Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Miljana kirjoitti:
Parikymppisenä muutin pienemmästä kaupungista Helsinkiin, ja voitte uskoa kuinka "ystävistä" se oli kivaa tulla ilmaiseen yöpaikkaan.
Nää samaiset naiset tulivat kerran kutsuttuna kylläkin luokseni, asuin silloin isossa asunnossa, toisella koira ja sanoin että koira ei voi tulla mukaan. Tuli kuitenkin ja toinen näistä ei halunnut nukkua samassa huoneessa koiran kanssa ja ongelmia syntyi kun luonani oli myös yksi miespuolinen ystävä ja hänelle tarkoitettu makuupaikka meni sitten siinä kun nämä naiset halusivat omat makkarit. Me nukuttiin sitten miespuolisen ystäväni kanssa kapeassa sängyssäni ja taivasteltiin naisten röyhkeyttä.
Sanoit, ettei koira voi tulla, tuli kuitenkin ?, Huh. Siiis. Jos koiraihminen oli pakko päästää sisäään ja toinen naisvieras ei voinut nukkua heidän kanssa samassa huoneessa. Koira ja emäntänsä olisi voinut ottaa patjan eteiseen, keittiöön ...
Joo, ja nimenomaan olin sanonut ettei koira voi tulla mukaan, matkaa heillä oli yli 400km ja ei sitä ilennyt heitä pihalle heittää... Ei ollut patjoja enempää joita siirrellä, kun oli jo kolme makkaria joissa kukin nukkui sitten omissa huoneissa. Minusta oli tosi röyhkeää tältä toiseltakin kaverilta joka tiesi etten koiraa halunnut luokseni, kuitenkin he yhdessä sen koiran kanssa autolla tulivat ja sitten eivät samassa huoneessa voineet nukkua... törkeää käytöstä oli muutenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on yritetty lokkeilla, mutta kun mulle yritetään kiukutella ja mua yritetään syyllistää, osaan olla ihan yhtä paha suustani. Mun nenille ei hypitä koska mä suutun takaisin ja sanon takaisin niin, että lokki yleensä tajuaa kommenttiensa typeryyden (esim. "en mä sit varmaan syö tänään ollenkaan kun sä et kuskaa mua kauppaan"). Onneksi mua ei haittaa syötkö sä vai et koska en ole sun huoltajasi, ja siinähän sitten kiukuttelevat. Jäävät aina kakkosiksi. Mun omaatuntoa EI lokkien ulinat kolkuta.
Meillä on kaksi tytärtä ja vuosien varrella on vaatelokkeja riittänyt kunnes tajusin missä mennään. Mielelläni olen lahjoittanut vaatteita eteenpäin kun en ole niitä jaksanut kirppareilla myydä. Meillä lapsilla kohtuullisen hyvin merkkivaatteita normivaatteiden lisäksi ja voi että kuinka niitä on pyydelty ja kinuttu suoraan ja hamstrattu kaikki mahdollinen. Ja jos olin jotain kivaa lapsille ostanut niin niitä varailtiin itselle jo etukäteen, annathan tän ja tän sitten mulle kun nää on teidän lapsille pieniä... Nyt kun olen lopettanut itse aktiivisen yhteydenpidon näihin pahimpiin lokkeihin, niin olen huomannut kuinka he soittelivat minulle vain kun itse tarvitsivat jotain, ihan suoraan pyysivät että olisi kiva nähdä kun meillä tyttö tarvii taas uusia vaatteita, mitä teillä olisi nyt tarjolla :( Lopetin vaatteiden lahjoittamisen näille molemmille naisille ja lahjoitan nykyään vaatteet Hope yhdistykseen. ja sitten vaan nätisti sanoin, että voi voi kun olen just lahjoittanut vaatteet eteenpäin, nyt ei ole mitään tarjolla. Eipä heistä enää juurikaan mitään kuulu :) En menettänyt mitään.
Nightingale kirjoitti:
Ei, hän uteli useampaan otteeseen ammattiani keskustelun lomassa, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Kieltäytyä kertomasta? Enpä tapaa esitellä itseäni ammattini kanssa kuin töissä.
Mutta ethän sinä edes saa mennä noiden sukulaistesi ja tuon lähes tuntemattoman ihmisen potilastietoihin. Jos joku sukulaisesi vaikka suuttuu sinulle joskus ja väittää sinun käyneen hänen potilastiedoissa ilman lupaa niin mitä sitten mahtaa tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Nightingale kirjoitti:
Ei, hän uteli useampaan otteeseen ammattiani keskustelun lomassa, mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Kieltäytyä kertomasta? Enpä tapaa esitellä itseäni ammattini kanssa kuin töissä.
Mutta ethän sinä edes saa mennä noiden sukulaistesi ja tuon lähes tuntemattoman ihmisen potilastietoihin. Jos joku sukulaisesi vaikka suuttuu sinulle joskus ja väittää sinun käyneen hänen potilastiedoissa ilman lupaa niin mitä sitten mahtaa tapahtua?
Tuskinpa tuo nyt tarkoitti muuta kuin suullista neuvontaa jos joku sukulainen kysyy jostain terveysasiasta, hoitaako kotona vai mennäkö lääkäriin.. Potilastietoihin yleensä jää merkintä siitä kuka niitä on käynyt katsomassa ja milloin, joten perusteetta on vaikea syytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli ketjua lukiessa mieleen yks henkinen lokkeilu.
Kyseessä on yks tuttu, jolla on mielenterveys ongelmia ja on sen takia syrjäytynyt työelämästä. Kilttinä ihmisenä olen joskus kuunnellut hänen murheitaan. Yleensä kun tapaamme, kuuntelen vain hänen ongelmiaan. Ei siinä mitään, kun näen häntä vain silloin kun jaksan ja sen aikaa, kun jaksan kuunnella. Puolisoni kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena ja en kuukausiin nähnyt kyseistä henkilöä, koska omat voimat olivat niin vähissä. No, kun hän oli pyydellyt useamman kerran näkemistä, suostuin, kun ajattelin jaksavani pari tuntia kahvilassa kuunnella häntä. Hän puhui vaivoistaan ym tuttuun tyyliin. Jossakin vaiheessa hän itkeskeli, kun hänellä on ollut niin rankkaa, kun ylikilttinä ihmisenä on omien rajojensa yli auttanut minua ja myötäelänyt puolisoni kuoltua. Mä suuauki tuijotan ja ajattelen, että missä harhoissa tuo elää! Kyseinen ihminen ei ollut pitempään ollut tukenani, ei edes tuossa tapaamisessa kysellyt minulta miten jaksan tms, neljän kuukauden jälkeen puolison kuoleman jälkeen. Olin ihan ihmeissäni, että mistä auttamisesta tuo puhuu, kun mä oon aina häntä auttanut ja ollut kuuntelijana. Ehkäpä kaikki tapaamiset, kun hän on puhunut omista murheistaan onkin ollut hänen mielestään mun auttamista:D Sen jälkeen en enää oo jostain kumman syystä ole toiminut enää hänen ilmaisena terapeuttina, vaan nähnyt oikeita ystäviä ja kavereita, joissa toimii tasapuolisuus.
Mies asui luonani muutaman kuukauden ilmaiseksi. Teki kyllä kotitöitä, työtön kun oli.
Suhteen edetessä otin puheeksi työnhaun ja raha-asioitten hoidon puoliksi. Suuttui tästä, sillä sanoi alkaneen kanssani rakkaudesta, ei rahan takia.
Ei asu enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä yhden kaupungin palveluksessa mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnassa. Kuntoutujat maksoivat kahvista , pullasta ja ruuasta muutaman euron/pv ja näillä rahoilla sitten ostettiin tarvikkeet seuraavaa ateriaa varten ja jäi säästöäkin. Näillä sitten rahoitettiin esim. elokuvissa käyntiä.
Johtava lääkäri tilasi pariin kertaan johtajien kokoukseen meiltä suolaista piirakkaa tai muuta kahvileipää, eli kuntoutujat kävivät ostamassa tarvikkeet näillä säästörahoilla ja sitten leivottiin yhdessä. Kuitti ostoksista annettiin lääkärille.
Koskaan ei tullut kiitosta tai rahoja.
Loppui sitten lääkärille leipominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nightingale kirjoitti:
Olen lääkäri. Vastikään ostin ihan ventovieraalta ihmiseltä erään tavaran. Tavara oli siis netissä yleisesti myynnissä ihan käypään ja normaaliin hintaan jonka maksoin. Kaupanteon yhteydessä jo vitsaili, että kauppaan kuuluu sitten loppuiän ilmaiset lääkärikäynnit. No tälle tietysti naureskelin että hehheh, hauska vitsi. Eipä ollutkaan. Tästä kaupanteosta oli kulunut noin viikko kun kännykkään napsahtaa yhtäkkiä viesti häneltä: "Voitko uusia mun lääkereseptit. Säähän saat ne helposti Kannan kautta uusittua." No en uusinut, yllättäen en halua vapaa-ajalla ilmaiseksi tehdä työtä ventovieraille vaikka kutsumusammatissa olenkin. Enpähän itsekään vieraille autonasentajille/siivoojille/kampaajille/kääntäjille/asentajille/insinööreille tmv laittele viestiä ja vaadi ilmaista työtä.
Ja ennen kuin kukaan ehtii älähtää, uusin kyllä perheenjäsenten/läheisten sukulaisten/ystävien reseptejä ja hoitelen vaivoja/neuvon pyydettäessä, mutta heidän kanssaan nyt muutenkin toimii vastavuoroisuus ja toisten auttaminen. Ei, en halua ventovieraan (ei potilaani) lääkityksiin puuttua ja toisekseen reseptiä uusiessa vastuu lääkkeen oikeellisuudesta ja asiallisesta käytöstä siirtyy sen määränneeltä lääkäriltä uusineelle lääkärille. Ei ole vain napinpainallus ja siinä se.
Siis, kerroit ihan oma-aloitteisesti että olet lääkäri? Mistä muutoin tiesi sinun olevan lääkäri? Onko tapanasi aloittaa kenties esittäytymiset, että "Hei, olen Liisa Virtanen, lääkäri"? Sitä saa mitä tilaa.
Älä puhu paskaa. Ei se ammatin paljastuminen tavalla tai toisella oikeuta lokkeilemaan.
Voi kuule kun tietäisit. Heti kun pääsee lääkikseen, ihastelevat suku ja kaverit, että voi miten kätevää.
T. Eri
En minä sitä epäile. Mutta lokkeilua se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissäni on eräs kolmekymppinen lokkinainen. Vietetään varsinkin kesällä usein illanistujaisia, grillataan ym. mutta tämä lokki ei KOSKAAN tuo mitään mukanaan vaan kärkkyy muiden juomia ja ruokia. Jokunen viikko sitten istuttiin meillä iltaa ja heti ovesta sisään astuttuaan ensimmäisenä suusta pääsee "miksei mun pizza oo jo valmis!". Muut oli syöneet aiemmin kotona tai tuoneet pientä purtavaa mukana, etteivät kuole nälkään pizzoja odottaessa.
Meillä on myös tapana auttaa toisiamme, esimerkiksi jos joku saa työpaikalta henkilökunta-alennusta ja kaveri tarvitsee jotain, niin tämä henkkariale-tyyppi ostaa tavaran työpaikaltaan ja myy samaan hintaan tälle tarvitsevalle kaverille. Tämä lokkikaveri kärkkyi minulta ilmaiseksi yhtä palvelusta, mutta pyytäessäni häneltä työpaikkansa kautta yhtä tuotetta hieman halvemmalla hän sanoi "no tota tilaa meidän uutiskirje niin saat -10% yhdestä tuotteesta..." :'D tämä tuote oli noin 10€ arvoinen ennen alennusta ja meillä töissä hänen ilmaiseksi kärkkymänsä palvelu on 100-150€. Hain tavarani muualta enkä todellakaan aio tehdä hänelle mitään ilmaiseksi.
Meidän yhtiössä henkilökuntaedun toisille diilaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Jos siitä jää kiinni, menettää tuon edun. En itse voisi kuvitellakaan tekeväni tuota.
Henkilökuntaedun diilaaminen olisi sitä, että menisin heille asiakkaaksi ja myyjä antaisi kassalla minulle henkilökunta-alennuksen. Nyt ei ole kyse siitä vaan siitä, että kaveri ostaa itse tuotteen itselleen henkkarialella ja minä ostan sen häneltä. Nyt on kyse lelukauppaa vastaavasta puljusta eli ei taatusti ole kiellettyä :D
Ihan varmaan on kiellettyä, ja siitä narahtaminen voi olla jopa irtisanomisperuste. Kokemusta on lähipiiristä.
En enää ikinä katso samoin silmin sitä Fairy-mainosta, jossa poika lähtee lainaamaan naapurin Pekalta pesuainetta... Tosi lokkeilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän kuin käänteistä lokkeilua: Yksi sukulainen yrittää tyrkyttää kaikkia vanhoja kamojaan meille, kun hankkii itse uutta. Huonekaluja, verhoja, liinavaatteita, käytettyjä kodinkoneita... Tykkää ilmeisesti shoppailla uutta, koska tavaravirta ei ole ihan pieni.
Jos ei oikein tomerasti ja selvästi sano ei, niin pian löytyy oven takaa sukulainen romppeineen. Jos häneltä on ottanut jotain, mitä oikeasti tarvitsee, sen mukana tulee lisäksi vähän sitä ja tätä, kun mahtuuhan teille nyt tuohon yksi tällainen kiva pikku... Me ei sitten saataisi heittää pois tai antaa eteenpäin mitään, kun kamat on hyvää hyvyyttään juuri meille annettu. Kieltäydymme siis nykyään kaikesta.
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää ikinä katso samoin silmin sitä Fairy-mainosta, jossa poika lähtee lainaamaan naapurin Pekalta pesuainetta... Tosi lokkeilua.
Naapurin Pekka vittuuntunut niin naapurinsa lokkeihin, että antaa käytännössä tyhjän fairy-pullon ja vielä naljailee "tässä on vielä runsaasti" 😁
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Mulle kävi kans kerran niin kun kävin juurikin tuollaisessa maksullisessa vessassa, maksoin oman käyntini ja vessasta pois tullessani oli ovella joku lokki odottamassa että pääsee samalla avauksella maksutta. Koitin painaa ovea kiinni ettei lokki pääsisi sinne, mutta se väänsi niin kovasti vastaan että lopulta onnistui luikahtamaan vessaan. Mielestäni törkeää rueta vielä väkisin vääntämään vastaan siinä ovella.. vaikkakin nauroin koko jutulle. Toisinaan tulee kyllä päästettyä samalla avauksella ihmisiä maksulliseen vessaan ihan vaan päivän hyvänä tekona ja on minullekin pidetty ovea auki :)
Menin tällaiseen antilokkeiluun, kun odotettiin ekaa lasta. Ihmiset kantoivat meille laatikkokaupalla vauvakamaa, jota eivät olleet saaneet kirppareilla kaupaksi. Yksi opiskelukaveri jopa kutsui luokseen "penkomaan". Siellä sitten oli rikkinäistä kävelytukea ja puklujen peitossa olevia vauvan vaatteita. Olin aivan tyrmistynyt, että kehtaa antaa sellaista tavaraa kaverille. Sitten oli myös näitä, jotka myivät lumppujaan ylihintaan eli kysyivät ensin tarvitsetteko jotain vaatetta ja kun vaatteita katseltiin ja vähän valittiinkin selvisi, että hinnaksi oli tuumittu vitosen kappale tms. Ilmaiseksi ei tarvitse mitään kenenkään toiselle antaa, mutta harva kehtaa virttyneistä lumpuistaan ylihintaa kaverilta pyytää
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Olen itsekin huomannut että näihin maksullisiin vessoihin on aina joku yrittämässä päästä keinolla millä hyvänsä ilmaiseksi. Omalle kohdalleni on jäänyt hyvin mieleen tapaus, kun olin pienen lapseni kanssa kaupassa, jossa vessat olivat maksullisia. Lastenhoitohuone, jossa oli vanhemman myös mahdollista käydä asioillaan, oli kuitenkin ilmaiseksi käytössä kyseisen kaupan asiakaskortilla. Olin menossa vaihtamaan lapseni vaippaa, ja olin lastenhoitohuoneen ovella vaunujen kanssa ja kaivelin lompakosta tuota asikaskorttia. Silloin eräs mies tulee paikalle, asiakaskortti valmiina kädessään, ja menee lastenhoitohuoneeseen, ilmeisestikin omille asioilleen, kun ei kerran hänellä lastakaan mukana ollut. Siinä sitten hölmistyneenä odottelin vuoroamme, mies tulee ulos ja laittaa oven kiinni.. Ei sitten ilmeisesti tullut mieleen edes pitää minulle ovea auki, jotta olisin odottelun jälkeen päässyt edes vähän helpommin vaunujen kanssa sisään :)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ketjua lukiessa mieleen yks henkinen lokkeilu.
Kyseessä on yks tuttu, jolla on mielenterveys ongelmia ja on sen takia syrjäytynyt työelämästä. Kilttinä ihmisenä olen joskus kuunnellut hänen murheitaan. Yleensä kun tapaamme, kuuntelen vain hänen ongelmiaan. Ei siinä mitään, kun näen häntä vain silloin kun jaksan ja sen aikaa, kun jaksan kuunnella. Puolisoni kuoli pitkäaikaisen sairauden seurauksena ja en kuukausiin nähnyt kyseistä henkilöä, koska omat voimat olivat niin vähissä. No, kun hän oli pyydellyt useamman kerran näkemistä, suostuin, kun ajattelin jaksavani pari tuntia kahvilassa kuunnella häntä. Hän puhui vaivoistaan ym tuttuun tyyliin. Jossakin vaiheessa hän itkeskeli, kun hänellä on ollut niin rankkaa, kun ylikilttinä ihmisenä on omien rajojensa yli auttanut minua ja myötäelänyt puolisoni kuoltua. Mä suuauki tuijotan ja ajattelen, että missä harhoissa tuo elää! Kyseinen ihminen ei ollut pitempään ollut tukenani, ei edes tuossa tapaamisessa kysellyt minulta miten jaksan tms, neljän kuukauden jälkeen puolison kuoleman jälkeen. Olin ihan ihmeissäni, että mistä auttamisesta tuo puhuu, kun mä oon aina häntä auttanut ja ollut kuuntelijana. Ehkäpä kaikki tapaamiset, kun hän on puhunut omista murheistaan onkin ollut hänen mielestään mun auttamista:D Sen jälkeen en enää oo jostain kumman syystä ole toiminut enää hänen ilmaisena terapeuttina, vaan nähnyt oikeita ystäviä ja kavereita, joissa toimii tasapuolisuus.
Äitini on tuon tyyppinen ihminen jota kuvailit. Hänen mielestään se, että hän ajattelee sinua ja mahdollisesti rukoilee puolestasi, kun sinulla on vaikeaa, on sitä auttamista joka saattaa mennä hänen jaksamisensa rajojen yli. Se myötäeläminen on sellaista, että kun joku sukulainen ottaa eron, äitini huutoitkee puhelimeen, että "miksi minun pitää vielä tälläinenkin joutua kestämään". Kyllä siinä kuule hyvin äkkiä mennään kaikkien mahdollisten jaksamisen rajojen yli, kun koko maailman asiat ovat henkilökohtaisia. Kukaan normaali ihminen ei jaksa hänen käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että tuo lakanahomma on kulttuurisidonnainen juttu. Itse kuten myös kaverini olemme siirtyneet käytäntöön, jossa kysymme etukäteen kyläpaikasta tekemättä suurta numeroa, onnistuuko käyttää heidän lakanoita vai tuonko omat. Näin kaikki ovat tyytyväisiä.
Lakanat ja pyyhkeet on myös siinä mielessä vierailupaikkakohtainen juttu, että esim meillä mökillä toivomme aina kaikkien tuovan omansa - meillä on siellä pyykinpesukone mutta kaikki vesi täytyy suodattaa merivedestä - ja se on varsin hidasta hommaa (eikä ne kemikaalitkaan ilmaisia ole) ei sitä viitsisi koko ajan pestä jotain jonkun yhden yön nukkumia lakanoita kun hän voisi laittaa ne takaisin omaan sänkyyn pesemättä. Eikä se muuten missään ole kovin ekologista tuollainen hotelli-lakanoidenpesu :)
Meillä kyllä saa ne lakanat käyttöön mutta ne on samat lakanat joissa joku muu on jo yöpynyt. Pesen ne aina viiden käyttökerran jälkeen. Eli jos sama ihminen on esim viikon meillä ne menee pesuun tai sitten viisi ihmistä viisi yötä ja sitten pesuun. Mikäli ei sitten satu lakanapesupäivälle vaihto. Meillä kuitenkin mennään saunaan ennen unia joten puhtaana sujahdetaan sänkyyn. En ala jatkuvasti pesemään lakanapyykkiä. Itse vien aina lakanat mukana.
Olen kerran käynyt lukiokaverin mökillä jossa tehtiin samoin. Meille sanottiin, että ei tarvii tuoda lakanoita, kunhan tuo oman pyyhkeen. Paikanpäällä vasta kerrottiin, että vieraslakanoissa on nukuttu aiemmin...ja että kaverin pikkusiskoilla oli ollut aiemmin kesästä täitä. Emäntä haukuttiin yksissä mielin hölmöksi, kun ei ollut moisesta tajunnut varoittaa. Yö nukuttiin tuvan lattialla vaatemytty tyynynä ja pyyhkeet peittona. Tästä kaverista paljastui myöhemmin myös aika outoja juttuja, mm. että antoi perheen koiran nuolla kerran kokeeksi alapäätään. Nykyisin on ilmiselvästi entinen kaveri.
Että tällainen kuva mulla teistä myös :)
Ai koska emme pese koko ajan lakanapyykkiä ja vieraat saa nukkua samoissa muutaman kerran niin nuoletetaan koirilla alapäätä? Sullapas se on villit päätelmät. Luojalle kiitos et ole meidän tuttuja.
Toisekseen meille ei edes oteta ihmisiä yökylään jos on täitä ja yleensä myös pyydetään että tullaan kylään vasta kun ne täit sun muut tarttuvat vitsaukset on pois. Ihan normaali perhe ollaan vaikka ei koko ajan kuusihenkisessä perheessä tehdä lisää lakanapyykkiä vieraiden osalta.
En ikinä nukkuisi jonkun nukkumissa lakanoissa. Sama kuin söisit likaisista astioista. Ja itse olen aina vieraille puhtaat lakanat tarjonnut.
Alue: Aihe vapaa
Taiteilijat, nuo ikuiset elämäntapahipit.