Miksi ihmeessä aina korostetaan, että ruoka pitää syödä pöydän ääressä?

Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista. 

Aivan kuin läskitohtorin ohjelmassa asiakkaat.

Tarkoitus ehkä keskittyä siihen ruokaan ja seuraan, ei johonkin Uuvatit rannalla kännissä ilma vaatteita -sarjaan?

Ihmiset syövät nykyään liikaa. Tutkitusti telkan edessä tulee syötyä enemmän ihan huomaamattaan. Pöydän ääressä ruokailuun keskittyy paremmin.

Pöydän ääressä on tarkoitus myös seurustella perheenjäsenten kanssa. Keskittyä toisen kuulumisiin, olla yhdessä. Tämä on tärkeää mielenterveydelle ja perhesuhteille.

Nautitaan siitä ruoasta ja seurasta eikä telkkarin katsomisesta. 

Mua aina ihmetyttää nuo sohvalla syövät jenkkisarjoissa. Lautanen sylissä ja siinä taiteillaan. Onko nuo koskaan edes kokeillu miten paljon pöytä helpottaa syömistä.

Ei sitä pöytää varmaan turhan takia ole keksitty. 

Mutustella on kamala sana.

Itse erityisherkkänä vihaan nähdä ja kuulla toisten syömistä. Jos joudun istumaan toisten kanssa samaan pöytään, valtava inho ja raivo heitä kohtaan valtaa minut. Ei siinä mitään mukavia keskustella. Telkkari helpottaa asiaa, koska sen äänet peittävät ällöttävät mussutukset. Mieluimmin kyllä menen ihan yksin toiseen huoneeseen syömään ja luen kirjaa samalla. Telkkarin äänetkin ovat nimittäin rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Itse erityisherkkänä vihaan nähdä ja kuulla toisten syömistä. Jos joudun istumaan toisten kanssa samaan pöytään, valtava inho ja raivo heitä kohtaan valtaa minut. Ei siinä mitään mukavia keskustella. Telkkari helpottaa asiaa, koska sen äänet peittävät ällöttävät mussutukset. Mieluimmin kyllä menen ihan yksin toiseen huoneeseen syömään ja luen kirjaa samalla. Telkkarin äänetkin ovat nimittäin rasittavia.

Tarttisko tuohon jotain hoitoa? 

Ruokapöydän ääressä syödään, vieraat. Kotona voi napostella tv:n ääressä jne

Itse ihmettelen samaa.

En ite koskaan syö pöydässä siis kotona.

Mulla on lapsuudesta mukavat muistot, kun syötiin aina yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse erityisherkkänä vihaan nähdä ja kuulla toisten syömistä. Jos joudun istumaan toisten kanssa samaan pöytään, valtava inho ja raivo heitä kohtaan valtaa minut. Ei siinä mitään mukavia keskustella. Telkkari helpottaa asiaa, koska sen äänet peittävät ällöttävät mussutukset. Mieluimmin kyllä menen ihan yksin toiseen huoneeseen syömään ja luen kirjaa samalla. Telkkarin äänetkin ovat nimittäin rasittavia.

Jaa, miten pärjäät työelämässä, lounaat, kahvitauot, kokoukset, palaverit?

On olemassa sellainen juttu kuin siedätyshoito.

Sitä käytetään myös joissakin muissakin yliherkkyystiloissa, kuten allergioissa.

Ei se erityisherkkyys ole mikään etuoikeus kenellekään.

Jokaisen meistä on siedettävä monia asioita, vaikka ne miten inhottaa ja ärsyttää ja kiusaa itseä.

On yksinkertaisesti sopeuduttava tiettyihin asioihin elämässä, ei sitä voi välttää kukaan ihminen.

Luulisi nyt perheen kokoontuvan ruokapöytään yhdessä ja keskustelevan mitä kellekin kuuluu. Jos yksin asuu, niin sama kai missä syö. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä pöytää varmaan turhan takia ole keksitty. 

Pöytä se on sohvapöytäkin, toimii ihan samalla tavalla kuin ruokapöytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä pöytää varmaan turhan takia ole keksitty. 

Pöytä se on sohvapöytäkin, toimii ihan samalla tavalla kuin ruokapöytä.

Huono jo ergonomian takia. Selkä kyyryssä syödään. 

Vierailija kirjoitti:

Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista. 

Seurustella? Keskustella? Kuulostaa kamalalta. Onko nämä niitä viime vuosituhannen juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Luulisi nyt perheen kokoontuvan ruokapöytään yhdessä ja keskustelevan mitä kellekin kuuluu. Jos yksin asuu, niin sama kai missä syö. 

Whatsapp-viestit on keksitty. Tieto kulkee kauempaakin, ei tarvi istua saman pöydän ääreen sen takia.

Tulee helposti syötyä liikaa, kun se on sellainen sivutoiminen mutustelu, ruokapöydän ääressä voi keskittyä nauttimaan  siitä syömisestä ja mahdollisesti seurastakin.

Asuin välillä yksin, mutta kun olin saanut laihdutettua itseni, aloin syödä yksinkin ateriat pöydän ääressä.

Paino voi alkaa pudota jo siitä, että ei syö sängyssä tai sohvalla, jos on vähän levoton sielu.

Monissa paikoissa maailmalla, esim. Britanniassa asunnot ovat kaupungeissa niin pieniä, että ruokapöytää ei sovi huusholliin ja pakon edestä syödään sitten sohvatarjottimilta.