Lue keskustelun säännöt.
Riesana napurin lapsi
09.07.2017 |
Naapurin tytöstä on tullut todellinen ongelma perheellemme. Kun tulemme väsyneinä päivän päätteeksi töistä ja koulusta, kaupasta, harrastuksista, lomalta...alle 5 minuuttia ja tyttö on oven takana.
Ei suinkaan hakemassa kavereita ulos, vaan linnoittautuskseen meille, tai seuratakseen perässä jopa harrastuksiin jos mahdollista. Aina siihen asti kunnes on aika käydä nukkumaan.
Tullessaan hän sanoo, että saa olla niin kauan kunnes kyllästymme ja heitämme hänet ulos! Kun on ollut ruoka-aika, hän on saanut syödäkseen. Nyt en enää halua häntä ruokapöytääni, ja olen ystävällisesti sanonut että ehkä hänen oma perheensä mielellään söisi hänen kanssaan. Monesti hän myös ilmoittaa heti tullessaan, että on nälkä tai että aikoo syödä meillä.
Mielestäni ei ole meidän vastuullamme lähettää lasta kotiin kun "kyllästymme". Ei myöskään kuskata häntä mukana lasten harrastuksissa, kaupassa tai ravintolassa. Eikä ruokkia tai hoitaa.
Tyttö myös kyseenalaistaa ihan kaiken...Miksi menette niin aikaisin nukkumaan? Miksi syötte tähän aikaan? Miksi pitää mennä kotiin? Miksi teette näin tai noin? Miksimiksimiksi...
Aloimme tulla kotiin toista kautta, ettei tyttö näkisi että olemme kotona. Pian lapset halusivat olla hiirenhiljaa kun ovikello soi...
Silloin aloin ajatella, että vika taitaa kyllä olla meissä...jos aikuiset ihmiset eivät saa hoidettua tällaista asiaa puhumalla.
Siispä keskustelemaan vanhempien kanssa. Kertaakaan emme olleet tavanneet heitä ennen tätä keskustelutuokiota, vaikka heidän lapsensa lähestulkoon asui meillä. Vanhemmat ihmettelivät mikä tässä on ongelma. Kerroimme heille, että kun tulemme väsyneinä töistä, emme kaipaa vieraita. Lasten läksyt jää tekemättä, he olisivat mieluiten lähtemättä harrastuksiin, meillä ei ole missään välissä mahdollisuutta vaihtaa rauhassa päivän kuulumisia jne. Tämä on aiheuttanut monta riitaa kotonamme. Heidän mielestään ongelma on meidän tavassamme kasvattaa laspsia jos em asiat ovat ongelma. He olivat sitä mieltä, että on pelkästään ok, että me päätämme, miten kauan lapsi saa meillä viipyä. Me ajattelemme, että he sysäävät päätöksen ja vastuun lapsensa kotiintuloajasta meille.
Nyt emme enää tiedä mitä tehdä. Pelkkä ovikellon ääni stressaa. Tiedän, voimme olla päästämättä häntä kotiimme, mutta on rasittavaa joka päivä torjua tunkeilijaa... Kyse on 8-vuotiaasta lapsesta. Onko muutto muualle ainoa keino päästä eroon tästä riesasta...
Kommentit (326)
Trolli
Yleensä hyväksikäyttö tapahtuu niin, että halutaan lapselle kavereita ja esitetään lapsirakasta, mutta järjestetään niin että paikka olla on lähempänä naapurin korvia kuin omia,
Tai lapsi on aina eri kaverilla loisimassa, eli löytää hyvin nopeasti aina uuden, kun asia tulee puheeksi,
Tosin itseäni ei haittaisi ylimääräinen perässäkävelijä, jos oikeasti vanhemmat heikoilla ja pyytävät apua, eikä lapsi ole mikään kiusaajatapaus, eli vanhemmat hiljaisua ja syrjäänvetäytyviä ennemmin kuin juorupiirikuningattaria (tämmöisiäkin voi vanhemmissa olla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on omat lapset vielä niin nuoria etteivät itekseen kulje, mutta ystävien ja sukulaisten isompia lapsia seurannut niin heillä ainakin kun tulee joku vieras lapsi kyläilemään niin lapsi eka kysyy vanhemmalta että saako tulla, äiti sanoi että jos ei saa, niin pitää tulla kotiin. Sitten lapsen puhelin soi, jos kyläilypäätös heltiää ja sieltä äiti soittelee että tule siihen ja siihen aikaan sitten pois. Sitten vielä pyytää ilmoittamaan kun lähtee tulemaan kotiin päin ja mahdollisesti vielä soittaa tälle mun sukulaiselle tai ystävälle ja kertoo että sano vaan jos pitää lähteä pois aiemmin.
Kyselevät siis kovasti perään ja lapset itsekin tietävät että kotiin sitten pitää mennä syömään tiettyyn aikaan.
Nämä kyläluutat vaikuttavat omituisilta jos heidän perään ei kysellä, eikä heillä ole koskaan kiirettä kotiin. Miksi ei? Mitä lie siellä kotona odottaa? Vai odottaako kukaan?
Jos eivät ole jotain moniongelmaisia, niin eivät vaan jaksa vanhemmuutta. Lastensuojelusta voisi kysellä apua.
Koko kylä kasvattaa, mutta siinä pitää sitten myös itsekin osallistua kasvattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Meillä jäi lapsi jopa jopa "odottamaan" oven ulkopuolelle, kun sanoin että nyt ei sovi tulla eikä lapset pääse ulos koska alan tekemään ruokaa ja syömme. "Kauanko teillä menee?" -en osaa sanoa. Voi olla ettei tänään sovi ollenkaan. "Voinko odottaa eteisessä?" -Nyt ei sovi tulla kylään. Kohta on varmaan teilläkin ruoka-aika. Pitäisikö sinun mennä kotiin? "Voinko odottaa käytävässä?" -Älä odota, koska *piip* ei välttämättä tänään pääse ulos ollenkaan. Mene vain kotiin. "Okei" ja jäi käytävään odottamaan ja istui siellä vielä tunninkin päästä...
Neuvoni, sinä aikuisena vain sanot, että tänään ei sovi.
Neuvoni, aikuisena, on että viimeistään tuon jälkeen kun kielloista huolimatta jää odottamaan tunniksi oven taakse, on aika jutella lapsen kanssa että mikä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on omat lapset vielä niin nuoria etteivät itekseen kulje, mutta ystävien ja sukulaisten isompia lapsia seurannut niin heillä ainakin kun tulee joku vieras lapsi kyläilemään niin lapsi eka kysyy vanhemmalta että saako tulla, äiti sanoi että jos ei saa, niin pitää tulla kotiin. Sitten lapsen puhelin soi, jos kyläilypäätös heltiää ja sieltä äiti soittelee että tule siihen ja siihen aikaan sitten pois. Sitten vielä pyytää ilmoittamaan kun lähtee tulemaan kotiin päin ja mahdollisesti vielä soittaa tälle mun sukulaiselle tai ystävälle ja kertoo että sano vaan jos pitää lähteä pois aiemmin.
Kyselevät siis kovasti perään ja lapset itsekin tietävät että kotiin sitten pitää mennä syömään tiettyyn aikaan.
Nämä kyläluutat vaikuttavat omituisilta jos heidän perään ei kysellä, eikä heillä ole koskaan kiirettä kotiin. Miksi ei? Mitä lie siellä kotona odottaa? Vai odottaako kukaan?Jos eivät ole jotain moniongelmaisia, niin eivät vaan jaksa vanhemmuutta. Lastensuojelusta voisi kysellä apua.
Koko kylä kasvattaa, mutta siinä pitää sitten myös itsekin osallistua kasvattamiseen.
Joo, yleensä puolin ja toisin vanhemmat soittelee ja sopii nuo lasten asiat.
Jos muksu on selkeästi oman onnensa nojassa missä milloinkin, on aika siihen puuttua ja tarksitaa tilanne. Jos siis tietty välittää edes pikkasen siitä muksusta ja näkee oman harmituksen läpi.
Ymmärrän. Seinänaapurissa asuu yh-isä tai vuoroviikkovanhempi kai oikea nimitys. Silloin kun tyttärensä on hänellä, tyttö lähes asuu meillä. Kyseessä 8v lapsukainen. Omani on jo 11v joten häntäkin ahdistaa olla kokoajan tytön kanssa. Minun käy sääliksi tyttöä, tuntuu ettei isänsä huolehdi kovin hyvin ruokapuolesta saati pukeutumisesta.
Sovimme säännöt, että ulkona voivat leikkiä (jos omani haluaa) ja työpäivinä ei tulla kuin max. Tunniksi. Tämäkin tuntui itsestäni tosi pjaskalta koska eihän se tytön vika ole että isänsä ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Seinänaapurissa asuu yh-isä tai vuoroviikkovanhempi kai oikea nimitys. Silloin kun tyttärensä on hänellä, tyttö lähes asuu meillä. Kyseessä 8v lapsukainen. Omani on jo 11v joten häntäkin ahdistaa olla kokoajan tytön kanssa. Minun käy sääliksi tyttöä, tuntuu ettei isänsä huolehdi kovin hyvin ruokapuolesta saati pukeutumisesta.
Sovimme säännöt, että ulkona voivat leikkiä (jos omani haluaa) ja työpäivinä ei tulla kuin max. Tunniksi. Tämäkin tuntui itsestäni tosi pjaskalta koska eihän se tytön vika ole että isänsä ei välitä.
Herranjestas miten ihminen voi olla avuton!
Valitetaan vaan eikä toimita. Tytöllä on varmasti kännykkä, pyydä jos voisit saada äidin numeron kun haluaisit jutella/kysyä äidiltä yhtä asiaa...
selvität tietääkö äiti tilanteesta? Tuskin äiti tietää, ettei isä vietä tytön kanssa aikaa vaan lykkää naapuriin.
Näin minä tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Seinänaapurissa asuu yh-isä tai vuoroviikkovanhempi kai oikea nimitys. Silloin kun tyttärensä on hänellä, tyttö lähes asuu meillä. Kyseessä 8v lapsukainen. Omani on jo 11v joten häntäkin ahdistaa olla kokoajan tytön kanssa. Minun käy sääliksi tyttöä, tuntuu ettei isänsä huolehdi kovin hyvin ruokapuolesta saati pukeutumisesta.
Sovimme säännöt, että ulkona voivat leikkiä (jos omani haluaa) ja työpäivinä ei tulla kuin max. Tunniksi. Tämäkin tuntui itsestäni tosi pjaskalta koska eihän se tytön vika ole että isänsä ei välitä.
Herranjestas miten ihminen voi olla avuton!
Valitetaan vaan eikä toimita. Tytöllä on varmasti kännykkä, pyydä jos voisit saada äidin numeron kun haluaisit jutella/kysyä äidiltä yhtä asiaa...
selvität tietääkö äiti tilanteesta? Tuskin äiti tietää, ettei isä vietä tytön kanssa aikaa vaan lykkää naapuriin.
Näin minä tekisin.
On tuokin joskus mielessä käynyt. En kuitenkaan voi alkaa syyttämään tätä isää vain mututuntumalta. Tuntuu enemmänkin siltä, että tämä pikku 8v ihannoi meidän 11v ja isä ei vaan osaa laittaa sitä ruokaa, mutta tarjoaa kuitenkin jotakin ruokaa, tyttö vaan olisi ja söisi meillä mieluumin. Isän kanssa on tylsää (itse sanoi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisin päin ongelma. Lasten kaverina perheen ainokainen. Meillä veljekset parin vuoden ikäerolla.
Tämän ainokaisen kanssa pitäisi aina olla ja heidän pihallaan. Hänen pitäisi saada määrätä mitä leikitään ja missä.
Hän pyrkii aina sorsimaan meidän nuorempaa lasta leikeissä.Ja hänen äitinsä pyytää meidän poikaa yökylään melkein joka viikonloppu. Haluaa lapselleen kaverin koska muuten koko ajan kiukuttelee ja sanoo että on tylsää.
Meidän poika taas välillä tuumaa että en mää jaksa mennä taas niille.
Ja kokee tämän lapsen ja äidin käytöksen ahdistavana.(Ja uskallanko sanoa, me ollaan lestadiolaisia mutta lapsen kaveri ei.)
Oli muuten kiva asua ainoana lapsena lestadiolaisperheen vieressä koko lapsuus. Nämä asenteet ainokaista kohtaan siirtyivät kivasti lapsille, jotka hieroivat asian naamaani. Olihan se tietty vaihtelua sille helvetillä pelottelulle.
En nyt vastaa ihan suoraan ap:lle mutta, herranjumala, itse olen rampannu kaverilla ja kaveri meillä ties kuinka monta vuotta, eikä asiasta ikinä tehty noin kauheeta showta. Tosin oltiin kyllä kuin sisaruksia, kummankin vanhemmat ottivat kummatkin avosylin kyläilemään. Kummatkin söi joko kotona tai kaverilla ja yökylään mentiin koska haluttiin, kunhan se kummankin vanhemmille sopi. En itse ymmärrä tätä 'pari kertaa viikossa kyläileen ja muutaman kerran yökylään muutamassa kuukaudessa', toki kouluaikoina ei nyt välttämättä tarvitse yökylässä olla, mutta muksutkin tajuaa aivan varmasti sen. Mutta kai lapsi nyt saa ystäviään tavata silloin kun siltä tuntuu ja se kaikille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli rauhallisessa lähiössä 80-luvulla aika vapaata, vanhemmat eivät huolestuneet jos meitä ei näkynyt tuntikausiin. Tosin aikuiset pitivät aina silmällä meitä ja soittivat vanhemmille jos tehtiin tyhmyyksiä. Itselle ei olisi koskaan tullut mieleen vaatia ruokaa tai kinuta sisälle pääsyä. Jos kaverin vanhempi sanoi: "Äitisi taitaa kaivata sinua." Niin lähdin samantien.
Tuntuu että sen ajan lapsista on tullut vanhempia joille on itsestäänselvää että lapset haahuilevat ulkona ja itse voi käydä vaikka asioilla. Unohdetaan että 80-luvulla pistettiin vielä useimmille lapsille tiukat rajat. Vanhemmille ihmisille ei sanottu vastaan saati naapureita terrorisoitu tai isä karjui kotona ja sai arestia. Välinpitämättömät vanhemmat tuntuvat olevan niitä pahimpia nykypäivänä. Ei rangaistuksia, lapsia ei haluta nuhdella koska ei haluta nähdä lapsen itkua ja jos kaverin vanhemmat uskaltavatkin sanoa kullannupulle jostakin asiasta niin tälle aikuiselle karjutaan pää punaisena "Älä sinä minun lapsiani kasvata!"
Yksi tyttö oli minun kaverini ja soitti kelloa jopa kello 11 illalla (oltiin 6-v.) ja äiti hämmentyneenä ilmoitti että olen ollut nukkumassa kello kahdeksasta asti. Tyttö kommentoi: "Aika aikaisin teillä mennään nukkumaan!" Hänen veljensä 15-vuotias ja 16-vuotias kiusasivat huvikseen 6-vuotiaita lapsia. Uhkailua ajaa päälleni pyörällä tms. Ja olin heidän siskonsa paras ja ainut kaveri.... Heidän äitinsä pyysi minulta usein anteeksi. "Eivät he pahaa tarkoita!" Nyt vanhempana hirvittää ajatuskin. Millainen teinipoika saa kiksinsä 10 vuotta nuoremman pikkutytön kiusaamisesta?
Meillä ei kyllä tyttö uskaltanut juuri sisälle tulla koska kuorma-autoa ajava isäni arvosti rauhaa työpäivän jälkeen. Tämä tyttö nimittäin "lainasi" ponejani koska "Mulla on tämän ponin äiti joten tämä tulee asumaan sen luo!" Isä meni tytön luo ja käski hakea ponin takaisin minulle. Olin nolona kun isällä oli maine "pelottavana" kavereitteni parissa. Nyt ymmärrän että isäni näki että kaveri otti minusta niskaotteen. Isäni ei koskaan lapsille huutanut mutta hänellä oli tiukka ja muodollinen puhetyyli kuin poliisilla.
Itse en sinun tapauksessasi antaisi lapselle ruokaa. Se on minusta ihmeellinen tapa muutenkin vaikka hyväätarkoittava. On vanhempien tehtävä ruokkia lapsi jos sellaisen on tehnyt. Onko heillä paljonkin lapsia jos ovat lestadiolaisia? Ajattelevatko he säästävänsä menoissa jos kehottavat lapsia syömään kavereillaan? Miten röyhkeää. Sinä et ole ravintola. Minun äiti ei koskaan ruokkinut ketään jos ei ollut syntymäpäivä. Vettä sai aina.
Oven potkimiseen ja rinkutukseen on nostettava äänen volyymia. "Ja SINÄ ET tule oven taakse rinkuttamaan, hakkaamaan ja potkimaan ja häiritsemään minua "Vielä yhdella asialla". Minä olen väsynyt kuuntelemaan ovikelloa ja sinä olet riesaksi." Et anna hänen sanoa vastaan vain laitat oven kiinni. Jos vielä rinkuttaa niin kerrot ystävällisesti että on rikos häiriköidä ihmisiä.
On aikuisiakin jotka eivät ota kohteliasta kauttarantain sanottua kieltoa vakavissaan. Nämä ovat niitä jotka jo lapsena väänsivät kavereittensa ja aikuisten vapaa-ajan oman tahtonsa mukaiseksi.
Kuulostaa aika kamalalta, olisin varmaan itsekin hukassa tollasessa tilanteessa. Järkyttävää käytöstä tytön vanhemmilta! Mutta tottahan se on että tuolla perheessä saattaa (huom. saattaa) olla jotain vialla, ja tekisin itse niin kuin moni muukin on ehdottanut ja kyselisin lapselta kotioloista ja päättäisin jatkosta (vanhemmille soitto vai lastensuojeluilmoitus tms.) sen perusteella. Jos perheessä on jotain vialla, niin sossuun/poliisille soitto on oikeasti tytön kannalta pitkällä aikavälillä todennäköisesti hyvä juttu, vaikka tuntuukin siinä hetkessä ehkä ikävältä.
Kiinnostaisi kuulla, miten tässä käy. Oikeasti huolettaa tyttö, mutta ei naapurin lapset voi olla jatkuvasti sun vastuulla. Tsemppiä ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisin päin ongelma. Lasten kaverina perheen ainokainen. Meillä veljekset parin vuoden ikäerolla.
Tämän ainokaisen kanssa pitäisi aina olla ja heidän pihallaan. Hänen pitäisi saada määrätä mitä leikitään ja missä.
Hän pyrkii aina sorsimaan meidän nuorempaa lasta leikeissä.Ja hänen äitinsä pyytää meidän poikaa yökylään melkein joka viikonloppu. Haluaa lapselleen kaverin koska muuten koko ajan kiukuttelee ja sanoo että on tylsää.
Meidän poika taas välillä tuumaa että en mää jaksa mennä taas niille.
Ja kokee tämän lapsen ja äidin käytöksen ahdistavana.(Ja uskallanko sanoa, me ollaan lestadiolaisia mutta lapsen kaveri ei.)
Oli muuten kiva asua ainoana lapsena lestadiolaisperheen vieressä koko lapsuus. Nämä asenteet ainokaista kohtaan siirtyivät kivasti lapsille, jotka hieroivat asian naamaani. Olihan se tietty vaihtelua sille helvetillä pelottelulle.
Kyse meillä ei ole mistään asenteesta. Tämä on ihan jokapäiväistä äksöniä.
Mun mielestä voi valita sen yksilapsisuuden (sikäli mikäli asia on itse valittavissa), mutta sitten täytyisi jaksaa olla sen lapsen seurana.
Oli perhetausta mikä vaan niin käytöstapoja voi opettaa lapsilleen. Ja sitä että aina ei saa haluamaansa.
Huh vaikuttaa erityisen raivostuttavalta ipanalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssä lastensuojelussa ja luin koko ketjun. Mielestäni on turhaa ilkeillä lapselle, mutta muutos tilanteeseen on tultava. Tekisin niin, että soittaisin lapsen vanhemmille tai menisin käymään. Kertoisin lapsen käytöksestä lyhyesti ja totuudenmuksisesti. Kertoisin, miten paljon se arkeanne häiritsee. Käyttäisin sanaa kotirauhan häirintä. Sanoisin vanhemmille, että vastuu lapsesta on heillä ja heidän täytyy saada lapsen käytös muuttumaan. Sanoisin myös, että jos kyse olisi aikuisesta, olisin jo ajat sitten pyytänyt apua poliisilta. Lapselle ei voi poliisia soittaa, mutta jos vanhemmat eivät saa käytöstä muuttumaan, ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. Sen sanoisin vanhemmille myöskin. Jos tuo ei saa vanhempia puuttumaan lapsen käytökseen, on selvästi oikeasti syytä olla lasuun yhteydessä.
Tästä tilanteesta ei valitettavasti ole ulospääsyä "mukavana naapurina". Mutta kotirauhanne ja perhesovun takia tämä on tehtävä. Tsemppiä!
MitäTääNykymenoOikeenOn kirjoitti:
En nyt vastaa ihan suoraan ap:lle mutta, herranjumala, itse olen rampannu kaverilla ja kaveri meillä ties kuinka monta vuotta, eikä asiasta ikinä tehty noin kauheeta showta. Tosin oltiin kyllä kuin sisaruksia, kummankin vanhemmat ottivat kummatkin avosylin kyläilemään. Kummatkin söi joko kotona tai kaverilla ja yökylään mentiin koska haluttiin, kunhan se kummankin vanhemmille sopi. En itse ymmärrä tätä 'pari kertaa viikossa kyläileen ja muutaman kerran yökylään muutamassa kuukaudessa', toki kouluaikoina ei nyt välttämättä tarvitse yökylässä olla, mutta muksutkin tajuaa aivan varmasti sen. Mutta kai lapsi nyt saa ystäviään tavata silloin kun siltä tuntuu ja se kaikille sopii.
Urpo. Ihan eri asia ottaa lapsen kaveri usein kylään kuin että joku naapurin kakara (josta omat lapset eivät edes pidä) ahdistelee ja häiriköi jatkuvalla syötöllä.
Mulla verenpaineet nousee ja vitutusviisari värisee jo kun edes mietin että itse pitäisi kestää tuollaista kakaraa...vaanimassa nurkkien takana leveä hymy naamalla ja silmät innosta laajentuneina...tunnista toiseen, päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Mitä tuo kauhukakara sitten sanoo kun kerrot ettei voi tulla ja isket oven kiinni? Soittaako todella vaan uudelleen kelloa ja seisoo siinä typerä hymy naamalla? 😂
Meillä toisin päin ongelma. Lasten kaverina perheen ainokainen. Meillä veljekset parin vuoden ikäerolla.
Tämän ainokaisen kanssa pitäisi aina olla ja heidän pihallaan. Hänen pitäisi saada määrätä mitä leikitään ja missä.
Hän pyrkii aina sorsimaan meidän nuorempaa lasta leikeissä.
Ja hänen äitinsä pyytää meidän poikaa yökylään melkein joka viikonloppu. Haluaa lapselleen kaverin koska muuten koko ajan kiukuttelee ja sanoo että on tylsää.
Meidän poika taas välillä tuumaa että en mää jaksa mennä taas niille.
Ja kokee tämän lapsen ja äidin käytöksen ahdistavana.
(Ja uskallanko sanoa, me ollaan lestadiolaisia mutta lapsen kaveri ei.)