Riesana napurin lapsi

Olin itse samanlainen kuin ap:n kuvailema lapsi. Syynä lienee se, että äitini sai minut verrattain myöhään, 35-vuotiaana. Kun takana oli jo yksi lähes teini-ikään kasvanut lapsi, epäonnistunut avioliitto ja työelämä, niin kasvatukseeni ei jäänyt paukkuja. Tai tiukkaan kuriin oli paukkuja, mutta sellaiseen läsnolevaan kasvatukseen ei. Asioita vaan kiellettiin tekemästä, ja jos tein jotain väärin, niin sitten minua kuritettiin fysisesti. Kotona oli ruokaa, mutta muuten piti elää kuin museossa. Jos leikin äännekkäästi, niin sain kuulla miten huono olin ja miksi kiusaan äitiä.. Jo lapsena sain kuulla paljon asioita, jotka eivät yksinkertaisesti sopineet lapsen korville. Mielipiteelläni ei ikinä ollut väliä, vaan kaikki tehtiin minua kuulematta. Enkä nyt meinaa, että päätöksiä pitäisi tehdä lapsen mielen mukaan, mutta edes joissain asioissa olisi kiva tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Siksi minustakin tuli takertuja lapsi. Oli kivaa päästä kavereiden luo,  kun niiden perheessä oli sellaiset inhimilliset rajat, selkeä vuorokausirytmi ja hyvä henki. Ei tarvinnut kuunnella aikuisen ongelmia. Jossain vaiheessa viereisessä talossa asuneet vanhemmat sitten kyllästyivät norkoiluun ja laittoivat mutsille kirjeen, ettei minua hirveästi kaipailla sinne ja kyselivät miksi en viihdy kotona. Siitä riemu repesi ja sain varmaan kotiarestia vuodeksi ja tietenkin minua lyötiin.

En oikein osaa ottaa kantaa AP:n tilanteeseen tuastastani johtuen. Sen kuitenkin olen päättänyt, että jos joskus tulen samaan lapsia, niin heidän kaverit ovat aina tervetulleita. Toivon myös, että omalla lapsellani olisi kaikki toisin kuin mitä itsellä oli.  Vaikka takertuja lapsi voi olla erittäin ärsyttävä, niin hyvinkin mahdollisesti lapsen kodissa kaikki ei ole hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran sanotte, että ei käy, et pääse leikkimään. Sen jälkeen ovi kiinni, ja ette todellakaan avaa ovea tai kommunikoi lapsen kanssa mitenkään koko loppupäivänä. Istutte vaikka sisällä koko perhe. Rinkuttakoonsa sitä kello maailman tappii asti, ovea ette aukaise. Kai se yön tullen pitää jonkin aikaa taukoa.

Jokainen huomioiminen palkitsee tätä lasta, ja siitäkös se innostuu.

Tuossa se pahin asia juuri onkin. Lapsi terrorisoi meitä. Stressaa ja kauhistuttaa ajatuskin, että istuisimme sisällä tuon takia. Johan me aloimme kulkea toista reittiä kotiin, ettei hän näkisi että olemme kotona.

Kun sanoin, että lapsi ei ole ilkeä, tarkoitin ettei hän ole sanonut rumasti tai ikävästi eikä kiusannut. Nyt kun joku siitä mainitsi, onhan tuo tosiaan rumaa ja ikävää käytöstä, kun potkitaan ja hakataan ovea.

Kiitos kaikista mielipiteistä ja näkökulmista. Kun yksikseen näitä miettii, oma näkökenttä supistuu huomattavasti.

Ap

Kaivele jostain sen äidin ja mahdollisesti myös isän numero ja soita hakemaan pois kun hakkaa ja potkii ovea. Joka ketrta.

Itse sanoisin puhelimessa että nyt heti viivana tänne hakemaan lapsi pois häiriköimästä tai teen lasun heitteille jätöstä ja soitan poliisit hakemaan lapsen.

Kuulostaa KAMALALTA tuollainen vaanimimen, manipulointi ja häiriköinti 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap vetää oven kiinni nenän edestä niin remputtaako lapsi ovikelloa sitten koko ajan.  Sanoo vain että ei käy nyt tulla teille ja piste ja ovi kiinni.

Näin hän juuri tekee. Ihan kuin ei just olisi sanottu ettei käy. Haluaa sanoa yhden jutun. Ja toisen. Hakkaa ja potkii ovea, vaanii pihan leikkipaikalla niin, ettei omat lapseni halua enää mennä sinne. Ja jos menevät, tämä tunkeutuu sisään samalla ovenavauksella kun omani tulevat kotiin.

Tiedän ettei vika ole lapsessa, mutta en voi mitään sille, että pelkästään hänen näkemisensä vituttaa. Tosin näen häntä useimmiten siinä oven takana tai kotonani.

Ap

Eikö lapsi olekaan siis hyväkäytöksinen?? Jos hakkaa ja potkii ovea, niin silloin aikuinen saakin kyllä sanoa tiukemmin ja vähän ärähtää. Ei tuollaista pidä sietää ollenkaan. 

Toisella pojallani oli tällainen riesa myös, mutta tämä ERITYISLAPSI kävi hänen kimppuunsa vain koulussa tai koulumatkalla. Hakkasi säbämailalla jos poika ei ollut hänen kanssaan (eivät koskaan olleet ystäviä), löi isoveljeäki, joka tuli apuun. Poika halusi vähän aikaa kävellä kouluun säbämaila kädessään, että voi torjua tämän erityislapsen jos taas käy kiinni.

Tämä erityislapsi asui naapuripihassa ja eräs äiti sieltä kertoi, että jos hänen poikansa ei ole kotona tai halua leikkiä tämän kanssa, kerrankin oli hakenut kotoaan vasaran ja hakkasi heidän ovikellonsa mäsäksi.

Tässä oli paljon kaikenlaista, mutta siinä vaiheessa kun poikani todella pelkäsi tätä erityislasta, otin yhteyden koulun rehtoriin. Käänteitä oli vaikka mitä, mutta lopulta rehtori kertoi erityislapsen vanhempien luvalla, että tämä on erityislapsi. En tiedä diagnoosia. Ehkä autisti?

Olisiko tämä tyttö sitten autisti (kaikki eivät ole samanlaisia)? Ei minusta lasun jättäminen mikään paha homma olisi. Ihmisten tilanteet vaihtuvat

Muutamia tyrkkyjä oli täälläkin jotka jäivät höpöttämään oviaukkoon. JOs lapseni eivät olleet kotona, en avannut ovea ollenkaan. JOs meille ei sopinut, kerroin asian ja sanoin että laitan nyt oven kiinni ja mene sinä kotiin. Kysymystulvaan kannattaa vastata vain: en tiedä. Ei kannata lähteä perustelemaan. Ei ole syytä.

Kuulostaa ihan lestadiolaisilta. Nyt vain järeät otteet käyttöön, älkää antako sen perheen pilata elämäänne. Ja tarvittaessa lasu, jos tuo ei lopu.

Joo kyllä asiaan pitäisi selvyys saada.

Olisiko mahdollisesti lestadiolaisten penska? Täällä etelä-Suomessa on muutamiakin lessukeskittymiä. Lapsia on vähintään neljä ja harrastetaan hyvin vapaata kasvatusta. Tunsin yhden tapauksen pari vuotta sitten. Äiti kotoisin jostain Haapavedeltä maalaismaisemista ja aina saanut juosta kesät ja muutenkin vapaana ja mielihalujensa mukaan naapureissa ja muualla. Kaikki siis sukulaisia lähes.

Otin vähäksi aikaa lastenhoitajapestin. Lapset tuolloin 9, 8, 5 ja 3. Aivan todella ärsyttäviä pikkupaskiaisia kaikki, paitsi tietysti 3-vuotias nyt oli enemmän vauva. Nämä pennut juoksivat soittelemaan muiden ovikelloja rivariolosuhteissa, vaikka kielletty oli. Joskus häipyivät muiden asuntoihinkin, johon kyllä tuli stoppi kun asiasta äidilleen sanoin. Kun muuttivat omaan taloon, siellä ei viihdytty, koska ei ollut telkkaria ja muuta. Kierivät sitten portaikossa itseään loukaten, naapuritalo oli rouvan veljen tekeillä oleva pytinki ja sinne juoksivat vaikka kielletty oli. Menivät vain sinne, vaikka ketään ei ollut kotona. Piiloutuvat sängyn alle.

Niin huonokäytöksistä lapsiporukkaa en ollut ennen tavannut. Äidin mielestä sinne sai tulla vanhempien tytärten kavereita ihan kuinka vaan. Siis minun vastuulleni! Siitä tein lopun, sanoin että minä en hyväksy sitä ylimääräistä vastuuta. Koko porukka odotti Suviseuroja ja sitä häsläämista siellä kun juostaan päätä pahkaa ja kaikki on kaikille avointa.

Hakkasivat toisiaan. Tekivät kaikkea pahaa heti kun silmä vältti. Talo oli osittain kesken ja sanoinkin siitä että eräälle parvekkeelle ei saa mennä (ei kaiteita). Tiesivät jo ennestään asian. Sinnehän se villein heistä heti kiipesi. Kerran vanhimman tyttären kaveri tuli ykskaks vain matkalaukku mukanaan. Hän tulee yöksi ja siis tietysti päiväksi minun niskoilleni. Kun lähdön aika tuli, hänelle ei järjestynyt kyytiä. Vanhin tytär suuttumassa minulle, kun sanoin etten voi enkä aio tätä tyttöä kotiin heittää.

Ihan hirveää kaaosta. Kukaan ei uskonut mitään. 

Rivarinaapurissa tätä porukkaa sanottiin apinalaumaksi. Oikeassa olivat. Kuvaus stemmasi.

Hommatkaa varmuusketju! Ei tarvitse avata ovea kokonaan, joten ei pääse sisälle :)

Ja ehdottomasti soitto kotiin, jos potkii ovea, tuohan on aivan järkyttävää! Rajoja pitää olla.

Moni aiemmista kuvauksista osuu yhteen myös minun naapurintyttööni. Ainoa ero on se, että olen 24v, asun poikaystäväni kanssa ja meillä ei ole lapsia. Tyttö on arvioilta 6-vuotias ja on taloyhtiömme Ulla Taalasmaa. Kyylää ja arvostelee kaikki rappuun tulevat ja jostain syystä tarkkailee erityisesti meidän asuntoamme. Hän haastattelee jokaisen vieraani ja vaatii tietää miksi on tullut käymään luonani. Todella ahdistava lapsi...  Monesti myös koittanut tunkea ovesta sisään koska haluaa nähdä meidän asunnon. En ole päästänyt enkä tule päästämään vaikka lapsista pidänkin. Tyttö on myös pari kertaa itkenyt krokotiilin kyyneliä käytävässä koska ei uskalla mennä kotiinsa yksin ja haluaa tulla meille "suojaan". Kun kysyin missä äiti on niin hän oli 5m päässä pyykkituvassa ja kaikki oli hyvin. Jos joskus hankin lapsia niin toivon ettei heistä tule noin röyhkeitä ja päällekäyviä, ehkä se on luonne- ja kasvatuskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Moni aiemmista kuvauksista osuu yhteen myös minun naapurintyttööni. Ainoa ero on se, että olen 24v, asun poikaystäväni kanssa ja meillä ei ole lapsia. Tyttö on arvioilta 6-vuotias ja on taloyhtiömme Ulla Taalasmaa. Kyylää ja arvostelee kaikki rappuun tulevat ja jostain syystä tarkkailee erityisesti meidän asuntoamme. Hän haastattelee jokaisen vieraani ja vaatii tietää miksi on tullut käymään luonani. Todella ahdistava lapsi...  Monesti myös koittanut tunkea ovesta sisään koska haluaa nähdä meidän asunnon. En ole päästänyt enkä tule päästämään vaikka lapsista pidänkin. Tyttö on myös pari kertaa itkenyt krokotiilin kyyneliä käytävässä koska ei uskalla mennä kotiinsa yksin ja haluaa tulla meille "suojaan". Kun kysyin missä äiti on niin hän oli 5m päässä pyykkituvassa ja kaikki oli hyvin. Jos joskus hankin lapsia niin toivon ettei heistä tule noin röyhkeitä ja päällekäyviä, ehkä se on luonne- ja kasvatuskysymys.

Repesin Ulla Taalasmaalle :D

Mutta osanotot, kuulostaa kamalalle! Mikä ihme nykyajan lapsia vaivaa?! Vai onko näitä ollut aina?

Onneksi meidän kerrostalossa ei asu lapsiperheitä.

Nil kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap vetää oven kiinni nenän edestä niin remputtaako lapsi ovikelloa sitten koko ajan.  Sanoo vain että ei käy nyt tulla teille ja piste ja ovi kiinni.

Näin hän juuri tekee. Ihan kuin ei just olisi sanottu ettei käy. Haluaa sanoa yhden jutun. Ja toisen. Hakkaa ja potkii ovea, vaanii pihan leikkipaikalla niin, ettei omat lapseni halua enää mennä sinne. Ja jos menevät, tämä tunkeutuu sisään samalla ovenavauksella kun omani tulevat kotiin.

Tiedän ettei vika ole lapsessa, mutta en voi mitään sille, että pelkästään hänen näkemisensä vituttaa. Tosin näen häntä useimmiten siinä oven takana tai kotonani.

Ap

Eikö lapsi olekaan siis hyväkäytöksinen?? Jos hakkaa ja potkii ovea, niin silloin aikuinen saakin kyllä sanoa tiukemmin ja vähän ärähtää. Ei tuollaista pidä sietää ollenkaan. 

Millä perusteella sanot autistiksi? Ihan vain koska se nyt tuli sulla mieleen?

Toisella pojallani oli tällainen riesa myös, mutta tämä ERITYISLAPSI kävi hänen kimppuunsa vain koulussa tai koulumatkalla. Hakkasi säbämailalla jos poika ei ollut hänen kanssaan (eivät koskaan olleet ystäviä), löi isoveljeäki, joka tuli apuun. Poika halusi vähän aikaa kävellä kouluun säbämaila kädessään, että voi torjua tämän erityislapsen jos taas käy kiinni.

Tämä erityislapsi asui naapuripihassa ja eräs äiti sieltä kertoi, että jos hänen poikansa ei ole kotona tai halua leikkiä tämän kanssa, kerrankin oli hakenut kotoaan vasaran ja hakkasi heidän ovikellonsa mäsäksi.

Tässä oli paljon kaikenlaista, mutta siinä vaiheessa kun poikani todella pelkäsi tätä erityislasta, otin yhteyden koulun rehtoriin. Käänteitä oli vaikka mitä, mutta lopulta rehtori kertoi erityislapsen vanhempien luvalla, että tämä on erityislapsi. En tiedä diagnoosia. Ehkä autisti?

Olisiko tämä tyttö sitten autisti (kaikki eivät ole samanlaisia)? Ei minusta lasun jättäminen mikään paha homma olisi. Ihmisten tilanteet vaihtuvat

Muutamia tyrkkyjä oli täälläkin jotka jäivät höpöttämään oviaukkoon. JOs lapseni eivät olleet kotona, en avannut ovea ollenkaan. JOs meille ei sopinut, kerroin asian ja sanoin että laitan nyt oven kiinni ja mene sinä kotiin. Kysymystulvaan kannattaa vastata vain: en tiedä. Ei kannata lähteä perustelemaan. Ei ole syytä.

Minä olen ollut tuollainen lapsi. Vanhempani olivat todella väkivaltaisia minua kohtaan ja pakenin sitä luuhaamalla toisten nurkissa aina kun mahdollista. Kukaan ei koskaan kysynyt miksi en halunnut olla kotona. En myöskään ymmärtänyt miksi oli sopimatonta olla aina kylässä, koska kukaan ei ollut opettanut minulle kyläilyn sosiaalisia sääntöjä. Kaverin vanhemmat olivat usein todella ilkeitä minua kohtaan, mutta enhän minä sitä hätkähtänyt, koska kotona oli vielä kamalampaa. Olin tottunut huonoon kohteluun, joten en ymmärtänyt että se tarkoitti sitä, että perhe haluaa olla välillä keskenään. Surullista, että kukaan ei koskaan puuttunut huonoihin kotioloihini. Toivottavasti tällä lapsella on kaikki kotona kunnossa.

Muistan kun lapsuuden kodissani oli riesana kaksi alle kouluikäistä lasta, tai lasten isä asui naapurissa, vanhemmat oli juuri eronneet. Lapset siis varmaan asuivat vuoroviikoin vanhempien luona.

Lapset olivat ehkä 4 ja 5 vuotiaat, en muista tarkkaan. Ite olin ehkä ala-asteen viimeisillä luokilla, eli lapset ei varsinaisesti mitään kaveri ikäisiä ollut. En tietenkään itsekään sillon lapsena ymmärtänyt, miksi lapset olivat aina meillä. Lapsien isällä oli siis alkoholi ongelma ja se joi siis pitkin päivää, oli humalassa lasten nähden ym. Yhden kerran muistan että olimme lasten isän kyydillä kaikki uimassa, ja lasten isä sammu uimarannalle ja minä sit kävelin näiden kahdrn pikkusen kans rannalta kotiin n3km matkan. Toisen kerran lasten isä ajoi ojaan, (me kaikki kyydissä)tod näk humalassa. Muistan myös jotain yksittäisiä tapauksia ku isä tuli hakeen lapsia ja nuorempi huusi täyttå kurkkua että ei halua tulla mukaan! Aika pian tämä kuitenkin sai lopun ja viikot isän luona loppuivat. Tapasivat varmaab isäänsä valvotusti joskus. Ei mennyt kauaakaan kun lasten isä löydettiin metsöstä kuolleena(kuoli siis suomeksi sanottuna viinaan).

Meillä oli tavallinen, turvallinen perhe ja lapset selvästi hakeutuivat meille(tai toiseen naapuriin) turvaan ja hakemaan huomiota. Nykyään lapset on käsittääkseni ihan tavallisia nuoria aikuisia.

Ehdottomasti lasu.

Tulee niin omia muistoja lapseni "kaverista". Ei siis ollut mikään oikea kaveri, mutta tunkeili meillä jatkuvasti. Sen lisäksi oli täysin rajaton, tonki kaappeja, juoksi 10 krt/15 minuuttia takaovesta oven paukahtaessa joka kerta täysillä. Meillä oli silloin tämä kuopus vauva ja pyysin lapsia pysymään ulkona, että saan vauvan päiväunille. Eikö tämä yksi juossut ovi paukkuen koko ajan tuosta? Kielsin soittamasta ovikelloa ja herätti varmaan joka toinen päivä vauvan päiväunilta ovikellolla. Joskus huusin ovella vihaisesti. Ainoa vieras lapsi, jolle olen ikinä huutanut. teippasin ovikellon päälle lappua yms., ettei vaan pimputa sitä vauvan nukkuessa. Ei auttanut.

Sitten kun sanoin, että lähdemme kaupoille ja sinun pitää lähteä kotiin, niin alkoi vängätä, että miksei voi olla siihen asti, kun lähdemme. Jäi usein norkoilemaan tuohon ulos, että näki meidän lähtevän. Epäili kai, että keksimme jotain valheita päästäksemme hänestä eroon. Ehkä kaikista omituisin, tavallaan säälittävinkin tapaus oli, kun olin taas kerran ajanut kotiin, niin ilmestyi noin 20 minuutin päästä ovelle rikkinäisen polven kanssa. Minä sitten putsasin ja teippasin, olisi taas halunnut jäädä tänne. Kertoi loukanneensa polven leikkipuistossa, josta on omaan kotiin 100m ja meille 300m, mutta tuli tänne sitten hoidattamaan polvensa. Kyllä mä sen tajusin, että heille on jotain ongelmaa kotona, mutta kun itsellä on kolme lasta, pienin vauva ja ei vaan jaksa. Joskus tyttö sanoi, että "oispa toi Maija munkin äiti...". Omituista, koska olin mielestäni aina äkeä ja kireä hänelle.

Teeppä niin että kun tuo äpärä tulee ovellenne niin otat sen istumaan eteiseen ja soitat poliisille että hakevat pois ja tyttöä et päästä poist teiltä muuta kuin poliisisaattueessa. Kerrot poliiseille kaiken ja he tekevät lasun.

Ymmärrän toki Ap.n harmituksen! Mutta selvästikään lapsella ei kotona ole kaikki hyvin. Oikea tapa ei nyt ole suuttua ja harmistua lapseen, vaan tarttis tehdä jottai. Jos kerran vanhemmat oi ongelmaa nää niin minäkin kallistun lasun puolelle, koska on ilmiselvää ettei noin voi jatkua mutta lasta täytyy auttaa.

Vanhempien pitää myös opettaa lapsia. Useimmat lapset viihtyy kylässä. Muistan lapsena, kun kivampi se oli toisilla olla kuin omassa kodissa. Siellä oli aina eri lelut, eri pihat ja kaikkea hauskaa. Oma kotini oli ihan hyvä, mutta tylsä. Olen tästä puhunut monien kanssa ja useimmat muistaa kyläilyjen olleen lapsena hauskempia kuin omassa olemisen kavereiden kanssa. MUTTA se on vanhempien velvollisuus huolehtia kohtuullisesta vastavuoroisuudesta. Lapsille pitää opettaa. Nyt meille, nyt menette sinne jne. Fiksujen vanhempien kanssa homma pelaa. Sitten on näitä junttivanhempia, jotka hyväksikäyttää toisia ja opettavat lapsensakin röyhkeiksi.

Meillä entisen asunnon pihapiirissä näitä oli kolme. Pitäisi kai surettaa heidän kohtalo, kun heidät tosiaan tuupataan pihalle aamulla ja illalla klo 23 ovat vieläkin ulkona huutamassa. Ei kuitenkaan sureta enää, vaan suoraan sanottuna ketut taa tämä jatkuva perässä roikkuminen ja huomion hakeminen. "Ei" tai "mene pois" kuuluu näiden lasten korvaan varmaan että "tule kohta uudelleen". En voi edes moikata enää, kun alkaa tämä loputon mihin te menette, mikä sun nimi on, missä sä asut, missä olet töissä (juu kyllä myös tätä on kysytty)... Huoh. En haluaisi olla ilkeä, mutta on pakko ei nuo muuten usko etten minä 30v aikuinen ihminen ole heidän kaveri tai varaemo.

Lapsi hakee turvallisen aikuisen, jos sitä ei löydy kotoa, siihen tarrataan, kun se löytyy muualta.

Oma lapseni toi kerran kotiin tällaisen takertujaksi osoittautuneen. Lapsen jutut olivat vähän samansuuntaisia, että on yksin kotona pitkiä aikoja, ym. Lapsi halusi jatkuvasti lainata lasteni leluja, ei kuunnellut, kun sanoin, että joihinkin asioihin ei kosketa ym.

Yh-äitiä näin lyhyesti kerran, mutta jo sen lyhyen hetken aikana kävi ilmi, että hän oli kyvytön laittamaan lapsilleen rajoja.

Lastensuojelu hoiti tapauksen, tyttö ilmeisesti otettiin huostaan, koska hävisi lasteni koulusta, eikä häntä näkynyt äitinsäkään kanssa.

Minä tekisin tuossa tapauksessa lastensuojeluilmoituksen. Se tarkoittaa lastensuojelutarpeen selvittämistä, kyllähän lasun ihmiset sitten katsovat, onko pitempiaikaiseen asiakkuuteen tarvetta. Ilmoituksen voi kösittääkseni tehdä nimettömänä. Syyksi kertoisin huolen siitä, että lapsi kertomansa mukaan on pitkiä aikoja yksin kotona, haluaa olla teillä, eikä halua mennä kotiin, vanhempia ei kiinnosta lapsen olinpaikka, eikä lapsella ole vanhempien suunnasta rajoja, esim. kotiintuloaikaa iltaisin (eihän se mikään lakisääteinen ole, mutta käytännössä kaikilla on, ainakin täälläpäin ja jos ei ole kiinteää, niin ainakin sovittu joku aika, tai sitten vanhemmat soittavat perään) ja lapsella on vaikeuksia noudattaa sääntöjä.

Lastensuojelulla on monilla paikkakunnilla ennaltaehkäisevää työtä, joka tietysti vähentää sitten sen varsinaisen suojelun tarvetta. Ei aina tarvitse olla alkoholisti- tai mielenterveysongelmainen vanhempi, asioihin voi puuttua ennen kuin asiat kulminoituvat.

Minä ehkä ihan omaa uteliaisuuttani ottaisin sopivalla hetkellä lapsen kylään ja jututtaisin kunnolla, kyselisin hänen kotioloistaan. Etenkin kaikesta siitä, mitä hän teillä ihmettelee. "Onko sulla kotiintuloaikaa? Miksi ei? Eikö teillä syödä joka ilta yhdessä, Miksi ei? Jne" Ja sitten aina perustelet, että miksi teillä tehdään niin:" Minä haluan vanhempana tietää, missä mun lapset menee ja että he ovat kunnossa ja illalla pitää mennä ajoissa nukkumaan. Siksi meillä on kotiintuloaika lapsilla. Me syömme yhdessä ilman ulkopuolisia joka ilta, koska haluamme viettää yhdessä aikaa koko perheen kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Jokainen kertoo, mitä kuuluu ja jokainen kuulee toisten kuulumiset. Tämä vahvistaa meidän perhettä ja auttaa suunnittelemaan aikatauluja ym." Jne. Tietysti omia realiteetteja seuraten

Voi olla, että lapsi ei vastauksissaan puhu totta, mutta pointti onkin antaa hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi, ei niinkään ehkä sanoilla, vaan kohtaamisen kautta. Ja auttaa häntä ymmärtämään teidän perhettä.

Mutta tosiaan se lasu, siellä päättävät kyllä, onko aihetta toimenpiteisiin.

Samanlainen kokemus meillä. Lapsi oli lastensuojelutapaus. En ilmoittanut, mutta asia ratkesi muuten. Voi olla todella kiusallista tuollainen.

Julmaa tämä nykyaika! Minä minä ja minä... Mua vitutt.. toi/noi naapurin kakarat mun perässä aina juoksee jne...

yhtään ei pysähdytä miettimään miksi se lapsi toimii niin? Miksi se hädissään takertuu minuun? Miksi se hakee turvaa meiltä?

Hyvin usein lapsi on se viaton uhri!

Tehkää jotain älkääkä katako vihaanne lapsen päälle!