Minun kesämökki ja miehen aikuinen poika perheineen!

Siis kutsuitteko te heidät sinne

Laita miehesi huolehtimaan ruokahuollosta ja lapsista ja ota itse haaveilijan rooli.

Nyt nainen, jotain napakkuutta, hei.

Toivottavasti olet nyt ottanut härkää sarvista ja hoitanut asian.

Ja, jos et tule aikanaan kertomaan kuinka kävi.

Jotenkin tässä särisee uusperheen toimimaton kuvio. Minun mökkini, miehen lapset. 

Kun aletaan suhteeseen, jossa on aiempaa jälkikasvua, oletan suhteen olevan niin hyvä, että mahdutaan samaan perheeseen sen jälkeen. Sovitaan yhteiset pelisäännöt niin, että homma sujuu. Onko aloittajalla miehen kanssa kommunikointivaikeutta, kun tilanne on kärjistynyr noin? Voin mielessäni kuvitella mökkidraamaa noilla kantimilla, mutta itse en haluaisi olla edes sivukatsojan roolissa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.

Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.

Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!

Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.

Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.

Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.

Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.

Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".

On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".

Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.

Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.

Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.

Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.

Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.

Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!

Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.

Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.

Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.

En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.

Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

onhan tuo ihan sietämätön tilanne eikä sinun todellakaan tarvitse kastella tuota perhettä mikä ei ole mitään sukua sinulle! Nyt on asia otettava esille ja sanot miehellesi, että HÄN sanoo pojalleen, että sinä tarvitset nyt itse lepolomaa ja hermolomaa (vaikka että olet itse väsynyt työsstä tai uupunut) ja koko kk on mökki pois heidän käytöstä. Ja senkin jälkeen, en ymmärrä mitä he edes sinne tunkee? Voitte tehdä uudet säännöt, ja miehesi sanelee pojalleen etttä 1 tai 2 vkloppua perhe saa olla siellä, ei enempää.

Onkohan tämä provo? eikai kukaan tuommosta katselisi??

Vierailija kirjoitti:

Jos olisivat omia lasten lapsia, niin olisi varmaan eri asia? Sä en jaksa 'muiden ihmisten' lapsia. Ok, ymmärrettävää jos sulla ei ole omia lapsia, eikä kiinnostusta ketään lapsia kohtaan.

ööö... Minulla on lapsia ja pidän lapsista, mutta tahdon silti lomalla rentoutua, enkä viettää lomaani muiden lapsia ruokkien ja vahtien. Lapset on ihania, mutta lapsista vastuussa oleminen on ihan eri juttu, kuin vain se että lapset ovat paikalla. Ennemmin kysyisin, että eikö veli vaimoneen pidä lapsista, koska eivät jaksa lapsistaan huolehtia. Lähtökohtaisesti vanhempien pitää huolehtia omista lapsistaan, ellei erikseen toisin ole sovittu.

Monet isovanhemmat ja sukulaiset mielelään seuraavat lasten touhuja ja ovat vuorovaikutuksessa lapsien kanssa, mutta eivät silti halua ottaa kokonaisvastuuta lapsista. Kesäloma ei ole mikään muiden lasten hoitoloma, ellei yhdessä niin sovita ja näin haluta toimia.

mulla on ratkaisu tähän tilanteeseen. Jos lapset riehuu alat olemaan oikea pirttihirviö heille. En kehota lakia rikkomaan, mutta kaikenlainen muu ikävä ärjyminen ja kurinpito, niin eiköhän ala lapset vastustaa mökillesi lähtöä. Pistät ison vitsan huoneen seinälle ja alle vanhanajan taulun että "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". ja muuta tollasta. Penskat äitineen lähtee alta aika yksikön.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän sinua.

Itselläni on pienet lapset, pienellä ikäerolla, mutta olen aivan päinvastainen tapaus miniäänne verrattuna; en koskaan menisi toisten riesaksi pitkiksi ajoiksi. Kun mökkeilemme vanhempeni kanssa, otamme täyden vastuun lapsista ja osallistumme askareisiin. Toki vanhempani leikkivät ja touhuavat mielellään lastemme kanssa, myös laittavat ruokaa, mutta tämä on bonusta - emme sitä automaattisesti odota. Myös muutama päivä kerrallaan riittää meille, ihan max 3, jonka jälkeen myös me perheenä haluamme rauhaa isovanhemmista.

Ystäväpiiriini kuuluu ainakin yksi perhe, joilla useampi pieni lapsi ja he kyllä hoidattavat paljonkin lapsiaan isovanhemmilla. Eivät ehkä aivan laiskuutaan, mutta osittain ihan puhtaasti itsekyyttään, kun omat jutut ja menot ovat niin tärkeitä. Välillä ihmettelen, miten nämä isovanhemmat jatkuvasti suostuvat tähän järjestelyyn. Ehkä he eivät vain kehtaa sanoa? Kuulostaa siltä, että miniänne on myös omiin juttuihinsa uppoutunut. Tällaisilla henkilöillä lapset eivät koskaan tule olemaan prioriteetti 1. He ovat sen verran itsekkäitä eivätkä herää, ennen kuin heille sanotaan asiasta suoraan. Välillä ihmettelen itsekin tätä pohjatonta asioiden ja lasten muilla hoidattamista. En ymmärrä, miten monet pienten lasten vanhemmat eivät tajua, että isovanhempien ikäiset ihmiset saattavat väsyä nopeastikin lasten tuomaan härdelliin. Kehottaisin ottamaan asian esille. Tuo ei vain ole oikein teitä kohtaan, jokainen tarvitsee lomaa, eikä ole teidän tehtävänne huolehtia miehesi pojan perheestä koko kesää!

Kiitos. Kirjoitit varmaan meidän perheestä. Mulla on kaltaisesi miniä ja tiedän olevani onnekas. Vanhat ihmiset jaksavat 3 pv kun on uutuuden viehätystä, mutta sen jälkeen on rättiväsynyt ja kaipaa jo omaa rauhaa.

Toinen minäni on kuin ystäväperheesi, jotka tulevat viettämään lomaa ja isovanhempien tehtäväksi jää arjenpyörittäminen ja vaikka kuinka yrittäisi sanoa, mikään ei mene perille vaan kuvitellaan isovanhempi-lapsi suhdetta pidettävän yllä vain lapsia hoitamalla ja katsomalla perään.

Lapsiperheloman jälkeen monet isovanhemmat, oli ne sitten omia tai ei, ovat jaksamisen äärirajoilla, vaikka lomalla pitäisi ladata akkuja, jotta jaksaisi alati vaativassa ja uudistuvassa työelämässä, sen lisäksi oma ja puolison terveys reistailee ja ikä tuo vielä monia vaivoja ja rajoitteita. Usein isoisä lupailee lastenlapsille sitä sun tätä, joka jää lopulta mummon hoidettavaksi. Ja sitten mies äksyilee ja valittaa, kun ei enää kestä lastenlapsien ääniä ja huutoa. Pitkät yöunet ja leppoisa loma on tuntematon käsite. Ei ihme jos mummon verenpaine nousee ja tulee rytmihäiriöitä, kun työelämästä ansaittu kesäloma on vaihtunut työleiriksi, jossa omat tarpeet ja haaveet voi unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.

Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.

En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.

Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

Mun arvio on että miehesi poika ei ole ymmärtänyt miten raskasta on tehdä kaksi lasta. Miniä taas ei ole ymmärtänyt että hänen kontolleen jää kaikki, vaan luuli että lasten isäkin hoitaisi oman osuutensa eikä vain istuisi.

Onko käynyt ilmi minkäikäisiä lapsia näillä loisilla on?

Mieheni ei ole tossukka vaan tilanne on nyt vain tullut niin uutena ja äkkiä ettei tässä ole ehditty mitään suunnittelupalavereja ja puheita pitämään.

Aikuinen poika on siis erolapsi eikä ole ollut miehen eikä meidän yhdessäolon aikana paljoakaan mukana. Toki oli hienoa että hän nyt on ottanut yhteyttä ja mies on ollut siitä iloinen.

Meillä molemmilla on kiireinen työ ja minä tosiaan pidän kuukauden lomaa mökillä tärkeänä uusien voimien keräämiseksi. Nythän ei sitten tämä onnistu.

Lapset ovat täysi rajattomia kun kotona heitä hoitava äiti ei usko kieltoihin. Lapsille selitetään pitkään ja hartaasti miksi jokin asia on niin-ja-niin ja mitä siitä-ja-siitä voi seurata. Ihan Niinkuin joku 4vee pystyisi tai jaksaisi monipolvisia seuraussuhteita ajatella:

Mielestäni miniä on epäkäytännöllinen, haahuilija sekä kroonisesti väsynyt kalmankalpea (ei ulkoilua lasten kanssa. Liian vaivalloista ja vaarallista) ja vastuuta kestämätön.

Miehensä on jotenkin luovuttanut. Hän käy töissä ja elättää perheen ja siihen hänen osuus sitten riittääkin.

Tänne mökille ne tulee ja jättää lapset juoksemaan päivät pitkät ilman mitään kontrollia koska täällä on kuulemma tilaa. Itse voi sitten lepäillä ja katsella vierestä miten pojat repii katajasta oksia, roikkuu ovissa saranat rikki, valuttaa vettä kaivon tyhjäksi ja kuristaa ruokia terassille niin että muurahaiset muuttaa sinne myös. Pari esimerkkiä mainitakseni.

Ja kaupungikaksioonsa heitä ei meinaa saada lähtemään. Lähtöpäivänä miniälle iskee päänsärky eikä voi matkustaa.

Kyllä tästä pitäisi pystyä puhumaan. Em kuitenkaan usko että heidän päivärytmi tai lasten kasvatus sanomalla miksikään muuttuu. Täytyy rajoittaa vierailuja joita he ei tajua että miksi. Kun täällä on noita aittoja ja toinen mökkikin kauempana niin he ajattelee että hyvin mahtuu.

En vaan halua enkö jaksa yhtään.

Ymmärrän kyllä että heillä on jaksaminen vähissä mutta se pitää itse heidän ratkaista eikä jättää meidän niskaan.

Tosiaankin en kerro enää kenellekään milloin ollaan mökillä.

No olipa tääkin kannanotto😵 tuskin hän jaksaisi passata omia aikuisia lapsiaankaan kuukauden. Mä en kehtaisi edes tehdä noin että menisin kakaroineni vanhenpieni mökille noin loisimaan ja vielä koko kuukaudeksi😵 olkoonkin vaikka kuin niin että olisin väsynyt. Potku perseelle noille vanhemmille.....myös mökin omistajalla oikeus lomailla eikä olla taloudenhoitaja lapsenkaitsijana koko lomaansa. Eikä häntä velvoita mikään eikä kukaan hoitamaan ja passaamaan ei omia pentuja !

Vierailija kirjoitti:

Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.

Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.

Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!

Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.

Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.

Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.

Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.

Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".

On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".

Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.

Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.

Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.

Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.

Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.

Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!

Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.

Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.

Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.

En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.

Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

Kyllä sinun pitäisi ottaa muut ihmiset huomioon eikä vain korostaa omaa tärkeyttäsi mm. työsi vastuullisuudesta ja tärkeydestä. Monet muutkin tekevät vastuullista työtä, mutta eivät ota sitä tekosyynä itsekkyyden esille. Opettele jakamaan.

Koko tarina on liian suunniteltu ja epäilemättä provo, joka iskee kyllä näköjään palstamammoihin, jotka ei tule toimeen sukulaisten ja uusperheiden kanssa. Aloittaja tekee itsestään hanakasti marttyyrin, joka ei saa suutaan auki a. Miehelleen asiasta b. Miehen pojalle c. Pojan vaimolle. Aivan liian läpinäkyvää ja menee överiksi. Kyseinen tantta luultavasti lipittää nytkin tonkkaviiniä kaikessa rauhassa jollain kuoppaisella kesämökillään yksikseen.

soitat miniän vanhemmille että hakeevat lapsensa pois, et ole hänen holohoaja. 

No eihän tuo miehen poikakaan tunnu ymmärtävän mitä pikkulapset vaativat? Siis ihan tuohon, kun käännät kaikki lapsellisen, laiskan ja haaveilevan miniän syyksi. Kyllä niillä lapsilla on kaksi vanhempaa ja isä on ihan yhtä suuressa vastuussa heistä.

Mitä tulee itse asiaan, niin ei auta kuin sanoa suoran ja kertoa milloin ja kuinka kauan ovat tervetulleita mökille. Ystävällisesti, mutta suoraan. Siihen vain ei ole muita ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole tossukka vaan tilanne on nyt vain tullut niin uutena ja äkkiä ettei tässä ole ehditty mitään suunnittelupalavereja ja puheita pitämään.

Aikuinen poika on siis erolapsi eikä ole ollut miehen eikä meidän yhdessäolon aikana paljoakaan mukana. Toki oli hienoa että hän nyt on ottanut yhteyttä ja mies on ollut siitä iloinen.

Meillä molemmilla on kiireinen työ ja minä tosiaan pidän kuukauden lomaa mökillä tärkeänä uusien voimien keräämiseksi. Nythän ei sitten tämä onnistu.

Lapset ovat täysi rajattomia kun kotona heitä hoitava äiti ei usko kieltoihin. Lapsille selitetään pitkään ja hartaasti miksi jokin asia on niin-ja-niin ja mitä siitä-ja-siitä voi seurata. Ihan Niinkuin joku 4vee pystyisi tai jaksaisi monipolvisia seuraussuhteita ajatella:

Mielestäni miniä on epäkäytännöllinen, haahuilija sekä kroonisesti väsynyt kalmankalpea (ei ulkoilua lasten kanssa. Liian vaivalloista ja vaarallista) ja vastuuta kestämätön.

Miehensä on jotenkin luovuttanut. Hän käy töissä ja elättää perheen ja siihen hänen osuus sitten riittääkin.

Tänne mökille ne tulee ja jättää lapset juoksemaan päivät pitkät ilman mitään kontrollia koska täällä on kuulemma tilaa. Itse voi sitten lepäillä ja katsella vierestä miten pojat repii katajasta oksia, roikkuu ovissa saranat rikki, valuttaa vettä kaivon tyhjäksi ja kuristaa ruokia terassille niin että muurahaiset muuttaa sinne myös. Pari esimerkkiä mainitakseni.

Ja kaupungikaksioonsa heitä ei meinaa saada lähtemään. Lähtöpäivänä miniälle iskee päänsärky eikä voi matkustaa.

Kyllä tästä pitäisi pystyä puhumaan. Em kuitenkaan usko että heidän päivärytmi tai lasten kasvatus sanomalla miksikään muuttuu. Täytyy rajoittaa vierailuja joita he ei tajua että miksi. Kun täällä on noita aittoja ja toinen mökkikin kauempana niin he ajattelee että hyvin mahtuu.

En vaan halua enkö jaksa yhtään.

Ymmärrän kyllä että heillä on jaksaminen vähissä mutta se pitää itse heidän ratkaista eikä jättää meidän niskaan.

Tosiaankin en kerro enää kenellekään milloin ollaan mökillä.

Ehdottomasti rajoitatte vierailuja! Mutta miksi miniä on ainoa syypää lasten huonoon kasvatukseen mielestäsu? Eikö mielestäsi lasten isällä ole asiaan mitään virkaa? Jos miniä haaveilee, niin mitä se lasten isä sitten muka toimittaa?

Siis ihan hölmöjähän nuo vanhemmat ovat, mutta ei tuo kyllä noin mene, että vain miniä on epäonnistunut vanhempana.

Meidän perheellä ei ikinä ollut mökkiä kun olin lapsi. Saatiin usein kyllä kutsuja kavereiden, sukulaisten ja naapureiden mökeille. Kaikki meni aina mukavasti, äitini laittoi ruokaa ja isäni on laittanut lähes kaikille noille sähköt mökkeihinsä. Lapset leikki eikä ollut ikinä ongelmaa. Nykyäänkin saadaan samat kutsut vaikka me lapset ollaan jo aikuisia.

Ei ikinä olisi tullut mieleen olla viikonloppua pidempään, niin kuin en nytkään ole kavereiden mökeillä. Siitä en tosin tykkää että pyydetään yöksi tai kahdeksi kylään ja pitäisi sitten koko ajan olla rakentamassa ja laittamassa mökkiä ja pihaa eikä edes ruokia tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole tossukka vaan tilanne on nyt vain tullut niin uutena ja äkkiä ettei tässä ole ehditty mitään suunnittelupalavereja ja puheita pitämään.

Aikuinen poika on siis erolapsi eikä ole ollut miehen eikä meidän yhdessäolon aikana paljoakaan mukana. Toki oli hienoa että hän nyt on ottanut yhteyttä ja mies on ollut siitä iloinen.

Meillä molemmilla on kiireinen työ ja minä tosiaan pidän kuukauden lomaa mökillä tärkeänä uusien voimien keräämiseksi. Nythän ei sitten tämä onnistu.

Lapset ovat täysi rajattomia kun kotona heitä hoitava äiti ei usko kieltoihin. Lapsille selitetään pitkään ja hartaasti miksi jokin asia on niin-ja-niin ja mitä siitä-ja-siitä voi seurata. Ihan Niinkuin joku 4vee pystyisi tai jaksaisi monipolvisia seuraussuhteita ajatella:

Mielestäni miniä on epäkäytännöllinen, haahuilija sekä kroonisesti väsynyt kalmankalpea (ei ulkoilua lasten kanssa. Liian vaivalloista ja vaarallista) ja vastuuta kestämätön.

Miehensä on jotenkin luovuttanut. Hän käy töissä ja elättää perheen ja siihen hänen osuus sitten riittääkin.

Tänne mökille ne tulee ja jättää lapset juoksemaan päivät pitkät ilman mitään kontrollia koska täällä on kuulemma tilaa. Itse voi sitten lepäillä ja katsella vierestä miten pojat repii katajasta oksia, roikkuu ovissa saranat rikki, valuttaa vettä kaivon tyhjäksi ja kuristaa ruokia terassille niin että muurahaiset muuttaa sinne myös. Pari esimerkkiä mainitakseni.

Ja kaupungikaksioonsa heitä ei meinaa saada lähtemään. Lähtöpäivänä miniälle iskee päänsärky eikä voi matkustaa.

Kyllä tästä pitäisi pystyä puhumaan. Em kuitenkaan usko että heidän päivärytmi tai lasten kasvatus sanomalla miksikään muuttuu. Täytyy rajoittaa vierailuja joita he ei tajua että miksi. Kun täällä on noita aittoja ja toinen mökkikin kauempana niin he ajattelee että hyvin mahtuu.

En vaan halua enkö jaksa yhtään.

Ymmärrän kyllä että heillä on jaksaminen vähissä mutta se pitää itse heidän ratkaista eikä jättää meidän niskaan.

Tosiaankin en kerro enää kenellekään milloin ollaan mökillä.

Ehdottomasti rajoitatte vierailuja! Mutta miksi miniä on ainoa syypää lasten huonoon kasvatukseen mielestäsu? Eikö mielestäsi lasten isällä ole asiaan mitään virkaa? Jos miniä haaveilee, niin mitä se lasten isä sitten muka toimittaa?

Siis ihan hölmöjähän nuo vanhemmat ovat, mutta ei tuo kyllä noin mene, että vain miniä on epäonnistunut vanhempana.

Jotkut naiset omivat itselleen perheen pomon roolin ja mies on vain sivuroolissa. Nainen sanelee mitä tehdään tai miten muiden tulisi toimia ja moni ihan järkevä mies suostuu tähän.

Ja jos nainen on lastenkasvatuksessa päällepäsmärinä, loputtomine haaveineen ja ohjeineen, niin helposti lasten epäonnistunut kasvatus laitetaan myös hänen syyksi.

Ymmärrän ap. oikein hyvin, vaikka itsekin olen pienten lasten äiti, sillä ystäväpiirissä on tullut nähtyä kaikkea.

En lukenut vastauksia, mutta vaikka siis tunnen kyllä sympatiaa ap:ta kohtaan, silmään pisti lähinnä tämä niin tuttu kuvio: naiset sitä ja naiset tätä, miehet on joko syrjäytetty tai ovat omaa tahtoaan painuneet lusmuilemaan. Jospa ap:n mies voisi puhua poikansa kanssa? Tai jospa ne voimat eivät ole loppuneetkaan nyt vain tältä miniältä vaan myös pojalta? Miksi tässäkin tapauksessa miniä on kaiken pahan alku ja juuri ja pojan äitipuoli on se, joka kärsii? Huhuu, missä mies ja poika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäpaikkani on sukumme rakas,ihana paratiisi. Täällä on rauhaa, ja useita rakennuksia ja oleskelutiloja.

Miehelläni on aikuinen poika, joka naimisissa ja kaksi peräjälkeen tehtyä lasta. Miniä on jatkuvasti väsynyt, kaikkea käskemistä ja mitään kontrollia kaihtava hippityttö. Eli lapset elää heillä kuin pellossa. Ei näytä äiti myöskään jaksavan lapsia, vaan haluaa lähinnä lukea tai haaveilla.

Minulla on vastuullinen ja paljon paineita sisältävä työ. Siksipä kuukauden kesäloma mökillämme on aina ollut minulle se tärkein ja voimaa antava tauko vuodessa. Tämä on todella erityksessissä oleva paikka jossa pääsee täydellisesti irti kaupungin ja työn ilmastosta!

Toisen lapsen synnyttyä loppui perheeltä kait jaksaminen kokonaan ja arki näyttää olevan pelkkää selviytymistä.

Joten lähdetäänpä iskän ja sen vaimon mökille. Ja ollaan siellä kokonainen kuukausi kun nekin on siellä.

Jätetään ne lapset "nauttikaa luonnosta" eli juoksemaan täysin valvomatta rantoja ja laitureita.

Ei ruokahuoltoa, ei päivärytmiä, "voi voi ku me unohdettiin päiväunet kokonaan". Äiti haaveilee ja lasten isä istuu penkillä eikä puutu mihinkään, katselee vaan.

Ja on yritetty sanoa esim että meille tulee muita vieraita. Vastaus:"Ei se haittaa, me voidaan mennä tuonne peräaittaan nukkumaan".

On sanottu että lähdetään pois mökiltä jonnekin kesäjuhliin. Nämä vaan kysyy että " koska tulette sieltä takaisin?".

Ne tietää että mun loman ajan olemme täällä.

Mieskään ei halua sanoa pahasti pojalleen, enkä minäkään voi ihan suoraan karjaista että menkää jo jumankauta muualle. Ei ole tarkoitus laittaa välejä poikki.

Mutta ei voi olla näinkään, että tullaan toiste mökille itse huilaanaan ja aivan selvästi halutaan jättää ne lapset meidän kontolle kun itellä ei voimat riitä.

Minäkin tarvitsen ja haluan lomaa. Omalla mökilläni.

Kun työt alkaa, tänne asti ei enää ajella niin helposti: Matkaa on ja mökillä laittamista.

Mun ainoa henkireikäni menee tässä hässäkässä!

Ja ei auta vaan huolehtia omista ruuista tai puuhailla vain omiaan. Niilä ei siis ole mitään mukanaan , ne ei osaa lähteä täältä itsenäisesti kaupoille (veneily mahdottomuus), lapset änkee joka tapauksessa tupaan ja mankuu ruokaa ja yleensäkin jotain kontaktia aikuisiin.

Arvioini on että keskenkasvuinen miniä ei ymmärtänyt alkuunkaan millaista pikkulasten kanssa eläminen on ja vastuu ja voimat loppui Ennenkuin alkoikaan. Toinen lapsi oli jo ihan liikaa todellakin.

Täytyy varmaan seuraavalla lomalla vuokrata huvila Italiasta.

En vaan halua uskoa että joudun luopumaan rakkaimmasta loman vietostani heidän takiaan.

Kunhan avauduin. Tähän ei ole hyvää ratkaisua olemassakaan.

Kyllä sinun pitäisi ottaa muut ihmiset huomioon eikä vain korostaa omaa tärkeyttäsi mm. työsi vastuullisuudesta ja tärkeydestä. Monet muutkin tekevät vastuullista työtä, mutta eivät ota sitä tekosyynä itsekkyyden esille. Opettele jakamaan.

Monella on vastuullinen työ. Kyllä. Jos kokee että sen vastapainoksi haluaa viettää kesän nimenomaan mökillä niin ostaa mökin. Yksinkertaista. Me ostettiin ensin talo ja ajateltiin leppoisia kesäiltoja pihalla mutta kaupunki on kaupunki ja haluttiin hiljaisuuteen järven rannalle. Ratkaisu: ostettiin mökki. Jokainen on vapaa tekemään itsenäisiä ratkaisuja oman hyvinvointinsa eteen, oli se sitten vaellusretki Lapissa tai mökin osto. Jos haluaa mökkeillä kuukausitolkulla niin ostaa mökin tai vuokraa jos ei ole varma, riittääkö mökki-innostus kuitenkaan vuosiksi. Todellakin yksinkertaista.