Riesana napurin lapsi

Meillä on ollut myös samantapainen ongelma. Asumme omakotitalo alueella mieheni kanssa eikä meillä ole lapsia. Kuitenkin naapuruston lapset tulevat usein pihallemme täysin kyselemättä tai tulevat soittamaan ovikelloa (useaan otteeseen peräjälkeen) ja pyytävät saada leikkiä koiranpentumme kanssa. Aluksi tämä oli ok kun lapsia oli vain muutama ja ymmärsivät lähteä pyynnöstä kotiinsa. Pian lapsia tuli kuitenkin joukolla lisää, lopuksi lähemmäs kymmenen lasta kerrallaan, joista pienimmät aivan vaippapeppuja. Koiramme on kiltti, mutta pentu vielä, eikä se aina ymmärrä miksi huutavat lapset juoksevat sen kimpussa. Lopulta meni niin överiksi, että lapset saattoivat vain tulla sisälle, meillä ei ole takaovi lukossa ollessamme kotona, ja alkoivat penkoa kaappeja ym. Pidän itse lapsista mutta tuo meni mielestäni yli. Meillä ei myöskään ole mitään tietoa, mistä talosta lapset tulevat, vanhempia emme ole nähneet koskaan. Lopulta mieheni joutui sanoa tiukkaan sävyyn, että sisälle ei saa tulla eikä ovikelloa rämpyttää kun koira pelkää. Ovat nyt olleet poissa jonkin aikaa. Ajattelin kuitenkin sanoa myös vanhemmille, kun heitä näen että parempi jos lapset ovat kotona. Jos joku vahinkokin sattuisi siitä syytettäisiin tietysti meitä, koiran omistajia. Tiukka linja on uskoakseni paras lähestymistapa, vaikka lapsille voikin olla vaikea sanoa tiukasti ei, varsinkin vieraille. 

No siis mitä se lapsi sitten oikeasti tekee kun sanot että ei käy nyt ja laitat oven kiinni? Tulee tietty kohta uudestaan, mutta et kai avaa sitä ovea uudestaan? Miten pitkään jaksaa istua ovenne takana jos et reagoi pimputukseen ollenkaan?

Vai menetkö joka kerta avaamaan ja jäät jankkaamaan, jopa päästät sisälle saakka?

Ja että onko ovikellossa patterit, nehän saa pois, tai saa kai manuaalisenkin jotenkin pois toiminnasta.

Jos soittelee ovikelloa/hakkaa/potkii ovea, ette reagoi ja avaa hänelle. Ei mitään mahdollisuuksia esittää kysymyksiä, jne.

Jos tulee sisään luikahtamalla, niin sitten samantien käännytys takaisin ulos ja heiheit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap vetää oven kiinni nenän edestä niin remputtaako lapsi ovikelloa sitten koko ajan.  Sanoo vain että ei käy nyt tulla teille ja piste ja ovi kiinni.

Näin hän juuri tekee. Ihan kuin ei just olisi sanottu ettei käy. Haluaa sanoa yhden jutun. Ja toisen. Hakkaa ja potkii ovea, vaanii pihan leikkipaikalla niin, ettei omat lapseni halua enää mennä sinne. Ja jos menevät, tämä tunkeutuu sisään samalla ovenavauksella kun omani tulevat kotiin.

Tiedän ettei vika ole lapsessa, mutta en voi mitään sille, että pelkästään hänen näkemisensä vituttaa. Tosin näen häntä useimmiten siinä oven takana tai kotonani.

Ap

Eikö lapsi olekaan siis hyväkäytöksinen?? Jos hakkaa ja potkii ovea, niin silloin aikuinen saakin kyllä sanoa tiukemmin ja vähän ärähtää. Ei tuollaista pidä sietää ollenkaan. 

Kerran sanotte, että ei käy, et pääse leikkimään. Sen jälkeen ovi kiinni, ja ette todellakaan avaa ovea tai kommunikoi lapsen kanssa mitenkään koko loppupäivänä. Istutte vaikka sisällä koko perhe. Rinkuttakoonsa sitä kello maailman tappii asti, ovea ette aukaise. Kai se yön tullen pitää jonkin aikaa taukoa.

Jokainen huomioiminen palkitsee tätä lasta, ja siitäkös se innostuu.

Tiukempaa linjaa ja sanomista vaatii tilanne nyt. Tuossahan olisi jo tiukan puhuttelun paikka, että ovea ei rimputeta ja potkita.

Ei tarkoittaa ei ja oven taakse ei tarvitse tulla norkoilemaan ja häiriköimään. Sisälle ei tulla luvatta, jne.

Olette nyt olleet aivan liian lepsuja tuon tytön ja perheen suhteen.

Siis eikö lapsen pitänyt olla hyväkäytöksinen? Potkii ja hakkaa ovea jos ette avaa? 

Voi ristus mitä vässyköitä ap ja koko perhe ovat. Jos ei aikuinen ihminen kykenee sanomaan lapselle selviä ohjeita, niin kärsi sitten. Eiköhän tuokin 8-vuotias luovuta jossain vaiheessa.

Tiedän tunteen. Meillä jäi lapsi jopa jopa "odottamaan" oven ulkopuolelle, kun sanoin että nyt ei sovi tulla eikä lapset pääse ulos koska alan tekemään ruokaa ja syömme. "Kauanko teillä menee?" -en osaa sanoa. Voi olla ettei tänään sovi ollenkaan. "Voinko odottaa eteisessä?" -Nyt ei sovi tulla kylään. Kohta on varmaan teilläkin ruoka-aika. Pitäisikö sinun mennä kotiin? "Voinko odottaa käytävässä?" -Älä odota, koska *piip* ei välttämättä tänään pääse ulos ollenkaan. Mene vain kotiin. "Okei" ja jäi käytävään odottamaan ja istui siellä vielä tunninkin päästä...

Neuvoni, sinä aikuisena vain sanot, että tänään ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Kerran sanotte, että ei käy, et pääse leikkimään. Sen jälkeen ovi kiinni, ja ette todellakaan avaa ovea tai kommunikoi lapsen kanssa mitenkään koko loppupäivänä. Istutte vaikka sisällä koko perhe. Rinkuttakoonsa sitä kello maailman tappii asti, ovea ette aukaise. Kai se yön tullen pitää jonkin aikaa taukoa.

Jokainen huomioiminen palkitsee tätä lasta, ja siitäkös se innostuu.

Tuossa se pahin asia juuri onkin. Lapsi terrorisoi meitä. Stressaa ja kauhistuttaa ajatuskin, että istuisimme sisällä tuon takia. Johan me aloimme kulkea toista reittiä kotiin, ettei hän näkisi että olemme kotona.

Kun sanoin, että lapsi ei ole ilkeä, tarkoitin ettei hän ole sanonut rumasti tai ikävästi eikä kiusannut. Nyt kun joku siitä mainitsi, onhan tuo tosiaan rumaa ja ikävää käytöstä, kun potkitaan ja hakataan ovea.

Kiitos kaikista mielipiteistä ja näkökulmista. Kun yksikseen näitä miettii, oma näkökenttä supistuu huomattavasti.

Ap

Muistan itsekin lapsuudestani tällaisen "kaverin", jota ei saanut millään lähtemään kotiinsa. Tällä ei ollut mitään kotiintuloaikoja, eivätkä vanhempansa ikinä kyselleet häntä kotiin syömään. Minäkin olin avaamatta ovea, keksin valkoisia valheita ja lopulta sanoin suoraan etten enää halua leikkiä hänen kanssaan, koska iltaisin oli vaikeaa saada häntä lähtemään meiltä pois.

Porukalla vanhempieni kanssa tätä käytöstavattomuuttaan ihmettelimme. Kyseessä ei ollut mikään syrjäytynyt perhe, vaan vanhemmat olivat ihan koulutettuja ja työssäkäyviä ihmisiä. Kerran muistan, kun leikimme pihalla, että muu perhe oli lähdössä johonkin autollaan ja isä sanoi tälle kaverilleni auton ikkunasta, että he lähtevät ravintolaan syömään. Eivät edes pyytäneet tätä lastaan mukaan...

Tästä viisastuneena pidän aina tiettyä etäisyyttä tuntemattomiin, liian rohkeisiin lapsiin. Tiedän, että osa kehtaa länkyttää vieraammillekin aikuisille vastaan. Oman lapseni tarharyhmässä on tällainen esimerkillinen rajaton tapaus, joka tunkee tuntemattomien syliin, hakee huomiota ja kadehtii toisilta mummoa.

Sitten on näitä vanhempia, joista on mukavaa työntää lapsensa kaveruuden varjolla toisten vastuulle jatkuvasti, että pääsevät itse vapaalle. He ovat juurikin näitä innokkaimpia kaverin/yökyläilyn hakijoita ja tosiaan, kuten joku aiemmin hyvin sanoikin, "koko kylä kasvattaa" - meinigin innokkaimpia kannattajia.

Oletko vienyt lapsen kädestä pitäen kotiin kun ei usko? Onko sinulla vanhempien yhteystietoja? Voithan soittaa vanhemmille aina kun lapsi ilmestyy ovelle ja vaatia vanhemmat hakemaan lapsen koska teillä on muuta. Huomaavat vanhemmatkin kuinka rasittavaa jatkuva häirintä on. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut myös samantapainen ongelma. Asumme omakotitalo alueella mieheni kanssa eikä meillä ole lapsia. Kuitenkin naapuruston lapset tulevat usein pihallemme täysin kyselemättä tai tulevat soittamaan ovikelloa (useaan otteeseen peräjälkeen) ja pyytävät saada leikkiä koiranpentumme kanssa. Aluksi tämä oli ok kun lapsia oli vain muutama ja ymmärsivät lähteä pyynnöstä kotiinsa. Pian lapsia tuli kuitenkin joukolla lisää, lopuksi lähemmäs kymmenen lasta kerrallaan, joista pienimmät aivan vaippapeppuja. Koiramme on kiltti, mutta pentu vielä, eikä se aina ymmärrä miksi huutavat lapset juoksevat sen kimpussa. Lopulta meni niin överiksi, että lapset saattoivat vain tulla sisälle, meillä ei ole takaovi lukossa ollessamme kotona, ja alkoivat penkoa kaappeja ym. Pidän itse lapsista mutta tuo meni mielestäni yli. Meillä ei myöskään ole mitään tietoa, mistä talosta lapset tulevat, vanhempia emme ole nähneet koskaan. Lopulta mieheni joutui sanoa tiukkaan sävyyn, että sisälle ei saa tulla eikä ovikelloa rämpyttää kun koira pelkää. Ovat nyt olleet poissa jonkin aikaa. Ajattelin kuitenkin sanoa myös vanhemmille, kun heitä näen että parempi jos lapset ovat kotona. Jos joku vahinkokin sattuisi siitä syytettäisiin tietysti meitä, koiran omistajia. Tiukka linja on uskoakseni paras lähestymistapa, vaikka lapsille voikin olla vaikea sanoa tiukasti ei, varsinkin vieraille. 

Lapsiin kannattaa suhtautua kuin pikkuoraviin - jos oravia syöttää ja lellii herkuilla , niin hetken päästä on kokonainen oravajengi (kirjaimellisesti)  hyppimässä niskaan tyyliin "missä herkut".

Huh, onhan tuo rumaa käytöstä jos rinkuttaa ovikelloa ja potkii ovea! Jestas, mä varmaan karjahtaisin kunnolla että "nyt loppuu se oven potkiminen ja ovikellon rimputus, mene kotiis siitä! Tänne ei sulla ole enää asiaa, onko selvä!" (tai ei ehkä edes tuota "onko selvää", koska sehän on niinkuin kysymys  :D)

 Joskus vaan pitää ärähtää kunnolla, parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä ja kellon rinkutus.

Sanoitko ap, että saattavat olla jonkin uskonlahkon edustajia tämän lapsen perhe? Miten en ois yllättänyt...siskon naapurissa/lähellä ok-taloalueella asuu lestadiolaisperhe, jonka lapset haahuilee ja vaeltelee muiden pihoilla ja kodeissa päivät läpeensä. Oli sitten oksennustautia omassa perheessä tai ei, perheen äiti vain kuittaa että "joo, no yks lapsista oksenteli aamulla kyllä..." Ja muut lapset lähetetään heti aamusta leikkimään muiden pihoille. Tosi törkeää ja muista piittaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Muistan itsekin lapsuudestani tällaisen "kaverin", jota ei saanut millään lähtemään kotiinsa. Tällä ei ollut mitään kotiintuloaikoja, eivätkä vanhempansa ikinä kyselleet häntä kotiin syömään...

Porukalla vanhempieni kanssa tätä käytöstavattomuuttaan ihmettelimme. Kyseessä ei ollut mikään syrjäytynyt perhe, vaan vanhemmat olivat ihan koulutettuja ja työssäkäyviä ihmisiä. Kerran muistan, kun leikimme pihalla, että muu perhe oli lähdössä johonkin autollaan ja isä sanoi tälle kaverilleni auton ikkunasta, että he lähtevät ravintolaan syömään. Eivät edes pyytäneet tätä lastaan mukaan...

Ehkäpä lapsista joista ei vanhemmat liiemmin välitä saati rakasta, tulee juuri näitä "kylänluutia".

Riesana kotona, riesana kylässä.

Kumma ettei vanhempia edes hävetä?

Kyllä siinä lapsessakin on vikaa jos puhetta ei ymmärrä. Ei ainoastaan perheensä vika.

Sano vaikka että teillä on tarttuva tauti joten ei voi tulla jos muuta et keksi.

Uhkaa poliisilla, sano että rikkoo jatkuvasti teidän kotirauhaa. Näin minä ehkä tekisin. Voit myös sanoa että teette lastensuojeluilmoituksen ja käske kertomaan vanhemmilleen.

Kovat otteet käyttöön välittömästi. 

Meillä vastaavasta kokemusta mutta sillä erotuksella että naapurin tyttö oli pidetty ja tervetullut meille.

Ruokittiin ja sai meillä leikkiseuraa. Mukavia lapsuusmuistoja. Asui pihapiirissä myös sellainen tyttö jota emme halunneet vieraaksi ja teimme sen hänelle myös selväksi. Tyttö oli ilkeä niin kuin äitinsäkin. 

Roundupilla nuo lähtee, kantsii kysyä K-raudasta.

Vierailija kirjoitti:

Roundupilla nuo lähtee, kantsii kysyä K-raudasta.

Ei toimi. Olen käyttänyt Rounduppia ihan ohjeiden mukaisesti, mutta en ole päässyt napureista eroon.

Olin itse tuollainen lapsi, josta AP kirjoittaa. Pahimmillaan menin luokkakaveria hakemaan kouluun niin aikaisin, että koko perhe nukkui vielä. Kävin useammassa kyläpaikassa, en vain yhdessä, joten en ehkä kuormittanut yhtä paikkaa niin paljon. En muista, että mistään olisi sanottu rumasti tai suoranaisesti ajettu pois. Mutta uskon että olen ollut varmasti ylimääräinen ei-toivottu vierailija.

Se, miksi olin tuollainen kylänluuta, johtui siitä että mielenterveysongelmainen äitini hakkasi minua. Hän ei käynyt myöskään töissä, joten oli aina kotona. Tuntui, että äitini vihasi minua, tai ei ainakaan välittänyt pätkääkään, siksi halusin olla mahdollisimman paljon pois kotoa.

Mielestäni kylänluutalapsien tilanteisiin pitäisi puuttua. Kaikki ei ole kotona kohdallaan, jos lapsi on päiväajasta enemmän kylässä kuin kotona. Voi kun joku aikuinen olisi välittänyt ja lähtenyt kohdallani kyselemään mistä on kysymys! Jos silloinen tilanteeni tapahtuisi nyt, minut olisi huostaanotettu.

Nyt ap soitat sinne sossuun tai sitten ärähdät kerran kunnolla. Sanot sille lapselle että jos tuo häiriköiminen ei lopu niin soitat poliisit. Perään voit sanoa että kerran viikossa voi tulla jos omat lapsesi kuitenkin haluavat välillä leikkiä hänen kanssaan. Menet vaikka sinne oven ulkopuolelle jos et halua että omat lapsesi kuulevat. Minusta tuntuu että mikään muu ei nyt enää auta.