Lue keskustelun säännöt.
Minun kesämökki ja miehen aikuinen poika perheineen!
10.07.2017 |
Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.
Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.
Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!
Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.
Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.
Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.
Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.
Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".
On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".
Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.
Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.
Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.
Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.
Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.
Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!
Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.
Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.
Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.
En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.
Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.
Kommentit (240)
Vanha aloitus, mutteihän vastaavassa tilanteessa muuta voi kuin määrittää rajat. Kutsua koko porukka koolle ja ilmoittaa, että mökki on sinun ja sinne on vieraat tervetulleita vain sinun kutsuminasi. Haluat rentoutua ja palautua lomallasi, et toimia täysihoitolan emäntänä ja lastenvahtina. Sitten toteat, että vieraat ovat tervetulleita esimerkiksi yhtenä viikonloppuna ja määräät sen viikonlopun. Jollei se heille sovi, voi voi, jättävät tulematta sitten kokonaan. Jos tulevat kutsumatta, soitat virkavallan paikalle poistamaan heidät. Jos menee välit, menköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen
Mahtava mummo 👵🏻🙏🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät
Olisiko kellään sitä keittoreseptiä?
Siis kaikkenne olette yrittäneet paitsi suoraan sanomista tai selkeiden sääntöjen kertomista
Vierailija kirjoitti:
Jos olisivat omia lasten lapsia, niin olisi varmaan eri asia? Sä en jaksa 'muiden ihmisten' lapsia. Ok, ymmärrettävää jos sulla ei ole omia lapsia, eikä kiinnostusta ketään lapsia kohtaan.
pakko sanoa tähän etten usko asiaan vaikuttavan sen että eivät ole "omia" lapsenlapsia. kyllä jokaisella täytyy olla oikeus omaan lomaansa rankan työvuoden jälkeen, ilman että loma menee siihen että vahtii muiden lapsia ja en ole ap, mutta ymmärrän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaisi tuo resepti.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tuo resepti.
Löysin sen. Kerrassaan mainio ohje
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tuo resepti.
Löysin sen. Kerrassaan mainio ohje
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Voisiko tuon tehdä ilnan palsternakkaa. Saan siitä närästystä.
Nyt ryhdistäydy hyvä ihminen! Sanoit, että mökki on sinun, tai sinun sukusi. Silloin sinne ei ole mitään asiaa näillä ihmisillä. Ja jos mökillä on muitakin omistajia kuin sinä, niin kai hekin voisivat jo asiaan puuttua. Nyt lopetat tuollaisen vässykkänä olon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen
Siis minkä takia spämmit tämän älyttömän o_ska stoorin joka ketjuun? Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen
Päänvikainen mulkku taas tarinansan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta Pikkuinen vanha mummo kirjoitti jokin aika sitten.
Mummo kertoi lapsuudestaan, jolloin samassa pihapiirissä eli perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saivat sinne tulla syömään naapurin mukulatkin, joihin mummo siis pikkutyttönä kuului..
Talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti, kertoi mummo. Eivät keitot mummon mielestä huonoja olleet, mutta kyllä hän ystävineen alkoi niitä vähän vieroksua, kun ymmärsi, mistä ne oli valmistettu.
Appivanhemmat ja miniät eivät välttämättä tarkoita pahaa. Omituiseen käytökseen on usein hyvät syynsä. Elämäntilanne muuttuu ja me muutumme sen
Näitä mummon neuvoja toisinaan moitiskellaan, kuten tuossa edelläkin, mutta minä ainakin olen niistä hyvin kiitollinen.
Löysin yhdestä vanhasta ketjusta hiukan täydentävää näkökulmaa tuohon kissakeittotaloon. Siinä on ap:llekin oppimista:
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Myös tämä tyttärentyttären selostus mummon myöhemmistä vaiheista on meille kaikille hyödyllistä luettavaa:
Mummolla ei ollut avioehtoa, kun hän 1960-luvun alussa meni naimisiin. Se ei ollut tapana silloin ja eipä ollut mummolla ja vaarilla oikein mitään omisuuttakaan, kun avioon astuivat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihenkin vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mummo tiesi ja osasi 👵🏻 💕💕💕
Pistät pystyyn 24/7 työleirin heti kun pääsevät autosta ulos.. Aika pikaiseen poistuvat kutsumattomat vieraat yleensä.. Myös huono tarjoilu nopeuttaa vieraiden poistumista.
Vierailija kirjoitti:
Myös tämä tyttärentyttären selostus mummon myöhemmistä vaiheista on meille kaikille hyödyllistä luettavaa:
Mummolla ei ollut avioehtoa, kun hän 1960-luvun alussa meni naimisiin. Se ei ollut tapana silloin ja eipä ollut mummolla ja vaarilla oikein mitään omisuuttakaan, kun avioon astuivat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimm
Minusta tämä raittiusaate oli hieno piirre mummossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tuo resepti.
Löysin sen. Kerrassaan mainio ohje
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Vaikka mummo olikin raitis, niin eikö tuon keiton kanssasaisi sentään ottaa ihan pienen snapsin. Edes kaksi senttilitraa. Eihän tuota ilman ryyppyä syö Erkkikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tuo resepti.
Löysin sen. Kerrassaan mainio ohje
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Vaikka mummo olikin raitis, niin eikö tuon keiton kanssasaisi sentään ottaa ihan pienen snapsin. Edes kaksi senttilitraa. Eihän tuota ilman ryyppyä syö Erkkikään.
Kyllä mummo varmasti olisi sallinut sinulle sen pienen ryypyn. Eihän hän lapsenlapsiaankaan moittinut, kun he kokeilivat päihdyttäviä juomia. Ja munmo olisi kyllä ymmärtänyt myös epäluulosi kissakeittoa kohtaan. Alkoihan hän itsekin sitä hiukan vältellä, kun kuuli lihan alkuperän.
Niille ei pidä antaa yhtään löysää. Ei yhtään. Ne ottaa irti kaiken minkä saa.
Tässä on assiaa. Näin pitää toimia: jämäkkyyttä, lapsille ylsi kertaisia ohjeita ja sääntöjä. Sekä kantoliina-shravoi-vanhemmille myös vähä virtaa lapasiin!