Kysymys teille, jotka olitte korkeintaan keskenkertaisia koko koulun läpi

Olen DI ja nainen, vastaan suuren konsernin taloushallinnosta. Olin koulussa kasin oppilas, mutta onnistuin pääsemään teknilliseen korkeakouluun.

Olen osa-aikatyössä.Menot ovat kuitenkin poikkeuksellisen pienet omistusasunnossa joten pienet tulot riittävät kevyesti.

Lääkäri ja kasvatustieteen kandidaatti, kiinnostuin opiskelista vasta lukion jälkeen. Olin aina keskinkertainen koulussa, mikä kohdallani tarkoitti sitä, että kotoa päin ei mitään vaadittu, eikä motivaatiota ollut tehdä läksyjä, ja sain kaikesta aika lailla 8. Molemmat vanhempani ovat myös lääkäreitä.

minusta tuli lastentarhanopettaja. kiinnostuin opiskelemisesta vasta yli 20 vuotiaana.

Olen ollut keskiarvoltani keskitasoa. Olen ollut joissakin aineissa todella hyvä, mutta joissakin aineissa todella huono.  Kuitenkin pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi kauppatieteistä.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu on helppo. Eliittikouluissa on vaativampaa. Seiska peruskoulusta on todella vähän, ellei ole erityislapsi tai vammainen.

ainakin ennen peruskoulussa numerot oli vahvasti pärstäkerrottu. ylppäreissä sitten tietyt suosikit "alisuorittivat" (olivat saaneet liian hyviä numeroita "tuntiaktiivisuudella") ja tietyt (usein pojat) yllättäen "ylisuoriutuivat" (numerot olivat alakanttiin häiriökäytöksen takia), kun oma ope ei enää vastannut arvosanoista.

Yläasteen päättötodistus oli 7,5.

Menin opistotutkinnon kautta yliopistoon, valmistuin maisteriksi ja päädyin lopulta johtoryhmän jäseneksi ulkomaiseen pörssiyhtöön. Olen asunut nyt 12 vuotta ulkomailla.

Ei ole välttämättä mun alaa lopultakaan, todennäköisesti päädyn vaihtamaan vielä alaa näin keski-iässä johonkin 'tavallisempaan' ihan siitä syystä että elämässä olisi kiva tehdä kuitenkin jotain merkityksellistä.

Olin aina kasin oppilas, ja minusta tuli asianajaja.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina kasin oppilas, ja minusta tuli asianajaja.

Oliko yliopisto-opiskelun työmäärä aluksi rankkaa?

Olen toivottoman keskinkertainen edelleen, oikeastaan olen mennyt alaspäin siitä. Suuria unelmia oli ja tavallaan pääsinkin alkuun niiden toteuttamisessa hyvän opiskelupaikan ja muutamien muiden mahdollisuuksien myötä... mutta olen sössinyt ne ja nyt olen melkolailla eksyksissä elämässäni. En tiedä johtuiko keskinkertaisuuteni aina laiskuudesta vai siitä, että minulla ei ole todellista motivaatiota ja mielenkiintoa asioihin.

Nyt melkein kolmekymppisenä olen negatiivisten ajatusten vanki, ja haikailen ja manaan menneitä.

Kansa- ja kansalaiskoulun käyneenä päädyin kotiäidiksi. Elämäni paras ratkaisu.

Toisaalta voisin sanoa,että lastenhoitajaksi, sillä kasvatin kuusi lasta.

Keskiarvo pyori aina 7 paikkeilla. Nykyaan toimintaterapeutti.

Lääkäri

KTM + OTM. Enpä olisi ikinä uskonut pääseväni, olen kaikilla elämän osa-alueilla niin keskiverto kuin voi olla. :)

Minusta tuli markkinoinnin tradenomi. Käytännössä olen tehnyt sihteerin töitä. Paljon pätkiä, tämän hetkinen tosin kestänyt jo 3 vuotta. Sanoisin, että ihan hyvin menee.

5- vuotiaana jo halusin tarjoilijaksi :D Lapsuudenkodissani tarjoilin aina vieraille, joita vanhempai olivat kutsuneet kylään. Peruskoulun päättötodistus 7.7, ja siitä amikseen ravintola- alaa opiskelemaan kahdeksi vuodeksi. Halusin mahdollisimman pian töihin,koska en opiskelusta ikinä oikeen jaksanut kunnolla innostua. Esimiehenä ollut monissa ravintoloissa, ja kahviloissa reilu 15 vuotta. Palkka ei päätä huimaa, mutta ei haittaa. Tärkeämpää on olla onnellinen muista asioista. Minulla on paljon hyviä ystäviä, ja rakastava mies ja perhe.

N 36

AMK sosionomi, teen lastentarhanopettajan töitä tällä hetkellä

Keskiarvo pyöri 7 nurkissa oikeastaan koko peruskoulun.

Kärsin pahasta diagnosoimattomasta keskittymishäiriöstä, tämä oli vielä aikaa jolloin keskittymishäiriöiden se ainoa muoto johon puututtiin oli ylivilkkaus. Itsellä tämä ilmeni keskittymisvaikeuksilla, hajamielisyydellä ja yleisellä huolimattomuudella, silloin sanottiin että olin aina ajatuksissani.

Minulla ei ole sellaista "Nyt olen koko maailman presidentti" voittoa tullut elämässä niin kuin monella muulla tässä langassa. Amiksen sain läpi juuri ja juuri, olen viimeisen kymmenen vuotta tehnyt pätkätöitä eri kaupoissa. 

Minun ainoa voittoni elämässä oli viimein ADD diagnoosin saanti, ja sen jälkeen pystyin suorittamaan iltalukion läpi. Maailman presidenttiä minusta ei ole vieläkään tullut, eikä tulekaan. Joskus katkeroidun siitä, että jos olisin lapsuudessa saanut oikeat lääkitykset ja tarpeeksi tukea minusta olisi voinut tulla oikeasti jotakin.

Noh, mutta olen hyvin keskinkertainen ihminen ja olen oppinut hyväksymään sen.

Ka. lukiosta päästessä 7.4. Lukematta oikeastaan lainkaan kirjoituksiin tempaisin kuiten hyvät ja vahvat  M paperit yleistiedolla. Piti vaan vähän motivoitua. Kouluaikana ei opiskelu yhtään kiinnostanut. 

Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan lastentarhanopeksi. Hakijoita oli 960 ja koulutukseen valittiin 96. Voi että olin onnellinen! Olisin päässyt myös opiskelemaan kanttoriksi. Olin lapsesta saakka opiskellut konservatoriossa. Olisin ollut musikaalisesti hyvin lahjakas, mutta musiikkiopinnotkin vedin niin löysästi kuin ikinä osasin. 

Työskentelin yli 15 v lastentarhanopena. Huvikseni lähdin opiskelemaan eri oppiainekokonaisuuksia avoimeen yliopistoon kun lapset oli pieniä. Kun koossa oli pitkästi yli 100 opintoviikkoa,  hain huvikseni luokanopekoulutukseen ja pääsin  kirkkaasti sisään. 

Olen ollut viimeiset 10 vuotta ammatissa, joka on minulle täydellinen, vaikken sitä aikaisemmin tajunnutkaan. 

Oman työni lisäksi kirjoittelen paljon julkisesti. Se on minulle henkireikä. Minulla on muiden mielestä valtavasti lahjakkuutta ja luovuutta. Harmi, etten saanut niitä kouluaikoina itsestäni irti...

Nyt jos lähtisin opiskelemaan, saattaisin valita historian. Kiinnostun siitä päivä päivältä enemmän...

Olen samaa mieltä kuin jotkut edelläkin, että oma keskinkertaisuus antaa erilaisen näkökulman opena. Tunnistan luokastani usein oppilaita, jotka ovat alisuoriutujia ja yritän tsempata heitä löytämään motivaationsa ja intohimonsa.

Keskiarvo peruskoulusta taisi olla 7.1 ja lukiosta samoin seiskan pintaan. En juuri lukenut. Lukion jälkeen työt kiinnostivat enemmän kuin opiskelut, mutta lopulta väittelin töiden ohella luonnontieteistä. Työskentelen teknisellä alalla konsultoinnissa ns. "vaativassa" roolissa, mutta olen pitkästynyt. Palkka tosin on ok. Perhe löytyy, mutta  parisuhde on pysyvästi päin /cttä.

Haluaisin aloittaa alusta.