Miksei vanhan ajan kodinhoitajia enää ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulaisen palkka olisi nykyrahassa noin 300 e/kk eli ei sillä eläisi. Siksi tavallisella myyjällä olisi siihen varaa.

Kuinka tyhma tarvii olla etta voi sanoa nykyrahassa ja ettei silla nykyaan kylla elaisi.

Verot on suurin este halpoihin palveluammatteihin.

Verot on syy Suomen surkeaan rakennuskantaan.

Verot hyodyntavat eniten valtion virkamiehia ja politikkoja joiden palkkiot ovatkin paisuneet melkoisesti. mm poliittisten palkintovirkojen maara ja palkkiot.

Okei, korjataan.

Kotiapulaisen palkka vastaisi ostovoimaltaan nykypäivänä noin 300 euron arvoista summaa. Kiitos sosialismin meille on opetettu, että selvitäkseen jokapäiväisistä kuluistaan tarvitsee enemmän rahaa. 50-luvulla oli ihan tavallista asua alivuokralaisena toisen tytön kanssa jaetussa huoneessa, päävuokralaisen keittiötä ja kylpyhuonetta sai käyttää tiettyyn aikaan.

Verot eivät ole suurin este halpoihin palveluammatteihin, vaan oletus siitä, että kaikilla tuloilla pitää saada sama elintaso.

Eläisitkö itse mielelläsi noin? Ei todellakaan ole ollut ainakaan Suomen valtavirtapolitiikassa ajatusta, että kaikilla pitäisi olla sama elintaso. Mutta onhan se nyt suorastaan ihmisarvoa halventavaa, jos ei saa käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta ihan silloin kun itse haluaa, tai että ei ole aikuisena mitään mahdollisuutta yksityiselämään.

Onhan vastaavanlaisen hankkiminen tänäkin päivänä mahdollista. Nykyään tuollaista apua varten hankitaan au pair.

Minunkin isovanhemmilla oli kotiapulaisia vaikka pienipalkkaisia duunareita olivatkin. Osa oli viinaanmeneviä, osa varkaita. Yksi oli vissiin ihan tervejärkinen.

Tosin siihen kotiapulaisen palkkaan meni leijonanosa isoäitini palkasta. Eivät kaikkityöskennelleet orjapalkalla 50-luvullakaan.

Nykyajassa on puolensa. Kotiavusta huolimatta isoäiti käytti ison osan vapaa-ajastaan kotitöihin. Nykyään on koneet.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulle tultaessa en muista kuulleeni enää keltään tai edes törmänneeni siihen missään muuallakaan, että joku olisi vielä asunut alivuokralaisena. 

Minä asuin yhden mummelin yläkerrassa alivuokralaisena opiskeluaikana 3 vuotta 90-luvun lopussa. Hän oli siis leskeksi jäänyt mutta asusteli kotona, lapset olivat lentäneet pesästä. Vuokra oli halpa, mutta diiliin kuului, että lämmitän pihasaunan joka lauantai ja varmistan, että mummeli on tullut saunasta ulos :)

Meillä oli 60-luvulla kotiapulaisia, isäni oli paperitehtaan duunari (myönnän, eliittiduunari) ja äitini sairaanhoitaja. Oli pakko olla kotiapulainen jotta äitini pääsi töihin, ei silloin ollut mitään päivähoito-oikeuksia. Mutta se kotiapulainen asui samassa asunnossa kanssamme. Ensin kaksiossa, jossa lisäksi vielä kaksi pikkulasta, sitten kolmiossa. Kuka nykyään ottaisi piian kotiinsa asumaan? Nykyään kun ollaan sitä mieltä että lapsilla pitää olla omat huoneet kanssa ja vielä olohuone erikseen, niin sitähän pitäis olla nelihenkiselle perheelle + vielä kotiapulaiselle ihan hervoton lukaali, jotta onnistuisi. Jos suostuttaisiin asumaan ahtaammin, voisi olla kotiapulaistakin varaa pitää, ainakin tuolla lailla että asunto ja ruokakin olisivat hänelle työsuhde-etuja.

Toisekseen ne kotiapulaiset olivat jotain 15-kesäisiä likkoja. Sen ikäistä pidettiin siihen aikaan ihan pätevänä työihmisenä jo. Nykyään saisi varmaan syytteen heitteillejätöstä, jos jättäisi alle kouluikäiset lapsensa tuollaisen huomaan työpäivän ajaksi.

Minun äitini tekee tuon sisarelleni joka ikinen arkipäivä ilmaiseksi.

Meilläkin oli kotiapulainen 1960-luvulla, kun olin lapsi. Tyypillisesti kotiapulainen oli 16-17-vuotias tyttö, joka sai hyvin pienen palkan, mutta asunnon ja suurimman osan ruuasta työn puolesta.

Nykyisen tuonikäiset tytöt ovat yleensä joko lukiossa tai ammattikoulussa. Lisäksi suurin osa tuonikäisistä on itsekin sen verran lapsellisia ja huolettomia, että ei heitä voi jättää vastuuseen 1-3 alle kouluikäisestä lapsesta. Aikaisemmin lapset ja nuoret joutuivat ottamaan enemmän vastuuta pienestä pitäen, joten tuossa iässä he pärjäsivät lasten- ja kodinhoitohommissa jyvin.

Äitini on mennyt töihin 15-vuotiaana piiaksi. Työtehtävät pitkälti ap:n kuvailemia. Tosin asui talon tiloissa. Säästöön ei jäänyt mitään, eikä hänellä ollut rahaa ostaa mitään tai käydä missään. Onneksi tuo ei onnistu enää nykyaikana.

Olen 55 vuotias työtön lähihoitaja. Ammatinvaihtaja. Olen kuulemma liian vanha hoitamaan vanhuksia, liian "nuori" eläkkeelle. Unelmatyöni olisi olla kodinhoitajana yhdessä perheessä, siivoten, hoitaen puutarhaa, huolehtien lemmikeistä, mutta lapsista en välitä. Minusta saisi hyvän taloudenhoitajan; luotettavan sekä pedantin.

Sen kotiapulaisen palkka olisi yhtä paljon kuin mitä kaupassa tienaa, siksi ei nykypäivänä onnistu.

Meillä on kyllä on ollut useampi au pair, täysylläpito on iso osa palkkaa, diksi onnistuu

Nykyajan kotiapulainen on aupair. Muutama satanen per kk tukien jälkeen. Aupair tietysti tarvitsee oman huoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulaisen palkka olisi nykyrahassa noin 300 e/kk eli ei sillä eläisi. Siksi tavallisella myyjällä olisi siihen varaa.

Kuinka tyhma tarvii olla etta voi sanoa nykyrahassa ja ettei silla nykyaan kylla elaisi.

Verot on suurin este halpoihin palveluammatteihin.

Verot on syy Suomen surkeaan rakennuskantaan.

Verot hyodyntavat eniten valtion virkamiehia ja politikkoja joiden palkkiot ovatkin paisuneet melkoisesti. mm poliittisten palkintovirkojen maara ja palkkiot.

Okei, korjataan.

Kotiapulaisen palkka vastaisi ostovoimaltaan nykypäivänä noin 300 euron arvoista summaa. Kiitos sosialismin meille on opetettu, että selvitäkseen jokapäiväisistä kuluistaan tarvitsee enemmän rahaa. 50-luvulla oli ihan tavallista asua alivuokralaisena toisen tytön kanssa jaetussa huoneessa, päävuokralaisen keittiötä ja kylpyhuonetta sai käyttää tiettyyn aikaan.

Verot eivät ole suurin este halpoihin palveluammatteihin, vaan oletus siitä, että kaikilla tuloilla pitää saada sama elintaso.

Asumistuki mahdollisti sen, ettei enää tarvinnut asua alivuokralaisena. Soluasunnoissa ja muissa kimppakämpissä asuminen jäi lähinnä opiskelijoille, työssäkäyvien ei tarvinnut ottaa kämppistä selvitäkseen asumiskuluistaan. Vielä 80-luvulla naapuriini muutti keski-ikäinen naine, joka oli ostanut pienen kaksionsa ja vuokrasi siitä toisen huoneen jollekin nuorelle tytölle alivuokralaisasunnoksi. Näin hän muutamassa vuodessa sai maksettua asuntolainaansa niin paljon, että jatkossa pystyi selviytymään lainasta yksinkin. Siihen aikaan kun oli tavallista, että asuntolainaa ei maksettu tasaerissä vaan suhteessa jäljellä olevan velan määrään. 90-luvulle tultaessa en muista kuulleeni enää keltään tai edes törmänneeni siihen missään muuallakaan, että joku olisi vielä asunut alivuokralaisena. 

Sorry, en huomannut, että ap:n isovanhemmat sai lapsia 90-luvulla. Oletin, että he tulivat vanhemmiksi suunnilleen 60-70-luvulla, jolloin alivuokralaisena asuminen oli tavallista. Nähtävästi sinä luit tekstin tarkemmin.

Orjatyötä.

Miksei vanhan ajan orjia enää ole? Ne oli niin käteviä

Omassa lapsuudessani 70-luvulla meillä oli myös kotiapua. Kotisisariksi heitä mielestäni sanottiin, olivat aina vuoden kerrallaan. He eivät asuneet meillä, vaan vanhempani vuokrasivat heille asunnon läheltä. Äitini teki lyhennettyä työpäivää, joten luulisin, että kotisisaret olivat meillä n. 6 tuntia päivässä. Ymmärtääkseni kunta (tai valtio) avusti osittain palkkakuluissa, tietäisikö joku enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulaisen palkka olisi nykyrahassa noin 300 e/kk eli ei sillä eläisi. Siksi tavallisella myyjällä olisi siihen varaa.

Kuinka tyhma tarvii olla etta voi sanoa nykyrahassa ja ettei silla nykyaan kylla elaisi.

Verot on suurin este halpoihin palveluammatteihin.

Verot on syy Suomen surkeaan rakennuskantaan.

Verot hyodyntavat eniten valtion virkamiehia ja politikkoja joiden palkkiot ovatkin paisuneet melkoisesti. mm poliittisten palkintovirkojen maara ja palkkiot.

Okei, korjataan.

Kotiapulaisen palkka vastaisi ostovoimaltaan nykypäivänä noin 300 euron arvoista summaa. Kiitos sosialismin meille on opetettu, että selvitäkseen jokapäiväisistä kuluistaan tarvitsee enemmän rahaa. 50-luvulla oli ihan tavallista asua alivuokralaisena toisen tytön kanssa jaetussa huoneessa, päävuokralaisen keittiötä ja kylpyhuonetta sai käyttää tiettyyn aikaan.

Verot eivät ole suurin este halpoihin palveluammatteihin, vaan oletus siitä, että kaikilla tuloilla pitää saada sama elintaso.

Eläisitkö itse mielelläsi noin? Ei todellakaan ole ollut ainakaan Suomen valtavirtapolitiikassa ajatusta, että kaikilla pitäisi olla sama elintaso. Mutta onhan se nyt suorastaan ihmisarvoa halventavaa, jos ei saa käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta ihan silloin kun itse haluaa, tai että ei ole aikuisena mitään mahdollisuutta yksityiselämään.

Ei kyse ole siitä, eläisinkö noin vai en. Kyse on siitä, miksi ap:n duunari-isovanhemmilla oli varaa kotiapulaiseen ja sinun vastauksesi on siis se, että on ihmisarvoa alentavaa joutua asumaan alivuokralaisena. Vielä 60-luvulla se oli ihan normaalia ja tavallista, joten siksi duunarilla oli varaa kotiapulaiseen: sinun mielestäsi hän riisti nuoria tyttöjä! Saattoi tosin olla myös yksi syy siihen, miksi työttömiä oli paljon vähemmän kuin nyt.

Suomen valtavirtapolitiikassa on nimenomaan menossa ideologinen muutos siihen suuntaan, että jokaisella on oikeus keskiluokan elintasoon,teki töitä tai ei. Asumistuki on yksi ratkaiseva tekijä, jonka vuoksi yksilapsinen työtön perhe voi asua 3h+k asunnossa, vaikka ei olisi varaa asua edes alivuokralaisena.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani 70-luvulla meillä oli myös kotiapua. Kotisisariksi heitä mielestäni sanottiin, olivat aina vuoden kerrallaan. He eivät asuneet meillä, vaan vanhempani vuokrasivat heille asunnon läheltä. Äitini teki lyhennettyä työpäivää, joten luulisin, että kotisisaret olivat meillä n. 6 tuntia päivässä. Ymmärtääkseni kunta (tai valtio) avusti osittain palkkakuluissa, tietäisikö joku enemmän?

Kodinhoitajakoulutukseen kuului vuoden mittainen perheharjoittelu. Ennen nimike oli kotisisar,sittemmin

kodinhoitaja.Nykyäänhän tällaista ammattikuntaa ei enää ole,lähihoitajaksi useimmat kouluttautuivat.

Tehtiin töitä lapsiperheissä esim.kun äiti lähti asioille tai lapsi sairasti. Jonkun verran myös vanhustyötä.

Ihan mukavaa työtä oli kunnes oli pelkkää vanhustyötä ja käynyejä aivan liikaa päivässä.

Ap puhui kotiapulaisesta,ei kodinhoitajasta.

Isovanhemmillani oli 20-luvulla keittäjä ja lisäksi lastenhoitaja. Asuivat siellä heidän talossaan keittiössä olevassa syvennyksessä. Perheenisä oli keskitason virkamies ja äiti kotiäiti sen ajan tavan mukaan. 3 lasta.

Hauskaa, että tuo lastenhoitaja otti isääni yhteyttä 90-luvulla ja muistelivat menneitä. Valokuvien perusteella oli ollut hyvin nuori silloin 20-luvulla.

60-luvun alussa sinne palkattiin joku vanha nainen dementiakodissa hoitamaan. Siellä se asui ja kai vähän vahti, muttei hoito ollut tasokasta. Koko ajan oli vaan keitettyjä munia ruuaksi.

Minusta on hyvä, että nykyään ei kukaan joudu piikomaan ja asumaan muiden nurkissa henkensä pitimiksi.

37 ei dementiakodissa vaan dementikkoa hoitamaan

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmillani oli 20-luvulla keittäjä ja lisäksi lastenhoitaja. Asuivat siellä heidän talossaan keittiössä olevassa syvennyksessä. Perheenisä oli keskitason virkamies ja äiti kotiäiti sen ajan tavan mukaan. 3 lasta.

Ja yhden keskitason virkamiehen palkka riitti koko lössin elättämiseen.

Kuvittele, mikä huuto nykyään syntyisi, jos virkamiesten palkat olisivat noin korkeat.

Oli 60-luvun alussa myös päivähoitoa. Vanhemmat oli duunareita minä olin päiväkodissa ja myös perhepäivähoidossa kouluikään asti. Meillä ei ollut kotona apulaisia. Valitettavasti en tiedä oliko päiväkoti kaupungin. Mulle on jäänyt kuva että olisi ollut seurakunnan. Tämä Hgissä.