Äiti käytti lapsilisärahat - aikuiseksi juuri tullut poika syytti äitiään törkeästä kavalluksesta

Vierailija kirjoitti:

Taaperoikäisen lapsen äitinä olen juuri miettinyt paljon sitä, miten lapseni rahoja käsitellään. Olemme avopari mieheni kanssa. Kieltämättä amatöörinä yllätyin oikeuden päätöksestä, sillä olen ymmärtänyt, että laki juurikin perustuu siihen, että vanhemmat eivät voi mielensä mukaan käyttää lapsensa rahoja. Lapsen rahoja juurikin olisivat ne hänelle lahjoitetut rahat hänen omalla tilillään. Lain pitäisi suojata siis esim. isovanhempien antamat lahjarahat siten, että ne eivät menisi perheen elättämiseen. Tätä periaatetta vastaan sotii esim. Kelan päätös, joka on mielestäni myös hämmentävä: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kela-vaatii-mummon-lapsenl…;

Me haluamme ja meillä on nyt mahdollisuus säästää lapsellemme lapsilisät ja toistaiseksi olemmekin siirtäneet ne hänen tililleen yhdessä lahjarahojen kanssa, mutta kun tilillä on useampi tuhat euroa, aiomme avata uuden tilin, johon keräämme lapsen lapsilisät. Siitä syystä, että aina voi elämässä tulla todella hankala taloudellinen tilanne ja haluan takaportin siihen, että voin tarvittaessa rahoja käyttää. Toisaalta en tiedä, millainen lapsi on kyseessä, voi olla liikaa pyydetty, että hän osaisi esim. 15 ke käyttää järkevästi 18 -vuotiaana. Rahaa säästän lapselle esim. asuntoon tai ulkomaan vaihtoon, en autoon, elämiseen tai ryyppämiseen 18-vuotiaana. Itsenäistymisen iässä lapsen tärkein tehtävä on harjoitella elämistä tulojen mukaan eikä elää säästörahoilla. 

Siis aiomme avata uuden tilin omiin nimiimme. Lapsella on siis vain yksi omissa nimissään oleva tili. 

Ajatusleikki: entä jos äiti olisi käyttänyt lapsilisät heti tuoreeltaan lapsen menoihin, ja laittanut vastaavan summan omasta palkastaan omalle säästötililleen. ÄItihän muistaakseni (en lukenut uutista nyt uudelleen, luin sen silloin kun se ilmestyi) käytti näitä lapsilisärahoja omaan tarpeesen, kun oli joutunut työttömäksi (muistanko oikein). Tässä ajatusleikissä äiti olisi käyttänyt tietenkin tässä akuutissa rahantarpeessaan näitä omasta palkasta säästämiään rahoja. Näin ollen mitään kavallusta ei tietenkään olisi tapahtunut, paitsi siltä osin että hän käytti osin myös  pojan lahjarahoja.

Mielestäni voidaan siis ajatella, että koska äiti olisi voinut toimia yllä kuvatulla tavalla, jolloin lopputulos olisi ollut rahallisesti ajatellen (niitä lahjarahoja lukuun ottamatta) sama kuin nyt, ei mistään kavalluksesta voisi siinä tapauksessa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät kuuluvat äidille ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsesta aiheutuviin kuluihin. Ei niitä tarvitse lapsen tilille säästää, vaikka jotkut näin tekevätkin. Kaikki eivät myöskään peri elareita ja edes tunnusta isyyttä, vaan päättävät kasvattaa lapsen yksin. En näe, että äitisi olisi toiminut väärin.

Eli lupausten pitäminen lapselle noinkin isoissa rahoissa ei sinusta kuulu vanhemmille? Aikamoista.... Siinä on päästy hyväksikäyttämään oman lapsen uskoa, että saa aikanaan luvatun hyvityksen koulukirjojen ym. maksmisesta itse, vanhempien puolesta. Vähintään olisi pitänyt istua lapsen kanssa alas ja sanoa, että lupausta ei kykenekään pitämään. Mitä sitten lapsi olisi ajatellut siinä vaiheessa kohtelustaan. Äiti yritti päästä siitäkin sädekehä päänsä päällä.

t.kivikissaäiti

Ehkä tarkoituksena on saattanut olla säästää rahat, mutta tilanteet muuttuu ja kaikki ei aina mene niin kuin haluaa. Jos esim. pitää valita ostetaanko ruokaa ja maksetaan vuokra, jotta katto pysyy pään päällä ja vatsa täynnä vai säästetäänkö, niin kumman valitset?

Ei tuossa enää mitään valintaa ole, kun rahat on luvattu lapselle. Korkeintaan voisi olla koroton laina ja siitä tehty velkakirja, jos lapsen oikeuksia ajatellaan. Siinäkään hän ei enää saisi päättää, milloin käyttää rahat, jos äiti maksaa niitä takaisin vuosia. Ilman rahan lupaamista lapselle asia olisi aivan toinen, varsinkin henkiseltä ja moraaliselta kannalta. Laki ikävä kyllä ei suojele lupausten rikkomiselta, jotka ovat ns. hyvää hyvyyttään tehtyjä lupauksia.

t.kivikissaäiti

Itsekin olen tällaisen hyvää hyvyyttään annetun rikotun lupauksen uhri, joten ymmärrän aloittajan tunnelmia hyvin. Niillä lupauksilla on vanhemman kiva edellyttää lapselta asioita, joihin tämä ei muuten suostuisi, siksi niiden rikkominen tuntuu erityisen pahalta.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät kuuluvat äidille ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsesta aiheutuviin kuluihin. Ei niitä tarvitse lapsen tilille säästää, vaikka jotkut näin tekevätkin. Kaikki eivät myöskään peri elareita ja edes tunnusta isyyttä, vaan päättävät kasvattaa lapsen yksin. En näe, että äitisi olisi toiminut väärin.

Eli lupausten pitäminen lapselle noinkin isoissa rahoissa ei sinusta kuulu vanhemmille? Aikamoista.... Siinä on päästy hyväksikäyttämään oman lapsen uskoa, että saa aikanaan luvatun hyvityksen koulukirjojen ym. maksmisesta itse, vanhempien puolesta. Vähintään olisi pitänyt istua lapsen kanssa alas ja sanoa, että lupausta ei kykenekään pitämään. Mitä sitten lapsi olisi ajatellut siinä vaiheessa kohtelustaan. Äiti yritti päästä siitäkin sädekehä päänsä päällä.

t.kivikissaäiti

Ehkä tarkoituksena on saattanut olla säästää rahat, mutta tilanteet muuttuu ja kaikki ei aina mene niin kuin haluaa. Jos esim. pitää valita ostetaanko ruokaa ja maksetaan vuokra, jotta katto pysyy pään päällä ja vatsa täynnä vai säästetäänkö, niin kumman valitset?

Ei tuossa enää mitään valintaa ole, kun rahat on luvattu lapselle. Korkeintaan voisi olla koroton laina ja siitä tehty velkakirja, jos lapsen oikeuksia ajatellaan. Siinäkään hän ei enää saisi päättää, milloin käyttää rahat, jos äiti maksaa niitä takaisin vuosia. Ilman rahan lupaamista lapselle asia olisi aivan toinen, varsinkin henkiseltä ja moraaliselta kannalta. Laki ikävä kyllä ei suojele lupausten rikkomiselta, jotka ovat ns. hyvää hyvyyttään tehtyjä lupauksia.

t.kivikissaäiti

Suulliset lupaukset on yhtä tyhjän kanssa, valitettavasti. Pitää olla mustaa valkoisella kaikesta mitä ollaan sovittu.

Miten monelta vuodelta/kuukaudelta isäsi ei ole elareita maksanut? Maksoiko äitisi koskaan isällesi niitä, ja olisiko hänen siis jossain vaiheessa kuulunut niitä maksaa? Outoa, että ottaa mieluummin lapseltaan rahat, kuin hakee mieheltä saamatta jääneitä elatusmaksuja.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät kuuluvat äidille ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsesta aiheutuviin kuluihin. Ei niitä tarvitse lapsen tilille säästää, vaikka jotkut näin tekevätkin. Kaikki eivät myöskään peri elareita ja edes tunnusta isyyttä, vaan päättävät kasvattaa lapsen yksin. En näe, että äitisi olisi toiminut väärin.

Eli lupausten pitäminen lapselle noinkin isoissa rahoissa ei sinusta kuulu vanhemmille? Aikamoista.... Siinä on päästy hyväksikäyttämään oman lapsen uskoa, että saa aikanaan luvatun hyvityksen koulukirjojen ym. maksmisesta itse, vanhempien puolesta. Vähintään olisi pitänyt istua lapsen kanssa alas ja sanoa, että lupausta ei kykenekään pitämään. Mitä sitten lapsi olisi ajatellut siinä vaiheessa kohtelustaan. Äiti yritti päästä siitäkin sädekehä päänsä päällä.

t.kivikissaäiti

Ehkä tarkoituksena on saattanut olla säästää rahat, mutta tilanteet muuttuu ja kaikki ei aina mene niin kuin haluaa. Jos esim. pitää valita ostetaanko ruokaa ja maksetaan vuokra, jotta katto pysyy pään päällä ja vatsa täynnä vai säästetäänkö, niin kumman valitset?

Ei tuossa enää mitään valintaa ole, kun rahat on luvattu lapselle. Korkeintaan voisi olla koroton laina ja siitä tehty velkakirja, jos lapsen oikeuksia ajatellaan. Siinäkään hän ei enää saisi päättää, milloin käyttää rahat, jos äiti maksaa niitä takaisin vuosia. Ilman rahan lupaamista lapselle asia olisi aivan toinen, varsinkin henkiseltä ja moraaliselta kannalta. Laki ikävä kyllä ei suojele lupausten rikkomiselta, jotka ovat ns. hyvää hyvyyttään tehtyjä lupauksia.

t.kivikissaäiti

Suulliset lupaukset on yhtä tyhjän kanssa, valitettavasti. Pitää olla mustaa valkoisella kaikesta mitä ollaan sovittu.

Aivan kuin alaikäinen tajuaisi tätä, vielä omassa vanhempisuhteessaan. Haloo. Siitä on täysi oikeus suuttua, jos petetään, vaikkei asia ollut paperilla.

t.kivikssaäiti

Minunkin äitini haki aikoinaan isältäni saamatta jääneitä elareita, kun isä oli maksanut vuosikausia samaa summaa ilman korotuksia. Sai 50 000mk. Isän äiti maksoi tämänkin potin isän puolesta, jolla kyllä oli rahaa...hohhoijjaa. Että toiset ne ei kanna mitään vastuitaan mistään.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät kuuluvat äidille ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsesta aiheutuviin kuluihin. Ei niitä tarvitse lapsen tilille säästää, vaikka jotkut näin tekevätkin. Kaikki eivät myöskään peri elareita ja edes tunnusta isyyttä, vaan päättävät kasvattaa lapsen yksin. En näe, että äitisi olisi toiminut väärin.

Eli lupausten pitäminen lapselle noinkin isoissa rahoissa ei sinusta kuulu vanhemmille? Aikamoista.... Siinä on päästy hyväksikäyttämään oman lapsen uskoa, että saa aikanaan luvatun hyvityksen koulukirjojen ym. maksmisesta itse, vanhempien puolesta. Vähintään olisi pitänyt istua lapsen kanssa alas ja sanoa, että lupausta ei kykenekään pitämään. Mitä sitten lapsi olisi ajatellut siinä vaiheessa kohtelustaan. Äiti yritti päästä siitäkin sädekehä päänsä päällä.

t.kivikissaäiti

Ehkä tarkoituksena on saattanut olla säästää rahat, mutta tilanteet muuttuu ja kaikki ei aina mene niin kuin haluaa. Jos esim. pitää valita ostetaanko ruokaa ja maksetaan vuokra, jotta katto pysyy pään päällä ja vatsa täynnä vai säästetäänkö, niin kumman valitset?

Ei tuossa enää mitään valintaa ole, kun rahat on luvattu lapselle. Korkeintaan voisi olla koroton laina ja siitä tehty velkakirja, jos lapsen oikeuksia ajatellaan. Siinäkään hän ei enää saisi päättää, milloin käyttää rahat, jos äiti maksaa niitä takaisin vuosia. Ilman rahan lupaamista lapselle asia olisi aivan toinen, varsinkin henkiseltä ja moraaliselta kannalta. Laki ikävä kyllä ei suojele lupausten rikkomiselta, jotka ovat ns. hyvää hyvyyttään tehtyjä lupauksia.

t.kivikissaäiti

Suulliset lupaukset on yhtä tyhjän kanssa, valitettavasti. Pitää olla mustaa valkoisella kaikesta mitä ollaan sovittu.

Aivan kuin alaikäinen tajuaisi tätä, vielä omassa vanhempisuhteessaan. Haloo. Siitä on täysi oikeus suuttua, jos petetään, vaikkei asia ollut paperilla.

On oikeus suuttua, mutta ilman sitä paperia asia on kuin mitään ei olisi sovittu. Näin se menee. Elämä on täynnä pettymyksiä.

t.kivikssaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät kuuluvat äidille ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti lapsesta aiheutuviin kuluihin. Ei niitä tarvitse lapsen tilille säästää, vaikka jotkut näin tekevätkin. Kaikki eivät myöskään peri elareita ja edes tunnusta isyyttä, vaan päättävät kasvattaa lapsen yksin. En näe, että äitisi olisi toiminut väärin.

Eli lupausten pitäminen lapselle noinkin isoissa rahoissa ei sinusta kuulu vanhemmille? Aikamoista.... Siinä on päästy hyväksikäyttämään oman lapsen uskoa, että saa aikanaan luvatun hyvityksen koulukirjojen ym. maksmisesta itse, vanhempien puolesta. Vähintään olisi pitänyt istua lapsen kanssa alas ja sanoa, että lupausta ei kykenekään pitämään. Mitä sitten lapsi olisi ajatellut siinä vaiheessa kohtelustaan. Äiti yritti päästä siitäkin sädekehä päänsä päällä.

t.kivikissaäiti

Ehkä tarkoituksena on saattanut olla säästää rahat, mutta tilanteet muuttuu ja kaikki ei aina mene niin kuin haluaa. Jos esim. pitää valita ostetaanko ruokaa ja maksetaan vuokra, jotta katto pysyy pään päällä ja vatsa täynnä vai säästetäänkö, niin kumman valitset?

Ei tuossa enää mitään valintaa ole, kun rahat on luvattu lapselle. Korkeintaan voisi olla koroton laina ja siitä tehty velkakirja, jos lapsen oikeuksia ajatellaan. Siinäkään hän ei enää saisi päättää, milloin käyttää rahat, jos äiti maksaa niitä takaisin vuosia. Ilman rahan lupaamista lapselle asia olisi aivan toinen, varsinkin henkiseltä ja moraaliselta kannalta. Laki ikävä kyllä ei suojele lupausten rikkomiselta, jotka ovat ns. hyvää hyvyyttään tehtyjä lupauksia.

t.kivikissaäiti

Suulliset lupaukset on yhtä tyhjän kanssa, valitettavasti. Pitää olla mustaa valkoisella kaikesta mitä ollaan sovittu.

Aivan kuin alaikäinen tajuaisi tätä, vielä omassa vanhempisuhteessaan. Haloo. Siitä on täysi oikeus suuttua, jos petetään, vaikkei asia ollut paperilla.

On oikeus suuttua, mutta ilman sitä paperia asia on kuin mitään ei olisi sovittu. Näin se menee. Elämä on täynnä pettymyksiä.

t.kivikssaäiti

No oonko mä muuta väittänytkään? Äiti on paskiainen ja ansaitsisi tulla muistetuksi siitä. Vielä karseampaa aloittajalle kun sitä äitiä nyt silitellään päähän jos silitellään. Tuplaloukkaus.

t.kivikissaäiti

Jos raha on lapsen tilillä, se on lapsen eikä enää äidin. Vaikka olisi mihin käyttänyt, se on väärin. Näin sanoo minun moraalitajuni ja niin hoidan oman lapseni tiliä, jolle menevät lapsilisät ja lahjarahat.

Minä olen omistanut lahjaksi saadun asunnonkin alaikäisenä. En ole nähnyt sen vuokratuloja ennen 18-vuotissyntymäpäivääni. Onkohan siinäkin kyseessä kavallus? Tosin en tiedä, jos lahjakirjassa on voitu mainita tuoton kuuluvan huoltajille ennen kuin täytin 18. No, asia on jo jokatapauksessa vanhentunut, ja tavallaan ihan oikein, että ne, jotka minut elättivät saivat rahat. Ei niitä ainkaan ollut kukaan mennyt minulle lupaamaan :)

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Jos raha on lapsen tilillä, se on lapsen eikä enää äidin. Vaikka olisi mihin käyttänyt, se on väärin. Näin sanoo minun moraalitajuni ja niin hoidan oman lapseni tiliä, jolle menevät lapsilisät ja lahjarahat.

Lapsen tiliä, johon äidillä, isällä tai vaikkapa naapurin Matilla on käyttöoikeus, voi käyttää tiliä AIVAN KUIN OMAANSA. Hän voi nostaa milloin tahansa tilin tyhjäksi viimeistä lanttia myöden ja se on täysin laillista. Joten tarkkana siellä pankissa, kun tilin käyttöehdoista sovitaan.

Kerronpa aloittajalle yhden esimerkin. Äitini säästi lapsilisiämme meille kolmelle. Mulle, veljelle ja siskolle. Ajatuksena oli, että saamme käyttää rahat sitten isompana opiskeluun, kotiin yms. No rahaa kertyi n. 5 000 per nuppi.  Äidillä katselu ja käyttöoikeus tileihin. Minulla edelleen osa tallella. Veljeni 18 v. päivänä pankista hänelle soitettiin ja veli meni ja nosti rahat ja käytti n. kuukaudessa kaikkeen muuhun kuin järkevään. Rahat siis oli ja meni. Tästä viisastuneena äitini poisti alaikäisen siskoni käyttöoikeudet ja muutti tilin omiin nimiinsä. Ei ole tuon päivän jälkeen antanut rahaa, vaan ostaa mitä tarvitaan. Sanoi, että säästäminen oli paskin ratkaisu ikinä.

Mutta vastaus aloittajan kysymykseen. Äitisi ei ole toiminut väärin, ei ainakaan lain mukaan. Mikäli rahoja ei ole paperilla sinulle luvattu, rahat eivät ole sinun, eivät ole koskaan olleet. Ymmärrän, että olet vihainen, mutta olet vielä nuori ja opit vielä ymmärtämään senkin puolen, että elämässä tulee vastaan yllättäviä tilanteita ja kuluja. Uskon, että äitisi ei tarkoittanut pahaa, tuskin kukaan äiti haluaa tarkoituksella rikkoa lupauksiaan ja pilata lapsensa elämää. Toivon, että saatte asianne sovittua vielä joskus.

Uskomatonta aapeen mollaamista. Kyseessä nuori mies, poika vielä. Hävetkää aikuiset (?) ihmiset!

Itse olen säästänyt pojalleni joka kuukausi 100e siitä lähtien, kun erosin hänen isästään pojan ollessa 10v. Raha siirtyy automaattisesti tililtäni tiettynä päivänä, eikä siinä silloin katsota mitä rahoja ne ovat: lapsilisiä, elatusmaksua vai palkkaani.  Aina olen pojalle sanonut, että kun täytät 18, saat käyttää rahat. Poika on haaveillut ajokortista ja omasta autosta. En voisi kuvitellakaan, että vuoden päästä juuri pojan täysi-ikäisyyden kynnyksellä menisin ja ottaisin rahat omaan käyttööni! Jos tulisi tiukka paikka niin ennemmin söisin pieniä kiviä kuin pojan säästöihin kajoaisin!

Äitisikö sinut kasvatti? Nytkö ärsyttää kun joudut itse tienaamaan rahaa, kun äitisi ei pedannut sinulle, lellikille, rikasta tulevaisuutta?

Toiset meistä heitettiin 15-vuotiaana itse tienaamaan ja elämään elämäänsä. Minulta ei sinulle sympatiaa tipu. Mene ameriikkaan haastamaan oikeuteen starbuckseja.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta aapeen mollaamista. Kyseessä nuori mies, poika vielä. Hävetkää aikuiset (?) ihmiset!

Itse olen säästänyt pojalleni joka kuukausi 100e siitä lähtien, kun erosin hänen isästään pojan ollessa 10v. Raha siirtyy automaattisesti tililtäni tiettynä päivänä, eikä siinä silloin katsota mitä rahoja ne ovat: lapsilisiä, elatusmaksua vai palkkaani.  Aina olen pojalle sanonut, että kun täytät 18, saat käyttää rahat. Poika on haaveillut ajokortista ja omasta autosta. En voisi kuvitellakaan, että vuoden päästä juuri pojan täysi-ikäisyyden kynnyksellä menisin ja ottaisin rahat omaan käyttööni! Jos tulisi tiukka paikka niin ennemmin söisin pieniä kiviä kuin pojan säästöihin kajoaisin!

Helppohan se on sanoa, että vaikka kiviä söisit ennen kuin se rahapula iskee ja vaihtoehtoja ei ole.

En ymmärrä kommentteja vaan ap:ta. Äidin JA ISÄN olisi kuulunut käyttää lapsilisä tasaisesti lapsen tarpeisiin. Tilanne oli kuitenkin niin hyvä, että rahat laitettiin säästöön. Nyt äiti käytti tilaisuuden hyväkseen ja käytti rahat itseensä eikä suinkaan lapseen. Lapsilisä ei ole äitin opiskelua varten. Miksei puolet rahasta mennyt myös isälle, jos rahan kavaltaminen oli oikeutettua?

Häpäisty kirjoitti:

Vanha uutinen, mutta kavalluksen uhri vastaamassa kysymyksiin. Mielestäni koko tuomioistuinä ja sen jälkeinen mediassa häpäisy on ollut taysin vastenmielistä. En kommentoinut, mutta luin mielenkiinnolla tämän foorumin keskustelua, missä minua haukuttiin ihan kunnolla. Luetellaas nytten seuraavaksi faktoja minulsta, mutta te saatte pitää niitä minä haluattte. Suomessa monet rikkaat perheet säästävät rahaa lapsillensä tilillensä. Tililläni oli paljon rahaa ennen kuin olin täysi-ikäinen, mutta äitini vei ne viimeisen vuoden aikana. Asuin äidillä vanin hyvin pienen ajan, jolloin käytin käyttötilini rahat omaan ruokaan suurimman osan ajasta. Äitini ei ole uusinut elatussopimusta isäni kanssa vauva ikäni jälkeen, vaan he antoivat asioiden olla. Nuo elarit oli vain hyvä mainita oikeudessa sympatiapisteitä varten. Voidaan uskoa, että lahjakirja pitäisi olla olemassa, mutta en usko monella samassa tilanteessa olevallakaan olevan. Lapsen nimissä olevan tilin tyhjentäminen on moraalitonta, mutta ei selkeästikkään laitonta. Mielestäni äitini hävisi enemmän tapauksessa: ainoan lapsensa. En aijo nytten puhua millainen ihminen äitini on, mutta voi hyvin päätellä tapahtuneesta, kuka tekisi tuollaisen teon. Pääsin tämän vuoden yhteishaussa pääkaupunkiseudulle opiskelemaan insinööriksi, jos se jotakuta kiinnostaa, millainen on elämäntilanteeni tällä hetkellä.

Miten sinulla on näin paljon kirjoitusvirheitä? Ei siin aijo vaan aio jne.

Oikeuden mukaan kavallusta ei ole tapahtunut, joten et voi olla kavalluksen uhri.