Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei vanhan ajan kodinhoitajia enää ole?
Minun isovanhempani olivat tavallisia työläisiä. Pappa oli tehtaalla, mummo oli kaupassa. Heillä oli kaksi lasta. He elivät tavallista alemman luokan elämää. Silti heillä oli kotiapulainen laittamassa ruokaa, siivoamassa ja pyykkäämässä sekä katsomassa lasten perään, kunnes nuorempi täytti 16. Kotiapulainen asui kotonaan, tuli töihin ennen isovanhempieni lähtöä töihin, hoiti päivän aikana kodin kuntoon, teki ostokset, vastaanotti lapset koulusta, auttoi läksyissä, lähti kotiin vasta kun isovanhemmat palasivat kotiin suoraan valmiiseen pöytään.
En voi kuvitellakaan, että meillä olisi varaa nykypäivänä ottaa kotiapua, tai edes au pairia. Me olemme keskipalkkaisia ja meillä on yksi päiväkoti-ikäinen lapsi. Yhteinen nettomme on 3 500 euroa, mikä on varmasti suhteessa todella paljon paremmin kuin isovanhemmillani aikoinaan. Minua hirvittäisi palkata edes siivoojaa pari kertaa viikossa. Mutta olisihan tuollainen kotiapu ihanaa.
Kommentit (193)
Joo niin tekee, väliaikaisesti! Pus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuollainen jonkun nurkissa asuminen on kieltämättä aika kaukana nykypäivästä(ja itse en haluaisikaan että meillä asuu joku vieras) mutta varmasti monessa perheessä olisi kysyntää esim. ihmiselle joka kävisi 2-3 kertaa viikossa kotiapuna muutaman tunnin kerrallaan. Siivoaisi, pesisi, silittäisi tai lajittelisi pyykkejä, pissattaisi koiran, kävisi ruokakaupassa tai mitä ikinä siinä perheessä sitten tarvittaisiinkin. 2-3 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan olisi n.15 e tuntipalkalla ja sivukuluineen n. tonnin kustannus kuussa perheelle, mikä on toki paljon, mutta monelle ihan mahdollinen jos 2 työssäkäyvää aikuista, minkä lisäksi siitä saisi kotitalousvähennyksen. Ihan kohtuullisen toimeentulon tuolla voisi saada ilman koulutusta, jos olisi vaikka 3 perhettä jossa kävisi apuna. Tosin voi olla että parhaiten tuo toimisi yrittäjämallisena, en tiedä kuinka moni perhe on valmis ottamaan kantaakseen työnantajavelvoitteita (työterveyshuollot yms).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiapulaisen palkka olisi nykyrahassa noin 300 e/kk eli ei sillä eläisi. Siksi tavallisella myyjällä olisi siihen varaa.
Kuinka tyhma tarvii olla etta voi sanoa nykyrahassa ja ettei silla nykyaan kylla elaisi.
Verot on suurin este halpoihin palveluammatteihin.
Verot on syy Suomen surkeaan rakennuskantaan.
Verot hyodyntavat eniten valtion virkamiehia ja politikkoja joiden palkkiot ovatkin paisuneet melkoisesti. mm poliittisten palkintovirkojen maara ja palkkiot.Okei, korjataan.
Kotiapulaisen palkka vastaisi ostovoimaltaan nykypäivänä noin 300 euron arvoista summaa. Kiitos sosialismin meille on opetettu, että selvitäkseen jokapäiväisistä kuluistaan tarvitsee enemmän rahaa. 50-luvulla oli ihan tavallista asua alivuokralaisena toisen tytön kanssa jaetussa huoneessa, päävuokralaisen keittiötä ja kylpyhuonetta sai käyttää tiettyyn aikaan.
Verot eivät ole suurin este halpoihin palveluammatteihin, vaan oletus siitä, että kaikilla tuloilla pitää saada sama elintaso.
Asumistuki mahdollisti sen, ettei enää tarvinnut asua alivuokralaisena. Soluasunnoissa ja muissa kimppakämpissä asuminen jäi lähinnä opiskelijoille, työssäkäyvien ei tarvinnut ottaa kämppistä selvitäkseen asumiskuluistaan. Vielä 80-luvulla naapuriini muutti keski-ikäinen naine, joka oli ostanut pienen kaksionsa ja vuokrasi siitä toisen huoneen jollekin nuorelle tytölle alivuokralaisasunnoksi. Näin hän muutamassa vuodessa sai maksettua asuntolainaansa niin paljon, että jatkossa pystyi selviytymään lainasta yksinkin. Siihen aikaan kun oli tavallista, että asuntolainaa ei maksettu tasaerissä vaan suhteessa jäljellä olevan velan määrään. 90-luvulle tultaessa en muista kuulleeni enää keltään tai edes törmänneeni siihen missään muuallakaan, että joku olisi vielä asunut alivuokralaisena.
Niin, no nyt pelkkiin asumistukiin menee vuodessa jo 2 miljardia. Varsinkin pk-seudulla ne ovat ruokkineet yleisen vuokratason ja asuntojen hinnat aivan pilviin. Jo 60% suomalaisista vuokralla asuvista saa asumistukea. Onhan tuo järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillani oli 20-luvulla keittäjä ja lisäksi lastenhoitaja. Asuivat siellä heidän talossaan keittiössä olevassa syvennyksessä. Perheenisä oli keskitason virkamies ja äiti kotiäiti sen ajan tavan mukaan. 3 lasta.
Ja yhden keskitason virkamiehen palkka riitti koko lössin elättämiseen.
Kuvittele, mikä huuto nykyään syntyisi, jos virkamiesten palkat olisivat noin korkeat.
No kyllä saattaisi riittääkin jos verotus ei olisi sellainen kuin on. Jos siitä 5000 euron palkasta saisikin käteen 4000 euroa nykyisen 3000 sijaan?
Vierailija kirjoitti:
jos jollakulla on koulutus johonkin, miksi haluaisi kodinhoitajaksi
No vaikka siksi, ettei saa sitä työtä, johon on kouluttautunut. Ihan on nykyhetken ongelma tuo aika monelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuollainen jonkun nurkissa asuminen on kieltämättä aika kaukana nykypäivästä(ja itse en haluaisikaan että meillä asuu joku vieras) mutta varmasti monessa perheessä olisi kysyntää esim. ihmiselle joka kävisi 2-3 kertaa viikossa kotiapuna muutaman tunnin kerrallaan. Siivoaisi, pesisi, silittäisi tai lajittelisi pyykkejä, pissattaisi koiran, kävisi ruokakaupassa tai mitä ikinä siinä perheessä sitten tarvittaisiinkin. 2-3 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan olisi n.15 e tuntipalkalla ja sivukuluineen n. tonnin kustannus kuussa perheelle, mikä on toki paljon, mutta monelle ihan mahdollinen jos 2 työssäkäyvää aikuista, minkä lisäksi siitä saisi kotitalousvähennyksen. Ihan kohtuullisen toimeentulon tuolla voisi saada ilman koulutusta, jos olisi vaikka 3 perhettä jossa kävisi apuna. Tosin voi olla että parhaiten tuo toimisi yrittäjämallisena, en tiedä kuinka moni perhe on valmis ottamaan kantaakseen työnantajavelvoitteita (työterveyshuollot yms).
Onhan tuollaisia palveluja saatavilla. Hinta vaan on vähän yli 30 e/tunti.
Siitä keskitason virkamiehestä kerron vielä sen, ettei työnsä ollut helppo, vaan teki sunnuntaita lukuunottamatta usein 12-tuntisia päiviä. Ei ollut kellokorttka ja itse mittasi ajankäyttönsä, mutta työtä oli niin paljon. Kuoli sydänkohtaukseen paljon ennen eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kotiapulainen tai taloudenhoitaja, jollaisia Siiri Angerkoski esitti lukuisissa elokuvissa (mm. Suomisen perhe), olisi aika kiva olla olemassa. Asuisi omassa palvelijanhuoneessaan, heräisi viideltä valmistamaan aamiaista, potkisi lapset ylös ja lähettäisi kouluun, pitäisi kodin siistinä, tekisi ruokaostokset, paistaisi koulusta palanneille lapsille lettuja, ottaisi koko perheen vastaan herkullisen päivällisen kanssa, toisi isännälle piipun ja konjakkilasin olohuoneeseen, järjestäisi iltamyöhällä kaiken kuntoon seuraavaa aamua varten...
Ja heräisi taas viideltä jne. Eikä lomailisi koskaan. Käytännössä perheenjäsen, muttei kuitenkaan.
"Rouva, saisinko ensi sunnuntaina kaksi tuntia vapaaksi? En ole nähnyt siskoani kymmeneen vuoteen. Hän asuu tuossa korttelin päässä, joten ehdin kyllä ajoissa valmistamaan illallista." "No Hilda menee sitten. Mutta muistaahan Hilda, että Hildan täytyy tulla takaisin kello viiteentoista mennessä!" "Muistan, rouva! Kiitos, rouva!"
Olisihan se kiva. Olisipa hyvinkin, juu.
as long as it's love
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillani oli 20-luvulla keittäjä ja lisäksi lastenhoitaja. Asuivat siellä heidän talossaan keittiössä olevassa syvennyksessä. Perheenisä oli keskitason virkamies ja äiti kotiäiti sen ajan tavan mukaan. 3 lasta.
Ja yhden keskitason virkamiehen palkka riitti koko lössin elättämiseen.
Kuvittele, mikä huuto nykyään syntyisi, jos virkamiesten palkat olisivat noin korkeat.
Kuvittele sinä se että mistä löytyisi sen palkan maksajat? Lisää velkaa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa kirjoitetaan kodinhoitajasta, jotka olivat kunnan järjestämää apua lapsiperheille.
Aloituksessa kirjoitetaan kotiapulaisesta, jonka palkan maksoivat perheet. Kotiapulaisia oli siksi, että ei ollut nykyisenkaltaista päivähoitoa. Perheet joutuivat turvautumaan hyvinkin taitamattomiin apulaisiin.
Kodinhoitaja oli ammattilainen, joka tuli kotiin vaikkapa äidin synnytyslaitoksella olon ajaksi vielä 1960-luvulla. Kodinhoitaja lypsi lehmät, huolehti lapsista ja teki muutkin äidin työt.
1990-luvulla kodinhoitajan sai vielä lapsiperheeseen esim. synnytyksen jälkeen, jos äiti oli heikossa kunnossa.
Kodinhoitajat, siis ne kunnalliset katosivat lapsiperheistä siksi, että lapsia oli vähemmän kuin vanhuksia. Kodinhoitajat siis siirtyivät kokonaan vanhustenhoitoon monessa kunnassa.
Kotiapulaiselle maksettiin palkaksi taskurahaa, jota voisi verrata ehkä au pairien "palkkaan". Kodinhoitajille kunta maksoi oikeaa Y-palkkaluokan palkkaa, mutta lapsiperhettä laskutettiin tulojen perusteella - muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani 70-luvulla meillä oli myös kotiapua. Kotisisariksi heitä mielestäni sanottiin, olivat aina vuoden kerrallaan. He eivät asuneet meillä, vaan vanhempani vuokrasivat heille asunnon läheltä. Äitini teki lyhennettyä työpäivää, joten luulisin, että kotisisaret olivat meillä n. 6 tuntia päivässä. Ymmärtääkseni kunta (tai valtio) avusti osittain palkkakuluissa, tietäisikö joku enemmän?
Vuoden kerrallaan? Olivat sitten varmaan harjoittelijoita. Tosin 1970-luvun kodinhoitajakouluissa harjoittelut eivät olleet kokonaista vuotta vaan piti olla eri paikoissa muutama kuukausi kerralla.
Kotisisariksi heitä tosiaan nimitettiin, siis otsikossa tarkoitettuja kodinhoitajia. Heillä oli ammattikoulutus, ja vielä tänäkin päivänä on töissä kodinhoitajakoulun käyneitä työntekijöitä. Todennäköisemmin kuitenkin vanhusten eikä lasten hoitajina.
Kotiapulaiset - siis ne joista aloituksessa kirjoitettiin - olivat kouluttamattomia nuoria tyttöjä 1970-luvulla, eivät enää Suomisen perheen piikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiapulaiset loppuivat 60-70-luvulla, kun elintaso alkoi kohota ja Suomessa kielettiin lapsityövoiman käyttö ja tuli minimipalkka ja 15v. ikäraja työelämään.
Suurin osa kotiapulaisista tuli kaupunkiin maalta, köyhistä olosuhteista, eikä koulutukseen ollut varaa.
Tämän päivän nuoria naisia kannustetaan opiskelemaan, sillä ennen moni piika ei elänyt edes ihmisarvoista elämää. Tästä on paljon tutkittua tietoa.
Lapsiperheen kunnallisen kodinhoitajien vähentäminen 80-luvulla ja sen jälkeen, johtuu pitkälti työlainsäädännön muutoksista, sillä 70-luvulla äitiysloma oli 2-6 kk, nykyistä oikeutta sairaanlapsen hoitoon ei ollut, eikä myöskään isyyslomia (isät eivät edes päässeet synnytykseen) tai oikeutta tehdä lyhyempää työpäivää, jos lapsi alle 10v.
Monet täällä sanovat, ettei olisi varaa palkata kotiapulaista, ei se ollut kannattavaa myöskään ennen, mutta se oli pakon sanelema juttu, jos halusi säilyttää työpaikkansa esim. opettajan palkka meni lähes kokonaisuudessaan kotiapulaisen palkkaan, palkan sos.kuluihin ja vuokra-asuntoon,,joista oli huutava pula ja vuokrat korkeat, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, kun ei ollut kunnallista päivähoitoa, perhevapaita, eikä oikeutta sairaanlapsen kotihoitoon, jos lapsi sairastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kirjoitetaan kodinhoitajasta, jotka olivat kunnan järjestämää apua lapsiperheille.
Aloituksessa kirjoitetaan kotiapulaisesta, jonka palkan maksoivat perheet. Kotiapulaisia oli siksi, että ei ollut nykyisenkaltaista päivähoitoa. Perheet joutuivat turvautumaan hyvinkin taitamattomiin apulaisiin.
Kodinhoitaja oli ammattilainen, joka tuli kotiin vaikkapa äidin synnytyslaitoksella olon ajaksi vielä 1960-luvulla. Kodinhoitaja lypsi lehmät, huolehti lapsista ja teki muutkin äidin työt.
1990-luvulla kodinhoitajan sai vielä lapsiperheeseen esim. synnytyksen jälkeen, jos äiti oli heikossa kunnossa.
Kodinhoitajat, siis ne kunnalliset katosivat lapsiperheistä siksi, että lapsia oli vähemmän kuin vanhuksia. Kodinhoitajat siis siirtyivät kokonaan vanhustenhoitoon monessa kunnassa.
Äitini on vieläkin ammattinimikkeeltään kodinhoitaja, vaikkakin tosiaan on tehnyt yli 20 vuotta vanhustyötä. Oulun kaupunki on alkanut pohdiskelemaan, että josko nuo kodinhoitajat otettaisiin takaisin "käyttöön" ja tarjottaisiin lapsiperheisiin apua.
Jos haikailet kotiapulaisten perään, suosittelen lukemaan Kotiapulaiset-kirjan, joka perustuu faktoihin. Siinä on monenlaista suomalaista naiskohtaloa, eikä niillä voi ylpeillä.
Aiemmin ihmiset olivat tottuneet vaatimattomampaan ja olivat vähempään tyytyväisiä. Ei olet tavatonta, että koulutettukin poikamies asui alivuokralaisena tai useampi kimppakämpässä, kuten joissakin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Nuoren insinöörin palkka 1950-luvun loppupuolella valtiolla oli nykyrahassa noin 1500 euroa kuussa bruttona, vahtimestari tienasi noin puolet tästä.
Kotiapulaisina oli nuoria tyttöjä tai vanhoja mummoja. Nuoret tytöt, usein maalta tulleina saivat ensimmäistä kertaa oikeaa palkkaa rahana, vaikka se olikin vain muutamia kymppejä tai satanen kuussa. Osan palkasta muodostivat ruoka ja asunto.
Meillä kävi kaupungin kodinhoitaja silloin kun yksinhuoltaja-äitini oli sairas ja emme olleet vielä koulussa.
Siihen aikaan julkista rahaa käytettiin eri tavalla, 70-luvulla. Koulusta sai aina kaikki kirjat omiksi lukioon saakka, samoin vihkot, kynät, kumit, viivottimet, värikynät jne. Koulussamme oli 300 oppilasta ja meillä oli oma terveydenhoitaja, lääkäri ja hammaslääkäri. Hammashoitaja tuli luokasta hakemaan oppilasta hammaslääkäriin kun oli aika.
Nyt yhteistä verorahaa vai käytetään eri tavalla kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kirjoitetaan kodinhoitajasta, jotka olivat kunnan järjestämää apua lapsiperheille.
Aloituksessa kirjoitetaan kotiapulaisesta, jonka palkan maksoivat perheet. Kotiapulaisia oli siksi, että ei ollut nykyisenkaltaista päivähoitoa. Perheet joutuivat turvautumaan hyvinkin taitamattomiin apulaisiin.
Kodinhoitaja oli ammattilainen, joka tuli kotiin vaikkapa äidin synnytyslaitoksella olon ajaksi vielä 1960-luvulla. Kodinhoitaja lypsi lehmät, huolehti lapsista ja teki muutkin äidin työt.
1990-luvulla kodinhoitajan sai vielä lapsiperheeseen esim. synnytyksen jälkeen, jos äiti oli heikossa kunnossa.
Kodinhoitajat, siis ne kunnalliset katosivat lapsiperheistä siksi, että lapsia oli vähemmän kuin vanhuksia. Kodinhoitajat siis siirtyivät kokonaan vanhustenhoitoon monessa kunnassa.
Äitini on vieläkin ammattinimikkeeltään kodinhoitaja, vaikkakin tosiaan on tehnyt yli 20 vuotta vanhustyötä. Oulun kaupunki on alkanut pohdiskelemaan, että josko nuo kodinhoitajat otettaisiin takaisin "käyttöön" ja tarjottaisiin lapsiperheisiin apua.[/quote
Myös jotkut yrittäjäjärjestöt ovat vaatineet kunnallisia kodinhoitajia, mutta kuinkahan moni jättäisi sairaan lapsensa tuntemattoman kodinhoitajan hoidettavaksi, kun laki mahdollistaa vanhemman työstä poissaolon.
Vierailija kirjoitti:
Koska kotiapulaisenkin pitää maksaa asumisensa, sähkölaskunsa, kotivakuutuksensa, vaatteensa, lääkkeensä, ruokansa, työmatkakulunsa jne. Lisäksi meillä on nykyisin työaikalaki, jossa määrätään, miten pitkiä työpäiviä saa teettää. Myöskin sinä työnantajana joutuisit maksamaan kotiapulaisellesi palkan lisäksi erinäisiä työnantajamaksuja, vakuutuksen työtapaturmien varalle jne.
Joka on johtanut siihen että nyt ne mätänee työttömänä ja yhteiskunta maksaa 100% heidän elämästä eikä he tee yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
Äitini sanoi, että päiväkodit olivat 60-ljvulla sellaisia, että niihin pääsi vain heikkotuloisten lapset. (liekö kuntakohtaisiakin eroja)