Miksei vanhan ajan kodinhoitajia enää ole?

Vierailija kirjoitti:

Eikös kodinhoitajat olleet niitä, jotka tulivat kotiin auttamaan, esim. kun perheeseen syntyi vauva. Vielä 70-luvulla meille tuli kodinhoitaja auttamaan kotiin muutamana päivänä, kun pikkusiskoni oli vastasyntynyt.

Kotiapulaisten katoamiseen syynä on varmaan se, että harva suostuu enää nykyaikana niin pienellä palkalla töihin. Meilläkin oli kotona joskus palkattu lastenhoitaja, sellaisia nuoria tyttöjä, jotka olivat jonkun aikaa, kunnes saivat ns. oikeita töitä.

Osaksi johtuu siitä, että nuoret aivät halua oikeita töitä, vaan halutaan julkkikseksi keinolla millä hyvänsä tai vähintään apulaisjohtajaksi, jos ei pääjohtajan paikkaa heti saada.

Sekä siitä, että rahaa saa kaikista tukitoimista sen verran, ettei nuoren tarvitse mitään hankkia.

Itse olin ekan kesän lapsenpiikana 12v ja rahat piti säästää oppikoulun maksuja varten.

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kirjoitetaan kodinhoitajasta, jotka olivat kunnan järjestämää apua lapsiperheille.

Aloituksessa kirjoitetaan kotiapulaisesta, jonka palkan maksoivat perheet. Kotiapulaisia oli siksi, että ei ollut nykyisenkaltaista päivähoitoa. Perheet joutuivat turvautumaan hyvinkin taitamattomiin apulaisiin.

Kodinhoitaja oli ammattilainen, joka tuli kotiin vaikkapa äidin synnytyslaitoksella olon ajaksi vielä 1960-luvulla. Kodinhoitaja lypsi lehmät, huolehti lapsista ja teki muutkin äidin työt.

1990-luvulla kodinhoitajan sai vielä lapsiperheeseen esim. synnytyksen jälkeen, jos äiti oli heikossa kunnossa. 

Kodinhoitajat, siis ne kunnalliset katosivat lapsiperheistä siksi, että lapsia oli vähemmän kuin vanhuksia. Kodinhoitajat siis siirtyivät kokonaan vanhustenhoitoon monessa kunnassa.

Kotiapulaiselle maksettiin palkaksi taskurahaa, jota voisi verrata ehkä au pairien "palkkaan". Kodinhoitajille kunta maksoi oikeaa Y-palkkaluokan palkkaa, mutta lapsiperhettä laskutettiin tulojen perusteella - muistaakseni.

Hyvä, että annoit oikeaa tietoa, sillä tällä foorumilla toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäistä.

70-80-luvuilla meilläkin oli välillä kunnallinen kodinhoitaja, jos lapset olivat sairaana. Hän laittoi myös ruuat ja siivosi. Jos lapset olivat kunnallisessa päivähoidossa, niin kodinhoitajalle ei tarvinnut maksaa mitään, sillä heistä oli jo päivähoito maksettu.

Minulle otiin aina töissä kateellsia, kun en ollut sairaan lapsen vuoksi poissa, mutta muijat eivät halunneet kodinhoitajaa, vaan oli hauskempaa kuitenkin lintsata.(vähän ristiriitaista)

Vierailija kirjoitti:

Orjatyötä.

Ei niin on paljon parempi elää yhteiskunnan tuilla tekemättä mitään

Minusta nuorella koulua käyvälle (aikuiselle) olisi parempi että hän olisi vaikka kotiapulainen jonkun kotona ja asuisi hänen luona, kuin nykytila.

Hän saisi asumisen ilmaiseksi, sähkön ja kotivakuutukset ilmaiseksi ja suurimman osan ruuasta ilmaiseksi.

Nyt he asuvat jossain miniyksiössä ja joutuvat tekemään kaupan kassalla töitä koulun jälkeen ja viikonloppuna jotta he saavat edes maksettua vuokran. Samalla yhteiskunta joutuu maksamaan isoja asumistukia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorella koulua käyvälle (aikuiselle) olisi parempi että hän olisi vaikka kotiapulainen jonkun kotona ja asuisi hänen luona, kuin nykytila.

Hän saisi asumisen ilmaiseksi, sähkön ja kotivakuutukset ilmaiseksi ja suurimman osan ruuasta ilmaiseksi.

Nyt he asuvat jossain miniyksiössä ja joutuvat tekemään kaupan kassalla töitä koulun jälkeen ja viikonloppuna jotta he saavat edes maksettua vuokran. Samalla yhteiskunta joutuu maksamaan isoja asumistukia.

Eikö kuitenkin ole parempi, ettää tyyppi käy päivät koulua, jonka jälkeen voi työllistyä "oikeisiin" töihin, kotiapulaisen työt kun ovat enimmäkseen päiväsaikaan, joten opiskelumahdollisuudet ovat aika rajoittuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nuorella koulua käyvälle (aikuiselle) olisi parempi että hän olisi vaikka kotiapulainen jonkun kotona ja asuisi hänen luona, kuin nykytila.

Hän saisi asumisen ilmaiseksi, sähkön ja kotivakuutukset ilmaiseksi ja suurimman osan ruuasta ilmaiseksi.

Nyt he asuvat jossain miniyksiössä ja joutuvat tekemään kaupan kassalla töitä koulun jälkeen ja viikonloppuna jotta he saavat edes maksettua vuokran. Samalla yhteiskunta joutuu maksamaan isoja asumistukia.

Eikö kuitenkin ole parempi, ettää tyyppi käy päivät koulua, jonka jälkeen voi työllistyä "oikeisiin" töihin, kotiapulaisen työt kun ovat enimmäkseen päiväsaikaan, joten opiskelumahdollisuudet ovat aika rajoittuneita.

Kotiapulaisen työt ovat kyllä muutoinkin kuin päivisin. Minäkin olen opiskellut ja samalla elättänyt 100% itseni ilman tukia.

Sitä paitsi ne oikeat työt on työttömyys. Suurin osa koulutusta vaativista töistä tulee häviämään seuraavan 20 vuoden kuluessa. Samalla myös yhteiskunnan varat loppuu eikä esim. asumistukia voida maksaa.

Tässä ketjussa taas huomataan miten monet eivät edes halua töitä. Mielummin eletään yhteiskunnan tuilla kuin tehtäisiin rehellistä työtä.

Sosiaaliturva pilasi kodinhoitaien työpaikkamarkkinat

Miehen perheellä oli vielä 70 - 80 - luvuilla kodinhoitaja. Teki kotityöt ja hoiti lapset. Itse asui muualla eli tuli perheeseen töihin.

Milloinhan isovanhempasi olivatvsyntyneet? Omani 1900-luvun alussa eikä kotiapulaisia ollut.

Kyllä minä voisin palkata kotiapulaisen. 9€/pv. voisin maksaa. Täytyisiköhän oikein ottaa te-toimistoon yhteyttä, että järkkäävät sieltä jonkun av-palstalaisen.

Meillä käy siivooja kerran viikossa. Ruokia se ei tee eikä tehdä itsekään vaan käydään syömässä ulkona. Samoin kahvia ei juuri keitetä vaan käydään yleensä lähikahvilassa.

Ihan keskiluokkaa ollaan nutta ei asuta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa kaikille, paitsi sille kodinhoitajalle.

Saihan hän palkan. Heillä oli ymmärtääkseni 18 vuoden aikana viisi kotiapulaista, joista yksi asui heillä viikot, koska hänen vanhempansa asuivat niin kaukana (nykyisin ei 30 km tunnu missään, mutta silloin olisi pitänyt kulkea pyörällä tai jalan). Ilmeisesti olivat sellaisia koulunsa päättäneitä nuoria naisia, jotka pitivät välivuosia ja keräsivät rahaa opintoja varten. Se oli ilmeisesti ihan tavallinen tapa silloin, ja olihan se rauhallista, kun lapset menivät kouluun ja sai puuhailla talossa kaikessa rauhassa. Yksi oli töissä, kunnes löysi oman miehen ja jäi sitten kotiäidiksi.

Ei ne mitään välivuotta pitäneet. Köyhien perheiden lapsilla ei ollut varaa oppikouluun, joten kansakoulun jälkeen (seiskaluokkalaisten ikäisiä) he menivät parempituloisten perheisiin piiaksi. Tämä koska elintaso varsinkin maalla matala, eikä ollut sosiaaliturvaa. Kyse oli taloudellisesta pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa kirjoitetaan kodinhoitajasta, jotka olivat kunnan järjestämää apua lapsiperheille.

Aloituksessa kirjoitetaan kotiapulaisesta, jonka palkan maksoivat perheet. Kotiapulaisia oli siksi, että ei ollut nykyisenkaltaista päivähoitoa. Perheet joutuivat turvautumaan hyvinkin taitamattomiin apulaisiin.

Kodinhoitaja oli ammattilainen, joka tuli kotiin vaikkapa äidin synnytyslaitoksella olon ajaksi vielä 1960-luvulla. Kodinhoitaja lypsi lehmät, huolehti lapsista ja teki muutkin äidin työt.

1990-luvulla kodinhoitajan sai vielä lapsiperheeseen esim. synnytyksen jälkeen, jos äiti oli heikossa kunnossa. 

Kodinhoitajat, siis ne kunnalliset katosivat lapsiperheistä siksi, että lapsia oli vähemmän kuin vanhuksia. Kodinhoitajat siis siirtyivät kokonaan vanhustenhoitoon monessa kunnassa.

Kotiapulaiselle maksettiin palkaksi taskurahaa, jota voisi verrata ehkä au pairien "palkkaan". Kodinhoitajille kunta maksoi oikeaa Y-palkkaluokan palkkaa, mutta lapsiperhettä laskutettiin tulojen perusteella - muistaakseni.

Hyvä, että annoit oikeaa tietoa, sillä tällä foorumilla toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäistä.

70-80-luvuilla meilläkin oli välillä kunnallinen kodinhoitaja, jos lapset olivat sairaana. Hän laittoi myös ruuat ja siivosi. Jos lapset olivat kunnallisessa päivähoidossa, niin kodinhoitajalle ei tarvinnut maksaa mitään, sillä heistä oli jo päivähoito maksettu.

Minulle otiin aina töissä kateellsia, kun en ollut sairaan lapsen vuoksi poissa, mutta muijat eivät halunneet kodinhoitajaa, vaan oli hauskempaa kuitenkin lintsata.(vähän ristiriitaista)

Tässä ensimmäisessä oli tosiaan hyvää faktaa. Kuntien (valtion) muutoksen kodinhoitajapalveluihin johtuivat myös 90-luvun lamasta, eli säästettiin näistä lapsiperheen palveluista. Sen takia muun muassa 90-l lapsilla on paljon mielenterveysongelmia, kun perheiden auttamisesta karsittiin silloin runsaalla kädellä. Lapsiperheiden etuuksista, etenkään avusta, ei pitäisi ikinä säästää tai varsinkaan karsia. Kustannukset myöhemmin (20-30 vuoden kuluttua) ovat niin korkeat.

Vanhempani palkkasivat tuollaisen kodinhoitajan joksikin aikaa 80-luvulla ollessani muksu, mitään rikkaita eliittiperheitä ei todellakaan oltu. Töissä oli vain kummallakin niin kiirettä ettei aikaa kodinhoitoon jäänyt.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kodinhoitajat olleet niitä, jotka tulivat kotiin auttamaan, esim. kun perheeseen syntyi vauva. Vielä 70-luvulla meille tuli kodinhoitaja auttamaan kotiin muutamana päivänä, kun pikkusiskoni oli vastasyntynyt.

Kotiapulaisten katoamiseen syynä on varmaan se, että harva suostuu enää nykyaikana niin pienellä palkalla töihin. Meilläkin oli kotona joskus palkattu lastenhoitaja, sellaisia nuoria tyttöjä, jotka olivat jonkun aikaa, kunnes saivat ns. oikeita töitä.

Kodinhoitajat tosiaan katosivat 90-luvulle tultaessa ja syykin on yksinkertainen: koteja ei enää tarvinnut hoitaa. Oli jääkaapit, pakastimet, mikroaaltouunit, pesukoneet (eikä mitään pulsaattorikoneita), pölynimurit jne. Lisäksi 80-luvulla einesten määrä kauppojen valikoimissa kasvoi räjähdysmäisesti, joten enää ei tarvinnut naudan lapaa tai kanaa keitellä tuntikausia saadakseen lihan niin mureaksi, että sitä pystyi lapsetkin pureskelemaan. Kodinhoitoon meni siis aiempiin vuosikymmeniin verrattuna merkittävästi vähemmän aikaa ja kodinhoito oli myös fyysisesti selvästi kevyempää kuin aikaisemmin. Kodinhoitajien tilalle tuli perhetyöntekijät, joilla olikin sitten erilainen tehtävä, vaikka joissain paikoissa perhetyöntekijätkin tekevät samoja hommia kuin aiemmin kodinhoitajat. 

Tässä oli kyllä ihan lamaan liittyneistä säästöistä kyse, joita varmasti yritettiin perustella kotityön vähenemisellä. Nyt oli suunnitelmia palauttaa julkinen kotihoitoapu, jota oli saatavilla 70-90-luvuilla. Ps. Meillä oli lapsuuden kodissa sama kodintekniikka tällä aikavälillä, minulla on myös samat nykyään (pesukone, tiskikone, imuri, hella, jääkaappi-pakastin, lämmin vesi, suihku/wc). Apua voisi tarvita, jos olisi sairautta, pitkiä työpäiviä jolloin lapset yksin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös kodinhoitajat olleet niitä, jotka tulivat kotiin auttamaan, esim. kun perheeseen syntyi vauva. Vielä 70-luvulla meille tuli kodinhoitaja auttamaan kotiin muutamana päivänä, kun pikkusiskoni oli vastasyntynyt.

Kotiapulaisten katoamiseen syynä on varmaan se, että harva suostuu enää nykyaikana niin pienellä palkalla töihin. Meilläkin oli kotona joskus palkattu lastenhoitaja, sellaisia nuoria tyttöjä, jotka olivat jonkun aikaa, kunnes saivat ns. oikeita töitä.

Osaksi johtuu siitä, että nuoret aivät halua oikeita töitä, vaan halutaan julkkikseksi keinolla millä hyvänsä tai vähintään apulaisjohtajaksi, jos ei pääjohtajan paikkaa heti saada.

Sekä siitä, että rahaa saa kaikista tukitoimista sen verran, ettei nuoren tarvitse mitään hankkia.

Itse olin ekan kesän lapsenpiikana 12v ja rahat piti säästää oppikoulun maksuja varten.

Olen minäkin nuorena vahtinut kesätöinä lapsia. Se "palkka" oli pelkkää taskurahaa, kun pimeänä maksettiin. Pimeänä sinäkin omat tienestisi olet saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulaisen palkka olisi nykyrahassa noin 300 e/kk eli ei sillä eläisi. Siksi tavallisella myyjällä olisi siihen varaa.

Kuinka tyhma tarvii olla etta voi sanoa nykyrahassa ja ettei silla nykyaan kylla elaisi.

Verot on suurin este halpoihin palveluammatteihin.

Verot on syy Suomen surkeaan rakennuskantaan.

Verot hyodyntavat eniten valtion virkamiehia ja politikkoja joiden palkkiot ovatkin paisuneet melkoisesti. mm poliittisten palkintovirkojen maara ja palkkiot.

Okei, korjataan.

Kotiapulaisen palkka vastaisi ostovoimaltaan nykypäivänä noin 300 euron arvoista summaa. Kiitos sosialismin meille on opetettu, että selvitäkseen jokapäiväisistä kuluistaan tarvitsee enemmän rahaa. 50-luvulla oli ihan tavallista asua alivuokralaisena toisen tytön kanssa jaetussa huoneessa, päävuokralaisen keittiötä ja kylpyhuonetta sai käyttää tiettyyn aikaan.

Verot eivät ole suurin este halpoihin palveluammatteihin, vaan oletus siitä, että kaikilla tuloilla pitää saada sama elintaso.

Just näin ja jonain päivänä toi voi olla edessä taas. Nyt kannattaa ennemmin olla tuilla. Kukaan ei menis alivuokralaiseksi. Tuilla saa uudesta kerrostalosta uusilla keittiökoneilla kämpän. Sit ollaan masiksessa kun ei oo mielekästä tekemistä,

Mulla oli 70-luvulla kotiapulainen. Palkan maksoin pimeenä. Eli hänelle ei kertynyt eläkettä. Eikä ollut vakuutusta. En tiedä miten olis toimittu, jos hän olisi loukkaantunut hoitaessaan poikaani. Hän vei ja haki pojan koulusta, laittoi ruokaa. Lähti kotiinsa,kun tulin työstä. Hän oli eläkeläinen ja hänellä oli koti Kalliossa. Viikonloppuisin kävi veljensä luona maalla ja toi kananmunia ja voita. Meidän lomien aikana pesi matot. Mieheni oli toimittaja ja minä myyjä. Olen usein miettinyt miten hyvää aikaa se oli perheellemme.