Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Kuinka monella on kokemusta deittilokeista? Niistä, jotka pitävät sinut useamman muun kanssa soittolistalla, kenelle sopisi seksi, jos joltakin muulta ei irtoa juuri silloin? Vähän luvataan parisuhdetta, mutta vähempi riittää. Parhaassa tapauksessa paljastuu ajan kanssa, että kotona odottaa vaimo ja lapset. Sitten alkaa se ruikutus kun vaimo ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kamppiksena lokki, halusi aina 'maistaa' kaikkien ruokia vaikka jotain ihan perus safkaa olisi ollut. Meita asui siis paritalossa toista kymmenta. Jossain vaiheessa tajuttiin etta eihan lokki ostanut koskaan itselleen mitaan ruokaa, korkeintaan jonkun riisipaketin. Oli muutenkin tosin niin omituinen tyyppi etta ihan viihdearvon takia ei sille suututtu, ruokittiin vain ja naureskeltiin:) Han aina jostain ilmaantui ja sanoi "what it iiis?" ja sitten maistoi ja sanoi "oooo". Ei osannut englanniksi paljon muuta sanoa vaikka jotenkin oli paassyt yliopistoon. Yritti saada minut tekemaan koulutehtaviaan ja oikolukea olisin voinutkin mutta usein ne oli vain muutama epaselva muistiinpano ja piirros.
Eri kerran bunkkasin nettituttavuuden sohvalla pari viikkoa. Kaytiin kaupassa ja kassalla sanoin etta mina voivin maksaa nama kun saan olla sun luona yota. Poika sitten ihan pokkana otti halpisvessapaperin minka oli ostamassa ja kavi vaihtamassa sen johonkin paljon kalliimpaan. Mina sanoin etta ei helevetissa, vie takaisin tuo ja hae se toinen takaisin. Siis miten joku kehtaa! En ollut sen jalkeen enaa yhteydessa.
Ulkkarit. Meillä oli joskus solussa sulamassa joku epämääräinen lihaklöntsä pari päivää yhteisen keittiön pöydällä keskellä kesää. Itse olisin luokitellut pilaantuneeksi tuoreeksi lihaksi. Ei ikinä enää soluasumista. Kaveri kertoi myös sisäelinten katkusta. Astioitakin lainaltiin ilman lupaa, vaikka oli kerrottu, etteivät ole yhteisiä. Siivousvuoroista laistettiin jne.
Kun suoritin varusmiespalvelustani toimin Raumalla autokuskina.
Moni lokkeilija käytti meitä varusmiehiä ja valtion autoja hyväkseen muuttoapuna tms. Lokki saattoi olla kapiainen tai kapiaisen kaveri -riitti että käsky kulki virallista kautta niin kuski ja auto oli valmiina pikku palvelukseen.
Joskus piti hakea Turusta risteilyllä olleita tuhannen kännissä olevia upseereita ja viedä heidät kotiinsa... kyllä tuli täysin turhia kilometrejä.
Silloin en mitään tajunnut, nyt olisin laittanut kaikki ylös ja reserviin siirryttyä ilmoittanut kaiken mahdollisen verottajalle ja jonnekin esikuntaan myös.
Kaiken kruunasi se että ilmaiselle työvoimalle ei edes kiitosta sanottu, kohdeltiin kuin halpaa makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Yleensä en jaottele ihmisiä eri ryhmiin, mutta kun nyt päästiin asiaan, niin mun mielestä "ylempää luokkaa" on kaikki hyväkäytöksiset, kohteliaat ja ystävälliset ihmiset ihan tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta.
"Alempaan sosiaaliluokkaan" kuuluu kaikkki ylimieliset, epäkohteliaat, toisia luokittelevat ja itseään pikkuisen muita parempana pitävät, muka-sivistyneet ihmiset riippumatta koulutuksesta, pankkitilin saldosta tai mistään muustakaan.
Ihmisten jaottelu eri ryhmiin tulojen perusteella on jo aika typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui inhottavalle kun ystävä tuli matkan päästä ja ensi töikseen alkoi soittelemaan lankapuhelimestani kaikille sukulaisille "olen nyt täällä..jne".
Aamupalan jälkeen lähti siskolleen.
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Röökilokeille paras rangaistus on se, että olevinaan polttelet lokille röökiä jämiksi. Samaan aikaan pumppaat sylkeäsi filtteriin. Imee hyvin, ja uskomattoman paljon sylkeä, usko pois :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimon äiti oli kyllä melkoinen. Ei kyennyt töihin "kivuiltaan," mutta kaikki muu onnistui kyllä? Esim.lenkit, marjastus.. (Vähemmän rasittavaa olisi ollut kaupitella vaikka lehtiä ihmisille) niin pummi sitten omilta lapsiltaan rahaa humputuksiinsa. Kun oli juonut ja sauhutellut lastensa vähät rahat, alkoi kinuta lisää lastensa puolisoilta.
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Aaarrrgghhh! Tämän takia olen miettinyt sähkötupakan hankkimista välttääkseni tuon luokan lokit. Joka helkkarin kerta sama virsi, "ei mul oo omia ku en mä kato polta ku pari baarissa" ja tämän esittää noin viisi ihmistä, äkkiä on aski tyhjä. Ja se "pari baarissa" muuttuu äkkiä niin että heppu ravaa röökipaikalla vartin välein koko illan ajan. Takaisinmaksua on tietty turha odottaa seuraavan reissun aikana koska eihän näillä viihdetupakoitsijoilla koskaan ole omia tupakoita. Mut jos mä voisin sult saada hei yhen ku sähän poltat! Yks vaa hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Yleensä en jaottele ihmisiä eri ryhmiin, mutta kun nyt päästiin asiaan, niin mun mielestä "ylempää luokkaa" on kaikki hyväkäytöksiset, kohteliaat ja ystävälliset ihmiset ihan tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta.
"Alempaan sosiaaliluokkaan" kuuluu kaikkki ylimieliset, epäkohteliaat, toisia luokittelevat ja itseään pikkuisen muita parempana pitävät, muka-sivistyneet ihmiset riippumatta koulutuksesta, pankkitilin saldosta tai mistään muustakaan.
Ihmisten jaottelu eri ryhmiin tulojen perusteella on jo aika typerää.No tajusithan se sinäkin sitten vihdoin mitä tuossa yritettiin selittää moneen kertaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Yleensä en jaottele ihmisiä eri ryhmiin, mutta kun nyt päästiin asiaan, niin mun mielestä "ylempää luokkaa" on kaikki hyväkäytöksiset, kohteliaat ja ystävälliset ihmiset ihan tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta.
"Alempaan sosiaaliluokkaan" kuuluu kaikkki ylimieliset, epäkohteliaat, toisia luokittelevat ja itseään pikkuisen muita parempana pitävät, muka-sivistyneet ihmiset riippumatta koulutuksesta, pankkitilin saldosta tai mistään muustakaan.
Ihmisten jaottelu eri ryhmiin tulojen perusteella on jo aika typerää.Voi hyvä luoja... Miten voikin olla jollakulla hidas sytytys... Eikös tuossakin monissa eri kirjoituksissa ole moneen kertaa valotettu, että yhteiskuntaluokka on pitkälti myös kotoa opitusta sivistystasosta, arvoista ja käytöstavoista kumpuava asia jolla ei ole esimerkiksi tulotason kanssa välttämättä mitään tekemistä (esim. jos alimman tason narkki tai lokkeilija sattuu samaan pikavoittona rahaa, ei tämä vaikuta millään tavalla asiaan). Hyvä, että olet asiasta samaa mieltä, mutta ehkä luetun ymmärtämistä ja sisäistämistä voisit harjoitella vähän lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä! Ilmoitin jo ketjun aikaisessa vaiheessa olevani lokki tajuamattani, ja lista sen kuin jatkuu. Yleensä odotan isänniltä löytyvän lakanat, pyyhkeet ja shampoot. Hammasharjan sentään saatan ottaa itse mukaan, mutta lähimmiltä tuttaviltani löytyy oma minua varten!
Tietenkin tarjoan saman palvelun kun joku vierailee luonani. En ikinä olettaisi vieraiden tuovan omia shampoita (tai lakanoita), ja minulla on myös ylimääräisiä hammasharjoja siltä varalta että joku on unohtanut. Voiko tämä edes olla harvinaista?
:) Shampoot on nykyään aika henkilökohtaisia että kannattaa ottaa mukaan omille hiuksille sopivat - ennenkuin huomaat että vasta värjätyistä hiuksista lähtee väri viikko sen jälkeen kun olet laittanut tai että ne liimautuu naamalle heti pesun jälkeen kun isännällä/emännällä oli väärää shampoota. Mun vieraat joskus on jättäneet shamppoota - 'nyt voit kokeilla, sopii varmaan sun hiuksiin!' (tai sekoitusshampoota useista halpiksista, pari kertaa kokeilin, mutta nyt menee suorilla roskiin kaikki jämät :) )
Millä sä värjäät hiukset jos noin käy? On ite käyttäny kaikkea kalliista kampaamotuotteista aina kaupan halvimpiin, ja mitään katastrofeja ei ole tapahtunut. Tietty jotkut tuotteet parempia kun toiset, sehän on selvä, mut...
Tässä sama juttu, jonka laitoin saituus-ketjuun, koska tämä saituus on myös lokkeilua. Opiskeluaikana näitä tyyppejä tuli enemmänkin vastaan, tässä se yksi tarina:
Ylioppilaskylässä oli kerroksessa yhteiskeittiö ja tapana tilata Hesari ja paikallinen lehti sekä ostaa tv. Kulut jaettiin halukkaiden kesken, kenenkään ei ollut pakko osallistua. Eräs valtio-oppia opiskeleva miekkonen myös sanoi osallistuvansa. Hän istui melkein aina keittiössä joko lehtiä lukien tai tvtä katsellen, mikä oli tietysti hänen oma asiansa. Kävi ilmi, ettei heppu ollutkaan maksanut omia osuuksiaan koko lukuvuonna vielä kevään saapuessa.
Hän kävi silloin tällöin kotona ja reissulta palattuaan hänellä oli aina jääkiekkotreenikassillinen tåpötäynnä ruokaa kotoa, esim. 1 kg edampala, pino jälkiuunileipiä jne. Kun kotoa tuodut ruoat oli syöty huomasin, että minulta katoaa ruokaa keittiöstä. Kerran sanoin siitä toiselle asukkaalle, joka sanoi, että hänelle on käynyt samoin. Kyselimme asiaa ihmisiltä ja sama oli tapahtunut kaikille, joten helppo arvata, kuka ne ruoat vei. Hän otti leipää yhdeltä, voita toiselta, juustoa kolmannelta jne. kuvitellen, ettemme huomaisi.
Vein miekkosen kerran ainejärjestömme juhliin, jossa opiskelukaverini kiinnostui miekkosesta. Katselin illan kuinka hän sai naisen tarjoamaan sekä juomia että illan tupakat.
Miekkonen on varmaan nykyään hyvätuloinen virkamies, joka vie kotiinsa työpaikan kahvihuoneesta kaiken, mitä voi, ettei tarvitse kotiin kahvia, sokeria, serviettejä yms. ostaa, vessoista vessapaperin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Aaarrrgghhh! Tämän takia olen miettinyt sähkötupakan hankkimista välttääkseni tuon luokan lokit. Joka helkkarin kerta sama virsi, "ei mul oo omia ku en mä kato polta ku pari baarissa" ja tämän esittää noin viisi ihmistä, äkkiä on aski tyhjä. Ja se "pari baarissa" muuttuu äkkiä niin että heppu ravaa röökipaikalla vartin välein koko illan ajan. Takaisinmaksua on tietty turha odottaa seuraavan reissun aikana koska eihän näillä viihdetupakoitsijoilla koskaan ole omia tupakoita. Mut jos mä voisin sult saada hei yhen ku sähän poltat! Yks vaa hei!
Joo nämä on raskaita. Kun vielä poltin baarissa, joko ostin askin tai sitten menin tupakkakopille ja OSTIN sieltä kolikoilla tuntemattomilta ihmisiltä röökin. Maksoin siis muistaakseni reilun hinnan, olisiko ollut 50 senttiä ketale. Jos halusin polttaa vain pari illassa niin koko askin ostamalla se ei onnistunut, kyllä siinä meni se 20 eikä 2.. mutta jos tuolleen osti vierailta yksitellen, tuli poltettua vähempi, saatto oikeastikin jäädä vain siihen kahteen. Toki joskus joku anto ilmatteks eli tarjoskin mutta en koskaan ole mennyt pummimaan ilmaiseksi keltään. Tuntisin itseni jotenkin halvaksi jos menisin ilmaiseksi pummimaan, tarpeeksi hävetti jo se ostaminenkin.
monesti ostin mieluummin muilta naisilta ettei joku jätkä luule että teen vaan tikusta asiaa ja olisin oikeasti kiinnostunut. Olen siis varattu nainen.
Mies tuli toisesta kaupungista luokseni ja lähtiessään kotiinsa pyysi matkarahaa, että voisi tulla uudestaankin.
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Aaah, vihaan näitä. Ja kun usein niitä on useampi. Ei siinä mitään, jos joskus joutuu antaan yhden tupakan, mutta kun voi olla, että saman illan aikana useampi lokkeilee. Mulla on tässä kuussa mennyt tosi paljon tupakkaa tollasille lokeille, kun ei jotenkin kehtaa sanoa, että ei käy. Argh. Tänään illalla olen taas menossa isolla porukalla ulos, ja tiedän ainakin yhden harrastavan tätä. Täytys valmiiks miettiä, mitä sanoo, kun se yrittää pummia..
Opiskelukaveri josta tulee aina mieleen myös sutkius.
Opiskeluaikana yritti aina maksattaa kahvin tai kaakaon muilla. Maisteli palan toisten pullasta lupaa kysymättä. Oli ainakin omien puheitten mukaan aina pa vaikka kävi viikonloppuisin ja lesäisin töissä. Kalliit vaatteet ja vempeleet hällä kyllä oli.
Jos jonnekin ostettiin yhteislahja niin tuo lokki ei koskaan maksanut omaa osaansa. Sitten päätimme että lokki ostakoot yhteislahjan ja muut maksaa hänelle. Oli vähän jännäää kyllå että.hankkiiko tuo lokki lahjaa ollenkaan kun oli siinäkin mielessä epäluotettava
Mutta ainakin yleensä hankki. Kyllä oli tiukkaa tivaamista rahojen perään ja puhui että ihmiset ei ajattele muita.
Kerran olimme menossa samoihin häihin. Lokki sai minut puhuttua yhteislahjaan josta ei tietenkään maksanut osaansa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Aaah, vihaan näitä. Ja kun usein niitä on useampi. Ei siinä mitään, jos joskus joutuu antaan yhden tupakan, mutta kun voi olla, että saman illan aikana useampi lokkeilee. Mulla on tässä kuussa mennyt tosi paljon tupakkaa tollasille lokeille, kun ei jotenkin kehtaa sanoa, että ei käy. Argh. Tänään illalla olen taas menossa isolla porukalla ulos, ja tiedän ainakin yhden harrastavan tätä. Täytys valmiiks miettiä, mitä sanoo, kun se yrittää pummia..
"Osta omat, kyllä sä niistä eroon pääset kun tarjoat sitten muillekin viihdepolttajille."
Tupakkalokeille voi sanoa ihan nätisti ja suoraan: En anna. Aion polttaa nämä itse omassa aikataulussani.
Kotimaassa ei ikinä kehdattaisi. Sitten jos menee tuttavien luokse lentämällä, on nuo painorajoitukset. Silloin sovitaan etukäteen, että lakanat ja saippuat tarjoaa kylä. Viedään tuliaisena vähän parempaa juotavaa ja annetaan esim. lapsille vähän taskurahaa vastineeksi. Kaikki ovat tyytyväisiä.