Riesana napurin lapsi

En ymmärrä.Jos sanoo jämäkästi,että ei käy ja vetää oven kiinni,niin ei kai se lapsi seinän läpi tule!Joka kerta vaan niin,niin loppuu kyllä jossain vaiheessa.

Olet AP saanut hyviä neuvoja muilta ihmisiltä napakasti sanomisesta, rajojen asettamisesta ja säännöistä. Sen sijaan, että näitä kokeilisit (erityisesti sitä, että teille sisälle ei saa tulla vaan leikitään ulkona), sanoit ettei mikään auta ja tukastako pitäisi raahata ulos. Tuntuu ettet ole kuunnellut lainkaan.

Kasvata selkäranka ja kokeile näitä neuvoja ennen kuin sanot ettei mikään auta. Nyt on aika ottaa se aikuisen rooli ja olla jämäkkä. Luot säännöt ja alat pitämään näistä kiinni. Tulosta syntyy varmasti muutaman viikon kuluessa. Jos lipsut vähänkin niin palaatte varmasti takaisin samaan tilanteeseen.

AP miten niin mikään ei auta? Jos olette kieltäneet tyttöä tulemasta ja sanoneet suoraan ei ovella, niin miten hän päätyy aina teille? Ymmärrän, että monta kertaa ein sanominen monta kertaa voi tuntua raskaalta työpäivän jälkeen, mutta sitä tilanne nyt tuntuu vaativan. Vaikka kuinka tulisi uudelleen, selität lapselle että tänään ei voi tulla ja te haluatte olla tänään koko illan oman perheen kanssa eli hänen ei tarvitse tulla takaisin. Oletko koittanut viedä häntä kotiin kun kieltäydyt? Minusta ei vaadi ilkeyttä tai rumasti sanomista, voit lapsillesi näyttää vaan hyvällä esimerkillä että ei tarkoittaa ei, mutta sitä ei tarvitse huutaa. Kuulostaa kyllä rasittavalta lapselta!

Meillä oli samanlainen lapsi nurkissa, kun omamme oli 6-7 -vuotias ja tuo oli hänen eskari-/koulukaverinsa. Yksi juttu on, että älä selitä. Lopeta selittäminen. Tuollaisilla lapsilla on käsittämätön kyky saada aikuinen "keskustelemaan" jokaisesta komennosta ja loppujen lopuksi vesität omaa ohjettasi lapsen jankutuksen jälkeen. Siinä joutuu ihan kovettamaan itsensä. Kun tuo kysyy "miksi", opettele vastaamaan, että "kun mä sanon" ja jos jatkaa, niin sanot, että "en mä keskustele tästä". Hyviä on myös "ei mun tarvi perustella". Ja yhden vastauksen jälkeen et suostu lainkaan enää selittämään. Ei sitä tarvi tehdä töykeästi, sen voi tehdä leppoisasti hymyillen samalla, mutta jämäkästi. Esimerkiksi tuo maanvaiva on edelleen mulle ystävällinen teini ja moikkaa vastaantullessa. Ei lapset katkeriksi jää, jos on ystävällinen jämäkkyydessään ja tiukkuudessaan. Kaikenlainen ärripurreilu on sellaista, että lapsille jää "trauma".

Jos ovat lessuja niin sano että helvetin tulijärveen joutuu jos vielä tulee ovellenne.

On ihan pakko vastata sinulle!  Nimittäin minulla oli ihan täsmälleen samanlainen ongelma kuin sinulla, aikaa tästä on vain lähes kolmekymmentä vuotta!! Poikani olivat perhepäivähoidossa melkein naapurissa. Hoitopaikan tyttö oli vain 4,5 vuotias, kun ongelma alkoi. En edes aina ehtinyt työntää rattaita kotiin asti nuorempi poika rattaissa, kun tyttö oli jo tullut esikoisen perässä kotiini. Lähes joka päivä tuli ja oli usein iltaan asti, valitti nälkäänsä ja kyseli kaikkea juuri niin kuin sinunkin tapauksessa. Olin hermoromahduksen partaalla.

Nyt vuosia myöhemmin, jo isoäitinä ymmärrän asiaa paremmin. Sinunkin luona käyvä lapsi ei saa kotoa sitä, mitä normaalin lapsen kodissa kuuluu saada. Huolenpitoa, huomiota, kivaa yhdessä tekemistä perheen kesken. Hän on ottanut teistä uuden perheen itselleen. Te olette olleet ystävällisiä tälle lapselle, ruokkineet ja huomioineet häntä. Vika ei ole suinkaan teissä eikä tässä lapsessa vaan lapsen omissa vanhemmissa.

Itselläni on kolme lasta. Vuosien varrella meillä vieraili useita kaikkien kolmen kavereita. Vain kaksi tällaista lasta muistan. Kukaan ei tullut hakemaan kotiin koko päivänä, ei soittanut syömään. Kodissa on vika, ei lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Monta hyvää neuvoa jämäkkyydestä, päättäväisyydestä ja suoraan sanomisesta näissä viesteissä. Asia, mikä tässä juuri ahdistaa, on se, että näitä on jo kokeiltu. Joku kirjoitti kynnysmattona olemisesta. En koe olevani sellainenkaan. Tukastako pitäisi kiroillen raahata lapsi ulos, vai mitä...

Tuntuu ettei M-I-K-Ä-Ä-N tehoa. Tyttö on kohta taas bumerangina takaisin ovellamme. Vanhemmilla tuntuu olevan sellainen asenne, että vihaamme lapsia. Perusteita lasulle tässä ei todellakaan ole. Jos joku aikuinen käyttäytyisi näin, olisin soittanut poliisille jo kuukausia sitten. Voiko lapsesta tehdä ilmoituksen esim kotirauhan rikkomisesta? Ihmiset, joille olen tästä puhunut, suhtautuvat tähän huvittineesti ja ehdottavat ratkaisuksi juuri tuon päättäväisesti sanomisen ja oven kiinni vetämisen. Mutta kun se ei auta!

Koen, että tämä pikku terroristi tuhoaa ison osan vapaa-ajastamme. Vaikka hän ei juuri nyt olisi tunkeutunut kotiimme, tiedämme kaikki, että ovikello kohta soi. Se kieltäminen ja väittely on ihan jokapäiväistä.

Kyllä tuossa on nimenomaan aihetta tehdä lasu. Soitat soskuun ja kerrot mitä vanhemmat sanoivat kun sanoit asiasta ja sen että lapsi jää yksin kotiin jatkuvasti. Ei ole normaalia että lapsi on vastentahtoisilla naapureilla hoidettavana. Lisäksi on omien vanhempien tehtävä opettaa lapsille miten käyttäytyä niin että tulee muiden kanssa toimeen eikä jätä taakseen niitä rikkoutuneita kaverisuhteita.

Uskoisin että yhteydenotto lastensuojeluun ratkaisee myös koko ongelman. Ovat nimittäin aika kovapäisiä jos vielä laittavat lasun jälkeen lapset teille.

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat lessuja niin sano että helvetin tulijärveen joutuu jos vielä tulee ovellenne.

Piirrelkää lasten kanssa piirustuksia helvetin tulimerestä joka kerta kun lapsi tulee teille.

Ei mitään muuta leikkiä kuin helvetin tulimerileikkejä.

Tuleeko lapsi teille saadakseen katsoa televisiota, kotonahan sitä ei ole jos ovat lessuja.

Kannattaisikohan vielä kerran, ennen "isoa pamausta" yrittää keskustella tytön vanhempien kanssa. Lapset ovat taitavia manipuloimaan myös vanhempiaan. Tyttö on ehkä kotonaan kertonut, että olette antaneet hänelle luvan olla teillä niin paljon kuin haluaa. Jämäkkää esiintymistä tarvittaisiin myös näitä vanhempia kohtaan. Selvä kielto, että teille ei saa tulla, että ette jaksa ettekä halua olla hoitopaikkana koko ajan. Jos ei vieläkään auta, niin sitten ei varmaan auta kuin määrätietoisella otteella joka ikinen kerta taluttaa lapsi pois ovelta ihan omalle pihalle asti. Voi siinä vähän aikaa mennä, ennen kuin tyttö uskoo, että olette tällä kertaa tosissanne. Mutta kannattaisikohan kokeilla. Hentomielisyydellä ette tätä taistelua voita.

Muistui mieleen samanlainen tapaus meidän naapurustosta kun eräs tyttö (vajaa 10-vuotias) vietti pitkiä päiviä meillä, vaikka ei ollut edes lastemme kaveri. Yritettiin Ap:n tavoin hyvällä ja monella tavalla, mutta mikään ei auttanut. Lopulta oli pakko selittää tytölle, että ensi kerralla meidän lapset tulevat teille leikkimään. Että meillä ollaan vastavuoroisia ja lapsemme käyvät myös kaveriensa luona eikä vain niin päin, että meillä ollaan aina. Ei tullut sen jälkeen.

En tunne vanhempia kovin hyvin, mutta uskon, että kyse oli siitä, että halusivat vain "ulkoistaa" lapsenhoidon. Meitä siis hyväksikäytettiin ilmaisina lapsenvahtina.

Uskomatonta ettei vanhempia kiinnosta tuon ikäisen lapsensa liikkeet. Ei soiteta kotiin, ei soiteta syömään, annetaan olla pitkää päivää tuntemattomien ihmisten luona. Itse en ikinä antaisi lastemme olla pitkiä päiviä jonkun perheen nurkissa, joita en edes tunne!

Mitä on tuonkin tytön meno teini-ikäisenä kun ei edes tuon ikäisenä yhtään välitetä ja katsota perään. Sitten ei kannata ihmetellä, jos meno on ihan holtitonta. Tuo on myös todella noloa tytölle itselleen kun tajuaa kasvaessaan, etteivät vanhemmat katsoneet perään ja opettaneet, ettei tuolla tavalla voi vieraiden luona asua.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas.

Monta hyvää neuvoa jämäkkyydestä, päättäväisyydestä ja suoraan sanomisesta näissä viesteissä. Asia, mikä tässä juuri ahdistaa, on se, että näitä on jo kokeiltu. Joku kirjoitti kynnysmattona olemisesta. En koe olevani sellainenkaan. Tukastako pitäisi kiroillen raahata lapsi ulos, vai mitä...

Tuntuu ettei M-I-K-Ä-Ä-N tehoa. Tyttö on kohta taas bumerangina takaisin ovellamme. Vanhemmilla tuntuu olevan sellainen asenne, että vihaamme lapsia. Perusteita lasulle tässä ei todellakaan ole. Jos joku aikuinen käyttäytyisi näin, olisin soittanut poliisille jo kuukausia sitten. Voiko lapsesta tehdä ilmoituksen esim kotirauhan rikkomisesta? Ihmiset, joille olen tästä puhunut, suhtautuvat tähän huvittineesti ja ehdottavat ratkaisuksi juuri tuon päättäväisesti sanomisen ja oven kiinni vetämisen. Mutta kun se ei auta!

Koen, että tämä pikku terroristi tuhoaa ison osan vapaa-ajastamme. Vaikka hän ei juuri nyt olisi tunkeutunut kotiimme, tiedämme kaikki, että ovikello kohta soi. Se kieltäminen ja väittely on ihan jokapäiväistä.

Kyllä tuossa on nimenomaan aihetta tehdä lasu. Soitat soskuun ja kerrot mitä vanhemmat sanoivat kun sanoit asiasta ja sen että lapsi jää yksin kotiin jatkuvasti. Ei ole normaalia että lapsi on vastentahtoisilla naapureilla hoidettavana. Lisäksi on omien vanhempien tehtävä opettaa lapsille miten käyttäytyä niin että tulee muiden kanssa toimeen eikä jätä taakseen niitä rikkoutuneita kaverisuhteita.

Uskoisin että yhteydenotto lastensuojeluun ratkaisee myös koko ongelman. Ovat nimittäin aika kovapäisiä jos vielä laittavat lasun jälkeen lapset teille.

Tuo että pukataan lapsi tavallaan hoitoon naapuriin tai kauemmaksikin kaverin kotiin, on varmaan tavallista.  Meilläkin oli lapsen kavereita joskus joka päivä leikkimässä.  Yksi ilmoittikin että jos saan teillä ruokaa niin en mene kotiin koko päivänä.  Sitten ilmoitettiin jos ruoka ei ollut hyvää tms.  Liian lepsua tietysti meiltä.

Meidän naapurissa asuu myös samanlainen riesa. Toisaalta käy vähän sääliksi, kun kotona ei ole opetettu rajoja ja tapoja... Sanon kyllä nykyään ihan suoraan, että tänään ei pääse tms.

Meidän lapsi halusi usein  olla rauhassa kotona ja esim. lukea tai katsoa yksin videoita tms.   Hän ei halunnut olla aina kavereiden kanssa.  Kun joku kaveri tuli kysymään ovelle niin hän joskus pyysi minua, äitiään, sanomaan että nyt ei voi olla, koska ei itse viitsinyt.  Kun aikuinen sanoi että ei nyt voi olla niin lapset uskoivat heti.   Ei aikuinen ole vieraalle lapselle selitysvelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta ettei vanhempia kiinnosta tuon ikäisen lapsensa liikkeet. Ei soiteta kotiin, ei soiteta syömään, annetaan olla pitkää päivää tuntemattomien ihmisten luona. Itse en ikinä antaisi lastemme olla pitkiä päiviä jonkun perheen nurkissa, joita en edes tunne!

Mitä on tuonkin tytön meno teini-ikäisenä kun ei edes tuon ikäisenä yhtään välitetä ja katsota perään. Sitten ei kannata ihmetellä, jos meno on ihan holtitonta. Tuo on myös todella noloa tytölle itselleen kun tajuaa kasvaessaan, etteivät vanhemmat katsoneet perään ja opettaneet, ettei tuolla tavalla voi vieraiden luona asua.

   Niin, lapsi ei itse tajua vielä tuossa iässä, että noin ei voi tehdä.  Se on vanhempien asia saoa lapselle että ei voi mennä naapuriin koko ajan ja keksiä lapselle harrastuksia ja tekemistä.  Kyllähän sen muistaa itsekin että ei sitä ymmärtänyt lapsena kuinka kauan voi olla kylässä.

Muistoja vuosien takaa kirjoitti:

On ihan pakko vastata sinulle!  Nimittäin minulla oli ihan täsmälleen samanlainen ongelma kuin sinulla, aikaa tästä on vain lähes kolmekymmentä vuotta!! Poikani olivat perhepäivähoidossa melkein naapurissa. Hoitopaikan tyttö oli vain 4,5 vuotias, kun ongelma alkoi. En edes aina ehtinyt työntää rattaita kotiin asti nuorempi poika rattaissa, kun tyttö oli jo tullut esikoisen perässä kotiini. Lähes joka päivä tuli ja oli usein iltaan asti, valitti nälkäänsä ja kyseli kaikkea juuri niin kuin sinunkin tapauksessa. Olin hermoromahduksen partaalla.

Nyt vuosia myöhemmin, jo isoäitinä ymmärrän asiaa paremmin. Sinunkin luona käyvä lapsi ei saa kotoa sitä, mitä normaalin lapsen kodissa kuuluu saada. Huolenpitoa, huomiota, kivaa yhdessä tekemistä perheen kesken. Hän on ottanut teistä uuden perheen itselleen. Te olette olleet ystävällisiä tälle lapselle, ruokkineet ja huomioineet häntä. Vika ei ole suinkaan teissä eikä tässä lapsessa vaan lapsen omissa vanhemmissa.

Itselläni on kolme lasta. Vuosien varrella meillä vieraili useita kaikkien kolmen kavereita. Vain kaksi tällaista lasta muistan. Kukaan ei tullut hakemaan kotiin koko päivänä, ei soittanut syömään. Kodissa on vika, ei lapsessa.

Näinhän se on, mutta silti hankala tilanne, kun se kuormittaa koko perhettä ja hankaloittaa jokapäiväistä elämää.

Sitten on niitäkin, jotka huutavat "yhteisöllisyyden" perään ja ovat itse nimenomaan niitä, jotka hyötyvät "yhteisöllisyydestä" ja siitä, että joku muu huolehtii lapsista. Joku muu kokkaa joka päivää kaksi ravitsevaa ateriaa. Joku muu selvittää lasten väliset riidat. Joku muu katsoo niiden perään etteivät joudu vaaraan jne. Koko kylä kasvattaa on näiden mielestä just tosi kiva, kun heidän ei tarvitse vaivautua.

Jos ap vetää oven kiinni nenän edestä niin remputtaako lapsi ovikelloa sitten koko ajan.  Sanoo vain että ei käy nyt tulla teille ja piste ja ovi kiinni.

Meillä kävi myös lapsia kun oli kenneli, halusivat silittää koiria. Aikamme annoimme kunnes sitten vaimo ärjäsi niin, että kuului Stadiin asti, että toiminta ei miellytä häntä, eikä hän pidä sitä sopivana. Pian tämän jälkeen perhe muutti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap vetää oven kiinni nenän edestä niin remputtaako lapsi ovikelloa sitten koko ajan.  Sanoo vain että ei käy nyt tulla teille ja piste ja ovi kiinni.

Näin hän juuri tekee. Ihan kuin ei just olisi sanottu ettei käy. Haluaa sanoa yhden jutun. Ja toisen. Hakkaa ja potkii ovea, vaanii pihan leikkipaikalla niin, ettei omat lapseni halua enää mennä sinne. Ja jos menevät, tämä tunkeutuu sisään samalla ovenavauksella kun omani tulevat kotiin.

Tiedän ettei vika ole lapsessa, mutta en voi mitään sille, että pelkästään hänen näkemisensä vituttaa. Tosin näen häntä useimmiten siinä oven takana tai kotonani.

Ap