkäisen viestin että en jaksa kytätä tiliä jatkuvasti, voisivatko ystävällisesti ilmoittaa koska oikeasti ovat maksamassa, eikä jatkuvasti lupailla. No, sitten rahat tulivat ja vuolaat selittelyt kuinka oli vaan unohtunut.
Eikä kyse ole siitä että talouteni kaatuisi 80euroon. Tämä on periaatekysymys. Itse jos oon velkaa 10 euroakin jollekin, maksan samantien.
Onneksi pidit puolesi etkä "unohtanut" asiaa, ihan oikein!
Harmi että ovat vielä varkaita :(
dadaa kirjoitti:
Menin tällaiseen antilokkeiluun, kun odotettiin ekaa lasta. Ihmiset kantoivat meille laatikkokaupalla vauvakamaa, jota eivät olleet saaneet kirppareilla kaupaksi. Yksi opiskelukaveri jopa kutsui luokseen "penkomaan". Siellä sitten oli rikkinäistä kävelytukea ja puklujen peitossa olevia vauvan vaatteita. Olin aivan tyrmistynyt, että kehtaa antaa sellaista tavaraa kaverille. Sitten oli myös näitä, jotka myivät lumppujaan ylihintaan eli kysyivät ensin tarvitsetteko jotain vaatetta ja kun vaatteita katseltiin ja vähän valittiinkin selvisi, että hinnaksi oli tuumittu vitosen kappale tms. Ilmaiseksi ei tarvitse mitään kenenkään toiselle antaa, mutta harva kehtaa virttyneistä lumpuistaan ylihintaa kaverilta pyytää
Kieltäydyn myös nykyään näistä "tule meille penkomaan" -kutsuista. Vaatteet ovat saattaneet olla ties miten kulahtaneita, outoja tai ei yhtään makuuni, mutta kohteliaisuudesta (ja kiusallisesta tilanteesta päästäkseni) olen sitten valinnut pari ja joutunut maksamaan niistä liian paljon.
Tai "haluatko kassillisen lastenvaatteita". Aluksi siis oletat, että vaatteet annetaan sinulle, mutta kun vastaanotat pussin niin silloin sanotaan, että ajattelin jos vaikka 50€ olisi sopiva hinta näistä. Ja vaatteista maksimissaan pari on sellaista mistä tykkäät. Tulee kalliit pari käytettyä lastenvaatetta.
On kaduttanut niin monta kertaa, että ei kiitos enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mä inhoan maksullisia vessoja. Itse monesti odotan hetken aikaa pitäen ovea auki, jos vessaan olisikin tulija. Mun mielestä sinne vessaan päästäminen on niitä arjen hyviä tekoja! Suomessa on naurettavan vähän ilmaisia vessoja.
On itselläkin ollut tilanne, ettei ole yhtään käteistä, tililla alle 20e ja vessaan olisi päästävä...
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Aina muuten ei ole sitä sopivaa kolikkoa mukana, eikä ole raha-automaattia vaihtamassa vieressä. Silti on hätä päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boikotoin ostospaikkoja, missä wc-tilat eivät ole ilmaisia. Kannan vähät rahani muualle.
Vierailija kirjoitti:
dadaa kirjoitti:
Tai "haluatko kassillisen lastenvaatteita". Aluksi siis oletat, että vaatteet annetaan sinulle, mutta kun vastaanotat pussin niin silloin sanotaan, että ajattelin jos vaikka 50€ olisi sopiva hinta näistä. Ja vaatteista maksimissaan pari on sellaista mistä tykkäät. Tulee kalliit pari käytettyä lastenvaatetta.
On kaduttanut niin monta kertaa, että ei kiitos enää.
Oman lapseni ollessa pieni, totuin siihen, että ystävieni ja työkavereitteni kanssa lahjoitettiin vaatteita puolin ja toisin. Ainut, joka ei hyväksynyt poikani vähän käytettyjä vaatteita, oli veljeni vaimo: Hänen lapselleen kaikki piti olla uutta. No mikäs siinä, jokainen omalla tyylillään.
Kerran työkaverini sanoi, että hänellä olisi kotona ylimääräisiä poikansa pieneksi käyneitä vaatteita, että hän voisi tuoda ne seuraavana päivänä. Mikäs siinä. Katselin kassia läpi, ja vaatteet olivat huonokuntoisia. Juuri kun mietin, että miten kohteliaasti kieltäytyä, niin työkaverini sanoi: "Ajattelin parikymmentä euroa näistä."
Toivottavasti työkaveri ei huomannut ällistynyttä ilmettäni! Sanoin, että jätän tällä kertaa väliin. Oli aikamoinen yllätys, koska aiemmin oli tottunut siihen, että vanhat vaatteet lahjoitetaan ilmaiseksi, ja itsekin tein samoin.
Ehkä tästä yhdestä kerrasta jäi sitten jonkunlaiset traumat. Nykyisin nimittäin ärsyttää suunnattomasti, jos jossain Facebook-kirppiksellä joku mainostaa, että annetaan ilmaiseksi jotain tavaraa. Ja sitten siellä jossain lisähuomautuksissa lukee, että jos viitsit, niin voisit kahvipaketin tuoda. Itse en kyllä kehtaisi mennä ottamaan mitään ilmaiseksi ilman sitä kahvipakettia. Mutta toivoisin, että muotoiltaisiin mieluiten: Vaihdetaan tuote XXXXX yhteen kahvipakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mä inhoan maksullisia vessoja. Itse monesti odotan hetken aikaa pitäen ovea auki, jos vessaan olisikin tulija. Mun mielestä sinne vessaan päästäminen on niitä arjen hyviä tekoja! Suomessa on naurettavan vähän ilmaisia vessoja.
On itselläkin ollut tilanne, ettei ole yhtään käteistä, tililla alle 20e ja vessaan olisi päästävä...
Minä inhoan maksullisia lentomatkoja. Usein tilillä alle 20 euroa, ja Roomaan tartteis päästä. Siispä kävelen muina miehinä Finnairin koneeseen.
Paitsi että en. Koska ymmärrän, että minun tarpeeni ei tee varastamisesta oikeutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mä inhoan maksullisia vessoja. Itse monesti odotan hetken aikaa pitäen ovea auki, jos vessaan olisikin tulija. Mun mielestä sinne vessaan päästäminen on niitä arjen hyviä tekoja! Suomessa on naurettavan vähän ilmaisia vessoja.
On itselläkin ollut tilanne, ettei ole yhtään käteistä, tililla alle 20e ja vessaan olisi päästävä...
Minä inhoan maksullisia lentomatkoja. Usein tilillä alle 20 euroa, ja Roomaan tartteis päästä. Siispä kävelen muina miehinä Finnairin koneeseen.
Paitsi että en. Koska ymmärrän, että minun tarpeeni ei tee varastamisesta oikeutettua.
Lentomatkailu ei ole kehon normaaliin toimintaan liittyvä asia. Vessassa käynti taas on ja jos jollakin ei ole mukana kolikkoa niin enemmän se maksaa kaupalle siivota pissat ja puntista valuneet tavarat lattioilta. Vessassa käynti kuitenkin on pakollinen silloin kun se hätä iskee. Siksi minusta on törkeää vaatia rahaa vessasta. Varsinkin kun se raha ei takaa että se vessa on siistissä kunnossa. Monesti se vessa on ihan törkeän likainen ja siitä maksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikivanha kokemus mutta niin tyypillinen, mun siskosta kyse... mä olin valmistuttuani muutaman kuukauden työttömänä, ja kun sisko tarvi viikonlopuksi lastenvahtia suostuin toki. Palkkaa en odottanutkaan, tottakai hoidin siskon lapsia ilokseni, ei siinä mitään. Mutta sisko asui Vaasassa, minä etelä-Suomessa, joten junalippu edestakaisin maksoi aika lailla ottaen huomioon että mulla ei ollut tuloja, toivoin siis että sisko tarjoituisi edes junamatkat maksamaan, mutta siskoni tuntien en siitä ihan kauheasti elätellyt toiveita etukäteen...
Siskon ja sen miehen (molemmilla siis hyväpalkkainen työpaikka) oli pitänyt jo lähteä ennenkuin mun juna perjantaina iltapäivällä saapui perille, joten sanoivat että ota taksi asemalta heille, ja jättivät muksut naapuriin tunniksi, mä hain ne sit siitä. No päästiin heille kotiin, sitten olikin pikkuhiljaa aika miettiä mitä laittaa ruuaksi, ja kappas, sisko oli jättänyt mulle ja lapsille tyhjän jääkaapin... äkkiä muksujen kanssa lähikauppaan ennenkuin se meni kiinni, ja kaksi kassillista ruokaa kyytiin. Siitä sitten syötiin koko viikonloppu. Kun sisko ja sen mies sitten palasivat myöhään su iltana eivät kysyneet miten oli mennyt, eivät tarjonneet että maksaisivat junaliput, taksin tai ostamani ruuat - heittivät toki maanantaina aamulla juna-asemalle ettei tarvinnut sentään uudestaan taksilla mennä...
Tuli työttömälle vähän kalliiksi se lastenhoitokeikka, eikä edes kiitosta tullut siskolta (taitaa periaatteessa välttää kiitoksen sanomista, me ollaan nimittäin mutsin kanssa piruuttaan oikein tarkkailtu asiaa, eikä ole kumpikaan koskaan kuultu sitä sanaa siskon suusta...)
Vierailija kirjoitti:
Ikivanha kokemus mutta niin tyypillinen, mun siskosta kyse... mä olin valmistuttuani muutaman kuukauden työttömänä, ja kun sisko tarvi viikonlopuksi lastenvahtia suostuin toki. Palkkaa en odottanutkaan, tottakai hoidin siskon lapsia ilokseni, ei siinä mitään. Mutta sisko asui Vaasassa, minä etelä-Suomessa, joten junalippu edestakaisin maksoi aika lailla ottaen huomioon että mulla ei ollut tuloja, toivoin siis että sisko tarjoituisi edes junamatkat maksamaan, mutta siskoni tuntien en siitä ihan kauheasti elätellyt toiveita etukäteen...
Siskon ja sen miehen (molemmilla siis hyväpalkkainen työpaikka) oli pitänyt jo lähteä ennenkuin mun juna perjantaina iltapäivällä saapui perille, joten sanoivat että ota taksi asemalta heille, ja jättivät muksut naapuriin tunniksi, mä hain ne sit siitä. No päästiin heille kotiin, sitten olikin pikkuhiljaa aika miettiä mitä laittaa ruuaksi, ja kappas, sisko oli jättänyt mulle ja lapsille tyhjän jääkaapin... äkkiä muksujen kanssa lähikauppaan ennenkuin se meni kiinni, ja kaksi kassillista ruokaa kyytiin. Siitä sitten syötiin koko viikonloppu. Kun sisko ja sen mies sitten palasivat myöhään su iltana eivät kysyneet miten oli mennyt, eivät tarjonneet että maksaisivat junaliput, taksin tai ostamani ruuat - heittivät toki maanantaina aamulla juna-asemalle ettei tarvinnut sentään uudestaan taksilla mennä...
Tuli työttömälle vähän kalliiksi se lastenhoitokeikka, eikä edes kiitosta tullut siskolta (taitaa periaatteessa välttää kiitoksen sanomista, me ollaan nimittäin mutsin kanssa piruuttaan oikein tarkkailtu asiaa, eikä ole kumpikaan koskaan kuultu sitä sanaa siskon suusta...)
Oisit avannu suusi. Mua ei pelota ollenkaan sanoa sisaruksilleni että junaliput makso tämän, taksi tämän ja ruuat tämän. Lastenhoidosta en pyydä maksua mutta keikasta aiheutuneet kulut tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin opiskeluaikoinani erääseen lokkiin. (Pikkuhiljaa paljastui lokiksi) Kuskailin häntä ensin sinne tänne muutamia kertoja, mutten koskaan pyytänyt bensarahaa, koska kavereita, kun oltiin ja höveli siihen aikaan vielä olin, mutta, kun tuli hänen vuoronsa, kinusi bensarahaa naurettavia summia pikku matkoista, en suostunut vedoten hänen ilmaisiin kyydityksiinsä, antoi asian olla. Ei tosin puhunut hetkeen loukkaantumiseltaan.
Myöhemmin samainen muija pyysi kanssaan baariin, sanoin, että voisin tulla yhdelle, kun ei ole rahaa. Baarissa iloisena sanoi tarjoavansa mulle toisen 5€ hintaisen kaljan pahoitteluna aikaisempaa käytöstään. Myöhemmin, kun mun tilipäivä koitti, tämä alkoi kuitenkin pommittamaan mua tilinumerollaan ja vaatimaan 5€ palauttamista kaljasta. Vastahakoisesti maksoin "velkani" ja pyysin henkilöä jättämään mut jatkossa rauhaan, tajusin näet hänen toimintansa.
Tyypistä ei kuulunut 4 vuoteen mitään, baarissa kerran törmättiin, oli kuin ei olisi tuntenutkaan minua. Sitten 4 vuoden jälkeen mulle tuli facebookissa viesti, tältä muijalta. Otti yhteyttä 4 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Mielenkiinnolla hyväksyin. Sitten tuli viesti, jossa normaalisti tervehdittiin ja kysyttiin kuulumisia. Vastasin ja vaihdettiin kuulumisia. Olin muuttanut pikkupaikkakunnaltani Helsinkiin ja tyyppi tiesi sen, oli varmaan ennen kaveripyynnön lähettämistä stalkannut asian asuinpaikka tiedoistani ja kysyin asiaa. Samantien alkoi kysely yöpaikasta. Että voisiko hän ja hänen ystävänsä(Minulle tuntematon) tulla mun ja mun mieheni luokse yöksi, kun he haluis tulla Helsinkiin ryyppäämään. Ärsyynnyin ja olin vain monttu auki ja katsoin näyttöä, kehtaakin niin pitkän ajan jälkeen tulla ottamaan yhteyttä vain hyötyäkseen. Ei siis ollut tyyppi muuttunut vuosien aikana, ainakaan parempaan päin. Vastasin ettei se käy, kun mies on kotona eikä meille mitenkään mahdu(Asuttiin yksiössä). Asia jäi siihen. Sitten seuraavalla viikolla tuli toinen kysely, että onko mieheni kotona, että sopisiko viikonloppuna, että hän tulee yöksi kaverinsa kanssa, haluaisivat viihteelle. En vastannut. Pommitusta kesti parin kuukauden ajan ja en enää edes avannut viestejä. Sitten akka luovutti ja poisti mut kavereista. Enää ei ole tullut mitään yhteydenottoja. :D
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin opiskeluaikoinani erääseen lokkiin. (Pikkuhiljaa paljastui lokiksi) Kuskailin häntä ensin sinne tänne muutamia kertoja, mutten koskaan pyytänyt bensarahaa, koska kavereita, kun oltiin ja höveli siihen aikaan vielä olin, mutta, kun tuli hänen vuoronsa, kinusi bensarahaa naurettavia summia pikku matkoista, en suostunut vedoten hänen ilmaisiin kyydityksiinsä, antoi asian olla. Ei tosin puhunut hetkeen loukkaantumiseltaan.
Myöhemmin samainen muija pyysi kanssaan baariin, sanoin, että voisin tulla yhdelle, kun ei ole rahaa. Baarissa iloisena sanoi tarjoavansa mulle toisen 5€ hintaisen kaljan pahoitteluna aikaisempaa käytöstään. Myöhemmin, kun mun tilipäivä koitti, tämä alkoi kuitenkin pommittamaan mua tilinumerollaan ja vaatimaan 5€ palauttamista kaljasta. Vastahakoisesti maksoin "velkani" ja pyysin henkilöä jättämään mut jatkossa rauhaan, tajusin näet hänen toimintansa.
Tyypistä ei kuulunut 4 vuoteen mitään, baarissa kerran törmättiin, oli kuin ei olisi tuntenutkaan minua. Sitten 4 vuoden jälkeen mulle tuli facebookissa viesti, tältä muijalta. Otti yhteyttä 4 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Mielenkiinnolla hyväksyin. Sitten tuli viesti, jossa normaalisti tervehdittiin ja kysyttiin kuulumisia. Vastasin ja vaihdettiin kuulumisia. Olin muuttanut pikkupaikkakunnaltani Helsinkiin ja tyyppi tiesi sen, oli varmaan ennen kaveripyynnön lähettämistä stalkannut asian asuinpaikka tiedoistani ja kysyin asiaa. Samantien alkoi kysely yöpaikasta. Että voisiko hän ja hänen ystävänsä(Minulle tuntematon) tulla mun ja mun mieheni luokse yöksi, kun he haluis tulla Helsinkiin ryyppäämään. Ärsyynnyin ja olin vain monttu auki ja katsoin näyttöä, kehtaakin niin pitkän ajan jälkeen tulla ottamaan yhteyttä vain hyötyäkseen. Ei siis ollut tyyppi muuttunut vuosien aikana, ainakaan parempaan päin. Vastasin ettei se käy, kun mies on kotona eikä meille mitenkään mahdu(Asuttiin yksiössä). Asia jäi siihen. Sitten seuraavalla viikolla tuli toinen kysely, että onko mieheni kotona, että sopisiko viikonloppuna, että hän tulee yöksi kaverinsa kanssa, haluaisivat viihteelle. En vastannut. Pommitusta kesti parin kuukauden ajan ja en enää edes avannut viestejä. Sitten akka luovutti ja poisti mut kavereista. Enää ei ole tullut mitään yhteydenottoja. :D
Olisit pistänyt jonkun Omena-hotellin linkkisivun vastauksena.
On meiltäkin kysytty yöpaikkaa samoissa merkeissä. Kerrottiin heti, että varapatjoja ei yksiössä ole ja sohva on kahdenistuttava. Saa retkottaa jalat nojan ulkona. Eipä ole pahemmin vieraita näkynyt kuin hätätilassa.
Hauskaa ja jotenkin surullista kuulla, että muutkin ovat törmänneet näihin lokkeihin. Itse olen törmännyt niin ikään kolmeen lokkiryhmään:
1. Ravintolalokit. Mennään yhdessä syömään, mutta maksun hetkellä tulee aina jokin kummallinen tekosyy tai yllättävä tarve käydä vessassa juuri maksun tullen. Olen tiennyt yhdellä kaverillani olevan taloudellisia vaikeuksia, joten aina toisinaan olen tarjonnut tälle ruoan yhteisessä illanvietossa, ostanut meille ravintolassa pullon viiniä tms. Se ei haittaa, jos teen näin itse halutessani ja selkeästi ilmaisen, että tällä kertaa minä maksan. Kerran hän sitten kovaan ääneen vakuutteli maksavansa kaiken, korvauksena kaikesta edellisestä. Tilasi todella kalliin annoksen hienossa ravintolassa, osti useamman kalliin juoman (vähintään 50 euron viskilasillisia), järkyttävän kalliin viinipullon... maksun tullen "nii voisitko sä sittenkin maksaa, ku kerran oot ennenki maksanu." Olin sanaton siinä pidellessäni kädessäni useamman sadan euron ravintolalaskua. Pyysin tarjoilijalta erillistä laskua iloisesti hymyillen.
2. "Tilaisuus tekee lokiksi" -lokit. Ehkä harmittomin, mutta erikoisin ryhmä. Saattaa tuoda arkeen pientä vitutusta tai piristystä tilanteesta riippuen. Sisältää ihmisiä, jotka lokkeilevat vain tietyssä tilanteessa, esim. nyysivät työpaikan syömättä jääneet pullat toisinaan, eivät tilaa ruokaa mutta ovat halukkaita syömään makkarat muiden makkaraperunoista jne. Meillä on suvussa perhe, joka tulee joka juhlaan aina hieman taktisesti myöhässä. Missään muussa tilanteessa en tiedä heidän lokkeilevan, mikä onkin hieman kummallista. Eräissä ylioppilasjuhlissa viimeiset vieraat saivat ottaa mukaan "vähän iltapalaa" - nerokas lokkipariskunta näki tilaisuutensa tulleen, ja nokat heiluen pakenivat autoonsa viiden kuohuviinipullon, kinkkuvoileipäkakun sekä kanasalaatin kanssa. Kanasalaattikulho palautettiin puoli vuotta myöhemmin.
2. Elämäntapalokit. Kaikista pahin ja paatunein ryhmä, jonka tuntomerkit huomatessaan tulisi juosta pakoon ja nopeasti. Tuntomerkkeinä sanottakoon kiiluvat silmät ja äärimmäisen näppärät sormet. Nämä iloiset kleptomaanit vievät kaiken, mikä lähtee irti. Ystäväni oli muuttamassa, ja päätti antaa muutamia huonekaluja johonkin keräykseen. Tarinan mukaan lokki tarjoutui heittämään tavarat pakettiautolla keräykseen, niin kaverini voisi keskittyä loppusiivoukseen. Lokki kiikutti huonekalut (ja vähän jotain muutakin) keräyksen sijaan omaan pesäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoa pyydettiin talkoisiin päiväksi. Saunan laittaminen kuntoon ohjelmassa eli niitä kosteussulkuja, panelointia, lauteet paikalleen yms. Pyytäjä oli etäisempi sukulaispariskunta. Appi on eläkkeellä, mutta osaa noi jutut. Appipa meni ja 9 tuntia teettivät sairaalla, diabeteksestä kärsivällä miehellä töitä tarjoamatta kahvikuppia. Apuna oli tämä pikkuserkku (mies), rouvansa katseli koko ajan sohvalla töllöä. Jälkikäteen kuulin, että tarjoilua ei ollut, koska heillä on tapana, että kumpikin tekee tarjoilut omille sukulaisilleen ja rouvaa näin ollen apen syöttäminen ei koskenut. Pikkuserkku taas duunasi täysillä mukana. Kyllä minä ihmettelen, millainen junttipariskunta tuo on. Pikkuserkku ääliö numero yksi ja rouvansa vielä pahempi, kun voisi sitä kai talkoopäivänä vähän joustaa ja tehdä ne perinteiset emännäntyöt, kun toiset tekee fyysistä työtä.
Appi on niin ylpeä, ettei sanonut mitään. Lähtiessään oli niin huonossa hapessa, että jouduttiin hakemaan sieltä pihalta, kun meinasi pökrätä. Eipä ole apua tippunut sen jälkeen, vaikka kyselty on. Ne ei vieläkään tajua, että pieni ruoka, edes suolainen välipala ja pari kuppia kahvia olisi riittänyt...
Tätä lukiessa tuli mieleen meidän perheessä sattunut tapaus. Isä on raksalla töissä, usein joku käy sitä pyytämässä remonttiin ym. Kerran sitten tuli eräs sukulainen viikonloppuna pyytämään johonkin rakennushommaan, ihan siitä paikasta olisi pitänyt lähteä työn ääreen. Isä sattui olemaan kuumeessa ja sanoi, ettei hän nyt sairaana lähde mihinkään. Sukulainen suuttui ja lähti ovet paukkuen tiehensä.
Treffeillä käydessä sovitaan heti etukäteen, että mies maksaa noin tuttujen kesken. Ei jää epäselvyyksiä. Saapahan välillä sitten muuta vastinetta ja se on ok sopimus kummallekin. Talousasiat pois järjestyksestä, niin voi viettää rentoa iltaa. Välillä toki itsekin maksan.
Lokki pyytää maksamaan omia laskujaan puolesta. "Kun kavereita ollaan." Totean ihan rehellisesti, että ei ole rahaa, maksoin omani jo. Ei ravintolassa olisi todellakaan varaa näillä Sipilä-leikkureilla kustantaa toisen annoksia. Maksu hylätty, tilillä ei ole katetta.
Miten joku voi olettaa, että toisella olisi varaa tuosta vaan, vaikka pukeutuu siististi ja hoitaa omat asiansa?
Alue: Aihe vapaa
Tästä lähtien vien omat lakanat ja pyyhkeet mennessäni yökylään.